Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita 80-luvulla oli huonosti?
Olen syntynyt 80-90-luvun taitteessa, joten en oikeasti tiedä kasarin huonoja puolia, mutta minulle 80-luku esittäytyy vähän joka saralla huippuvuosikymmenenä. Mutta kai siinä jotain huonoa oli?
Kommentit (1082)
Kaksi TV-kanavaa, joista lähetystä ehkä kuutisen tuntia päivässä. Radiossa ei yhtään rentoa kanavaa tai nuorisolle suunnattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venäläisten pepunnuoleminen oli aika ärsyttävää. Sensuuri kaikessa, viihteessä ja politiikassa. DDR-aikaa, ei kerrottu rehellisesti edes Tsernobylin onnettomuudesta, ja samaan aikaan ruotsalaiset jo lopettivat saastuneita porojaan.
Suuret ikäluokat, eli 40-50 luvulla syntyneet olivat yhtä ärsyttäviä kuin vielä nykyäänkin. Nämä ikinuoret olivat ainoita aikuisia, eivätkä pitäneet muita minään. Itse olivat saaneet kaikki pilalle lellittyinä sodan käyneeltä sukupolvelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki toimi hitaammin. Koskaan ei saanut nopeasti yhteyttä ihmisiin, vaan jätettiin soittopyyntöjä. Virastoissa toimiminen ja anomuksien jättäminen oli jäätävän hidasta. Joka paikaan jonotettiin.
Millaisia jonotusaikoja esimerkiksi pankissa tms. oli? Itse muistan vielä vuonna 2005 kun kävin pankissa maksamassa laskuja, että jos ei päässyt maksuautomaatille, vaan piti mennä pankkiin kassalle, niin kyllä siihen helposti tunti meni jonottaessa jos joutui mennä silloin, kun oli eläkkeet maksussa.
No itse en tällaista kyllä 80-luvulta, muista, myöhemmin kylläkin. Tai riippui varmaan konttorista, niitä kuitenkin oli silloin paljon ja niissä oli myös paljon henkilökuntaa palvelemassa!
Pitää paikkansa. Konttoreita oli silloin joka kylässä. Osuupankilla ja Säästöpankilla omansa.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat, eli 40-50 luvulla syntyneet olivat yhtä ärsyttäviä kuin vielä nykyäänkin. Nämä ikinuoret olivat ainoita aikuisia, eivätkä pitäneet muita minään. Itse olivat saaneet kaikki pilalle lellittyinä sodan käyneeltä sukupolvelta.
Pyh. Kyllä 1940 ja -50 luvuilla syntyneet elivät vielä suht niukkaa elämää. Eivätkä olleet mitään lellittyjä. Omilla vanhemmillani ei ollut edes sisävessaa ennenkuin 1970-luvun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Telkkarissa lähetettiin ohjelmia, joissa kuvailtiin elämää Neuvostoliitossa.
No en tiedä mitä kanavia sinä olet katsonut, mutta tuli sieltä paljon muutakin ohjelmaa, isoja ja hyviä sarjoja kuten Dallas, Dynastia, Falcon Crest, Ritari Ässä, Miami Vice, Hill Street Blues, Lemmenlaiva, Ihmemies MacGyver ja Taisteluplaneetta Galactica ja V.
Suuret ikäluokat eivät kyllä saaneet mitään pilalle lellityinä! Lapsuudessaan oli ruoka kortilla ja vanhemmat juuri kokeneet sodan ja sen traumatisoimia. Lapset kasvatettiin nykypäivään verrattuna todella karuissa oloissa ja piiskan kanssa. Historiatonta puppua, suoranaista disinformaatiota, että sodan käyneet vanhemmat olisivat lellineet lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Venäläisten pepunnuoleminen oli aika ärsyttävää. Sensuuri kaikessa, viihteessä ja politiikassa. DDR-aikaa, ei kerrottu rehellisesti edes Tsernobylin onnettomuudesta, ja samaan aikaan ruotsalaiset jo lopettivat saastuneita porojaan.
Nykyisin pepunnuolentaa harjoitetaan joka kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telkkarissa lähetettiin ohjelmia, joissa kuvailtiin elämää Neuvostoliitossa.
