Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita 80-luvulla oli huonosti?
Olen syntynyt 80-90-luvun taitteessa, joten en oikeasti tiedä kasarin huonoja puolia, mutta minulle 80-luku esittäytyy vähän joka saralla huippuvuosikymmenenä. Mutta kai siinä jotain huonoa oli?
Kommentit (1082)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei uutisoitu? Ja Alibi, Nykyposti ja Hymy o
"Tirsk! Kumma kun ilmestyi lehtiä, joita kukaan ei lukenut. Etkö tajua, ettei ihmiset huudelleet tuollaisia lukemistojaan? Miestenlehdet oli myös suosittuja, vaikka "kukaan" ei niitä lukenut."
No, kerron vain oman kokemukseni, joka on siis uteliaan ja kaveritaitoisen kasarilapsen. Eli sukulaisissa ja tuttavaperheiden luona kylässä olleina tasan tarkkaan nuuskittiin talon lasten kanssa kaikki nurkat. Ok, jos kunkin perheen aikuiset pitivät em. lehtiä vaatehuoneen ylähyllyn takaosassa (oletettujen pornolehtien kanssa), niin sitten se kertoo siitä, miten alas nuo lehdet arvotettiin. Mutta esillä ei ollut koskaan. Ja kasarilla jos koskaan rampattiin jatkuvasti kylässä koko perheen voimin, ja meillä myös käytiin paljon.
Eli tottakai jotkut lukivat Alibia, Nykypostia
Tämähän on ihan pötyä. Et ilmeisesti lukenut sanomalehtiä etkä iltapäivälehtiä, joissa oli paljon rikosuutisia. Lue edes jonkun rikostoimittajan muistelmat noilta ajoilta jos et usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lainojen korot oli huikeita. Eka asuntolaina oli 11 % vaikka oli omia ASP-säästöjä.
Mutta tämähän on oma vika jos on tyhmä lammas, itsekin ostin ihan ensi asuntoni velatta, että säästin rahat ensin ja 80 luvulla olisin saanut säästöille 5% koron, nyt en 2010-20 väisenä aikana saanut kuin 0% korkoa ja inflaatio vielä päälle, että järkevä aika ruokkii järkeviä ihmisiä ja 80 lukukin palkitsi ihmiset, jotka hallitsevat numerot ja matematiikan, ihan kuten pitääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo lasten piiskaaminen on ollut kamalaa. Tavallaan hyvä tarkoitus ainakin osalla vanhemmista, mutta eivät ole ymmärtäneet, minkä vahingon saivat aikaan. Koulutus puuttui monelta vanhemmalta. Tuskin neuvoloissakaan vielä juurikaan puhuttiin lasten tunne-elämän kehityksestä tms.
Mä oon ymmärtäny, että jollain kummallisella logiikalla kurittamisen ei katsottu olevan väkivaltaa. Samassa perheessa saattoi olla täysin tuomittavaa, että joku löisi toista nyrkillä, mutta kun kyse oli kurittamisesta, silloin se vyöllä piiskaminen ei ollutkaan tuomittavaa, vaikka todennäköisesti teki vielä kipeämpää.
Se on täysin epäloogista. Joskus löin pikkuveljeä nyrkillä kun hän oli rikkonut mun barbin. Äiti sanoi pienempihän ei lyödä. Samaan aikaan pikkuveljen isä oli jo vyötä hakemassa ja kohta minua vyöllä löi. Hän oli minua 30 vuotta vanhempi ja pikkuveli 3 vuotta nuorempi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki toimi hitaammin. Koskaan ei saanut nopeasti yhteyttä ihmisiin, vaan jätettiin soittopyyntöjä. Virastoissa toimiminen ja anomuksien jättäminen oli jäätävän hidasta. Joka paikaan jonotettiin.
Miksi asioiden pitää tapahtua nopeasti? Kyllä niihin soittopyyntöhinkin joskus vastattiin ja jos asia oli kiireellinen, mentiin paikan päälle puhumaan. Ei minulta ainakaan tuon takia mikään asia hoitamatta jäänyt 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
"Niin, uutisoitiin noissa kolmessa lehdessä. Mutta valehtelematta voin sanoa, että kukaan minun vanhempieni sukulaisissa eikä tuttavapiirissä ei noita lukenut. Tai sitten oli piilotettu lehdet todella, todella tarkoin. Rikosjutut luettiin fiktiona eli dekkareina.
