Tuo tullessas jne. -sanonta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta sanonta on oikeasti alunperin emännän ja piian välinen keskustelu muodossa:

Emäntä: "Vie mennessäsi kellariin, mitä et enää tarvitse ja tuo tullessasi kellarista kaikki, mitä vielä tarvitset."

Piika: "Pitääkö kustakin kulkeissansa?"

 

Eli ei voi olla kiire kokoajan tehdä jotain.

 

Emäntähän ei sano, että pitää hosua. Ja silloin nimenomaan ei joudukaan hosumaan, kun käyttää aikansa järkevästi. Mistään kiireestä ei ole kyse, vaan tehokkuudesta.

Ja esimerkissäsi ainoa merkillepantava on se, että ne vähä-älyisemmät helposti jää piioiksi ja ne fiksut nousee emänniksi.

🤣😂🤣😭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku haluaa maksimoida asiat, joku ei. Maksimointi kuitenkin vaatii aina tietoisuutta ja sen että noudattaa tapoja, jotka johtavat maksimitulokseen. Tuollaiseen ei voi pakottaa ketään, on kyseessä aika, raha tai mikä tahansa muu. 

Eiköhän kyse ole ajankäytöstä.

Et voi vaatia muita kuin itseäsi tehostamaan ajankäyttöään. 

 

Tietenkin voi. Jos on lapsia hankkinut, kyllä siltä toiselta vanhemmalta todellakin voi vaatia aikuistumista.

Ei voi. Eihän tätäkään keskustelua käytäisi, jos voisi. Ja lapset kannattaa tehdä aikuisen kanssa.

Tässä haiskahtaa se ero, että toinen haluaa tehdä kotityöt yhdellä kertaa viikkosiivous-tyyliin, ja löhöillä rennosti muut illat. Toinen haluaa siivota ja puuhata joka päivä, että olis aina siistiä ja ei tarvitsisi koskaan tehdä suursiivousta. Ensimmäisen tyypin mielestä silloin ei koskaan saa olla rauhassa. 

Nää on kaksi eri tapaa elää ja olla. Jos siitä tulee kynnyskysymys, niin sitten te ette sovi yhteen. Kumpikin ahdistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä haiskahtaa se ero, että toinen haluaa tehdä kotityöt yhdellä kertaa viikkosiivous-tyyliin, ja löhöillä rennosti muut illat. Toinen haluaa siivota ja puuhata joka päivä, että olis aina siistiä ja ei tarvitsisi koskaan tehdä suursiivousta. Ensimmäisen tyypin mielestä silloin ei koskaan saa olla rauhassa. 

Nää on kaksi eri tapaa elää ja olla. Jos siitä tulee kynnyskysymys, niin sitten te ette sovi yhteen. Kumpikin ahdistuu. 

Ei haiskahda, vaan haiskahtaa väärinymmärrys. Lapsiperheessä ei todellakaan voi elää niin, että vain kerran viikossa tekee jotain. Vaan kyllä se on monen tunnin show joka päivä, että se arki pyörii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku haluaa maksimoida asiat, joku ei. Maksimointi kuitenkin vaatii aina tietoisuutta ja sen että noudattaa tapoja, jotka johtavat maksimitulokseen. Tuollaiseen ei voi pakottaa ketään, on kyseessä aika, raha tai mikä tahansa muu. 

Eiköhän kyse ole ajankäytöstä.

Et voi vaatia muita kuin itseäsi tehostamaan ajankäyttöään. 

 

Tietenkin voi. Jos on lapsia hankkinut, kyllä siltä toiselta vanhemmalta todellakin voi vaatia aikuistumista.

Ei voi. Eihän tätäkään keskustelua käytäisi, jos voisi. Ja lapset kannattaa tehdä aikuisen kanssa.

Kyllä voi. Eihän tässä edes olisi mitään keskustelua, ellei noita idioottiväärinymmärtäjiä pyörisi täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä yh:t pärjäävät yksin lasten kanssa, kun tämän ketjun mukaan koko perheyhteisö romahtaa ja nainen romahtaa täysin jos mies ei vie roskapussia?

Tää on muuten jännä juttu. Puolisoni tekee paljon matkatyötä. Kun hän on poissa, minua ei stressaa kotitöiden hoito yhtään. Kaikki sujuu helposti. Kun mies on kotona stressitasoni nousevat jatkuvasti ja olen kauhean ärsyyntynyt.