No en tiedä mitä kanavia sinä olet katsonut, mutta tuli sieltä paljon muutakin ohjelmaa, isoja ja hyviä sarjoja kuten Dallas, Dynastia, Falcon Crest, Ritari Ässä, Miami Vice, Hill Street Blues, Lemmenlaiva, Ihmemies MacGyver ja Taisteluplaneetta Galactica ja V.
Jokaisesta yksi jakso viikossa (ja vain sen ajan kun yksi tuotantokausi kesti) ja suurin osa noista vasta vuosikymmenen lopulla. Eli eipä kovinkaan suurta ruuhkaa ollut TV-tarjonnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi TV-kanavaa, joista lähetystä ehkä kuutisen tuntia päivässä. Radiossa ei yhtään rentoa kanavaa tai nuorisolle suunnattua.
80-luvulla haloo eli 1980 - 1989. Pelkästään radiossakin lukuisia hyviä musiikkiohjelmia esim. Kovan päivän ilta, Jake Nyman, Viikon pop-LP, Nuorten Sävellahja, Lista, Pop ennen ja tänään.
Telkusta tuli tavaraa ihan runsaasti.
70-luvulla oli kuvaamaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki toimi hitaammin. Koskaan ei saanut nopeasti yhteyttä ihmisiin, vaan jätettiin soittopyyntöjä. Virastoissa toimiminen ja anomuksien jättäminen oli jäätävän hidasta. Joka paikaan jonotettiin.
Millaisia jonotusaikoja esimerkiksi pankissa tms. oli? Itse muistan vielä vuonna 2005 kun kävin pankissa maksamassa laskuja, että jos ei päässyt maksuautomaatille, vaan piti mennä pankkiin kassalle, niin kyllä siihen helposti tunti meni jonottaessa jos joutui mennä silloin, kun oli eläkkeet maksussa.
Ei pankeissa pitkään tarvinnut jonottaa. Joka kaupunginosassa oli kaikkien suurimpien pankkien konttorit, joissa useampi kassahenkilö. Asiat selvisivät nopsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin pepunnuolentaa harjoitetaan joka kodissa.
80-luvulla mummot eivät vielä puhuneet rimmingistä tai tea baggingista ja sheivanneet alapäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telkkarissa lähetettiin ohjelmia, joissa kuvailtiin elämää Neuvostoliitossa.
No en tiedä mitä kanavia sinä olet katsonut, mutta tuli sieltä paljon muutakin ohjelmaa, isoja ja hyviä sarjoja kuten Dallas, Dynastia, Falcon Crest, Ritari Ässä, Miami Vice, Hill Street Blues, Lemmenlaiva, Ihmemies MacGyver ja Taisteluplaneetta Galactica ja V.
Riippuu kuka uskalsi katsoa. Kysyivät kanttia koska siten leimasi itsensä tietynlaiseksi ihmiseksi. Tyhmäksi amerikkalaisen hapatuksen ihailijaksi. Itsellä oli ala-asteella miesopettaja joka osan tunneista käytti haukkumalla mainitsemiasi ohjelmia ja kielsi katsomasta niitä. Saattoi tullessaan luokkahuoneeseen tivata että "puhuitteko täällä siitä dallasista?!"
Muistan myös että V:n lähettäminen keskeytettiin yleisönosasto-kirjoittelun takia. Oli liian pelottava ja väkivaltainen. Lapsista kasvaa tunnottomia murhaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten ja pikkutyttöjen ahdistelu oli hyväksyttävää. Puristelu rinnoista ja takapuolesta, tyttöjen rintojen kasvusta kysely, avoimesti limainen tuijottaminen jne röhönaurun kera
Hyi olkoon, ei ole ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli mahtavaa aikaa olla nuori.
Se oli myös hyvää aikaa olla lapsi.
Yritetään silti miettiä jotain ap:lle vastaukseksi. Joskin vaikea on keksiä mitään.
Mietin, että pankkeja oli joka nurkalla ja ne mainosti joka paikassa. Se ehkä ärsytti. Mutta toisaalta lapselle se oli kiva asia, koulun jälkeen kierrettiin toisinaan kaverin kanssa ostarin kaikki pankit (niitä oli kai 5 eri pankkia, tavallisen suomalaisen kaupungin yhdessä lähiössä) ja pyydettiin tarroja, avaimenperiä ym. ja saatiinkin. Ehkä saatiin säästölippaatkin, vaikkei oltu ees asiakkaita. Todettakoon, että tuo oli yksi näkyvin asia joka sitten 1990-luvun alussa muuttui. Eikä tv-uutisissa mistään muusta puhuttukaan kuin pankkien asioista.