Lehdistä luettiin Seuraa, Apua ja Annaa sekä iltapäivälehtiä, eikä niissä kyllä samalla tavoin revitelty rikosjuttuja kuin nykyään.."
Olet tainnut olla niin nuori, ettet lukenut sanomalehtiä. Kyllä rikoksista uutisoitiin ja aika ajoin oli juttuja myös vanhoista rikoksista. Ja on uutisoitu jo ennen kasariakin. Sukulaiseni kuoli henkirikoksen uhrina 50-luvulla ja jo vain lehtijuttuja löytyy.
Voi tosiaan olla, että minulta on vain itseltäni lapsena jäänyt ne rikosjutut lukematta. Muistan kuitenkin hyvin, kun vanhempani myöhemmin (2000-luvulla) puhuivat siitä, miten aiempina vuosikymmeninä ei rikosuutisoinneissa kerrottu juuri mitään yksityiskohtia, jotta kukaan ei keksi ruveta ottamaan mallia.
Muutenkin itselläni on sellainen vaikutelma, että sanomalehtien uutiset olivat "uutisia" eikä niissä heruteltu lukijoiden tunteita (saati otsikoilla saatu lukijoita provosoitumaan tai edes kiinnostumaan: otsikko kertoi itse asian, sen olennaisimman sisällön). Mitään narratiivista journalismia ei varsinaisesti ollut. Toki Valittujen palojen loppuosan jutut erikseen, mutta ne eivät nyt olleetkaan uutislehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki toimi hitaammin. Koskaan ei saanut nopeasti yhteyttä ihmisiin, vaan jätettiin soittopyyntöjä. Virastoissa toimiminen ja anomuksien jättäminen oli jäätävän hidasta. Joka paikaan jonotettiin.
Millaisia jonotusaikoja esimerkiksi pankissa tms. oli? Itse muistan vielä vuonna 2005 kun kävin pankissa maksamassa laskuja, että jos ei päässyt maksuautomaatille, vaan piti mennä pankkiin kassalle, niin kyllä siihen helposti tunti meni jonottaessa jos joutui mennä silloin, kun oli eläkkeet maksussa.
WHAAAT sä puhut vuodesta 2005 - OMG - vuonna -85 sä voit jakaa tuon jonotus ajan kymmenellä, lisäksi se jonotus oli 80 luvulla sellaista, että sinne pankkiin mentiin naapurin tai työkaverin kanssa ja rupateltiin ja siellä saattoi tulla vastaan muitakin tuttuja. 2005 oli jo sellaista p-aikaa, että siellä oli tupaten täynnä jotain outoja kieliä puhuvia, eikä kukaan viihtynyt hetkeäkään ja jonotus oli yhtä helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei uutisoitu? Ja Alibi, Nykyposti ja Hymy o
"Tirsk! Kumma kun ilmestyi lehtiä, joita kukaan ei lukenut. Etkö tajua, ettei ihmiset huudelleet tuollaisia lukemistojaan? Miestenlehdet oli myös suosittuja, vaikka "kukaan" ei niitä lukenut."
No, kerron vain oman kokemukseni, joka on siis uteliaan ja kaveritaitoisen kasarilapsen. Eli sukulaisissa ja tuttavaperheiden luona kylässä olleina tasan tarkkaan nuuskittiin talon lasten kanssa kaikki nurkat. Ok, jos kunkin perheen aikuiset pitivät em. lehtiä vaatehuoneen ylähyllyn takaosassa (oletettujen pornolehtien kanssa), niin sitten se kertoo siitä, miten alas nuo lehdet arvotettiin. Mutta esillä ei ollut koskaan. Ja kasarilla jos koskaan rampattiin jatkuvasti kylässä koko perheen voimin, ja meillä myös käytiin paljon.
Tämähän on ihan pötyä. Et ilmeisesti lukenut sanomalehtiä etkä iltapäivälehtiä, joissa oli paljon rikosuutisia. Lue edes jonkun rikostoimittajan muistelmat noilta ajoilta jos et usko.
No siis. Kerroin oman kokemukseni. Olin sellaisten aikuisten kanssa tekemisissä lapsena kasarilla, jotka eivät lukeneet noita lehtiä. Itse tutustuin niihin perhetutun tutun luona kyläillessä vasta 1990-luvun alussa, ja olin tietenkin tosi kiinnostunut.
