Mitä kadut eniten elämässäsi? Kuinka vanha olet?
Kommentit (148)
Kaduttaa, että nuorempana annoin liian monta kertaa anteeksi kavereille, perheenjäsenille ja miesystäville, jotka hyväksikäyttivät kiltteyttäni. Kaduttaa, etten kouluaikoina uskaltanut lähteä vaihtoon ulkomaille.
34 v.
Vierailija kirjoitti:
Olen 70 täytänyt. Nainen.
En kadu mitään, koska jälkikatumus on p:n väärti. Sanoi mummonikin aikoinaan.
Olen elänyt värikkään ja tapahtumarikkaan elämän. Tehnyt ja kokenut paljon ja kaikesta tekemästäni ja näkemästäni oppinut. Aion elää samaan malliin hamaan hautaan, johon toivon menevän vielä pitkään.
Elämä on elämistä varten, ei haaskattavaksi katumukseen ja ruikutukseen. Eteenpäin sanoi akka lumessa. Niin tämäkin akka.
Tietysti, mutta aina elämä ei ole noin suoraviivaista. Ei jokaiselle ole siunattu niin anteeksiantavaista luonnetta, että kaikki virheensä pystyisi antamaan anteeksi.
Tietysti se olisi itselle helpompaa ja järkevämpää, mutta kaikki eivät siihen pysty. Ihan samalla tavalla siinä on yksilöiden välillä eroja kuten kaikessa muussakin.
En kadu mitään. Mutta muutaman päivän vaihtaisin pois, esim. avioeroon liittyvän paskamaisen käytökseni ja olemattomista asioista nillittämisen lasten kasvatuksessa. Mutta sen hetken voimilla ja viisaudella on menty ja varmaan jotain opittu.
Vierailija kirjoitti:
Kohta 50. Eniten kaduttaa, etten ollut tyttöjen kanssa teininä rohkeampi/röyhkeämpi ja nussinut enemmän nuorta lihaa.
No pitää tunnustaa, että nelikymppisenä olisin muuten samoilla linjoilla, mutta turha halventaa tyttöjä puhumalla heistä "nuorena lihana".
Itse asiahan on sinänsä mielessä varmaan monella. Eli turhaa arkailua silloin kun olisi pitänyt iskeä kiinni. Ja vaikka kuinka ollaan aikuisena kokeneempia sängyssä ja teinien seksi koetaan sähellyksenä, niin sitä himoja ilman taitoja sisältävää teiniseksiä jää kaipaamaan, jos ei sitä siinä vaiheessa elämää kokenut.
Onhan sitä joku vanha sanontakin siihen malliin, että ainoa mikä ei kaduta on nuorena paneminen.
Vierailija kirjoitti:
Kadun eniten sitä, että olen yrittänyt miellyttää muita ihmisiä, ottanut heiltä vastaan p askaa ja elänyt muiden toiveiden mukaisesti. Pitänyt itseäni jotenkin tyhmempänä tai alempana, joka ei ansaitse mitään hyvää, muuta kuin muiden armopaloja. Toisaalta ymmärrän miksi näin on, kun lapsesta asti on kasvatettu alistamalla ja nujertamalla oma tahto. 38 v.
Täysin kuin kynästäni koko texti, paitsi olen 40 v.
Kadun että tyydyin miehiin joille olin vaan se "good enough" ja tuhlasin parhaat vuodet 17-24 ja 25-40 näihin kahteen pitkään suhteseen ja huonoon seksiin. Ajan olisi voinut käyttää esim. opiskeluun, itsensä kehittämiseen ja varallisuuden kasvattamiseen.
Lapsia en kadu silti. Parhaita tyyppejä ikinä.
-41v
Kadun sitä, etten aina ole osannut kieltäytyä sellaisten ihmisten avunpyynnöistä, jotka eivät koskaan kuitenkaan vastavuoroisesti ole olleet valmiita auttamaan pyydettäessä.
Esim. kolme kertaa olen yhtä "kaveria" muuttanut. Kun näiden kertojen jälkeen oli oma muutto käsillä, katosi tyyppi kuin pieru Saharaan.
M46
Etten jäänyt keski-Eurooppaan ja ottanut punapäätä vaimoksi.