Karkkivalikoimat oli pienempiä ja karkkihyllyt kaupoissa aika pieniä. - Toisaalta nyt ylipainoepidemian aikana tuokin tuntuu oikeastaan hyvältä asi
Sehän oli vain hyvä että oli pankkeja. Nykyään pankkiin ei noin vain enää edes mennä asioita hoitamaan ja asioiden hoito maksaa ihan eri tavalla kuin ennen!
Rockmusiikkia saattoi kuulla vain muutaman tunnin viikossa radiosta aikana ennen paikallisradioita.
Ilman puhelinta eläminen (puhelimen hankkiminen oli kallista) oli välillä hankalaa.
Mielenterveysasioista ei puhuttu yhtä avoimesti kuin nykyään.
Koulukiusaamista oli silloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat, eli 40-50 luvulla syntyneet olivat yhtä ärsyttäviä kuin vielä nykyäänkin. Nämä ikinuoret olivat ainoita aikuisia, eivätkä pitäneet muita minään. Itse olivat saaneet kaikki pilalle lellittyinä sodan käyneeltä sukupolvelta.
Pyh. Kyllä 1940 ja -50 luvuilla syntyneet elivät vielä suht niukkaa elämää. Eivätkä olleet mitään lellittyjä. Omilla vanhemmillani ei ollut edes sisävessaa ennenkuin 1970-luvun alussa.
Juuri niin! Sotien jälkeen kaikesta oli pulaa kun sotakorvaukset oli maksettava. Ruoka yksinkertaista, vaatteet olivat mitä olivat eikä esim. lapsuudenkodissani suht. isossa maalaistalossa lähellä Turkua ollut mitään mukavuuksia. Muistan vieneeni 2 appelsiinia naapuriin tuliaisina ja vuosi oli 1960.
Diinarit hakkasi punkkareita.
Riitti että pojalla oli korvakoru tai värjätty tukka niin saattoi tulla turpaan. Nykyään on hyväksytympää poiketa valtavirrasta eikä valtavirtakaan ole enää sama asia kuin silloin.
Suosittelen esim. kuuntelemaan Piia Ristikankareen tarinaa YLE areenasta (viimeinen johtolanka). Se kuvaa aika karusti millaista lasten ja nuorten elämä on tuohon aikaan voinut olla. Lapset ovat olleet paljon voimakkaammin oman perheensä ja yhteisönsä uhreja ja niiden armoilla vrt nykyaika.
Vaikka 80-luku olikin jonkunlainen murros kohti entistä kansainvälisempää ja rennompaa maailmaa, jossa myös lapsilla on oikeuksia.
Aikuisväestö oli sodat kokenutta ja boomeriväestöä ja ilmapiiri sen mukainen. Sotien varjo! Kaikki, kaikki, oli erilaista mitä tulee asenteisiin ja ajattelumaailmaan. Kylmä sota, suomettuminen eli Neuvostoliiton mielistely. Homot pidettiin kaapissa, monet nykyään hoidettavat sairaudet vailla hoitoa, AIDS, huomattavan ahdasmielinen yhteiskunta verrattuna nykyiseen.
Huvituksia erittäin rajallisesti, kaikki hankalampaa ja piti kävellä itse tai soittaa lankapuhelimella jos halusi tavata ketään tai hoitaa mitään asioita. Kauppojen valikoimat 10% nykyisestä. Kaupat auki todella rajallisesti ja kauppoja vähän. Ravintoloita erittäin vähän. Jos halusit tietoa, menit kirjastoon tai ostit lehden tai kirjan.
Aikuisista miehistä 90% alkoholiongelmaisia. Huonot elämäntavat vrt nykyiseen: isompi liikunnan harrastaminen aikuisilla harvinaista. Kasvatustavat karut, iso osa lapsista eli nykymittapuun mukaan kauheissa kodeissa, kasvatettiin selkäsaunalla, pojat eivät saaneet näyttää tunteita.