Mitä nämä niin sanotut metatyöt ovat?
Joista naiset uhriutuvat. Listakkaapa nyt mitä voidaan laskea metatyöksi ja miksi se on tarpeellista perheessä.
M
Kommentit (1101)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuli ex mieleen näistä. Kun olin vapaapäivänä pessyt ison lakanapyykin, hän oli naama väärässä, että hienopyykit ja värilliset pestään aina ensin, koska niissä on työvaatteet. Näin, vaikka siis työvaatteet oli ihan tavallisia vaatteita, joita oli kyllä puhtaana.
Jos pyyhin pölyt ja imuroin, olisi ollut tärkeämpää pestä jääkaappi jne jne. Kun ihmettelin syitä, taustalta paljastui aina joku outo master plan ja sain saarnan, miten kotityöt pitää osata organisoida.
Väsyin muihinkin asioihin, mutta myös tähän ainaiseen arvosteluun ja on ex. Olen nainen, jos sillä merkitystä.
Kuulostaa narsistilta tai muulta luonnevikaiselta.
Eksä oli päästään pipi ja jätti leipäpussin auki ja murut tasolle ja voin ja juuston pöydälle tuntikausiksi jne. Minulle valitti siitä, etten osaa edes kotia pitää siistinä, kun kaukosäätimet eivät ole aseteltu linjaan keskenään. (En kuunnellut tuota kauaa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ole kieltänytkään, että metatöitä olisi. Totta kai niitä on.
Sen sijaan tämä jatkuva marina siitä, että mies ei niihin osallistu - eikä kotitöihinkään, mutta niistä ei saakaan yht'äkkiä puhua, vaikka en tiedä, mitä metatöitä on, jotka eivät kosketa koti- tai muita töitä - on vain jotenkin niin turhaa.
Jos minä suunnittelen tekeväni jotain, kuten esim. nyt tämä kuuluisa pyykinpesu, eli mitä on telineellä ja pitääkö varata kuivatustilaa lakanoille tms. niin kertokaapa nyt tietäjät, mikä se toisen rooli tässä on? Pitäisikö hänen aistia suunnitelmani ja hilpaista varaamaan pyykkihuone?
Itse ajattelen, että meillä on kämppä täynnä kotitöitä ja niitä tekee kumpikin ihan omien suunnitelmiensa mukaan toisen siihen puuttumatta. Ja sehän on suuri ongelma, jos kaikki kaatuu toiselle, mutta naiset rakkaat kun se mies ei voi tietää, mitä te
Meilläkin on vastuita jaettu. Miehellä on pyykinpesu, mulla tiskit. Monta vuotta oli toisin päin. Pari kertaa olen nyt vienyt lapsen päikkyyn likaisissa vaatteissa, kun pyykkikorissa oli lapsen vaatteet alimpana, ja oli pessyt vaan päällimmäisiä korista. Samoin mun villavaatteet pyöri korin pohjalla koko viime tammi-helmikuun. Sappisaippua loppui, niin tahrat jäi poistamatta..
Pistän sen kyllä etsimään niitä puhtaita vaatteita lapselle ja kyselen, että saisinko ne omat villavaatteet puhtaiksi edes kesäkuuksi :D Nakkaan tahraiset takas pyykkikoriin. Kyllä se pikku hiljaa oppii.
Hauskaahan tässä on se, että mies on huomattavasti järjestelmällisempi kuin minä. Hänen koko työnsä on metatyötä. Itse olen todella huono metatöissä, ihan huithapeli. En todellakaan osaa tuoda tullessani ja viedä mennessäni, vaan sinkoilen sinne tänne. Saatan suunnitella samalle päivälle päällekkäin menoja jne.
Miestä vaan ei kiinnosta. Häntä ei nappaa, onko lapsilla puhtaat ja ehjät ja säänmukaiset vaatteet. Ei nappaa, onko lapsilla kavereita ja onko ne tehnyt läksynsä. Tai onko harrastuksia. Ei huolen häivää, onko seuraavan päivän sukulaislapsen ristiäisiin lahjaa lapselle. Eikä todellakaan mahdu käsitykseen, että talvella niitä villavaatteita vois pestä vähän useammin. Luulen, ettei sillä riitä töiden jälkeen enää oikein kapasiteettia kiinnostua metatöistä kotona.
Sitten taas joissain tietyissä asioissa hoitaa kaiken metatyön. Auton huollot, ilmastointikoneen suodattimen vaihdot, nuohousten varaaminen.. Hoituu.
