Lue keskustelun säännöt.
Alkoholiongelma. Haluan muutosta mutta rikoin taas lupaukseni itselleni etten joisi. Miten pärjäisi yksin tämän kanssa?
18.10.2024 |
En halua mihinkään kerhoon enkä oikeastaan edes jauhaa tästä missään. Haluan vain päästä itse jaloilleni.
Juon noin kerran viikossa, joskus kaksi. Mietoja mutta humalaan. Yleensä yksin.
Olen pitänyt siitä sen vuoksi koska on jotenkin ihana kun pääsee vapaille niin tyhjentää mieli ja olla ihan omassa luupissaan päänsä sisällä. Pistää musiikki soimaan, käydä saunassa ja olla vaan.
Mutta tämä on minulle ongelma siksi koska krapula vaikuttaa mieleeni ja jaksamiseen, joskus monta päivää. Sen lisäksi tärkeät suunnitelmat jää välistä sen takia että join enkä pysty toteuttamaan asioita joita olen kalenteriini laittanut. Nämä siis omia asioita mihin muut eivät liity mitenkään. Ei vaikuta työntekoon jne.
Omaan elämääni tämä kuitenkin vaikuttaa tympeästi. Painoa kertyy, muutenkin jää vähän käyttörahaa niin juominen on aika kallista. Elämä kärsii kun ei jaksa pitää huolta itsestään.
Minkäköhän lampun pitäisi syttyä että oikeasti pystyisin vain lopettamaan?
Kommentit (52)
Sun pitää päättää olla luovuttamatta, jos haluat edetä "haitallisemmasta" osasta pois, se onnistuu. Pää selkenee. Voi vähentää siinä pienempään kokoon. Joko jättää se pariin juomaan tai lopettaa kokonaan. Ehkä joku luomutroppi mieluummin, jossa tipat. Ja yrittää vähentää sitä kuormitusta, joka yrittää vaatia liiallista nollausta. Miettiä mistä se tulee. Ja mikä muu helpottaa. Vaaditko liikaa itseltäsi (ja muilta). Ehkä shamaanitekniikoilla pääsisit ilman alkoholia, riittävän hyvään tilaan, mikäli et juo ja lepoa rittävästi. On aina vaihtoehtoja, kun niitä alkaa näkemään. Jos juo enemmän, tuijottaa sitä samaa vaihtoehtoa, vaikka on parempaa. Ehjäksi tulo. Muita kiinnostuksen kohteita ja huomiopisteitä, turvallisia. -Tukeeko asuinympäristön tila muutosta ja muu sellainen, ettei ole jatkuva pitkä matkustus sinne ja tänne. Miten säätila, ilmasto, ionit, ilmanpaine ja muu. Mikä tuo kodikkuutta ja lämpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tuonkin aloitukseni luin sillä osasta itsestäni, joka on harkitsevainen, järkevä ja analyyttisempi, niin tuo aloitus pelkästään on jo säälittävän kuuloinen.
Että oikein kutsun miten "ihanaa" on päästä juomaan. Voi luoja.
Täytyy nyt oikein syventyä tähän ajatuksella, ei pintapuolisesti vain. Teen tänään itselleni vihkoon korjauksia miksi oikeasti haluan lopettaa ja miksi ihmeessä joku osa minussa haluaa juoda. Ja pohdin samalla mitä oikeasti haluaisin tehdä ja mitä korvaavaa tekemistä keksin. Koska jos mitään ei tule tilalle, niin ei tuo juominen kyllä lopu.
Täytyy olla toimintaa. Yritän tänään hahmottaa tätä kokonaisuutta ja keksiä ratkaisua itsekseni kunhan pääsen asioilta. Ap
Haluaisitkohan kirjata tuntemuksiasi myöhemminkin?
