Mitä asioita 80-luvulla oli huonosti?

Väiskin lihatiskit. Oli paljon  liian tuoretta lihaa ja ei muovikelmuissa.

Miehet huolehti huonosti hygieniastaan, oli vain paria kaamean hajuista partavettä. Sitä roiskittiin likaisen ihon päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoisia (sen ajan mittapuun mukaan) katsottiin todella pahasti. Kyllä vähänkin pullukka oppilas sai opettajiltakin nuhteet, että ruoka maistuu. Ja tosiaan nykymittapuulla nämä "läskit" ei ole mitään läskiä nähnytkään.

Jep, ja tuolla aiheutettiin satavarmasti monen nyt keski-ikäisen ihmisen syömishäiriö ja paino-ongelmat.

Eräs ystäväni (tyttö) kulki ala-asteen loppuvaiheessa äitinsä kanssa Painonvartijoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tytöille ja naisille hyvää aikaa, näkeehän sen tästä ketjusta!

Riippuu ihan perheestä ja elinympäristöstä. Nykyään on yhtä lailla kivoja ja kamalia paikkoja. Jos katsoo maailmaa sosiaalitoimen asiakkaan näkökulmasta, kaikki on samaa kamalaa.

Kaikki eivät räyhää ja rellestä silloinkaan, kun se on "sallittua".

Kuvittelenko, mutta vaikutelma ja muisto 80-luvulta on, että tuntemattomatkin aikuiset ohjeistivat enemmän lapsia ja nuoria. Ja että tästä syystä lapset ja nuoret käyttäytyivät (ainakin aikuisten nähden) paremmin kuin mitä nykyään näkee. Toisaalta tämä ajatus/muisto ei ole synkassa sen kanssa miten on sanottu olleen erityisen väkivaltaista 80-luvulla. Vai tapahtuiko väkivalta etupäässä poikien välillä ja etupäässä piilossa?

Kalliit elintarvikkeet ja alkoholijuomat.

Autoilu oli kallista, autovero oli 50 prosenttia uuden auton hinnasta ja bensa maksoi 2 markkaa litra.

Vaatteet kanssa aika kalliit, ei ollut tuontia halpamaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset olivat kännissä väkivaltaisempia.

 

Joka aikakaudella on ongelmansa.

Millä tapaa väkivaltaisempia? Tottakai joka aikakaudella on omat ongelmansa, mutta yleensä voi yksilöidä tiettyjä tiettyyn aikaan. 90-luku saa ehdottomasti laman viitan itselleen ja sen seuraukset niin yksilöissä kuin perheissäkin, niin työttömissä ja yrittäjissä, se kosketti kaikkia hyvin eri tavoin. Mutta mitä ongelmia 80-luvulla oli?

No miten sitä ollaan väkivaltaisempia? Tarviitko opetuksen?

Herttilei, anteeksi että kysyin! Minusta nyt ollaan huomattavan brutaalempeja kuin aikoinaan, kysyin siksi. Kauniimpaa päivää sinulle.

Jos et tiedä, että 80-luvulla oli kaduilla huomattavasti aggressiivisempaa porukkaa kun tänä päivänä, niin et selvästikään ole sen ajan nuorisoa, kuten minä olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki toimi hitaammin. Koskaan ei saanut nopeasti yhteyttä ihmisiin, vaan jätettiin soittopyyntöjä. Virastoissa toimiminen ja anomuksien jättäminen oli jäätävän hidasta. Joka paikaan jonotettiin.

Millaisia jonotusaikoja esimerkiksi pankissa tms. oli? Itse muistan vielä vuonna 2005 kun kävin pankissa maksamassa laskuja, että jos ei päässyt maksuautomaatille, vaan piti mennä pankkiin kassalle, niin kyllä siihen helposti tunti meni jonottaessa jos joutui mennä silloin, kun oli eläkkeet maksussa.

Ei ollut kovin pitkiä jonoja pankeissa 80-luvulla koska sivukonttoreita oli paljon. Eniten jonoja oli ehkä  eläkkeiden maksupäivinä tai kuunvaihteessa. Joillakin pankeilla oli kiertäviä pankki-autoja otka kävivät mm tehtaiden pihoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Väiskin lihatiskit. Oli paljon  liian tuoretta lihaa ja ei muovikelmuissa.

