Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita 80-luvulla oli huonosti?
Olen syntynyt 80-90-luvun taitteessa, joten en oikeasti tiedä kasarin huonoja puolia, mutta minulle 80-luku esittäytyy vähän joka saralla huippuvuosikymmenenä. Mutta kai siinä jotain huonoa oli?
Kommentit (1082)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80-luvun alussa oli syytä olla kritisoimatta Neuvostoliittoa. Paitsi jos nimenomaan halusi itselleen neuvostovastaisen leiman.
Ihmisoikeuksista puhuminen oli tuolloin reaganilaista propagandaa. Muurit, piikkilangat ja ihmisten ampuminen rajoilla olivat O.K. juttu monille sosialismia kannattavalle.
Minun (kaupungissa asuva koululainen ja sittemmin opiskelija) muistikuvieni mukaan nimenomaan oltiin r*ssänvastaisia, mutta siitä ei pahemmin huudeltu julkisesti. Oli kaksi todellisuutta: se, mitä naapurista oikeasti ajateltiin, ja se, missä poliitikot ja liike-elämä näyttelivät sopusointuisuutta naapurin kanssa.
Jos muuten 80-luvun poliittisesti korrekteissa tilanteissa nimitti naapureita "venäläisiksi", joku väistämättä korjasi sanan "neuvostoliittolaisiksi". Venäläiseksi kutsuminen oli hyvin epäkohteliasta ja historiallisesti väärin.
Minä nuorempana koen asian samoin, tuo oli hyvin kuvailtu. Kiitos. t. tuo Tiusasta lukenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80-luvun alussa oli syytä olla kritisoimatta Neuvostoliittoa. Paitsi jos nimenomaan halusi itselleen neuvostovastaisen leiman.
Ihmisoikeuksista puhuminen oli tuolloin reaganilaista propagandaa. Muurit, piikkilangat ja ihmisten ampuminen rajoilla olivat O.K. juttu monille sosialismia kannattavalle.
Minun (kaupungissa asuva koululainen ja sittemmin opiskelija) muistikuvieni mukaan nimenomaan oltiin r*ssänvastaisia, mutta siitä ei pahemmin huudeltu julkisesti. Oli kaksi todellisuutta: se, mitä naapurista oikeasti ajateltiin, ja se, missä poliitikot ja liike-elämä näyttelivät sopusointuisuutta naapurin kanssa.
Jos muuten 80-luvun poliittisesti korrekteissa tilanteissa nimitti naapureita "venäläisiksi", joku väistämättä korjasi sanan "neuvostoliittolaisiksi". Venäläiseksi kutsuminen oli hyvin epäkohteliasta ja historiallisesti väärin.
Missähän Hölmölässä sitten elit, kun noin sinun sanomisiasi korjailtiin? Ne naapurit on olleet kansallisuudeltaan venäläisiä aina (paitsi ne, jotka ei olleet, mutta asuivat heidän keskuudessaan) ja kansalaisuus saattoi sitten olla "Neuvostoliittolainen." Oikeasti, kumpikin muoto on, tai siis oli, oikein.
Suomalainen sai kuitenkin vapaasti sanoa mitä vaan. Vaikka olisi sanonut sen ärrällä alkavankin nimityksen. Ei siitä putkaan viety. Ei siitä joutunut kuulusteluihin eikä saatu viittä vuotta kurileiriä. Minunkin on nyht tuo ärrällä alkava sana vain jätettävä kirjoittamatta, koska muuten tätä kirjoitusta ei julkaistaisi. En kyllä ymmärrä, miksi, mutta tuskin se suomettumisesta johtuu. Ilmeisestikin vain nykyisestä ilmapiiristä, missä ihmisiä ei saa kohta sanoa enää ihmisiksikään, vaan oletetuiksi. Siinä mielessä llaan kyllä nykyään paljon rajoittuneempia. Ja näköjään ihan vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
AIDS pelko ja hysteria.