Itse olen tuurijuoppo ja nyt lähikuukausina olen alkanut inhoamaan itseäni koska juon niin paljon. Mua on jo pahoinpidelty aiemmin vuosia suhteissa ja nyt tuntuu, että mä teen sitä ihan itse. Pahoinpitelen mieltäni ja kehoa. En mä halua tämmönen olla. En vaan muista, en jaksa,en edes tiedä miksi tässä edes yrittäis kun yksin mä olen silti enkä saa mieleltäni rauhaa.
Tiedän, miksi juon. Tiedän, että pitäisi taas keksiä muita "iloa" tuottavia asioita, joita mulla on ollutkin. Tiedän, pitäisi hommata elämään raittiutta tukevia ihmisiä. Mutta hitto, mä oon hukassa miten se tapahtui.
Psykkalla olen aina ollut rehellinen tästä ja osaan yleensä ihan ilman kehotuksia olemaan juomatta tietyn ajan, mutta sitten se lähtee käsistä taas.
Voitais tsempata toisiamme, helpompi olis vertaistuen kanssa joka kannustaa eikä vaan moiti tai sääli.
Oon viikon sisään juonut 3 litraa tiukkaa viinaa ja siihen päälle siiderit ja lonkerot. Ei tää nyt millään tapaa tervettä ole.
Menee elämä hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Päätät vain lopettaa. Vaati itsensä johtajuutta ja luonteen lujuutta.
Näin itse päätin lopettaa 35 vuoden tissuttelut jotka kasvoivat läträämiseksi.
Harmittaa vaan, kun mistään ei saa vastaavaa lihduketra, eufoorista oloa, kuten nousuhumalassa.
Aamusin tosin olen kiitollinen, että en juonut.
Koko elämä menee uusiksi ja pitää tutustua itseensä, millainen olen, kun kymmenet vuodet vierineen hiprakassa joten vaikea nuivakan kuivaa on elämä selvinpäin.
Tsemmpiä!
Ap joi vain kerran viikossa, joten ei ole kymmeniä vuosia viettänyt hiprakassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tuonkin aloitukseni luin sillä osasta itsestäni, joka on harkitsevainen, järkevä ja analyyttisempi, niin tuo aloitus pelkästään on jo säälittävän kuuloinen.
Että oikein kutsun miten "ihanaa" on päästä juomaan. Voi luoja.
Täytyy nyt oikein syventyä tähän ajatuksella, ei pintapuolisesti vain. Teen tänään itselleni vihkoon korjauksia miksi oikeasti haluan lopettaa ja miksi ihmeessä joku osa minussa haluaa juoda. Ja pohdin samalla mitä oikeasti haluaisin tehdä ja mitä korvaavaa tekemistä keksin. Koska jos mitään ei tule tilalle, niin ei tuo juominen kyllä lopu.
Täytyy olla toimintaa. Yritän tänään hahmottaa tätä kokonaisuutta ja keksiä ratkaisua itsekseni kunhan pääsen asioilta. Ap
Haluaisitkohan kirjata tuntemuksiasi myöhemminkin?
Itse olen tuurijuoppo ja nyt lähikuuka
Päihdelinkki.fi
Vierailija kirjoitti:
Et pysty siihen yksin. Sinulla on riippuvuuteen taipuvainen perimä, ja etanoli on yksi kaikkein koukuttavimmista huumeista. Olet jo niin syvällä, että joko nöyrryt hakemaan apua tai sitten annat periksi ja seuraat ihailemasi isän jalanjäljissä varhaiseen hautaan. En ota kantaa kumpi vaihtoehto on parempi.
On mielestäni todella väärin väittää näin. Ihmisessä on uskomattomia voimavaroja ja tälläisen välittäminen saa vaan heikommaksi ja sit sitä ajattelee että "no enpä mä pärjää kuitenkaan niin annetaan mennä".