Esimerkki eiliseltä illalta. Katsomme leffaa olkkarissa. Mies menee keittiöön hakeakseen lisää limsaa itselleen. Kun hän nousee sohvalta, ajattelen, että voisi ottaa samalla toiseen käteensä pöydälle jääneen roskan, mutta eipä ota. Mietin, että sanoisinko, että ota samalla se roska mukaan, mutta koska en halua olla nalkuttava nipo, en sano mitään. Olen leffaa katsoessa huomannut, että tiskikone piippasi (kova ääni!), että ohjelma on valmis. Tiskikoneen luukku pitää avata, jot

Piti ihan ihmetellä, olenko ehtinyt tänne jo kirjoittaa, kun tuo teksti esimerkkeineen on aivan kuin omasta kynästä! Joskin meillä mies ei tee reissutyötä vaan harrastaa asiaa, joka vie pois kotoa tyypillisesti viikoksi kerrallaan.

Nämä ovat minulle tosi stressittömiä viikkoja, yksi asukas pois jaloista sotkemasta ja minun kotisysteemini toimii kitkattomasti. Lastenkin kanssa arki sujuu niin paljon helpommin näin, vaikka toinen huoltaja on poissa. Käytän yksikseni tosi vähän aikaa kotitöihin ja koti pysty priimana. Miehen reissuviikkoina ehdin aina harrastaa itsekin, maata sohvalla takkatulen ääressä ja lukea. Kun mies on kotona, sotkua kertyy ihan eri tavalla (nimenomaan koska ei vie mennessään vaan jättää kaiken levälleen) ja omat stressitasot nousee paitsi lisätyön määrästä, myös katkeruudesta, kun vain toinen tuntuu käyttävän aivojaan ja tajuaa, että on yhtä suuri vaiva jättää likaiset tiskit tiskipöydälle kuin avata tiskikoneen luukku ja laittaa ne sinne.

Yritän olla hyvä vaimo, olen ratkaissut tämän ongelman kannustamalla miestä harrastamaan sydämensä kyllyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä yh:t pärjäävät yksin lasten kanssa, kun tämän ketjun mukaan koko perheyhteisö romahtaa ja nainen romahtaa täysin jos mies ei vie roskapussia?

Tää on muuten jännä juttu. Puolisoni tekee paljon matkatyötä. Kun hän on poissa, minua ei stressaa kotitöiden hoito yhtään. Kaikki sujuu helposti. Kun mies on kotona stressitasoni nousevat jatkuvasti ja olen kauhean ärsyyntynyt.

Esimerkki eiliseltä illalta. Katsomme leffaa olkkarissa. Mies menee keittiöön hakeakseen lisää limsaa itselleen. Kun hän nousee sohvalta, ajattelen, että voisi ottaa samalla toiseen käteensä pöydälle jääneen roskan, mutta eipä ota. Mietin, että sanoisinko, että ota samalla se roska mukaan, mutta koska en halua olla nalkuttava nipo, en sano mitään. Olen leffaa katsoessa huomannut, että tiskikone piippasi (kova ääni!), että ohje

Nämä ovat minulle tosi stressittömiä viikkoja, yksi asukas pois jaloista sotkemasta ja minun kotisysteemini toimii kitkattomasti. Lastenkin kanssa arki sujuu niin paljon helpommin näin, vaikka toinen huoltaja on poissa. Käytän yksikseni tosi vähän aikaa kotitöihin ja koti pysty priimana. Miehen reissuviikkoina ehdin aina harrastaa itsekin, maata sohvalla takkatulen ääressä ja lukea. Kun mies on kotona, sotkua kertyy ihan eri tavalla (nimenomaan koska ei vie mennessään vaan jättää kaiken levälleen) ja omat stressitasot nousee paitsi lisätyön määrästä, myös katkeruudesta, kun vain toinen tuntuu käyttävän aivojaan ja tajuaa, että on yhtä suuri vaiva jättää likaiset tiskit tiskipöydälle kuin avata tiskikoneen luukku ja laittaa ne sinne.

Yritän olla hyvä vaimo, olen ratkaissut tämän ongelman kannustamalla miestä harrastamaan sydämensä kyllyydestä. 

Menittekö naimisiin ennen yhteenmuuttoa? Vai muuttuiko mies jossain vaiheessa?