Yritän rämpiä oman olemattoman organisointikykyni kanssa noita asioita, jotka ei miestä ei kiinnosta. Sitten joudun vähän soveltamaan lennossa monesti. Mutta ei se metatyöhön oppiminen mahdotonta ole - itsekin olen joutunut kolmen lapsen äitinä vaan oppimaan. Ja mitä en opi, niin sen sovellan - ja kärsin.
Paras on kyllä, kun saa jaettua kokonaisuuksia tyyliin "hoida sää x:n neuvola niin mää hoidan y:n oppimiskeskustelun". Tai just tiskit ja pyykit jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista hössötystä.
Olet sitten varmaan mennyt liian pienillä tennareilla kouluun lumimyrskyssä ilman aamiaista ja kirjat kotona.
Jos ulkona on lumimyrsky, lapset jäävät kotiin. Eikä ketään kiinnosta se, että lapsi "jää jälkeen koulussa". Sittenhän jää. Aivan sama vaikka jäisi luokalleen. Oppivelvollisuus päättyy kyllä aikanaan, koska Suomen lain mukaan lapsia ei saa pakottaa käymään peruskoulua 15 vuotta putkeen.
No jos ei vanhempia lapsensa kiinnosta, viranomaisia kiinnostaa. Jos lapsesi ei pääse kouluun siksi, että asianmukaiset kengät puuttuu, hankitaan ne kengät hänelle ja paikka, missä ainakin virallisesti huolehditaan. Välittämisen kanssa on sitten tuurikauppaa.
Vierailija kirjoitti:
No juuri sitä tarkoitin. Kyllähän vastakohdat täydentää toisiaan mutta tuleehan siinäkin raja vastaan. Voihan sitä toki jatkaa parisuhdetta myös eri kodeissa, jos tuo eroaminen nyt jonkun sieluun osui.
Ollaankin taas sianjättöajoissa. Mitään muuta kuin eroa ja erillään asumista ei mammat osaa ehdottaa. Olisihan yksi vaihtoehto, että keskustelisivat keskenään, onko järkevää, että mies on imuroinnista vastuussa, kun ei tunnu luonnistuvan, vaan vaimon on annettava yksityiskohtaiset ohjeet.
Kukaan ei ole tässä ketjussa sanonut: jätä se sika. Tätä hokemaa on muutenkin tullut lähinnä miesten suusta/näppikseltä. Muka osoituksena naisten miesvihasta. Silti miehet tätä nykyään levittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juuri sitä tarkoitin. Kyllähän vastakohdat täydentää toisiaan mutta tuleehan siinäkin raja vastaan. Voihan sitä toki jatkaa parisuhdetta myös eri kodeissa, jos tuo eroaminen nyt jonkun sieluun osui.
Ollaankin taas sianjättöajoissa. Mitään muuta kuin eroa ja erillään asumista ei mammat osaa ehdottaa. Olisihan yksi vaihtoehto, että keskustelisivat keskenään, onko järkevää, että mies on imuroinnista vastuussa, kun ei tunnu luonnistuvan, vaan vaimon on annettava yksityiskohtaiset ohjeet.
Kukaan ei ole tässä ketjussa sanonut: jätä se sika. Tätä hokemaa on muutenkin tullut lähinnä miesten suusta/näppikseltä. Muka osoituksena naisten miesvihasta. Silti miehet tätä nykyään levittää.
Ja miksi pitäisi muutenkaan kimpaantua että joku on nyt oikeassa tai väärässä, tai joku jättää jonkun. Ihan yhteistuumin voi sopia myös siitä, että nyt yhteiselo ei enää toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ole kieltänytkään, että metatöitä olisi. Totta kai niitä on.
Sen sijaan tämä jatkuva marina siitä, että mies ei niihin osallistu - eikä kotitöihinkään, mutta niistä ei saakaan yht'äkkiä puhua, vaikka en tiedä, mitä metatöitä on, jotka eivät kosketa koti- tai muita töitä - on vain jotenkin niin turhaa.
Jos minä suunnittelen tekeväni jotain, kuten esim. nyt tämä kuuluisa pyykinpesu, eli mitä on telineellä ja pitääkö varata kuivatustilaa lakanoille tms. niin kertokaapa nyt tietäjät, mikä se toisen rooli tässä on? Pitäisikö hänen aistia suunnitelmani ja hilpaista varaamaan pyykkihuone?