Itse käytän myös ihan liikaa mutta ihan yksin olen onnistunut pitämään niitä pidempiä tipattomiakin. Toki siinä voi olla muut ihmiset apuna. Mutta jos siinä vertaistuessa ja tarinoissa vähän väliä kierii, niin sitä alkaa vaan olemaan epätoivoisempi. Paras ollut pitää itsensä kiireisenä ja ajatukset alkosta poissa. Tavan katkaiseminen on ensisijainen tavoite, se ei tule viikossa tai parissa. Itse siinä sen työn tekee, ei muut. Musta ainakin on ollut hienoa vaan todeta että "hei, mä oon nyt kolmatta kuukautta ollut juomatta". Haluun tehdä ihan itse enkä vaan puhua siitä.
Toisaalta tämmöset toteamukset voi saada voimaantumaan niin että "prhana minähän näytän niille".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätät vain lopettaa. Vaati itsensä johtajuutta ja luonteen lujuutta.
Näin itse päätin lopettaa 35 vuoden tissuttelut jotka kasvoivat läträämiseksi.
Harmittaa vaan, kun mistään ei saa vastaavaa lihduketra, eufoorista oloa, kuten nousuhumalassa.
Aamusin tosin olen kiitollinen, että en juonut.
Koko elämä menee uusiksi ja pitää tutustua itseensä, millainen olen, kun kymmenet vuodet vierineen hiprakassa joten vaikea nuivakan kuivaa on elämä selvinpäin.
Tsemmpiä!
Ap joi vain kerran viikossa, joten ei ole kymmeniä vuosia viettänyt hiprakassa.
On sitä ihan hyvä miettiä tuoltakin kannalta. Mulla aika rankkaa viikonloppujuomista ja kyllä se hiljaiseksi veti kun tajusi, että sitä on ollut yli puolet viikosta joko humalassa tai selviämässä siitä.
En mä hemmetti halua olla puolta vuodesta vaikutuksen alaisena jollain tapaa. Toiset käy töissä, opiskelee ammatin, hommaa parisuhteen, rakentaa taloa, oppii uusia kieliä ja taitoja tuolla ajalla ja mä valitsen viettää sen sit näin 😳
Sen kun suhteuttaa elämän skaalalle. Tosiaanko mä sitä haluan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jatkaa juomista, kunnes tulee lopullinen halu lopettaa. Mieti joskus että katsot elämääsi toisen silmin. Miltä se kännääminen ja krapulat näyttävät?
Kamalaa, mutta näin se usein on. Kaikista ongelmista huolimatta jatkoin juomista, kunnes tuli se lopullinen stoppi sairaalassa. Nyt seitsemän vuotta raittiina. Todella paljon parempaa elämää tämä raittius. Parempi olisi , että ei tarvitsisi pohjan kautta mennä, mutta se vaikuttaa olevan monille mahdotonta. Viinanhimo on niin kova.
Kaikesta huolimatta neuvoja:
- Mieleinen harrastus
- ulkoilu
- juo paljon kivennäisvettä jos tulee juomahimo.
- saunominen
- suklaa
Tässä kun kävelin ulkona niin mietin asiaa lisää.
Olen tullut koko ajan tietoisemmaksi siitä, että olen paljon tällä vastuuttomuudellani sabotoinut elämääni tähän kuosiin mitä se on.
Olen kulkenut laput silmillä vaikka juominen on aiheuttanut minulle merkittävää elämänlaadullista haittaa. Esimerkiksi kuljen halvoissa, risoissa vaatteissa. Häpeän itseäni valtavan paljon ja olen eristäytynyt. Kotini on persoonaton, siellä on vain kaikki tarvittava mutta ei yhtään sen enempää.
Koko tämä sisäinen tila heijastuu monin tavoin ulkoiseen olemukseen. Minulla ei ole oikein mitään. Ei juuri ystäviä, joita jaksan nähdä. Ei parisuhdetta tai harrastuksia. Töissä käyn elättääkseni surkean elämäni.
Olen kulkenut laput silmillä ja ulkoistanut ongelmani pois mielestäni. Sillä tavalla että en välitä mutta oikeasti se taitaa olla vain vastuuttomuutta.