Ihan oikeasti kannattaa tehdä jotain tuolle katkeruudelle, se ei ole terveellistä sinulle itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä yh:t pärjäävät yksin lasten kanssa, kun tämän ketjun mukaan koko perheyhteisö romahtaa ja nainen romahtaa täysin jos mies ei vie roskapussia?

Tää on muuten jännä juttu. Puolisoni tekee paljon matkatyötä. Kun hän on poissa, minua ei stressaa kotitöiden hoito yhtään. Kaikki sujuu helposti. Kun mies on kotona stressitasoni nousevat jatkuvasti ja olen kauhean ärsyyntynyt.

Esimerkki eiliseltä illalta. Katsomme leffaa olkkarissa. Mies menee keittiöön hakeakseen lisää limsaa itselleen. Kun hän nousee sohvalta, ajattelen, että voisi ottaa samalla toiseen käteensä pöydälle jääneen roskan, mutta eipä ota. Mietin, että sanoisinko, että ota samalla se roska mukaan, mutta koska en halua olla nalkuttava nipo, en sano mitään. Olen leffaa katsoessa huomannut,

Se tilannehan nimenomaan eskaloituu lasten myötä, koska silloin sen miehen pitäisi skarpata itsensä aikuiseksi.

Joka on siis se toinen aikuinen perheessä, eikä yksi lapsi lisää.

Ota iisisti! Se on meiän hokema.

Vierailija kirjoitti:

Elämäni ei ole niin kireistä, että en ehtisi odotella veden kiehumista rauhassa. 

Rakas mieheni, älä sitten ihmettele miksi meillä on sekaista. Etenkin kun et odottele sitä rauhassa, vaan pinnasi kiristyy kun tässäkin pitää seisoskella ja eikö se vesi jo voisi kiehua, ja näen harteistasi ettet ole rento. Mikäs siinä, jos vedenkeittosi olisikin teeseremonian kaltainen harras toimitus ja sisällöntuoja. Mutta kaikki touhusi keittiössä on juuri sitä samaa, tehdään sotkua molemmille sivuille, ja odotetaan niiden poistuvan itsestään. Ja seistään tuijottamassa ruuan kypsymistä ja mennään sitten erikseen tiskaamaan. Keittiötä en muista sinun siivonneen kertaakaan. Tämä siitä huolimatta, että olet pääasiallinen ruuanlaittaja. Täytyy ilmeisesti vaihtaa rooleja. Imuroidessa et jäisi haaveilemaan.

Mä olen ollut suhteessa jossa kumppani oli sitä mieltä, että just tuollainen "vie mennessäs, tuo tullessas, tee siellä ollessas"-toimintatapani kertoo siitä kuinka tykkään hoitaa kotihommat vähän kuin huomaamattaan ja ikäänkuin vasemmalla kädellä. Etenkin vielä kun kerran saatan hyräillä niitä tehdessäni enkä ole pahalla päällä vaan päinvastoin jopa tykkään kuoria ja pilkkoa juureksia tai viikata puhdasta pyykkiä kaappiin.

Hänestä siis mitään tuollaisia kotihommia ei lasketa oman osuuden tekemiseksi joiden tekemisestä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos arki toimii valmiiksi ihan hyvin niin olisi ihan kamalaa jos kumppani muistuttelisi kuin lasta, että ota nyt tuosta roskapussi kun lähdet lenkille tai vielä tuosta nuo pyykit koriin kun menet vessaan. 

Toki eri asia jos vaikka kotityöt kaatuvat pelkästään toisen niskaan, silloin saakin sanoa ja muistuttaa ja vaatia kunnon keskustelun, mutta joskus on myös hyvä muistaa, että koti on kaikkien siellä asuvien koti. Jos toinen tekee asiat omalla tavallaan niin sekin pitää sallia.

Eihän se tee jos hyppii roskapussin yli mennessään ulos autolle joka on jäteastian vieressä. Vaan jättää sen roskapussin toisen vuetäväksi.

Ja ei kai tässä kehitysvammaisista tai lapsista puhuta joita pitää erikseen ohjeistaa tuollaisessa?

Ei puhutakaan joten silloin PYYDETÄÄN, ei käsketä. Ei "vie roskapussi mennessäsi" vaan "veisitkö roskapussin samalla?".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin noudatan.