Hyvä, jos nyt korjaantuu selkeästi väärä mielikuvani siitä, että rikokset eivät olleet samalla tavalla esillä normaalissa lehdistössä kuin ovat nyt 2020-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikoksilla mässäilystä: 80- ja vielä 90-luvullakin Alibissa oli kuvituksena aitoja rikospaikkakuvia, jotka saattoivat olla hyvinkin raakoja. Sama Pohjolan poliisi kertoo -kirjoissa. Tavallisissa sanomalehdissä näitä ei tietenkään ollut mutta esimerkiksi henkirikoksen uhriksi joutuneen henkilön nimen julkaisu tunnistetietoineen (ammatti, pituus, kotiosoite ym.) oli yleinen käytäntö.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei ollut olemassa sellaisia lääkkeitä, joita esim. minä ja miljoonat muut tarvitsevat pystyäkseen normaaliin elämään.
Ei synnytetty vielä sellasta pee sakkia joka tarvitsee tällaisia lääkkeitä ja jotain adhd muotivillitystäkään ei ollut keksittykään, eikä monia muitakaan keksittyjä muoti-tauteja, maitoakin joi ihan jokainen, sitten 90-luvulla joku keksi tän laktoori huijauksen ja siinä sitä taas oltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei uutisoitu? Ja Alibi, Nykyposti ja Hymy o
"Tirsk! Kumma kun ilmestyi lehtiä, joita kukaan ei lukenut. Etkö tajua, ettei ihmiset huudelleet tuollaisia lukemistojaan? Miestenlehdet oli myös suosittuja, vaikka "kukaan" ei niitä lukenut."
No, kerron vain oman kokemukseni, joka on siis uteliaan ja kaveritaitoisen kasarilapsen. Eli sukulaisissa ja tuttavaperheiden luona kylässä olleina tasan tarkkaan nuuskittiin talon lasten kanssa kaikki nurkat. Ok, jos kunkin perheen aikuiset pitivät em. lehtiä vaatehuoneen ylähyllyn takaosassa (oletettujen pornolehtien kanssa), niin sitten se kertoo siitä, miten alas nuo lehdet arvotettiin. Mutta esillä ei ollut koskaan. Ja kasarilla jos koskaan rampattiin jatkuvasti kylässä koko perheen voimin, ja meillä myös käytiin paljon.
Eli tottakai jotkut lukivat Alibia, Nykypostia
Kannattaa mennä vaikka lukemaan tuon ajan Hesareita. Lapsena tuskin niitä luit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin, uutisoitiin noissa kolmessa lehdessä. Mutta valehtelematta voin sanoa, että kukaan minun vanhempieni sukulaisissa eikä tuttavapiirissä ei noita lukenut. Tai sitten oli piilotettu lehdet todella, todella tarkoin. Rikosjutut luettiin fiktiona eli dekkareina.
Lehdistä luettiin Seuraa, Apua ja Annaa sekä iltapäivälehtiä, eikä niissä kyllä samalla tavoin revitelty rikosjuttuja kuin nykyään.."
Olet tainnut olla niin nuori, ettet lukenut sanomalehtiä. Kyllä rikoksista uutisoitiin ja aika ajoin oli juttuja myös vanhoista rikoksista. Ja on uutisoitu jo ennen kasariakin. Sukulaiseni kuoli henkirikoksen uhrina 50-luvulla ja jo vain lehtijuttuja löytyy.
Voi tosiaan olla, että minulta on vain itseltäni lapsena jäänyt ne rikosjutut lukematta. Muistan kuitenkin hyvin, kun vanhempani myöhemmin (2000-luvulla) puhuivat siitä, miten aiempina vuosikymmeninä e
Et selvästikään muista, minä sen sijaan muistan, että rikoksista kerrottiin yksityiskohtia ja tunteilla mässäiltiin. Myös koko kansan julkkisten yksityiselämää reviteltiin iltapäivälehdissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tehty lasuja, lapset saivat olla lapsia ja nuoret nuoria.