Jos olisin valinnut toisin, elämäni olisi paljon paljon rikkaampana sisäisesti ja ulkoisesti.
Ja koska olen vaipunut tähän uhriutumisen ja vastuuttomuuden looppiin, niin olen myös jatkanut tätä elämääni näin koska olen asettanut itseni tähän tiettyyn lokeroon.
Totuus kuitenkin on, että olen ihminen siinä missä muutkin. Eli minun vastuullani on myös tehdä elämästäni omani näköistä ja parempaa. Oli sitten traumoja tai mitä vain kokemuksia niin silti se kaikki on omalla vastuullani millaisen todellisuuden itselleni luon.
Tämäkin nyt on vain sanan helinää mutta pointti on, että tietoisuus tästä kaikesta lisääntyy.
Koko minuus huutaa muutosta. Tunnen sen ihan kehollisella tasollakin sellaisena levottomuutena ja lisääntyneenä voimana ja tahtona liikkua enemmän. Pitäisi vapauttaa itsensä toimimaan ja uskaltaa ottaa nämä kaikki käytännön tasolle. Se on siis se ainoa askel tässä mitä ensiksi tulisi tehdä eli toimia ja purkaa kaikki negatiiviset tunteet liikunnan kautta ulos. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hankin perjantai-iltaan mieluisan harrastuksen (tanssi). Sieltä kun palaa, olo on onnellinen ja euforinen. Toimii siirtymänä arjesta viikonloppuun. Kotiin jos jään, niin jo huutelee viinapiru.
Ei auta muu kuin kärsiä niin pitkään, että muiden ihmisten apu kelpaa. Olet jo huomannut, että yksin et pysty alkoholiongelmaasi voittamaan. Aika on puolellasi, jos ei kuolema korjaa sitä ennen. Ylpeys on helvetillinen vaiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tuonkin aloitukseni luin sillä osasta itsestäni, joka on harkitsevainen, järkevä ja analyyttisempi, niin tuo aloitus pelkästään on jo säälittävän kuuloinen.
Että oikein kutsun miten "ihanaa" on päästä juomaan. Voi luoja.
Täytyy nyt oikein syventyä tähän ajatuksella, ei pintapuolisesti vain. Teen tänään itselleni vihkoon korjauksia miksi oikeasti haluan lopettaa ja miksi ihmeessä joku osa minussa haluaa juoda. Ja pohdin samalla mitä oikeasti haluaisin tehdä ja mitä korvaavaa tekemistä keksin. Koska jos mitään ei tule tilalle, niin ei tuo juominen kyllä lopu.
Täytyy olla toimintaa. Yritän tänään hahmottaa tätä kokonaisuutta ja keksiä ratkaisua itsekseni kunhan pääsen asioilta. Ap
Haluaisitkohan kirjata tuntemuksiasi myöhemminkin?
Itse olen tuurijuoppo ja nyt lähikuuka
Ymmärrän sinua täysin. Tätä samaa minäkin käyn läpi päässäni koko ajan enemmän.
Katson ympärilleni ja lannistun miten olen tähän tullut ja miksi olen tämän kaiken tehnyt itselleni.
Olen vielä aika nuori ja minulla on elämä edessä mutta näin tämä ei voi jatkua. Ja minun asiani on tästä päästä ja tehdä elämästäni parempaa. Kaiken tiedostaa.