Tunnen myös sanonnan "laiskuus on lahja, kun sen oikein käyttää". Monet keksinnöt ovat syntyneet laiskuudesta. Ehkä kivikauden kansa keksi pyörän, kun ei viitsinyt kantaa tavaraa.

Pikemminkin sille luovuudellekin jää aikaa, kun hoitaa tehtävät asiat tehokkaasti.

 

Ainakin itsellä luomistyö vaatii oikeanlaisen rennon mielentilan, ei onnistu silleen katkaisimesta kääntämällä että "klo 13.00 kun olen keittiön siivonnut, niin sitten mulla on 13-13.45 välinen aika ihanalle luomistyölle".

Se että tekee kotityöt jörkevästi ei tarkoita myöskään sekuntiaikataulua. Naurettavaa sössötystä aina vaan.

Jos joka tapauksessa menet autollesi jäteastian viereen, se roskapussin kuskaamin

Se on puolison ihan oma vika siinä kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos arki toimii valmiiksi ihan hyvin niin olisi ihan kamalaa jos kumppani muistuttelisi kuin lasta, että ota nyt tuosta roskapussi kun lähdet lenkille tai vielä tuosta nuo pyykit koriin kun menet vessaan. 

Toki eri asia jos vaikka kotityöt kaatuvat pelkästään toisen niskaan, silloin saakin sanoa ja muistuttaa ja vaatia kunnon keskustelun, mutta joskus on myös hyvä muistaa, että koti on kaikkien siellä asuvien koti. Jos toinen tekee asiat omalla tavallaan niin sekin pitää sallia.

Eihän se arki toimi silloin hyvin jos toinen on kuin kakara jolle täytyy erikseen sanoa, että vie mennessäs se roskapussi joka on siinä oven edessä.

Jos toinen vie sen pussin vaikka käytyään ensin hakemassa postit niin se pitää sallia. Sitä tarkoitin.

En tarkoittanut tilannetta jossa toinen ei tee koskaan mi

Eli kun se päättää viedä sen roskapussin ensviikolla, niin tää on ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tämän yhden naisen talouden sillä on saanut aina hoidettua. Sanonta ja jo sen lukeminen nostaa verenpaineen. Vien ja tuon luontaisesti sen mitä vien ja tuon. En ala pitää itseöni jatkuvassa stressitilassa sen vuoksi, että yrittäisin toimia itselleni epäluontaisella tavalla. Sitten jäisi pian tekemättä kaikki.

 

Ei siinä metatyö-ketjussa tai tässä keskustella mistään sinkkutaloudesta yksiössä, vaan lapsiperheiden vanhemmista ja heidän panoksestaan siellä kotona.

Kuulostat ihan Uuno Turhapurolta stressijankutuksinesi.

Tässä ketjussa puhutaan tästä sanonnasta?

 

Ei, vaan tuon sanonnan mukaisesta toimintamallista. Hyvänen aika, miten tämä luetunymmärtäminen tuo nyt monille haasteita.

Lainaus avauksesta: "Elätkö itse tuon sanonnan mukaan? Vai onko se sinulle samantekevä asia? Vai inhoatko sitä?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tämän yhden naisen talouden sillä on saanut aina hoidettua. Sanonta ja jo sen lukeminen nostaa verenpaineen. Vien ja tuon luontaisesti sen mitä vien ja tuon. En ala pitää itseöni jatkuvassa stressitilassa sen vuoksi, että yrittäisin toimia itselleni epäluontaisella tavalla. Sitten jäisi pian tekemättä kaikki.

 

Ei siinä metatyö-ketjussa tai tässä keskustella mistään sinkkutaloudesta yksiössä, vaan lapsiperheiden vanhemmista ja heidän panoksestaan siellä kotona.

Kuulostat ihan Uuno Turhapurolta stressijankutuksinesi.

Kuten sanottu, kunnioittakaa toisia.

En minäkään ala nimitellä tässä toisia neuroottisiksi OVD-avopotilaiksi, takakireiksi stressipalloiksi, kontrolloiviksi stressiä sietämättömiksi turhautujiksi jne. Sori, etten osaa keksiä tuon halventavampia ilmauksia, kun

Ja sinä kuulostat täydeltä kontrollifriikiltä ja ihmisjätökseltä. t: eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni ei ole niin kireistä, että en ehtisi odotella veden kiehumista rauhassa. 

