Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita 80-luvulla oli huonosti?
Olen syntynyt 80-90-luvun taitteessa, joten en oikeasti tiedä kasarin huonoja puolia, mutta minulle 80-luku esittäytyy vähän joka saralla huippuvuosikymmenenä. Mutta kai siinä jotain huonoa oli?
Kommentit (1082)
tv-ohjelmat ei ollu täynnä mielisairaita vähemmistöläisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taksikuskit ei raiskannu
roadmanit ei ryöstäny lapsilta kenkiä jalasta puukolla ja väkivallalla uhaten
suomalaisia tyttöjä ja naisia ei joukkoraiskattu
Vierailija kirjoitti:
taksikuskit ei raiskannu
roadmanit ei ryöstäny lapsilta kenkiä jalasta puukolla ja väkivallalla uhaten
suomalaisia tyttöjä ja naisia ei joukkoraiskattu
Siis sekö on huono asia ja tyypillistä juuri kasarilla ettei näin käynyt?
Ja olihan meillä Wimpy sekä Clock. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
taksikuskit ei raiskannu
roadmanit ei ryöstäny lapsilta kenkiä jalasta puukolla ja väkivallalla uhaten
suomalaisia tyttöjä ja naisia ei joukkoraiskattu
Siis sekö on huono asia ja tyypillistä juuri kasarilla ettei näin käynyt?
taidat olla rasisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja olihan meillä Wimpy sekä Clock. :)
Ja Snacky :D
Oma kokemus oli se, että apua ei oikeastaan saanut mihinkään. Siis esimerkiksi sossusta, lääkäristä yms. Oli Ylimielistä ja kaikkeen syy oli itseaiheutettu. Jos oli väsynyt äiti, niin syy oli äidin eikä etsitty ratkaisua siihen. Jos teini oli väärille poluille joutunut ja siihen pyysi apua, niin ei siihenkään saanut. Jos sitä teiniä hakattiin isän työpäivän päätteeksi, ei siihenkään apua herunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä ei saanut vuokra-asuntoa. Oli kaikkea pervoehdotuksia. Kaupat meni kiinni viikonloppuisin lauantaina jo neljältä ja aina oli jumalattomat ruuhkat silloin. Mutta jollain tavalla elämä oli jotenkin kevyempää silloin sellaista naiivia, kunnes kaikki romahti. Itse havahduin siihen kun työkaveri purskahti itkuun kesken puhelun. Oli hakenut lisää lainaa ja sai tietää, että pankki perikin heiltä takauksia kun velallinen oli jättänyt ne maksamatta. Sitä ennen oli jo ilmeisesti jonkun miehen kaverin takausvelka kosahtanut heidän kontolleen. Siitä se sitten alkoi lamavuodet.
En tiedä onko tämä välttämättä huonommin, mutta jos joku sanoi vanhemmille lapsesta jotain negatiivista, sitä uskottiin. Nykyään ennemmin on se asenne, että ei meidän lapsi ole mitään tehnyt. Osittain tähän ja edellä jo mainittuihin kurituksiin liittyen muistan esimerkin, kun olin kouluikäisenä välillä hoidossa yhden hoitotädin luona, joka oli tosi kiva, eikä se ollut sitä, että ei oltaisi tykätty toisistamme. Minulla oli joku känkkäränkkä ollut ja minua haettessa hän kertoi äidille kuin normaalina kuullumisten vaihtona siitä, miten olin kiukutellut, ja että minulle pitäisi antaa remmiä, mikä myös tapahtui kotiin palattua. Voisitteko kuvitella, että nykyään otettaisiin vastaan mitään kasvatusohjeita ulkopuolisilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli mahtavaa aikaa olla nuori.
Se oli myös hyvää aikaa olla lapsi.
Yritetään silti miettiä jotain ap:lle vastaukseksi. Joskin vaikea on keksiä mitään.
Mietin, että pankkeja oli joka nurkalla ja ne mainosti joka paikassa. Se ehkä ärsytti. Mutta toisaalta lapselle se oli kiva asia, koulun jälkeen kierrettiin toisinaan kaverin kanssa ostarin kaikki pankit (niitä oli kai 5 eri pankkia, tavallisen suomalaisen kaupungin yhdessä lähiössä) ja pyydettiin tarroja, avaimenperiä ym. ja saatiinkin. Ehkä saatiin säästölippaatkin, vaikkei oltu ees asiakkaita. Todettakoon, että tuo oli yksi näkyvin asia joka sitten 1990-luvun alussa muuttui. Eikä tv-uutisissa mistään muusta puhuttukaan kuin pankkien asioista.
