Lapsia tekevän hoitovastuu vielä vanhuksenakin
Kuljin eilen pitkänmatkan junalla töistä kotiin, ja samassa junassa istui isovanhemmat kahden lapsenlapsensa kanssa (tämä oli keskustelusta pääteltävissä). Lapset olivat ehkä 5 ja 7-vuotiaita. Nuorempi hölötti koko matkan ja teki rasittavia kysymyksiä, kuten "onko nää ne samat pellot jotka me äsken nähtiin?". Isoäiti: "Ei, koska juna menee kokoajan eteenpäin". Lapsi: "Mistä sä tiedät?" Ja isoäiti selittää. Päläpäläpäläpälä. Jossain vaiheessa isoisä passitettiin hölöttäjän kanssa leikkivaunuun, jota tämä oli jo pidempään mankunut, ja minäkin sain kaivatun hiljaisen hetken levähtää pitkän työpäivän jälkeen.
Mietin tuossa, että kyllä on lapsia tehneen lapsenhoitovastuu pitkä! Ensin omat lapset, ja sitten vielä lapsenlapset päälle. Toki joku nyt sanoo, että ei niitä lapsenlapsia ole pakko hoitaa, mutta kyllä monet niin kuitenkin tekevät, ja yleisesti sitä odotetaan. Muuten syntyy hirveä itku ja valitus esim. Vauvapalstalle, kun isovanhemmat ei välitä. Mulla meinas hermo mennä siihen hälinään jo yhden junamatkan aikana ja mietin, että huh! Lapset olivat selvästi menossa isovanhemmilleen yökylään. Vanhuksilla tuo hulabaloo jatkuu tauotta ehkä monta päivää. Miten he jaksavat?
Pelottaako teiltä lapsen tehneitä se, että loppuelämä on "velvollisuus" hoitaa ja huolehtia, olla saatavilla jouluna ja juhannuksena?
Kommentit (103)
Onneksi on ihmisiä, jotka rakastaa lapsiaan ja lastenlapsiaan. Nämä tympeä ja kyllästyneet aikuisen puheet ja katseet on niitä, jotka sammuttaa lapsen ilon, riemun ja vie uskon itseensä. Se on se välttelevä kiintymyssuhde, joka on suurimman osan meistä.tehnyt estyneitä js pelokaita.
Suomi on kyllä vihamielinen ympäristö lapsille.
Pitäisikö se lapsi pitää piilossa täysi-ikäisyyteen asti?
Ei ole ihme että suomi on täynnä masentuneita ihmisiä.😥
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on ihmisiä, jotka rakastaa lapsiaan ja lastenlapsiaan. Nämä tympeä ja kyllästyneet aikuisen puheet ja katseet on niitä, jotka sammuttaa lapsen ilon, riemun ja vie uskon itseensä. Se on se välttelevä kiintymyssuhde, joka on suurimman osan meistä.tehnyt estyneitä js pelokaita.
Jep!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä te ette osaa sanoa niille omille apsille että ei, ei sovi nyt, en jaksa nyt?
Niin miksi? Olisitte päässeet jopa vauvapalstalle haukuttaviksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä te ette osaa sanoa niille omille apsille että ei, ei sovi nyt, en jaksa nyt?
Niin miksi? Olisitte päässeet jopa vauvapalstalle haukuttaviksi!
Itsepähän olette lapsenne kasvattaneet tai jättäneet kasvattamatta. Ja sen verran vanhemmilla kyllä pitää olla itsetuntoa että se kestää myös sen että lapsilta ei tule pelkkiä kehuja.
Ihana katsoa, kun lasta katsotaan ilahtuen ja rakastavasti. Se on lapselle peili, joka kertoo, että.olen arvokas.
Huh huh, onpa sulla ollut raskasta. Junamatka höpisevän lapsen lähellä -voisko pahempaa olla!