Itse ajattelen, että meillä on kämppä täynnä kotitöitä ja niitä tekee kumpikin ihan omien suunnitelmiensa mukaan toisen siihen puuttumatta. Ja sehän on suuri ongelma, jos kaikki kaatuu toiselle, mutta n
Pitkän sairastamisen jäljiltä aivoni ovat sumussa. Olen opetellut takaisin elämään siten, että suunnittelen joka eleen ja teon etukäteen. Joudun aika paljon jankkaamaan asioita mielessäni, mutta siten saan myös asioita tehdyksi. Pikkuhiljaa elämä mennyt eteenpäin ja asiat alkavat luistaa. Jos en tekis näitä suunnitelmia, en saisi mitään aikaiseksi. Suunnittelen ruokalistat ja kauppalistat huolella etukäteen. Onneksi ei ole enää lapset pieniä, niin saan taistella taisteluni ihan rauhassa itekseni. Onneksi myös mies on ymmärtäväinen ja pitkämielinen. Käymme asioita siis myös yhdessä läpi. Entisessä elämässä varmaan tein tätä metahommaa myös, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota, kun se ei vaatinut ponnisteluja niin paljoa. Työn puolesta oli kuitenkin pakollista tehdä paljon etukäteissuunnittelua ja pohdintaa (opetustyö).
Olen aivan varma, että miehet ja naiset, jotka eivät yhtään suunnittele arkeaan ja ota vastuuta ympäristöstääm, eivät lopulta voi kovin hyvin. Kuten moni on sanonut, kyse on normaaliin elämiseen liittyvistä toiminnoista, jotka sujuessaan eivät itsessään ole uuvuttavia.
Entä kun kaikkea on aivan liikaa? Todellinen metatyötaito on myös antaa hallitusti jonkun pallon tippua. Kuten ainakin 20 kirjoittajaa on huomauttanut, niin tässä usein ihan raha auttaa. Maksetaan mukisematta sakot, tilataan kauppakuljetus kotiin, ostetaan kalliimmalla, kun alennus loppui. On empatiakyvytöntä suurta typeryyttä ihmetellä, että onko jollekin ongelma, jos pitää olla tarkka rahoista = metatyötä.
Asiassahan ongelmaksi tuleekin vain ääripäät, kuten ihan kaikessa. Eli se, että joku todella voi vetää metatyön niin pitkälle, että se kuormittaa itseä ja läheisiä ihan kohtuuttomasti tai se, että joku ei yhtään piittaa asioiden ennakoinnista tai suunnittelusta, mikä kuormittaa läheisiä ihan kohtuuttomasti.
Sitten on tietysti tässä keskustelussa kärjistynyt vastakkainasettelu, kuten esim. väittää, että jos metatyötä ei tehdä ennen kauppaan menoa, se tarkoittaa, että siellä haahuillaan täysin ymmärrystä vailla ja ostellaan mitä sattuu.
Ihan kokonaan kolmas asia on sitten mahdollinen epätasapaino ja -arvoisuus, joita metatyön ympärillä voidaan tunnistaa parisuhteissa. Mutta ehkäpä väitän, että jos metatyö on asia, joka parisuhteessa nousee vahvasti hiertämään, ei se kyllä ole ainoa ongelma, enkä edes tiedä, olisiko tärkein.
Ottaa mahdollisimman imartelevia kuvia itsestään edestä ja takaa, kuvankäsitellä ne ja jakaa ne Metaan.
Jo tuota ennen on ääretön määrä metatyötä, näkymätön meikki, hiukset, vaatteet, ympäristö.
Ja ennen tuota olevat metatyöt, kuten vaatteiden hankkiminen, kauneusoperaatiot, kodin sisustus jne
Ja ennen tuota rahan hankkiminen jollakin työllä jne jne.
Kaiken pohjana sen seuraaminen mikä juuri nyt on in muodissa, kauneudesta, sisustuksessa, arkkitehtuurissa, elämäntyylissä eli sekä Metan että muiden eri kanavien aktiivinen seuraaminen.
Aika monen naisen päivät täyttyvät Metatyöstä.
Vierailija kirjoitti:
Ottaa mahdollisimman imartelevia kuvia itsestään edestä ja takaa, kuvankäsitellä ne ja jakaa ne Metaan.
Jo tuota ennen on ääretön määrä metatyötä, näkymätön meikki, hiukset, vaatteet, ympäristö.