Mikään ei ole muuttunut; lapset on lapsia ja nuoret ovat nuoria tänäkin päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
taksikuskit ei raiskannu
roadmanit ei ryöstäny lapsilta kenkiä jalasta puukolla ja väkivallalla uhaten
suomalaisia tyttöjä ja naisia ei joukkoraiskattu
Kyllä silloinkin tapahtui kaikenlaista. Jos selaa vaikka m-infon Henkirikokset kotimaa -osiota, niin huhhuh millaista settiä tulee siltä ajalta vastaan.
Silloin niistä ei uutisoitu. Oliko se sitten hyvä vai ei, vaikea sanoa. Pääsääntöisesti olisin sitä mieltä, että rikosjutut voisi palauttaa iltapäivälehdistä Alibeihin, jos on pakko toimittajien aikaansa niihin käyttää. Ja minfon löytää jokainen halukas.
Miten niin ei uutisoitu? Ja Alibi, Nykyposti ja Hymy olivat kovin suosittuja kasarilla, kyllä niissä rik
Minä olen tuo kasarin pumpulilapsi, ja sanon vilpittömästi, että en ole ennen tätä hetkeä koskaan kuullutkaan Pohjolan poliisi kertoo -sarjasta.
Joo-o.
Mutta kiitos! Tämä on opettavainen keskustelu! Pitääkin yrittää selvittää, mikä tuo sarja oli ja voisiko sitä jostain vielä löytää.
Paljon on kasarille mahtunut täysin erilaisia kokemuksia. Tietenkin, kun ihmiset ovat silloinkin olleet erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla oli yleisesti köyhempää. Eipä silti, ainakin meidän perheessä oli silti ihan ok elintaso. Ulkomailla reissaaminen ym. oli enemmän luxusta, kuin nykyään. Myös elektroniikka ja tietotekniikka (silloin vielä lapsenkengissään) oli yleisesti huomattavasti kalliimpaa. Tv-kanavia oli vähemmän ja ohjelmatarjonta oli melko ummehtunutta.
Tykkäsin 1980-luvusta näistä listaamistani puutteista huolimatta. Se oli jotenkin rehellisempää aikaa ja vinguttiin vähemmän turhista asioista.
Samaa mieltä. Eikä nuo asiat haitanneet. Muistan kuinka jännittävää oli saada kolmas kanava telkkariin. Oli hauska etsiä kanavaa kohdalleen säätäen telkkarin nuppeja.
Ulkomaille lähdettiin autolla ja oltiin halvoissa hotelleissa, mutta elämä oli mahtavaa.
Vierailija kirjoitti:
Rikoksilla mässäilystä: 80- ja vielä 90-luvullakin Alibissa oli kuvituksena aitoja rikospaikkakuvia, jotka saattoivat olla hyvinkin raakoja. Sama Pohjolan poliisi kertoo -kirjoissa. Tavallisissa sanomalehdissä näitä ei tietenkään ollut mutta esimerkiksi henkirikoksen uhriksi joutuneen henkilön nimen julkaisu tunnistetietoineen (ammatti, pituus, kotiosoite ym.) oli yleinen käytäntö.
Kiitos. Joo, tuota nimenomaan yritin tuoda esiin noilla kommenteillakin, että noille rikosjutuille yksityiskohtineen oli nuo omat, "rajatut" lehtensä.
Ehkä hain tämän asian esiin nostamisella sitä, että JOS ei halunnut rikoksista tietää, niin sen pystyi kasarilla välttämään aika helposti: pysyi kaukana noista lehdistä. Mutta JOS halusi tietää, niin sitten tiesi, mistä tieto löytyy.
Nyt ei samalla tavoin pysty välttämään, jos haluaa kuitenkin katsoa päivittäin HS:n ja iltapäivälehtien nettisivujen pääotsikot.
Tässä minun näkemykset jonkun kirjoitukseen:
-Kaupan valikoima oli osaksi huono: Ottaisin mielummin suppeamman valikoiman ja 50% pienemmät hinnat
-Vanhemmat olivat ankaria ja vihaisia joskus: Eikä lapsista kasvanut h-naisia/only fanssin vetäjiä, narkkareita, roadmaneja...
-Koulu oli kuin armeija.: Ja lapset olivat kiltisti ja hyvät oppilaat saivat opiskella rauhassa
-Sää oli aika kauhea joskus. Talvet kylmiä ja pitkiä: Talvet olivat talvia etetäsuomessakin ja se on hyvä asia!
