Lapsia tekevän hoitovastuu vielä vanhuksenakin

Kuljin eilen pitkänmatkan junalla töistä kotiin, ja samassa junassa istui isovanhemmat kahden lapsenlapsensa kanssa (tämä oli keskustelusta pääteltävissä). Lapset olivat ehkä 5 ja 7-vuotiaita. Nuorempi hölötti koko matkan ja teki rasittavia kysymyksiä, kuten "onko nää ne samat pellot jotka me äsken nähtiin?". Isoäiti: "Ei, koska juna menee kokoajan eteenpäin". Lapsi: "Mistä sä tiedät?"  Ja isoäiti selittää. Päläpäläpäläpälä. Jossain vaiheessa isoisä passitettiin hölöttäjän kanssa leikkivaunuun, jota tämä oli jo pidempään mankunut, ja minäkin sain kaivatun hiljaisen hetken levähtää pitkän työpäivän jälkeen.

Mietin tuossa, että kyllä on lapsia tehneen lapsenhoitovastuu pitkä! Ensin omat lapset, ja sitten vielä lapsenlapset päälle. Toki joku nyt sanoo, että ei niitä lapsenlapsia ole pakko hoitaa, mutta kyllä monet niin kuitenkin tekevät, ja yleisesti sitä odotetaan. Muuten syntyy hirveä itku ja valitus esim. Vauvapalstalle, kun isovanhemmat ei välitä. Mulla meinas hermo mennä siihen hälinään jo yhden junamatkan aikana ja mietin, että huh! Lapset olivat selvästi menossa isovanhemmilleen yökylään. Vanhuksilla tuo hulabaloo jatkuu tauotta ehkä monta päivää. Miten he jaksavat?

Pelottaako teiltä lapsen tehneitä se, että loppuelämä on "velvollisuus" hoitaa ja huolehtia, olla saatavilla jouluna ja juhannuksena?