Ja ennen tuota olevat metatyöt, kuten vaatteiden hankkiminen, kauneusoperaatiot, kodin sisustus jne
Ja ennen tuota rahan hankkiminen jollakin työllä jne jne.
Kaiken pohjana sen seuraaminen mikä juuri nyt on in muodissa, kauneudesta, sisustuksessa, arkkitehtuurissa, elämäntyylissä eli sekä Metan että muiden eri kanavien aktiivinen seuraaminen.
Aika monen naisen päivät täyttyvät Metatyöstä.
Epäilen ns. vaikuttajien tekevän eniten Metatyötä.
"Niin pointti on että tekee kerralla loppuun eikä jätä puolitiehen ja puolustele sitä vielä jollain sananlaskuilla. Tämä on juuri se perusmallin ADHD-toimintamalli. En nyt viitsi tehdä loppuun, teen joskus toiste. Tai jätän nämä nyt tähän ja teen jotain muuta. Lopputulos on sama että kamoja lojuu muualla kuin niiden oikea paikka."
ADHD:n perusmalli, ettei "viitsitä" tehdä asioita loppuun asti? Kuvittelet, että se huomion kiinnittyminen muihin juttuihin on valintakysymys?
Vierailija kirjoitti:
Ei metatyöt ole mitenkään vaikeita, mutta ne kuormittavat ainakin mun muistia. Täytyy muistaa varata aika sinne, tänne tai tuonne. Pitää kuitenkin muistaa sitä ennen selvittää, että tarvitaanko sen ja sen hakemuksen liitteeksi lääkärintodistus ja mihin aikaan se soittoaika sinne olikaan ja minä päivänä ottavat puheluita vastaan? Ahaa, keskiviikkona klo 8-9, mutta silloin Wilmalla oli se oikoja. Voiskohan Sami ottaa aamun vapaaksi? Täytyy muistaa kysyä. Pyryn saappaat ovat pienet, täytyy katsoa Torista uudet ja Wilma tarvitsee takin asap. Onkohan Prismassa vielä kokoja ja jos ei ole, niin olisikohan Cittarissa, vois sitä Torista katsoa niitäkin. Isä on taas sekoittanut läppärinsä, täytyy käydä katsomassa sitä, milloin ehtisin? Onkohan sillä nyt laskut maksamatta jo? Onkohan mulla käteistä, kun Wilma tarvitsee viikkorahansa? Kukahan ne tytöt vie sinne shoppailemaan lauantaina? Ai hitto, siihen vasukeskusteluun pitää muistaa varata aika, mihi
Mulla myös erityislapsia ja kun se työ ei jäänyt edes tuohon, vaan lapsille piti riittää aikaa myös. Asioiden oppiminen vei moninkertaisesti aikaa verraten ns. normaalilapsiin ja kun sitä mukavaa, perheen yhteistäkin aikaa oli yritettävä järjestää ja huomioida vielä miestäkin, niin jo oli savotta. Ei ole yhtään ikävä niitä aikoja, ei yhtään. Nyt lapset ovat aikuisia ja omillaan. Omat murheensa siinäkin on, mutta hyvin vähäisiä ne ovat verraten entiseen.
Yleensä kun olen paiskinut metatöitä ja kerron naiselle mitä kotitöitä (sen omia sotkuja) sen pitäisi suorittaa niin se alkaa käyttäytyä ikävästi. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla iloinen osallistumisestani mutta ei näytä olevan.
Vierailija kirjoitti:
Asiassahan ongelmaksi tuleekin vain ääripäät, kuten ihan kaikessa. Eli se, että joku todella voi vetää metatyön niin pitkälle, että se kuormittaa itseä ja läheisiä ihan kohtuuttomasti tai se, että joku ei yhtään piittaa asioiden ennakoinnista tai suunnittelusta, mikä kuormittaa läheisiä ihan kohtuuttomasti.
Sitten on tietysti tässä keskustelussa kärjistynyt vastakkainasettelu, kuten esim. väittää, että jos metatyötä ei tehdä ennen kauppaan menoa, se tarkoittaa, että siellä haahuillaan täysin ymmärrystä vailla ja ostellaan mitä sattuu.
Ihan kokonaan kolmas asia on sitten mahdollinen epätasapaino ja -arvoisuus, joita metatyön ympärillä voidaan tunnistaa parisuhteissa. Mutta ehkäpä väitän, että jos metatyö on asia, joka parisuhteessa nousee vahvasti hiertämään, ei se kyllä ole ainoa ongelma, enkä edes tiedä, olisiko tärkein.