Oikeesti, miten (nyky)ihmiset olettavat että kokoajan pitää olla vain itsellä olla mukavaa ja miellyttävää? Pieni muutos siihen saa kirjoittamaan palautteen, tässä tapauksessa vauvapalstalle. Ei se tarkoita, jos näet jossain äreän, väsyneen vaarin, että hänen elämänsä olis pilalla lastenlasten takia. Päinvastoin, vaari pääsee maistamaan elämää! Sen voimin jaksaa taas omaa arkea vähemmällä kiukulla.
No ei todellakaan pelota, vaan odotan sitä! 😄 ja mun lapset on vasta 9 ja 12 vuotiaita Monella työkaverilla on nyt tuo vaihe elämässä, kun syntyy ja on pieniä lapsenlapsia. Ihanaa se on! Enemmän surettaa jos ei sitä itse saa kokea, mut sit se täytyy hyväksyä ja keksiä muuta sisältöä elämään :)
Mut mä en koskaan olekaan ymmärtänyt ap:n kaltaisia ihmisiä, joille tärkeimmäit asiat elämässä on oma rauha ja hiljaisuus. Mulle noi on melko merkityksettömiä ei niitä ainakaan määräänsä enempää tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, onpa sulla ollut raskasta. Junamatka höpisevän lapsen lähellä -voisko pahempaa olla!
Oikeesti, miten (nyky)ihmiset olettavat että kokoajan pitää olla vain itsellä olla mukavaa ja miellyttävää? Pieni muutos siihen saa kirjoittamaan palautteen, tässä tapauksessa vauvapalstalle. Ei se tarkoita, jos näet jossain äreän, väsyneen vaarin, että hänen elämänsä olis pilalla lastenlasten takia. Päinvastoin, vaari pääsee maistamaan elämää! Sen voimin jaksaa taas omaa arkea vähemmällä kiukulla.
Taisi olla lähinnä kyse käytöstavoista tässä nyt. Samaa mieltä ap:n kanssa. Muistetaan ottaa muut huomioon.
Sivu
Vierailija kirjoitti:
Ap on itsekin ollut lapsi. Hän on vain unohtanut että joku on häntäkin hoitanut.
Omat vanhemmat esimerkiksi? Nykyään vain jankutetaan joka paikassa niistä tukiverkoista, joille lapset voi lykätä, ettei itse tarvitse hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun 4v poika on tällä hetkellä mun vanhempien luona ja ihan itse kysyivät milloin poika voi taas tulla mummolaan yökylään.
Niinhän he kyselevät ja sitten seläntakana valittavat, kun joutuvat hoitamaan liikaa lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, onpa sulla ollut raskasta. Junamatka höpisevän lapsen lähellä -voisko pahempaa olla!
Oikeesti, miten (nyky)ihmiset olettavat että kokoajan pitää olla vain itsellä olla mukavaa ja miellyttävää? Pieni muutos siihen saa kirjoittamaan palautteen, tässä tapauksessa vauvapalstalle. Ei se tarkoita, jos näet jossain äreän, väsyneen vaarin, että hänen elämänsä olis pilalla lastenlasten takia. Päinvastoin, vaari pääsee maistamaan elämää! Sen voimin jaksaa taas omaa arkea vähemmällä kiukulla.
Taisi olla lähinnä kyse käytöstavoista tässä nyt. Samaa mieltä ap:n kanssa. Muistetaan ottaa muut huomioon.
Sivu
No ei kyllä liittynyt mitenkään käytöstapoihin toi aloitus. Paitsi ehkä lähinnä se, että lähinnä tahditon ihminen kirjoittelee tämmösen aloituksen toisista ihmisistä nettiin. Lapset ja isovanhemmat ei ole tehneet mitään väärin siellä junassa, vain eläneet elämäänsä ja nyt ap väittää että tietää tietävänsä näistä ihmisistä jotain paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on itsekin ollut lapsi. Hän on vain unohtanut että joku on häntäkin hoitanut.
Omat vanhemmat esimerkiksi? Nykyään vain jankutetaan joka paikassa niistä tukiverkoista, joille lapset voi lykätä, ettei itse tarvitse hoitaa.
