Mitä nämä niin sanotut metatyöt ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille tuppaa kaatumaan suuri osa metatöistä, mutta naiset voivat myös itse vaikuttaa metatyönsä määrään delegoimalla paremmin. Taas nainen joutuu olemaan aloitteellinen ja johtaja, mutta se on sen arvoista. Insinööriaivoisille miehille on paljon helpompi opettaa, että pyykkiä pestään esim. ti, to ja su klo 18, kun vaatia heitä aktiivisesti seuraamaan pyykkikasan kokoa ja reagoimaan siihen.

Monelle naispuoliselle kaverilleni tuntuu olevan mahdottomuus laatia etukäteen mietittyä viikko- tai kuukausisiivouskalenteria. Pitää jotenkin itse saada pidettyä kaikki langat käsissä ja määrätä oman pään mukaan milloin mikäkin kohta on hoidettava. Usein se johtaa siihen, että asiat hoidetaan yksin ja uhriudutaan samalla. 

 

Vai, että insinööriaivoisille miehille. Insinöörin työhän on ennen kaikkea suunnittelua. Eli insinööri tekee sen metatyön jot

Vaimosi on saanut kultakimpaleen. Toivottavasti ymmärtää sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on välttämätöntä ajattelutyötä, jonka unohtaminen hankaloittaa merkittävästi arjen sujumista. Se on ennakoimista, suunnittelemista, aikatauluttamista, delegoimista ja seuraamista. 

Kauppalistan laatiminen, päivän aikataulun suunnittelu, lapsen syntymäpäiväjuhlien valmistelu, kotitöiden jakaminen perheen kesken, pyykinpesunesteen kulumisen seuraaminen...

No johan nyt..pyykkiaineen kulumisen kyllä näkee, kun pullo tai laatikko alkaa tyhjentyä, ei sitä kyllä erikseen tarvii seurata. Kun kippo on tyhjä, kirjaa viikon kauppalistan muistiin: pyykkiaine. Siihen menee sekunti aikaa eikä vaadi aivotyöskentelyä. 

Kotitöiden jakaminen: selvät sävelet, jokaiselle omat hommat, joista kantaa vastuun ja huolehtii. Ei siinä tarvita sen kummempaa delegointia. Yhden vastuulla on ruoan laitto, toisen vastuulla jälkisiivoukset, kolmannen vastuulla pyykki, neljännen va

Sanot, ettei tarvi delegointia, mutta sitä teette joka tapauksessa! Yks suunnittelee ja toinen tekee. Hyvä näin! Teillä toimii metatöiden ja hommien jako. Ja delegointi. Silloin kun se sujuu tasapuolisesti, ei se olekaan mikään ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöiden määrää vähentää raha. Silloin voi vain mennä ja ostaa lapselle kaikki, mitä sillä hetkellä tarvitsee. Muuten hyvälaatuisia vaatteita joutuu metsästämään ja etsimään kaikki mahdolliset alennusmyynnit ja kirpparit. Vaatteille ei tarvitse uhrata ajatustakaan, jos huomaa edellisenä päivänä, että tulee kylmä. Syömään voi mennä ravintolaan, jos unohtui käydä kaupassa. Taksi kuljettaa, jos renkaanvaihto tai katsastus unohtui.

Tämä!! Mä olen käytännössä yh ja kaksi lasta. Menee aikaa mittailla lasten jalkoja ja tutkia mitkä kengät vielä mahtuu ja etsiä aleista kengät ja vaatteet mitä tarvitaan seuraavalle kaudelle. Esikoiselta pieneksi jääneet talteenja niiden varastointi kellariin koon mukaan, kuopukselta jääneet myyntiin.

Mä myös mielelläni vähän mietin esim lahjojen kohdalla mistä saaja voisi pitää. Mun isä osti mulle akna astyoasmjna

Oot sä kova, ei voi kuin ihailla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaavat hommat mitä työpaikoilla tekee projektipäälliköt ja työnjohtajat

Niin, nainen on projektinjohtaja ja mies hänen apupoikansa. Metatyön jakamista estää piilevä sukupuolittunut avunantosopimus, jonka mukaan kokonaisvastuu on naisella ja miehen panoksena on avustaminen.

Johtuuko miesten ongelmat kotona siitä, että ovat tottuneet töissäkin aivottomina tekemään kuten käsketään ja kotona odottavat samanlaista käskyttämistä? Jos näin niin eikö silloin miesten tulisi tehdä käytännössä enemmän, sillä nainen on tehnyt jo projektinjohtoa?

