Lapsia tekevän hoitovastuu vielä vanhuksenakin
Kuljin eilen pitkänmatkan junalla töistä kotiin, ja samassa junassa istui isovanhemmat kahden lapsenlapsensa kanssa (tämä oli keskustelusta pääteltävissä). Lapset olivat ehkä 5 ja 7-vuotiaita. Nuorempi hölötti koko matkan ja teki rasittavia kysymyksiä, kuten "onko nää ne samat pellot jotka me äsken nähtiin?". Isoäiti: "Ei, koska juna menee kokoajan eteenpäin". Lapsi: "Mistä sä tiedät?" Ja isoäiti selittää. Päläpäläpäläpälä. Jossain vaiheessa isoisä passitettiin hölöttäjän kanssa leikkivaunuun, jota tämä oli jo pidempään mankunut, ja minäkin sain kaivatun hiljaisen hetken levähtää pitkän työpäivän jälkeen.
Mietin tuossa, että kyllä on lapsia tehneen lapsenhoitovastuu pitkä! Ensin omat lapset, ja sitten vielä lapsenlapset päälle. Toki joku nyt sanoo, että ei niitä lapsenlapsia ole pakko hoitaa, mutta kyllä monet niin kuitenkin tekevät, ja yleisesti sitä odotetaan. Muuten syntyy hirveä itku ja valitus esim. Vauvapalstalle, kun isovanhemmat ei välitä. Mulla meinas hermo mennä siihen hälinään jo yhden junamatkan aikana ja mietin, että huh! Lapset olivat selvästi menossa isovanhemmilleen yökylään. Vanhuksilla tuo hulabaloo jatkuu tauotta ehkä monta päivää. Miten he jaksavat?
Pelottaako teiltä lapsen tehneitä se, että loppuelämä on "velvollisuus" hoitaa ja huolehtia, olla saatavilla jouluna ja juhannuksena?
Kommentit (103)
*siis lapsi vaati selityksen sille, miten isoäiti voi tietää etteivät pellot olleet ne samat, jotka oli ohitettu junamatkan aikana jo aiemmin.
Ap
Tää jatkuva hölötys on niin rasittavaa! Eikö niitä pentuja voi opettaa olemaan välillä hiljaa?
Nykyajan lapsia tekevä on itse lapsi noin 40 vuotiaaksi.
Harva varmaan tajuaa, että sitä ollaan kenties loppuelämä pallo jalassa.
*lähtee kauppaan kortsuostoksille*
Ei pelota.
Kaikkihan tietää, että n.4 vuotiaana tulee lapselle kehitykseen kuuluva toinen kyselykausi, joka ei kovin kauaa edes kestä.
Tarkoitan tällä, että ne raskaammat vaiheet on lyhytkestoisia ja jos hoidat vaikka muutaman päivän toisen ihmisen lasta se ei tunnu lainkaan raskaalta.
Pienet lapsenlapset nyt on sentään edes söpöjä ja iloa tuovia, vaikkakin vanhalle ihmiselle joskus raskaita toki. Itsellä se tilanne, että on aikuinen poika joka vaikeasti masentunut, ja tarvitsee nyt yli kolmekymppisenäkin runsaasti apua vanhemmilta. Tunnen riittämättömyyttä ja pelkoa siitä, että mitä jos me vanhemmat tästä kuollaan niin miten hänen käy. Meitä lukuun ottamatta täysin yksinäinen syrjäytynyt ihminen. Enää ei sentään lääkitse masennusta viinalla kuten ennen, vaan on psykiatrin ja terapeutin hoitokontaktissa ja on useita lajeja lääkkeitä. Jotka tosin selvästi muuttaa persoonaa, mutta parempi sekin kuin itsetuhoinen masennus ja juominen. Mutta kyllä minä joskus mietin, että en tätä olettanut kun kaksi lasta hankin, ja vielä kun tuo poika oli hyvin lahjakas lapsi, sitä kuvitteli erilaista tulevaisuutta kuin että 32-vuotiaana hänelle mietitään eläkepäätöstä.