Kautta ihmiskunnan historian lapsista on huolehtineet muutkin kuin omat vanhemmat, ei ole mikään nykypäivän asia. Ja tutkimusten mukaan se on lapsen kehitykselle myös hyväksi, että hänellä on elämässä muitakin turvallisia aikuisia kuin omat vanhemmat, joiden kanssa hän viettää aikaa ja tottuu erilaiseen olemiseen sekä kanssakäymiseen, esim. isovanhemmat, varhaiskasvatus ja koulu tarjoaa hyviä mahdollisuuksia tähän.
Nyt kun hoitovastuu on kääntymässä toisinpäin, kun vanhukset eivät enää saa hoitoa, niin ehkäpä se ei-sana löytyy myös itseltä. Toisaalta ne joita isovanhemmat ovat auttaneet ja lapsia hoitaneet, niin vastavuoroisuus pitää nyt muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun hoitovastuu on kääntymässä toisinpäin, kun vanhukset eivät enää saa hoitoa, niin ehkäpä se ei-sana löytyy myös itseltä. Toisaalta ne joita isovanhemmat ovat auttaneet ja lapsia hoitaneet, niin vastavuoroisuus pitää nyt muistaa.
Kyllä se ei-sana löytyy joka tapauksessa. Ei kukaan jaksa/pysty hoitamaan vanhusta, jolla on pahasti alentunut toimintakyky.
On se jännä juttu miten eri maissa nämäkin asiat eroavat valtavasti toisistaan.
Asun Virossa ja täällä perheet on tiivitä ja tosistaan pidetään huolta. On itsestään selvää että aikuiset lapset pitää huolen vanhemmistaan ja auttavat tarpeen mukaan. Hyvin yleistä että hyväkuntoiset isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia joita ei laiteta päiväkotiin. Tämähän on yleistä myös muualla Euroopassa ja monissa maissa itsestään selvyys.
Mieheni huolehtii äidinäidistään joka asuu taas paritalon toisessa puolikkaassa missä mieheni äiti ja nuorin veli asuvat. Hän auttaa eri asioissa ja perhe on hänelle hyvin tärkeä. Hänen isoisänsä kuoli muutama vuosi sitten ja hän suri häntä todella syvästi. Isoisä oli hyvin tärkeä.
On jotenkin ihanaa kun perheenjäsenet on läheisiä ja heihin voi luottaa ja turvata ja itse vuorostaan olla tukena. Ei mitään ilkeilyä ja vihaa ja kaunaa kuten Suomessa. Omassa perheessäni ei olisi ikinä tullut kuuloonkaan olla avuksi kenellekään, ja jos jollakin meni hyvin kateus oli suunnaton.
En ymmärrä miksi suomalaiset onkin niin valtavan kylmiä ja tylyjä ja itsekkäitä? Kateus on liikkeelläpitävä voima. Kuitenkin suomalaiset ovat samaa suomalais-ugrlaista kansaa, kuitenkin täysin erilaista kuin muut samaan haaraan kuuluvat. Kun ajatellaan esim. karjalaisia, tai inkeriläisiä joita heitäkin tunnen.
Olen asunut kolmisenkymmentä vuotta maailmalla, siitä 9 vuotta täällä Virossa.
Äitini ainakin ihan vilpittömästi haluaa lastani säännöllisesti kyläilemään. Kyselee että koskas poitsu voisi tulla yökylään jne. Minusta se on ihanaa. Lapsi viihtyy hyvin mummun kanssa ja touhuavat kaikenlaista hauskaa yhdessä. Viimeksi kävivät kaksistaan mm. torilla, kaupassa ja leikkipuistossa kun oli yökylässä. Heillä on hyvin samanlainen ruokamaku joten testailevat yhdessä kaikkia erikoisruokia jne.
Äitini on 53-vuotias joten intoa ja jaksamista löytyy. Hän on sanonut että saa lapsista energiaa, työssäänkin on siis lasten kanssa tekemisissä. Olen itse ainoa lapsi ja oma lapseni jää ainokaiseksi joten heillä on erityinen mummu-lapsenlapsi suhde. Eli ap, toiset saa lapsista iloa ja energia elämäänsä. Siksi haluavat olla niiden kanssa tekemisissä!