Sekö oli huonoa 80 -luvulla?

Se loppui 90-luvun lamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 80-luvun alussa oli syytä olla kritisoimatta Neuvostoliittoa. Paitsi jos nimenomaan halusi itselleen neuvostovastaisen leiman.

Ihmisoikeuksista puhuminen oli tuolloin reaganilaista propagandaa. Muurit, piikkilangat ja ihmisten ampuminen rajoilla olivat O.K. juttu monille sosialismia kannattavalle. 

Minun (kaupungissa asuva koululainen ja sittemmin opiskelija) muistikuvieni mukaan nimenomaan oltiin r*ssänvastaisia, mutta siitä ei pahemmin huudeltu julkisesti. Oli kaksi todellisuutta: se, mitä naapurista oikeasti ajateltiin, ja se, missä poliitikot ja liike-elämä näyttelivät sopusointuisuutta naapurin kanssa.

Jos muuten 80-luvun poliittisesti korrekteissa tilanteissa nimitti naapureita "venäläisiksi", joku väistämättä korjasi sanan "neuvostoliittolaisiksi". Venäläiseksi kutsuminen oli hyvin epäkohteliasta ja historiallisesti väärin.

Näin oli. Ja virolaisia ei edes ollut olemassa, ne oli "eestiläisiä" neuvostoliittolaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu oli olematonta. Vaikka esim. lasten ha kkaaminen olikin kielletty jo ennen 80-luvun puoliväliä, siihen ei puuttunut kukaan. Vanhemmat saivat myös käyttää julmaa henkistä väkivaltaa niin paljon kuin ehtivät, ei kiinnostanut ketään vaikka opettajat, päiväkodin henkilökunta ja koulun ja neuvolan terveydenhoitajat tiesivät.

Oli myös paljon paljon perheitä, joissa ei käytetty väkivaltaa millään tavalla.

Mihin tämä liittyi? Aina on ollut hyviä ja huonoja perheitä, mutta asian kertominen ei auta millään tavalla 80-luvun kasvatuksesta traumatisoituneita. Tietysti hyvä asia, jos sinua ei lyöty eikä haukuttu kuten monia muita lapsia silloin.

Vaikea keksiä huonoja puolia 80-luvusta, kun se oli itselleni varmaan parasta aikaa. Vuosikymmenen alussa mentiin naimisiin, loppupuolella ostettiin ensimmäinen oma asunto (ja korko ei todellakaan ollut mitenkään edes 10 prosenttia, sitten lyhyen aikaa seuraavalla vuosikymmenellä vasta). Maa vaurastui vauhdilla, valikoimat lisääntyivät kaupoissa, tuli mikroaaltouunit sun muut (sitten kun lama alkoi, jäi monia tuotteita pois valikoimista, eivätkä tulleet koskaan takaisin). Ehkä ne huonot puolet ovat just AIDS, Tsernobylin onnettomuus, tupakointi joka paikassa ja sovinismi. Omassa elämässä oli asiat hyvin ja optimisti vallalla, elämä auki ja kaikki edessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tytöille ja naisille hyvää aikaa, näkeehän sen tästä ketjusta!

Riippuu ihan perheestä ja elinympäristöstä. Nykyään on yhtä lailla kivoja ja kamalia paikkoja. Jos katsoo maailmaa sosiaalitoimen asiakkaan näkökulmasta, kaikki on samaa kamalaa.

Kaikki eivät räyhää ja rellestä silloinkaan, kun se on "sallittua".

Kuvittelenko, mutta vaikutelma ja muisto 80-luvulta on, että tuntemattomatkin aikuiset ohjeistivat enemmän lapsia ja nuoria. Ja että tästä syystä lapset ja nuoret käyttäytyivät (ainakin aikuisten nähden) paremmin kuin mitä nykyään näkee. Toisaalta tämä ajatus/muisto ei ole synkassa sen kanssa miten on sanottu olleen erityisen väkivaltaista 80-luvulla. Vai tapahtuiko väkivalta etupäässä poikien välillä ja etupäässä piilossa?