 

Pää tyhjänä tollotat kattilaa. Varmasti olet mies.

Minä näen aina jotain touhuttavaa keittiössä.

Juu. Sinä olet sinä ja hän on hän. Olen satavarma, että hän osaa tehdä loistavasti jotain, mistä sinä et tajua rahtuakaan.

Millaiset työt teillä viejö/tuojilla on?

Kotona pitää toisen tehdä oma puoliskonsa, ei siinä riitä tekosyyksi kodin ulkopuoliset asiat. Ja kai nyt on sanomattakin selvää, että jos aivot on kotona ameeban tasolla, ei se työmenestyskään kummoista ole.

Osanottoni mahdolliselle puolisollesi, lapsillesi, vanhemmillesi ja kollegoillesi kun joutuvat sietämään sinua elämissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos arki toimii valmiiksi ihan hyvin niin olisi ihan kamalaa jos kumppani muistuttelisi kuin lasta, että ota nyt tuosta roskapussi kun lähdet lenkille tai vielä tuosta nuo pyykit koriin kun menet vessaan. 

Toki eri asia jos vaikka kotityöt kaatuvat pelkästään toisen niskaan, silloin saakin sanoa ja muistuttaa ja vaatia kunnon keskustelun, mutta joskus on myös hyvä muistaa, että koti on kaikkien siellä asuvien koti. Jos toinen tekee asiat omalla tavallaan niin sekin pitää sallia.

Eihän se tee jos hyppii roskapussin yli mennessään ulos autolle joka on jäteastian vieressä. Vaan jättää sen roskapussin toisen vuetäväksi.

Ja ei kai tässä kehitysvammaisista tai lapsista puhuta joita pitää erikseen ohjeistaa tuollaisessa?

Ei puhutakaan joten silloin PYYDETÄÄN, ei käsketä. Ei "vie rosk

höpö höpö. itse pitää hoksata. Ei siellä ovella kukaan päivystä pyytelemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä yh:t pärjäävät yksin lasten kanssa, kun tämän ketjun mukaan koko perheyhteisö romahtaa ja nainen romahtaa täysin jos mies ei vie roskapussia?

Tää on muuten jännä juttu. Puolisoni tekee paljon matkatyötä. Kun hän on poissa, minua ei stressaa kotitöiden hoito yhtään. Kaikki sujuu helposti. Kun mies on kotona stressitasoni nousevat jatkuvasti ja olen kauhean ärsyyntynyt.

Esimerkki eiliseltä illalta. Katsomme leffaa olkkarissa. Mies menee keittiöön hakeakseen lisää limsaa itselleen. Kun hän nousee sohvalta, ajattelen, että voisi ottaa samalla toiseen käteensä pöydälle jääneen roskan, mutta eipä ota. Mietin, että sanoisinko, että ota samalla se roska mukaan, mutta koska en halua olla nalkuttava nipo, en sano mitään. Olen leffaa katsoessa huomannut, että tiskikone piippasi (kova ääni!), että ohje

Kai nyt kun vaimo keskittyy kaikkeen turhaan. t: nainen

Minä pyrin siihen, että kotona kulkiessani palauttelen asioita paikoilleen ja saatan just teeveden kiehuessa pyyhkäistä keittiön tasot, jos mulla ei ole sillä hetkellä mitään tähdellisempää kesken. 

Mutta mulla on myös taipumusta semmoiseen, että ne hommat ketjuuntuu, enkä palaakaan siihen alkuperäiseen juttuun mitä olin tekemässä. Pyyhin ne tasot, lähen nopeasti nakkaamaan rättiä ja käsipyyhettä pyykkikoriin, hei täällä onkin pyykit kuivurissa,, viikkaan nää ja pitää laittaa toinen koneellinen pyörimään.... ja vartti on mennyt, vaikka mun piti vaan pyyhkäistä taso ja palata muihin hommiin (esim. opiskelemaan) sen teekuppini kanssa. 

Jos olen keskittyneessä tilassa, en myöskään pidä keskeytyksistä ja siitä, että joudun miettimään päällekkäin useampia asioita. Kerran olin lähdössä työhaastatteluun ja olin ihan ajatuksissani, kun mies pyysi viemään roskiksen mennessäni. Unohdin koko asian heti. 



Joudun ikään kuin puolustamaan keskittymistäni, koska se häiriintyy niin helposti.