No sehän se just on, et jos tämä metatyö asia on epätasapainossa JA toinen pitää itsestäänselvyytenä toisen panostusta (eli kieltää sen olemassaolon ja merkityksen kokonaan), kertoo todellakin suuremmasta ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
"Niin pointti on että tekee kerralla loppuun eikä jätä puolitiehen ja puolustele sitä vielä jollain sananlaskuilla. Tämä on juuri se perusmallin ADHD-toimintamalli. En nyt viitsi tehdä loppuun, teen joskus toiste. Tai jätän nämä nyt tähän ja teen jotain muuta. Lopputulos on sama että kamoja lojuu muualla kuin niiden oikea paikka."
ADHD:n perusmalli, ettei "viitsitä" tehdä asioita loppuun asti? Kuvittelet, että se huomion kiinnittyminen muihin juttuihin on valintakysymys?
Minun ei tarvi kuvitella kun kaikki perheessä on piirteisiä ja itselläni on diagnoosi.
Tässäkin asiassa olisi hyvä muistaa, että se toinen ei ole ajatuksenlukija. Jos itse on vaikkapa hyvämuistinen ja tietää, mitä kotona on, ei kaupassa käynnin eteen tarvitse juuri edes listoja laatia, vaan pystyy käydä nopsaan hakemassa, mitä tarvitsee. Jos toisen tilanne ei ole näin ja hän tarvitsee listan ja miettii sitä, jne. niin ei se ensimmäinen ilkeyttään ole arvostamatta työtä, ei vaan ymmärrä, että sitä tarvitaan.
Sama juttu noissa portaisiin jätetyissä tavaroissa: minä en tykkää yhtään, että portaisiin säilötään tavaraa, joten ainoastaan ärryn joka kerta, kun puoliso niin tekee. Ollaan asiasta puhuttu, joten mulla on odotus, että hän siitä tavarat pikimmin korjaa muualle ja jos hänellä olisi (ei ole, kun on puhuttu), että mä ymmärrän siitä niitä poimia ja tiedän, minne jotkut farkut vaikka on menossa (yläkertaan vaatekaappiin vaiko kohta jalkaan), niin varmana ei odotukset kohtaa.
Että aina ei kyse ole siitä, että toinen ei tee, eikä arvosta, vaan todellakin ihan erilaisesta tarpeesta suunnitella, eli toiset pääsee luontaisesti helpolla monesta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Muistutan vielä, että sinkuilla ei ole metatöitä, kun joku sinkku tulee kohta ihmettelemään, että hänellä ei niitä ole.
Siis sinkkunaisilla ei ole metatöitä mutta kun äijä ilmestyy kuvioihin niin metatyöt ja stressi niistä putkahtaa esiin. Ei sitten kannata ottaa miestä huollettavaksi, kyllä ne ihan ilman naistakin pärjää. No onneksi kaikilla ei ole niin vaikeaa kun näillä metatyöläisillä.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kun olen paiskinut metatöitä ja kerron naiselle mitä kotitöitä (sen omia sotkuja) sen pitäisi suorittaa niin se alkaa käyttäytyä ikävästi. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla iloinen osallistumisestani mutta ei näytä olevan.
Tämä ei ole sukupuolikysymys.
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan varma, että miehet ja naiset, jotka eivät yhtään suunnittele arkeaan ja ota vastuuta ympäristöstääm, eivät lopulta voi kovin hyvin. Kuten moni on sanonut, kyse on normaaliin elämiseen liittyvistä toiminnoista, jotka sujuessaan eivät itsessään ole uuvuttavia.
Entä kun kaikkea on aivan liikaa? Todellinen metatyötaito on myös antaa hallitusti jonkun pallon tippua. Kuten ainakin 20 kirjoittajaa on huomauttanut, niin tässä usein ihan raha auttaa. Maksetaan mukisematta sakot, tilataan kauppakuljetus kotiin, ostetaan kalliimmalla, kun alennus loppui. On empatiakyvytöntä suurta typeryyttä ihmetellä, että onko jollekin ongelma, jos pitää olla tarkka rahoista = metatyötä.
Minä en ymmärrä tätä viimeistä lausetta.
Sinänsä kyllä kenenkään maailma ei voi mennä pilalle, jos biojätteet viedään erikseen eikä nyt huomattu odottaa niitä. Ja kiitos huomiosta, haenkin keittiöstä biojätteet näiden kahden roskapussin lisäksi nyt.