Juurihan tuli se kattava tutkimus siitä, että rakennustyömailla tehdystä työstä jopa 80 % on tehotonta ja tämä selittyi huonolla suunnittelulla. Eli siitä voit päätellä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Naisille on lähes maailmanloppu esim. jos lapsen kaverin synttäreille ei ole hankittu lahjaa, kun lapsi on lähdössä synttäreille. Puhumattakaan jos koko syntymäpäivät unohtuvat. Tälläiset asiat eivät ole elämässä oikeasti tärkeitä.

Lapselle se todellakin voi olla maailmanloppu, jos hänellä ei ole kaverille synttärilahjaa tai koko juhlat unohtuvat, kun vanhempia ei vaan kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöitä ovat muun muassa sängystä nouseminen, vessassa käyminen ja itsensä ruokkiminen. Mikä vaan, mistä pääsee uhriutumaan ja esiäidit nauravat haudoissaan.

Kuka teillä ruokkii lapset?

Sitä pitää tässä nyt alkaa suunnitelmaan. Tähän asti lapsi tehnyt sen ajatustyön itse aamuisin ja tullut kertomaan, että nyt olisi nälkä. Pitää nyt ottaa häneltä tämä oikeus pois ja suunnitella milloin hänelle maistuisi. Olisiko hyvä klo: 9 vai aikaisemmin? Vaiko myöhemmin kun lapsi saattaa nukkua yli 9. Huh huh, tämä onkin vaikeaa. 

Teillä termi "säännölliset ruoka-ajat" on ihan vieras? Kun lapsesi alkaa valittaa nälkää, teetkö sinä siinä vaiheessa lähtöä kauppaan? Aika vaikeaksi elämä menee, jos lapsia on vaikka kaksi, eihän he sitten syö samaan aikaan. Taidat olla sellainen hetkessä eläjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille tuppaa kaatumaan suuri osa metatöistä, mutta naiset voivat myös itse vaikuttaa metatyönsä määrään delegoimalla paremmin. Taas nainen joutuu olemaan aloitteellinen ja johtaja, mutta se on sen arvoista. Insinööriaivoisille miehille on paljon helpompi opettaa, että pyykkiä pestään esim. ti, to ja su klo 18, kun vaatia heitä aktiivisesti seuraamaan pyykkikasan kokoa ja reagoimaan siihen.

Monelle naispuoliselle kaverilleni tuntuu olevan mahdottomuus laatia etukäteen mietittyä viikko- tai kuukausisiivouskalenteria. Pitää jotenkin itse saada pidettyä kaikki langat käsissä ja määrätä oman pään mukaan milloin mikäkin kohta on hoidettava. Usein se johtaa siihen, että asiat hoidetaan yksin ja uhriudutaan samalla. 

 

Vai, että insinööriaivoisille miehille. Insinöörin työhän on ennen kaikkea s

Vaimosi on saanut kultakimpaleen. Toivottavasti ymmärtää sen.

Ollaan erottu muutama vuosi sitten. 

Niin kovasti toivoisin, etten ole kultakimpale vain sillä perusteella, että kykenen huolehtimaan lapsistani itsenäisesti. Valitettavasti näytämme elävämme edelleen aikaa missä isä on perusasioita hoitaessa hyvä isä ja äiti vaan äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niille, joilla pyykinpesun suunnittelu on metatyötä. Urheilukamat pestään aina heti, ei tarvitse suunnitella milloin mikäkin vaate on puhdas treeniohjelman mukaan.

Lakanat pestään viimeistään silloin, kun niissä on epämukavaa. Samalla laittaa pyyhkeitä pesuun.

Pääsääntöisesti pyykkikori pidetään mahdollisimman tyhjänä. Jos se on kovin täysi eikä ehdi pestä kuin yhden koneen, niin voi kysyä puolisolta, kaipaako tämä jotain erityistä vaatetta, niin pesee sellaisen koneellisen, jossa tämä vaate on. Muutoin sen, josta kone tulee täyteen.

Siinä olikin metatyö tehty vuosikymmeniksi muutamassa minuutissa.

Yhden ihmisenkin taloudessa pyykknpesu vaatii kyllä enemmän suunnittelua. On oikeasti hankalaa löytää niitä hetkiä, jolloin on kotona, ei ole hiljaisuusaika, pyykkiteline ei ole jo täynnä ja ei ole vieraita tulossa (teline ei mahdu minnekää

Ok, tietyissä olosuhteissa pyykinpesu on hankalaa. Ymmärrän. Miten tämä liittyy metatyöhön? Vastaus ei voi olla, että pyykinpesuun liittyy metatyötä, koska tuo työ on pyykinpesua ei metatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oikeastiko pitää tehdä suurtakin ajatustyötä ja suunnitelmia, että osaa viedä lapsen seuraavan viikon torstaina neuvolaan?"