-Lapsia ei viety autolla jonnekin kivaan paikkaan: He joituivat pyörilemään ja kävelemään ja saivat liikuntaa, raitista ilmaan ja pysyivät hoikempina
Vierailija kirjoitti:
Jos oli kotona uima-allas sitä ei usein jaksettu siivota tai kotia. Siis vanhemmat. Joidenkin isä oli liian vanha astmainen ja äiti ei uran vuoksi jaksanut, paitsi kerran kahdessa kuussa tai joskus useammin. Siellä lillui pölyä. Pölyä tuli myös jos hyppi sängyllä. Ei tullut sossuja heristämään sormea kaikkiin perheisiin.
Mitenhän tämä liittyy 80-lukuun?
Ei niin mitään vikaa 80-luvulla eikä mikään ollut huonosti.
1980-luku oli Suomessa talouskasvun aikaa, ja maa siirtyi teollistuneesta yhteiskunnasta kohti palveluyhteiskuntaa.
Elintason nousu eli ihmisillä oli enemmän mahdollisuuksia nauttia erilaisista palveluista ja tuotteista.
Tietotekniikka ja elektroniikka kehittyivät nopeasti, mikä vaikutti työelämään ja arkeen.
Koulutustaso nousi, ja Suomessa panostettiin opetusjärjestelmään, mikä johti korkeakouluopetuksen laajentumiseen. Koulut ja eritasoiset opistot olivat opiskelua varten.
Suomalainen musiikki, elokuva ja kirjallisuus kokivat monia merkittäviä kehitysvaiheita ja rockmusiikki ja popkulttuuri nousivat suosioon.
Poliittinen aktivismi ja keskustelu oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja ympäristönsuojelusta lisääntyivät. Eri puolueilla oli eri agenda ja äänestäjä tiesi mitä saa.
Sosiaaliturvajärjestelmät kehittyivät ja perheiden hyvinvointi tuli yhä tärkeämmäksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi.
Kotimaan matkailu kasvoi sekä Suomessa ja matkustettiin entistä enemmän etelään.
Kaikki olivat optimistisia. Suomi oli puolueeton eikä kuulunut sotilasliittoihin ja pysyttelu suurvaltaristiriitojen ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei uutisoitu? Ja Alibi, Nykyposti ja Hymy o
"Tirsk! Kumma kun ilmestyi lehtiä, joita kukaan ei lukenut. Etkö tajua, ettei ihmiset huudelleet tuollaisia lukemistojaan? Miestenlehdet oli myös suosittuja, vaikka "kukaan" ei niitä lukenut."
No, kerron vain oman kokemukseni, joka on siis uteliaan ja kaveritaitoisen kasarilapsen. Eli sukulaisissa ja tuttavaperheiden luona kylässä olleina tasan tarkkaan nuuskittiin talon lasten kanssa kaikki nurkat. Ok, jos kunkin perheen aikuiset pitivät em. lehtiä vaatehuoneen ylähyllyn takaosassa (oletettujen pornolehtien kanssa), niin sitten se kertoo siitä, miten alas nuo lehdet arvotettiin. Mutta esillä ei ollut koskaan. Ja kasarilla jos koskaan rampattiin jatkuvasti kylässä koko perheen voimin, ja meillä myös käytiin paljon.
Kiitos, menen lukemaan Hesarin aikakonetta. Sieltä sitten selviää, oliko rikosuutisointi yhtä lailla "kaikkialla olevaa" ja yksityiskohtaista kuin tällä hetkellä.
Tosiaan, lapsena en sanomalehtiä muuta kuin korkeintaan selailin, mutta aikakauslehtiä kyllä luin, Seuraa ja Apua.
Voihan olla, että en vain ole ollut kiinnostunut rikosjutuista ja hypännyt yli - ja vastaavasti nyt keski-ikäisenä rasittaa, kun rikokset hyppivät silmille ihan joka paikassa nettimedioissa. Ja siitä on syntynyt se mielikuva, että rikoksilla ei ollut tavallisessa mediassa kasarilla niin suurta roolia kuin nyt.
Tuohon rikos- ja miestenlehtiasiaan: tottakai true crime ja porno kiinnostivat ihmisiä ihan yhtä paljon siihenkin aikaan. Nykyisin niihin(kin) on vain kasariin verrattuna helppo päästä käsiksi, ja ainakin asenne ensiksi mainitun kuluttamista kohtaan on tullut hyväksytymmäksi.