"Pelottaako teiltä lapsen tehneitä se, että loppuelämä on "velvollisuus" hoitaa ja huolehtia, olla saatavilla jouluna ja juhannuksena?"
Kuka sen velvollisuuden määrittelee? Edes omalle lapsilleni en ole ollut saatavilla joka hetki.
Meillä ainakin isovanhemmat ihan itse haluaa raahata lapset 4kpl jatkuvasti johonkin, joko heille/kylpylään/hotelliin ja joskus ulkomaillekin. Varmaan kiva heille muutaman kerran vuodessa kuunnella hölötystä ja seurata menoa aamusta iltaan.
Ei kuitenkaan tarvi kasvattaa tai ottaa osaa muihin ongelmiin, kiukkukohtauksiin ym. Sitten voi kylpyläviikonlopun jälkeen lähteä itseksiin viikoksi johonkin kreikan rannalle huilaamaan.
Kai ne eläkepäivät siinä menee ;D
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapsenlapset nyt on sentään edes söpöjä ja iloa tuovia, vaikkakin vanhalle ihmiselle joskus raskaita toki. Itsellä se tilanne, että on aikuinen poika joka vaikeasti masentunut, ja tarvitsee nyt yli kolmekymppisenäkin runsaasti apua vanhemmilta. Tunnen riittämättömyyttä ja pelkoa siitä, että mitä jos me vanhemmat tästä kuollaan niin miten hänen käy. Meitä lukuun ottamatta täysin yksinäinen syrjäytynyt ihminen. Enää ei sentään lääkitse masennusta viinalla kuten ennen, vaan on psykiatrin ja terapeutin hoitokontaktissa ja on useita lajeja lääkkeitä. Jotka tosin selvästi muuttaa persoonaa, mutta parempi sekin kuin itsetuhoinen masennus ja juominen. Mutta kyllä minä joskus mietin, että en tätä olettanut kun kaksi lasta hankin, ja vielä kun tuo poika oli hyvin lahjakas lapsi, sitä kuvitteli erilaista tulevaisuutta kuin että 32-vuotiaana hänelle mietitään eläkepäätöstä.
Josko hiljakseen siirtyisitte takavasemmalle ja annatte aikuisen lapsenne tukeutua enemmän yhteiskunnan tukeen. Näette mitä palveluita hän vielä lisäksi tarvitsee voitte auttaa ne hakemukset eikä muuta ja hän pääsee itsenäistymään samalla. Eikä teidän tarvitse loppuikää stressata omaa kuolemaanne vaan voisitte vielä lopun ajan elää vapaammin.
Jos lapset on pohdiskelevaisia ja vähäpuheisia, niin on heistä iloakin. Mutta mistä tilata tällaiset itsekseen viihtyvät ja harvasanaiset (lapsen)lapset?
Isovanhemmat olis suoraan voineet varata sen leikkivaunun, niin työmatkalaiset olisivat voineet matkustaa hiljaisuudessa. Törkeetä tuoda ruuhka-aikaan melskaavat penskat julkiseen kulkuneuvoon.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat olis suoraan voineet varata sen leikkivaunun, niin työmatkalaiset olisivat voineet matkustaa hiljaisuudessa. Törkeetä tuoda ruuhka-aikaan melskaavat penskat julkiseen kulkuneuvoon.
Komppi tälle.
Useimmat ihan viihtyvät lastensa ja lastenlastensa kanssa. Toisaalta monet lapset ovat muuttaneet opiskeluiden ja töiden perässä kauas lapsuudenkodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota.
Kaikkihan tietää, että n.4 vuotiaana tulee lapselle kehitykseen kuuluva toinen kyselykausi, joka ei kovin kauaa edes kestä.
Tarkoitan tällä, että ne raskaammat vaiheet on lyhytkestoisia ja jos hoidat vaikka muutaman päivän toisen ihmisen lasta se ei tunnu lainkaan raskaalta.