Perheellisetkin ihmiset ovat töissä. Töistä ei usein pääse lähtemään silloin kun itse haluaa. Onko puolisosi aina kotona, joten hän hoitaa aina lasten asiat?

Niin, pitää toki vähän järjestellä, mutta ei tuo mitään ydinfysiikkaa ole. 

Järjestely on se, mitä kutsutaan metatyöksi.

Kuulostaa keksityltä ongelmalta. Ei elämä ole järjestelyä vaan päättämistä ja toteuttamista.Tai sitten vain haaveilua.

En suostuisi olemaan parisuhteessa joku järjestelijä. Miksi kukaan suostuu?

Eli puolisosi järjestelee sen, että toinen teistä (hän itse luultavasti) pääsee lapsen kanssa neuvolaan. Puolisosi siis tekee sen halveksimasi metatyön eli asioiden järjestelyn.

Vierailija kirjoitti:

Naisille tuppaa kaatumaan suuri osa metatöistä, mutta naiset voivat myös itse vaikuttaa metatyönsä määrään delegoimalla paremmin. Taas nainen joutuu olemaan aloitteellinen ja johtaja, mutta se on sen arvoista. Insinööriaivoisille miehille on paljon helpompi opettaa, että pyykkiä pestään esim. ti, to ja su klo 18, kun vaatia heitä aktiivisesti seuraamaan pyykkikasan kokoa ja reagoimaan siihen.

Monelle naispuoliselle kaverilleni tuntuu olevan mahdottomuus laatia etukäteen mietittyä viikko- tai kuukausisiivouskalenteria. Pitää jotenkin itse saada pidettyä kaikki langat käsissä ja määrätä oman pään mukaan milloin mikäkin kohta on hoidettava. Usein se johtaa siihen, että asiat hoidetaan yksin ja uhriudutaan samalla. 

 

Juuri tämä. Koko käsite metatyöstä on  vain ja ainoastaan peiteltyä NAISEN VALLANKÄYTTÖÄ. 

Femimistit pitää ampua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli kutsu miehen puolen suvun juhliin. Kutsussa oli merkitty vastauspäivämäärä ollaanko tulossa vai ei. Mies näytti kutsua minulle, sanoin vain aha. Juhlapäivän aamuna mies kaivoi puvun kaapista ja ihmetteli, että enkö minä pukeudu. Kysyin mieheltä, muistiko hän ilmoittaa meidät juhliin. Ei ollut. Mies lähti juhliin yksin ja pahantuulisena. Juhlien jälkeen anoppi soitti minulle ja moitti, kun en ollut mukana, moni oli kuulemma kysynyt olenko sairas vai miksi en tullut. Kummasti kaikki kääntyi minun syyksi vaikken ollut tehnyt mitään.

 

Eli et halunnut miehen puolen sukujuhliin ja mielenosoituksellisesti jäit niistä pois. Siinä oli sinun syysi. Huomasit, ettei siinä mitään metatöitä tarvittu, kun teitä odotettiin, vaikkette olleet ilmoittautuneet määräpäivään mennessä. Mikä olisi ollut tilanne, jos miehesi ei olisi tullut sinun puolesi sukuj

Miehen suku on ihan kivaa paria poikkeusta lukuunottamatta. En tietenkään lähde kuokkimaan juhliin, jos on pyydetty ilmoittautumista eikä sitä ole tehty. Eikä ne kyselijät tienneet ollaanko ilmoitettu tulevamme vai ei. Miksi minun olisi pitänyt huolehtia siitä, että mies ilmoittaa meidän osallistumisesta?

Oman suvun juhlissa kysyn mieheltä haluaako hän osallistua, käykö ajankohta hänelle ja sitten sen mukaan ilmoitan osallistumisestamme.

Vierailija kirjoitti:

Ai että pitäisi vielä perheenjäsenille delegoida. Jestas mitä miesvauvailua.