Karkkivalikoimat oli pienempiä ja karkkihyllyt kaupoissa aika pieniä. - Toisaalta nyt ylipainoepidemian aikana tuokin tuntuu oikeastaan hyvältä asi
Noita muoviverhoja oli muuten vielä omassakin lapsuudessani ainakin 2000-luvun alussa. En muista, milloin ovet tulivat tilalle, mutta yllättävän pitkään siihen siis meni. Ei niiden luulisi niin kalliita olevan, mutta ehkä kylmän "hukkaamisesta" ei vaan välitetty.
Vierailija kirjoitti:
taksikuskit ei raiskannu
roadmanit ei ryöstäny lapsilta kenkiä jalasta puukolla ja väkivallalla uhaten
suomalaisia tyttöjä ja naisia ei joukkoraiskattu
Kyllä silloinkin tapahtui kaikenlaista. Jos selaa vaikka m-infon Henkirikokset kotimaa -osiota, niin huhhuh millaista settiä tulee siltä ajalta vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
taksikuskit ei raiskannu
roadmanit ei ryöstäny lapsilta kenkiä jalasta puukolla ja väkivallalla uhaten
suomalaisia tyttöjä ja naisia ei joukkoraiskattu
Kyllä silloinkin tapahtui kaikenlaista. Jos selaa vaikka m-infon Henkirikokset kotimaa -osiota, niin huhhuh millaista settiä tulee siltä ajalta vastaan.
ja sieltä klassisen typerä KYLLÄ SUOMALAISETKIN!
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä välttämättä huonommin, mutta jos joku sanoi vanhemmille lapsesta jotain negatiivista, sitä uskottiin. Nykyään ennemmin on se asenne, että ei meidän lapsi ole mitään tehnyt. Osittain tähän ja edellä jo mainittuihin kurituksiin liittyen muistan esimerkin, kun olin kouluikäisenä välillä hoidossa yhden hoitotädin luona, joka oli tosi kiva, eikä se ollut sitä, että ei oltaisi tykätty toisistamme. Minulla oli joku känkkäränkkä ollut ja minua haettessa hän kertoi äidille kuin normaalina kuullumisten vaihtona siitä, miten olin kiukutellut, ja että minulle pitäisi antaa remmiä, mikä myös tapahtui kotiin palattua. Voisitteko kuvitella, että nykyään otettaisiin vastaan mitään kasvatusohjeita ulkopuolisilta?
Kyllä minä arvostan, jos mahdollisesta huonosta käyttäytymisestä kerrotaan asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako joukkoraiskausta Suomessa ollut 1900-luvulla?
Eli sadassa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Ruumiillinen kuritus. Välillä sai remmistä, joskus kepistä.
Ei todellakaan saanut.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä välttämättä huonommin, mutta jos joku sanoi vanhemmille lapsesta jotain negatiivista, sitä uskottiin. Nykyään ennemmin on se asenne, että ei meidän lapsi ole mitään tehnyt. Osittain tähän ja edellä jo mainittuihin kurituksiin liittyen muistan esimerkin, kun olin kouluikäisenä välillä hoidossa yhden hoitotädin luona, joka oli tosi kiva, eikä se ollut sitä, että ei oltaisi tykätty toisistamme. Minulla oli joku känkkäränkkä ollut ja minua haettessa hän kertoi äidille kuin normaalina kuullumisten vaihtona siitä, miten olin kiukutellut, ja että minulle pitäisi antaa remmiä, mikä myös tapahtui kotiin palattua. Voisitteko kuvitella, että nykyään otettaisiin vastaan mitään kasvatusohjeita ulkopuolisilta?
Siihen aikaan tosiaan lapsia piiskattiin, kun he osoittavat mitä tahansa tunteita. Todella vahingollista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
taksikuskit ei raiskannu
roadmanit ei ryöstäny lapsilta kenkiä jalasta puukolla ja väkivallalla uhaten
suomalaisia tyttöjä ja naisia ei joukkoraiskattu
Kaikille 1980-luku oli vaarallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
taksikuskit ei raiskannu
roadmanit ei ryöstäny lapsilta kenkiä jalasta puukolla ja väkivallalla uhaten
suomalaisia tyttöjä ja naisia ei joukkoraiskattu
Kaikille 1980-luku oli vaarallisempaa.
laitapas esimerkkejä niin tutkitaan
Työelämä oli 80-luvulla mielenkiintoista: monissa paikoissa töihin tultiin, mutta mitään ei oma-alotteisesti tehty. Korkeintaan vähän esitettiin työskentelyä jos pomo sattui olemaan näköpiirissä. No, se loppui sitten 90-luvun laman myötä ja tietysti nykyisin tehostaminen on viety jo ihan uudelle tasolle. Seurauksetkin ovat tietysti sen mukaiset.
Olen usein miettinyt missä kaikki masentuneet olivat 80-luvulla, kai heitä oli mutta jotenkin nuo näkymättömät mielenterveysongelmat olivat poissa katukuvasta ja mediasta.
Keväällä 1985 Forum :)