Kasarilla meitä lapsia peloteltiin Aidsilla ja sillä että ydinpommi tulee ja vetasee kaikki hengiltä, ja jäljelle jää vaan rottia nakertelemaan meidän ihoja ja lihaksia! Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ja monessa muussa kodissa luettiin valtavasti kirjoja. Kirjastot olivat hiljaisia aarreaittoja. Kirjastoautossa oli vähemmän tarjottavaa, mutta sieltäkin löytyi kyllä viikoittain puoli pulkallista lukemista kotiin vedettäväksi."
Meillä ja monessa muussa kodissa luettiin valtavasti kirjoja. Kirjastot olivat hiljaisia aarreaittoja. Kirjastoautossa oli vähemmän tarjottavaa, mutta sieltäkin löytyi kyllä viikoittain puoli pulkallista lukemista kotiin vedettäväksi.
Tottakai kirjat olivat keskeinen osa elämää. Television kanssa kilpailuun en ottanut niitä lukuun, kun tarkoitin nimenomaan sitä tilannetta, että oli samassa huoneessa auki olevan tv:n kanssa. Tällöin harvemmin edes yritti lukea kirjaa, olipa lapsi tai aikuinen. Yritin kuvailla sitä, että toisin kuin nykyään, telkkaria katsottaessa ei "multitaskattu". Sitä katsottiin häiriöttä tai mentiin toiseen huoneeseen tekemään muuta. Ainoat poikkeukset eli häiriöt olivat ainakin oman kokemukseni mukaan ne sukulaissedät, jotka katsoivat asiakseen kommentoida tv:ssä esitettyjä asioita, tai se, että vanhempien katsoessa televisiota ja itse odottaessa oman ohjelman alkamista selaili jotain Koululaista tai JP:tä (tai Seura-lehden hupiosiota), ja vanhemmat tekivät samaa omia ohjelmiaan odottaessaan.
Kirjojen lukemisen osalta siis ei 80-luku ainakaan ollut nykyaikaa huonompi, ja omasta mielestäni ei myöskään tv-katselutapojen osalta.
Komppaan edellä kirjoittaineita, jotka kuvailevat tavallista elämää, jossa idänpolitiikka ei pahemmin näkynyt eikä tuntunut.
Minun ainoa kosketukseni neukkuihin ja Neukkulaan olivat oppilaitokseni venäjänopiskelijat, jotka olivat hyvin kiinnostuneita sikäläisestä kulttuurista ja erittäin kriittisiä sikäläisen yhteiskunnan suhteen. Yhtään Neuvostoliiton ihailijaa en muista, vaikka varmasti heitäkin oli. NL oli paikka, jolle lähinnä naureskeltiin. Sellainen iso ja ikävä paikka, joka onneksi piti itsensä ja kansalaisensa visusti rajan takana. Suomessa ei kaduilla venäjää kuulunut. Joskus oli Stockmannilla pideltävä hengitystä, kun ohitti jonkin delegaation rouvasväkeä, he kun olivat mieltyneet erittäin runsaisiin ja raskaisiin hajuvesiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisille ja miehille oli eri palkat. Lapsia oli vaikea saada päivähoitoon ja se oli kallista.
Peruskoulu oli sen ajan sote: hieno himmeli, joka toimi lähinnä paperilla. Jos silloinkaan.
Sosiaalitoimen työ oli juoppojen hyysäämistä. Muut saivat apua huonosti.
Lasten ongelmia ei ymmärretty nykymittakaavassa. Stressi, pimeän pelko, vanhempien ongelmat, nepsy. Myöskään nepsyjä vanhempia ei virallisesti ollut.
Ainakin Helsingissä oli paha asuntopula, vaikeutti nuorten itsenäistymistä. Oli myös ällöttäviä vuokranantajaukkoja, jotka yritti saada kaupanpäällisiksi seksiä.
Seksuaalinen häirintä työpaikoilla oli arkea. Pusikoissa kuhisi itsensäpaljastajia. Läähätyspuhelut oli tavallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän keskikokoisessa kaupungissa oli paljon vastakkain asettelua:
Rikkaat vastaan köyhät.