Kyllä tuntuu. Meille on tulossa tänään yökylään yksivuotias. Vaikka pikkuinen on rakas, hän on myös raskas. Jalat toimivat, pää ei vielä juurikaan. Koko ajan pitää olla tarkkana, ettei satu mitään. Siihen on syynsä, että lapset tehdään nuorina. Nuoret eivät ymmärrä, että hyväkuntoinenkin vanhempi ihminen jaksaa huomattavasti heikommin kuin nuoret itse.
Vierailija kirjoitti:
Harva varmaan tajuaa, että sitä ollaan kenties loppuelämä pallo jalassa.
*lähtee kauppaan kortsuostoksille*
Oletko jo pyytänyt aiheuttamaasi valtavaa vaivaa anteeksi vanhemmiltasi?
Olin alkuviikosta Heurekassa ja tulin siiihen tulokseen, että lapsista kasvatetaan kuninkaita. Sellaista sanaa kuin EI en kuullut käytettävän, lapset saivat tehdä ihan mitä tahansa ja heitä suorastaan kannustettiin olemaan itsekkäitä. Vanhemmat toivat ryömiviä lapsia (toki leikkialueella olevalle) "vaijerikävelyalustalle", jolloin narullakävelyä ei voinut kokeilla, koska siellä oli jonkun perheen ehdoton ykkönen möyrimässä. Kaikki mahdolliset pallot, kuulat, vieritettävät kartiot olivat taaperoiden kuolassa, pitäähän lasten saada kaikkea maistaa ja osa ipanoista kantoi ihan röyhkeästi esim. sähkötyöpajasta hamstraamiaan piuhoja pois alueelta. Tekoälytilassa etuiltiin reippaasti ja iloisesti tai jäätiiin jumittamaan johonkin tekemiseen vain siksi, että muut eivät siihen pääsisi.
Paikalla oli vanhempia ja isovanhempia, kaikilla tuntui olevan samanlainen moodi päällä eli vain tämä lapsi / nämä lapset merkitsevät yhtään mitään, kaikkea saa tehdä ja kiltisti jonottava lapsi on sama asia kuin ei mitään. Onneksi hoksasin opastaa mukanani ollutta koululaista, että pidä puolesi, täällä ei tarvitse noudattaa mitään normaalielämän sääntöjä. Joten kun hän sitä narullakävelyä kokeillessaan melkein putosi jonkun taaperon päälle, ei anteeksipyyntöä kuulunut vaan Heurekaan sopivasti "en mä nähnyt, tässä saa kävellä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota.
Kaikkihan tietää, että n.4 vuotiaana tulee lapselle kehitykseen kuuluva toinen kyselykausi, joka ei kovin kauaa edes kestä.
Tarkoitan tällä, että ne raskaammat vaiheet on lyhytkestoisia ja jos hoidat vaikka muutaman päivän toisen ihmisen lasta se ei tunnu lainkaan raskaalta.
Kyllä tuntuu. Meille on tulossa tänään yökylään yksivuotias. Vaikka pikkuinen on rakas, hän on myös raskas. Jalat toimivat, pää ei vielä juurikaan. Koko ajan pitää olla tarkkana, ettei satu mitään. Siihen on syynsä, että lapset tehdään nuorina. Nuoret eivät ymmärrä, että hyväkuntoinenkin vanhempi ihminen jaksaa huomattavasti heikommin kuin nuoret itse.
Miksi ihmeessä te ette osaa sanoa niille omille apsille että ei, ei sovi nyt, en jaksa nyt?
Ketju täynnä Pietarin trollitehtaan kommentteja, tavoitteena tyhjentää naapurimaa parissa sukupolvessa?
Ap on itsekin ollut lapsi. Hän on vain unohtanut että joku on häntäkin hoitanut.
Kaupassa nähnyt isovanhempia tympääntyneen näköisenä kun pienempi väki höpöttää ja höpöttää , ehkä eivät jaksa kuunnella 24/7 .