Ärsyttää tietyllä tavalla edes kirjoittaa tunteitani siksi koska tiedän ettei tämä johda tavallaan mihinkään vaan minun pitää vaatia itseltäni konkreettisia tekoja muuten kaikki jatkuu kuten ennenkin. Ap
Ei se vaadi kun tottumista ja vähän sietämistä
Kun rikot ensimmäisen kerran rutiinin, eli sinulla tuo viikottainen, voi olla tylsää ja orpoa. Vielä toisellakin, mutta silloin tiedät että selvisit viimeksikin ja voit alkaa pohtimaan, että mitähän sitä sitten tekisi
Viikko kerrallan. Samalla tavalla kuin vaikkapa juoksuharrastuskin, eka kerta voi olla vaikeaa, mutta 10s kerta on jo palkitseva. Samalla tavalla tavoista pois opettelu on aluksi hankalaa, ja muuttuu pikku hiljaa helpommaksi ja palkitsevammaksi
Se että olet jo pitänyt taukoja, on edistystä ja hyvä. Ajattele vaikka maratoonaria, joka treenaa joka viikko. Ei hänen kuntonsa merkittävästi laske, jos jonain viikkona ei juoksekaan. Samalla tavalla sinä treenaat alkottomuutta, ja jokainen alkoton viikonloppu on edistysaskel sillä polulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rentoutumiseen tykkään itse ensin syödä, hapettaa asunnon, ja meditoida hetken pimeässä. Virkistää todella paljon. Joskus voi ihan vaan makoillakin ja pohtia, että mitäköhän tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kun kävelin ulkona niin mietin asiaa lisää.
Olen tullut koko ajan tietoisemmaksi siitä, että olen paljon tällä vastuuttomuudellani sabotoinut elämääni tähän kuosiin mitä se on.
Olen kulkenut laput silmillä vaikka juominen on aiheuttanut minulle merkittävää elämänlaadullista haittaa. Esimerkiksi kuljen halvoissa, risoissa vaatteissa. Häpeän itseäni valtavan paljon ja olen eristäytynyt. Kotini on persoonaton, siellä on vain kaikki tarvittava mutta ei yhtään sen enempää.
Koko tämä sisäinen tila heijastuu monin tavoin ulkoiseen olemukseen. Minulla ei ole oikein mitään. Ei juuri ystäviä, joita jaksan nähdä. Ei parisuhdetta tai harrastuksia. Töissä käyn elättääkseni surkean elämäni.
Olen kulkenut laput silmillä ja ulkoistanut ongelmani pois mielestäni. Sillä tavalla että en välitä mutta oikeasti se taitaa olla vain vastuuttomuutta.
Jos olisin valinnut
Syyllisyys, negatiivisuus, uhriutuminen ja muu vastaava ei oikeastaan edistä mitään. Tärkeämpää on keskittyä ihan vaan nykyhetkeen ja pyrkiä elämään siinä nykyisten arvojensa mukaisesti. Tulevaisuutta voi kevyesti suunnitella ja valmistella, sitäkin toiveikkaasti ja ilon kautta, ilman painostavaa ja pakottavaa tunnelmaa
Elämässä on kaikenlaisia vaiheita. Osa voi sisältää päihteitä, so what. Huomenna elämäsi voi olla 100% päihteetön. Ja ylihuomenna :)
Nyt kun olen lukenut teidän viestejä ja itse avannut näitä asioita enemmän niin kyllä itkettää mutta kotona sitten annan valua jos vielä siltä tuntuu. Istun nyt bussissa ja menossa ostamaan itselleni ehjiä vaatteita rikkinäisten tilille.
Siitä on jo pitkä aika kun olen itselleni mitään vaatteitakaan ostanut että ihan kiva nyt se ainakin. Ap
Osaat kuvata hienosti miten alkoholi pienentää ihmisen elämää. Itse olen tuurijuoppo, voin olla kuukausia ilman, mutta sitten tietyissä tilanteissa aina ratkean. Hävettää että en ole monienkaan vuosien jälkeen päässyt ongelmasta eroon. En kanssa tiedä mitä tehdä, tai tiedän kyllä lukemattomia keinoja, mutta alkoholin himon yllättäessä, olen heikko.
Osta tai tee noihin tilanteisiin muita juomia.
Alkoholi loppuu lopettamalla alkoholi. Yksikin tölkki aiheuttaa seuraavan tölkin. Kaljahyllyistä pitää pysyä kaukana. Kannattaa välttää alkoholimarkkinoinnille altistumista.
Liity facebookissa vertaistukiryhmää. Auttaa!