Vasemmisto vastaan oikeisto.
Suomenkieliset vastaan ruotsinkieliset.
Uskovaiset vastaan ateistit.
Urheilijat vastaan penkkiurheilijat.
Tuo kaikki näkyi joka paikassa, sama mitä teki tai minne meni. Oli ne sitten urheiluseuroja, putiikkeja tai marketeja, diskoja, jopa koulut oli eri arvoisia. Joutui kasvaa aikamoisten ristiriitojen keskellä ja kaikki yritti vaikuttaa jopa lasten omiin mielipiteisiin. Muutin pois seuraavalla viikolla kun pääsin ylioppilaaksi enkä koskaan palannut.
Serkkuni syntyi keskosena 1980-luvun alussa rv 28 ja kuoli. Muistan, kuinka aikuiset puhuivat, että niin varhain syntynyt lapsi ei voi jäädä eloon, koska keuhkot ja suolisto olivat liian alikehittyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80-luvun alussa oli syytä olla kritisoimatta Neuvostoliittoa. Paitsi jos nimenomaan halusi itselleen neuvostovastaisen leiman.
Ihmisoikeuksista puhuminen oli tuolloin reaganilaista propagandaa. Muurit, piikkilangat ja ihmisten ampuminen rajoilla olivat O.K. juttu monille sosialismia kannattavalle.
Minun (kaupungissa asuva koululainen ja sittemmin opiskelija) muistikuvieni mukaan nimenomaan oltiin r*ssänvastaisia, mutta siitä ei pahemmin huudeltu julkisesti. Oli kaksi todellisuutta: se, mitä naapurista oikeasti ajateltiin, ja se, missä poliitikot ja liike-elämä näyttelivät sopusointuisuutta naapurin kanssa.
Jos muuten 80-luvun poliittisesti korrekteissa tilanteissa nimitti naapureita "venäläisiksi", joku väistämättä korjasi sanan "neuvostoliittolaisiksi". Venäläiseksi kutsuminen oli hyvin epäkohteliasta ja
Venäläiset ja neuvostoliittolaiset oli 2 eri asiaa. Ennen ja jälkeen vallankumouksen.
Lastensuojelu oli olematonta. Vaikka esim. lasten ha kkaaminen olikin kielletty jo ennen 80-luvun puoliväliä, siihen ei puuttunut kukaan. Vanhemmat saivat myös käyttää julmaa henkistä väkivaltaa niin paljon kuin ehtivät, ei kiinnostanut ketään vaikka opettajat, päiväkodin henkilökunta ja koulun ja neuvolan terveydenhoitajat tiesivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missähän Hölmölässä sitten elit, kun noin sinun sanomisiasi korjailtiin? Ne naapurit on olleet kansallisuudeltaan venäläisiä aina (paitsi ne, jotka ei olleet, mutta asuivat heidän keskuudessaan) ja kansalaisuus saattoi sitten olla "Neuvostoliittolainen." Oikeasti, kumpikin muoto on, tai siis oli, oikein.
Ok, nyt menee keskusteluksi tietämättömän kanssa. Neuvostoliittolainen ja venäläinen eivät ole synonyymejä. Eivätkä venäläinen ja venäjäläinen nykyäänkään. Molemmat valtiot, sekä NL että Venäjän Federaatio olivat ja ovat monikansallisia. Kyllä siellä tarkkaan on listattu ja edelleen listataan etniset taustat.
Lisäksi olisi todella kurjaa mennä nyt tässä tilanteessa väittämään etnisesti ja äidinkieleltään ukrainalaiselle tämän olevan venäläinen.
Jos kyse on suomettumista kritisoineesta kirjoittajasta, niin kehotan omien (sinänsä asiallisten) poliittista historiaa koskevien argumenttien täsmentämiseksi opiskelemaan hieman lisää esim. Neuvostoliitosta. Muuten voi käydä niin, että kukaan ei ota vakavasti, jos ihan perustiedoissa on puutteita.