Et vain kuvittele. Aikuisten silmille ei hypelty samalla tavoin kuin nykyisin. Jos joku on eri mieltä, voi miettiä opettajan asemaa tuolloin ja nyt. Moniko opettaja olisi 80-luvulla ottanut vastaan haistatteluja ja niskoitteluja kaikenikäisiltä oppilailta normaalina osana työpäiväänsä?

Minä en ole koskaan saanut kotona remmiä tai joutunut kadulla väkivallan kohteeksi. Olin ensimmäistä kertaa kesätöissä 13-vuotiaana vuonna 1978, enkä ole koskaan kokenut ahdistelua työelämässä. Huonoa käytöstä toki olen nähnyt, mutta siitä ei ihmiskunta pääse koskaan kokonaan irti. Vietin 80-luvulla mahtavia kesiä interraililla, mutta nykynuorille suosittelisin ihan muunlaisia matkustelumuotoja. Liftaamista en ole koskaan edes kokeillut, koska se on kovin sattumanvaraista. Ja kasarillahan taksi vei asiakkaan turvallisesti perille asti, oli tämä sitten iältään tai kunnoltaan avuttomassa tilassa.

Siellä, missä ihmiset kokoontuvat, on aina kähinää. Aika muuttaa kähinän muotoa, mutta ei poista sitä.

Se oli niin hyvä aikakausi, että siitä on vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu oli olematonta. Vaikka esim. lasten ha kkaaminen olikin kielletty jo ennen 80-luvun puoliväliä, siihen ei puuttunut kukaan. Vanhemmat saivat myös käyttää julmaa henkistä väkivaltaa niin paljon kuin ehtivät, ei kiinnostanut ketään vaikka opettajat, päiväkodin henkilökunta ja koulun ja neuvolan terveydenhoitajat tiesivät.

Oli myös paljon paljon perheitä, joissa ei käytetty väkivaltaa millään tavalla.

Mihin tämä liittyi? Aina on ollut hyviä ja huonoja perheitä, mutta asian kertominen ei auta millään tavalla 80-luvun kasvatuksesta traumatisoituneita. Tietysti hyvä asia, jos sinua ei lyöty eikä haukuttu kuten monia muita lapsia silloin.

 

Mihinkö liittyi? Siihen, että 80-luvun kasvatus ei ollut yksioikoisesti eikä edes suurimmaksi osaksi väkivallan käyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea keksiä huonoja puolia 80-luvusta, kun se oli itselleni varmaan parasta aikaa. Vuosikymmenen alussa mentiin naimisiin, loppupuolella ostettiin ensimmäinen oma asunto (ja korko ei todellakaan ollut mitenkään edes 10 prosenttia, sitten lyhyen aikaa seuraavalla vuosikymmenellä vasta). Maa vaurastui vauhdilla, valikoimat lisääntyivät kaupoissa, tuli mikroaaltouunit sun muut (sitten kun lama alkoi, jäi monia tuotteita pois valikoimista, eivätkä tulleet koskaan takaisin). Ehkä ne huonot puolet ovat just AIDS, Tsernobylin onnettomuus, tupakointi joka paikassa ja sovinismi. Omassa elämässä oli asiat hyvin ja optimisti vallalla, elämä auki ja kaikki edessä

Tuo kuvaus on juuri sitä, mitä kuvittelen 80-luvun nuorille aikuisille olleen.

Autot oli aika ruman näköisiä nykyisiin verrattuna. Tämä toki subjektiivinen näkemys.

Tyttöjä ja naisia ei joukkoraiskattu.

Vierailija kirjoitti:

Autot oli aika ruman näköisiä nykyisiin verrattuna. Tämä toki subjektiivinen näkemys.

Subjektiivinen jos mikä.

Vasta tämän vuosituhannen puolella olen joutunut tunnistamaan laina-autoni parkkipaikalla rekisterinumeron perusteella. Ennen näki merkin ja mallin jo auton ulkomuodosta. :D

Neuvostoliitosta lähinnä enään viis veisattiin 80-luvun alun jälkeen vaikka nykynuoret nyt kuvittelee aivan muuta.Johonkin näin naapurissa ohjelmaan myös alkoi tulla jo kitkeriä kommentteja esim kauppojen jonoista Neuvostoliitossa mistä Taanila poltti sitten päreensä.