Vääriä valintoja opiskelussa ja töissä, huonoja suhteita, liikaa kiltteyttä ja sitä että päästin itseni lihomaan. Paljon kaduttavaa tähän ikään. N60
Luotin liikaa ihmisiin ja sukulaisiin nuorenpana josta vieläkin kärsin .Elämäni olisi toisenlaista jos olisin epäillyt heidän aikomuksiaan .
Sitä että haaskasin nuoruuteni kaikkeen täysin turhaan, huonoihin miessuhteisiin, baarissa luuhaamiseen ja yhdentekevistä asioista stressaamiseen. Olen monesti miettinyt, miten täysin toisin tekisin kaiken, jos kelloa voisi kääntää taaksepäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadun eniten sitä että synnyin tähän paskaan maailmaan ja yhteiskuntaan. Miksi en olisi voinnut vaikka syntyä kuolleena? Kärsimystä ja yhtä tuskaa täällä tolvanoiden kanssa on elää surkeassa yhteiskunnassa.
Kadun siis syntymääni, jälkiabortti olisi voinut olla hyvä kohdallani.
Ikää 25v
Kadut syntymääsi? Saitko itse valita ja päätit syntyä? Minä en pysty katumaan asiaa johon en ole voinut itse vaikuttaa.
Sehän siinä on kun sitä syntymää ei voinut valita. Mulla on sama juttu että eniten kadun syntymistäni. Elämä voisi olla kivaakin mutta ei se ole. Odotan vain kaunista päivää kun en herää.
Kadun, etten puolustanut pikkusiskoani kun olimme lapsia. Hän oli perheen syntipukki ja varsinkin äitimme oli aina sättimässä ja syyllistämässä häntä, vaikka viaton lapsi hän oli.
M32
Nuorena huonoa talokauppaa. Kun eroon päästiin käteen jäi 30 000e velat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta 50. Eniten kaduttaa, etten ollut tyttöjen kanssa teininä rohkeampi/röyhkeämpi ja nussinut enemmän nuorta lihaa.
No pitää tunnustaa, että nelikymppisenä olisin muuten samoilla linjoilla, mutta turha halventaa tyttöjä puhumalla heistä "nuorena lihana".
Itse asiahan on sinänsä mielessä varmaan monella. Eli turhaa arkailua silloin kun olisi pitänyt iskeä kiinni. Ja vaikka kuinka ollaan aikuisena kokeneempia sängyssä ja teinien seksi koetaan sähellyksenä, niin sitä himoja ilman taitoja sisältävää teiniseksiä jää kaipaamaan, jos ei sitä siinä vaiheessa elämää kokenut.
Onhan sitä joku vanha sanontakin siihen malliin, että ainoa mikä ei kaduta on nuorena paneminen.
Miten voi jäädä kaipaamaan jotain mitä ei ole kokenut? Itse en kokenut seksiä teininä ja vaikea sellaista on sitten kaivata kun ei edes ole mitään hajua olisiko se ollut himokasta vai sähellystä vai mitä.
Sitä etten ole kuunnellut intuitiotani joissain tärkeissä asioissa, ja olen antanut muiden ihmisten vaikuttaa päätöksiini, metsään on sitten mennyt.
45v ikää. Kadun etten nuorena panostanut harrastamaani lajiin täysillä... Dokasin, treenasin huonosti ja pidin pitkiä taukoja. Nousin todella korkealle tasolle silti..
On tullut monesti mieleen jos olisi tehnyt kaiken hyvin, tosta harrastuksesta olisi tienannut miljoonia.
Nuorempana olin sinisilmäinen, panikoiva ja totteleva, melkein lammas. Uskoin liian helposti mitä joku pelimies, virkailija, vanhempi tai muu sanoo. Myöhemmin huomaa mitä järkyttävää soopaa moni asia on ollut. Ja miten paljon oli kiusaamista. Ei löytynyt muualta ihmisiä myös.
Olen 70 täytänyt. Nainen.
En kadu mitään, koska jälkikatumus on p:n väärti. Sanoi mummonikin aikoinaan.
Olen elänyt värikkään ja tapahtumarikkaan elämän. Tehnyt ja kokenut paljon ja kaikesta tekemästäni ja näkemästäni oppinut. Aion elää samaan malliin hamaan hautaan, johon toivon menevän vielä pitkään.
Elämä on elämistä varten, ei haaskattavaksi katumukseen ja ruikutukseen. Eteenpäin sanoi akka lumessa. Niin tämäkin akka.