Ja kyllä, 80-luvulla ilmeisesti paikkakunnasta ja perheestä riippuen puhuttiin joko venäläisistä (neuvostoliittolaisina) tai neuvostoliittolaisista, ja nimenomaan korjattiin tuon aiemman kommentoijan muistojen mukaisesti. Ei se estänyt suomalaisia omissa perhepiireissään puhumasta Venäjästä ja venäläisistä, ja joskus hyvinkin, hm, kriittiseen sävyyn. Mutta kuten aina, tuolloinkin on ollut poliittista korrektiutta vaativia voimia, jotka ovat vaatineet eron tekemistä. Tai sitten he ovat itse olleet eri neuvostokansojen kanssa tekemisissä ja siltä pohjalta osanneet sanoa, ettei armenialaista tai georgialaista (silloin: gruusialaista) tule kutsua venäläiseksi. Jommin kummin.
Jos oli kotona uima-allas sitä ei usein jaksettu siivota tai kotia. Siis vanhemmat. Joidenkin isä oli liian vanha astmainen ja äiti ei uran vuoksi jaksanut, paitsi kerran kahdessa kuussa tai joskus useammin. Siellä lillui pölyä. Pölyä tuli myös jos hyppi sängyllä. Ei tullut sossuja heristämään sormea kaikkiin perheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olivat kännissä väkivaltaisempia.
Joka aikakaudella on ongelmansa.
Oli erlaista väkivaltaa kuin nykyään. Silloin tapeltiin rehdisti nyrkeillä eikä potkittu maassa makaavaa.
Ei ole ollut terr o ristihyökkäyksiä eikä naisten raiskauksia takseissa. Vaatteita ei ryöstetty ulkona.
Autoissa oli enemmän vikoja. skag-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elettiin vakavaa suomettumisen aikaa. Suomella oli KGB:n kanssa kaikenlaisia sopimuksia, joita ei muiden Pohjoismaiden kanssa ollut. Suomi oli vakavasti Neuvostoliiton talutusnuorassa suposta lähtien. 90-luvun lama johtui osittain siitä, kun Neuvostoliitto romahti eikä idänkauppa vetänyt. Suomella tuskin oli 80-luvulla mahdollisuutta muuttaa idänkauppaa enemmän länteen. Suomi itsenäistyi vasta Neuvostoliiton romahdettua.
Tuo oli huono asia isommassa kuvassa ja tiettyjen ammattien piirissä, mutta jos katsotaan keskimääräistä suomalaista, jolla ei ollut yhteyksiä idänkauppaan tai politiikkaan, eikä hän kuunnellut liian tarkkaan uutisia, niin ei tuo suomettuminen kovin paljoa varmasti hänen elämäänsä vaikuttanut. Välillisesti vaikutti niin, että osittain idänkaupan ansiosta mutta laajemmin kansantalouden sulkeutuneisuuden vuoksi, Suo
Hitsi, olipa hyvä kommentti tuo kuvailu, jossa todettiin mm. "Meillä on aina saanut puhua vapaasti, Neukkulaa sai arvostella vaikka kuinka paljon, kukaan ei tullut olalle koputtamaan, että kuuleppas nyt, oleppas nyt hiljaa! Idänkauppa kärsii! Höpö höpö. Me nuoret suuntauduttiin ihan selkeästi ja ylivoimaisesti länteen. NL ei kiinnostanut."
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80-luvun alussa oli syytä olla kritisoimatta Neuvostoliittoa. Paitsi jos nimenomaan halusi itselleen neuvostovastaisen leiman.
Ihmisoikeuksista puhuminen oli tuolloin reaganilaista propagandaa. Muurit, piikkilangat ja ihmisten ampuminen rajoilla olivat O.K. juttu monille sosialismia kannattavalle.
Minun (kaupungissa asuva koululainen ja sittemmin opiskelija) muistikuvieni mukaan nimenomaan oltiin r*ssänvastaisia, mutta siitä ei pahemmin huudeltu julkisesti. Oli kaksi todellisuutta: se, mitä naapurista oikeasti ajateltiin, ja se, missä poliitikot ja liike-elämä näyttelivät sopusointuisuutta naapurin kanssa.
Jos muuten 80-luvun poliittisesti korrekteissa tilanteissa nimitti naapureita "venäläisiksi", joku väistämättä korjasi sanan "neuvostoliittolaisiksi". Venäläiseksi kutsuminen oli hyvin epäkohteliasta ja
"Missähän Hölmölässä sitten elit, kun noin sinun sanomisiasi korjailtiin?"
Kuten sanoin, 80-luvun poliittisesti korrekteissa tilanteissa.
"Venäläinen" oli sana, jota korjailtiin myös sarkastisesti ja muuten vain kieli poskessa. Ihmiset eivät olleet sen tyhmempiä tai vähemmän nokkelia kuin nykyisinkään.
1. HIV jota kaikki pelkäsi.
2. Kaikki tiesi nainen ei voi olla presidentti. Nainen ei myöskään voinut olla pappi ennen kuin kasarin lopussa.
3. Kirkko saarnasi syntisistä joita oli huo rat mur haajat ja pahin ryhmä homp pelit.
4. Jatkuva nliiton pelko.
5.lesboista käytettiin peitenimeä vanhapiika.
6. Avoliittoja karsastettiin isojen kaupunkien ulkopuolella
Suomettuminen ja vuokra-asuntopula. Moni mainitsee väkivallan mutta se oli poikien ja miesten ongelma. 80-luku ei ollut naisille sen väkivaltaisempi kuin nykyaikakaan.
"Ilmeisesti suomettuminen ei ole edelleenkään lähtenyt joistain suomalaisista. Osa varmaan edelleen nöyristelisi idän suuntaan jatkamalla kauppasuhteita, vaikka Venäjä tekee tuhojaan minkä kerkeää. Pää pensaaseen vain, niin ei tarvitse pientä päätä rasittaa?"
No, todennäköisesti ajattelen itse asiasta tismalleen samalla tavalla kuin sinä. Sen sijaan tähän keskusteluun toin sen näkökulman, minkä oletan ns. tavissuomalaisella tuolloin olleen. Suomettuminen terminä oli tuttu jo 70-luvulta, eikä siitä Suomessa sattuneesta syystä tykätty. Mutta tavantallaajan elämään se ei, kuten edellä toin esille, ehkä kovin paljoa vaikuttanut - tai vaikutukset koettiin myönteisinä. Niiden yhteiskunnallisten keskustelijoiden, jotka asiaa yrittivät tuoda esille, kannalta tilanne oli tietenkin surkea - siis myös se, ettei tavantallaajat asiasta välittäneet. Tiusaset ym. Karua luettavaa ovat elämäkertansa. Laajemmin vielä: oli unohdettu kokonaan sotien ajan ihmisten tieto ja ymmärrys, tilannehan muuttui 1950-luvun lopulla aika radikaalisti.
Sama asia saattoi olla hyvä ja huono, kuten tässä keskustelussa on tullut ilmi. Puolensa ja puolensa. Tuossa suomettumiskysymyksessä erityisesti valtiollinen, poliittinen ja taloudellinen aspekti ovat aivan keskeisinä. Siksi se minusta on vähän eri kategoriaa kuin tämän keskustelun valtavirta, jossa kinastellaan siitä, oliko syntikkapoppi kivaa vai ei.
Oma mielipiteeni on, että termi "punaiset vuorineuvokset" on erinomaisen osuva. Heidän toimintansa jatkajien toimet vuoteen 2022 asti olisi myös hyvä selvittää. Mutta koen myös, ettei tuo ollut pelkästään 80-luvun kysymys. Siksikin vähän liian laaja tämän keskustelun aloitukseen nähden.