Miehille on luontaisesti vaikeaa seurata monta pientä prosessia yhtä aikaa, joten on helpompi kääntää juoksevat asiat aikataulutetuiksi rutiineiksi. Itse olen huono esimerkiksi suunnistamaan enkä tiedä meidän taloteknisistä asioista puoliksikaan niin paljon kuin puoliso, joten olen ulkoistanut niiden ajattelua vaativat hommat hänelle. Olen taas vahvoilla miettimään kotimme reservejä tekstiileistä huonekaluihin ja ruokiin. Teemme viikoittain ruokatilauksen netissä ja hän osaa laittaa vakiotuotteemme koriin. Hänelle olisi hyvin vaativaa mennä kauppaan laittamaan ostoskärryyn samat tavarat ilman listaa, tavarapaljous ja häly on sen verran kuormittavaa. Pyykkien pesussakin hänelle on hankala hahmottaa esimerkiksi se, että lasten vaaleissa vaatteissa on usein tahroja, joihin pitää lisätä tahranpoistoaine ennen koneeseen laittoa. Siksi pyrin itse hoitamaan vaaleat ja sekapyykit ja jätän hänelle tummat pyykit ja lakanat/pyyhkeet. Paljon helpompaa havainnoida toisen luontaiset vahvuudet ja heikkoudet ja delegoida sen mukaisesti kuin juosta perässä nalkuttamassa.

"Ollaan erottu muutama vuosi sitten. 

Niin kovasti toivoisin, etten ole kultakimpale vain sillä perusteella, että kykenen huolehtimaan lapsistani itsenäisesti. Valitettavasti näytämme elävämme edelleen aikaa missä isä on perusasioita hoitaessa hyvä isä ja äiti vaan äiti."

Näinhän se vaan tuppaa olemaan, mutta voit ainakin onnitella itseäsi siitä, ettet ilmeisesti ole yksi niistä miehistä, joka tuota pitää yllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli vaihdat auton renkaat siinä vaiheessa, kun on jo lumi maassa. Hoksaat aamulla, että kahvi on loppu kun et ollut tajunnut ostaa sitä. Ihmettelet vessanpöntlöllä, milläs nyt perse pyyhitään, kun unohtui ostaa vesspaperia. Pakkaat lomamatkalle, ja huomaat siinä hetkessä, että uikkarit ovatkin jo hiutuneet käyttökelvottomiksi ja joudu ostamaan uudet sitten paikan päällä. Heräät aamulla kylmässä talossa, kun lämmitysöljy olikin päässyt loppumaan. jne.

Ei, vaan minulla on normijärki, joka mahdollistaa ilman metailua arjen asioiden hahmottamisen. Olen tietoinen, että jos kahvia on vähän, se kohta loppuu, syksy tarkoittaa, että renkaiden vaihtoaika on edessä, vessapaperia pitää ostaa, kun on enää pari rullaa jäljellä, tiedän,

 

Kumpikin lapsi on hoitanut heräämiset, pukeutumiset ja aamiaisensa itsenäisesti eka luokan syksyn jälkeen. Esikoinen meni nyt lukioon ja tainnut olla yksi myöhästyminen reilun yhdeksän vuoden aikana. Kuopuksella ollut vähän haparoivampaa. Kertaakaan ei ole tullut koulusta kommenttia puutteellisesta pukeutumisesta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille on lähes maailmanloppu esim. jos lapsen kaverin synttäreille ei ole hankittu lahjaa, kun lapsi on lähdössä synttäreille. Puhumattakaan jos koko syntymäpäivät unohtuvat. Tälläiset asiat eivät ole elämässä oikeasti tärkeitä.

Lapselle se todellakin voi olla maailmanloppu, jos hänellä ei ole kaverille synttärilahjaa tai koko juhlat unohtuvat, kun vanhempia ei vaan kiinnostanut.

Oli kyllä ihan järkyttävän kylmä kommentti tuolta edelliseltä. Toivottavasti hänellä ei ole lapsia, tai ei ainakaan ole vastuussa lapsen asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oikeastiko pitää tehdä suurtakin ajatustyötä ja suunnitelmia, että osaa viedä lapsen seuraavan viikon torstaina neuvolaan?"

Perheellisetkin ihmiset ovat töissä. Töistä ei usein pääse lähtemään silloin kun itse haluaa. Onko puolisosi aina kotona, joten hän hoitaa aina lasten asiat?

Niin, pitää toki vähän järjestellä, mutta ei tuo mitään ydinfysiikkaa ole. 

Ei kukaan ole niin väittänytkään, mutta kyllä se aikaa ja energiaa vie!

Niin tekee pskalla käyminenkin, mutta en minä sitä työksi kutsu . 

 

Paskantaminen ei ole metatyötä. Kommentistasi huomaa, ettei sinull

"Onko metatyötä laskujen maksaminen? Kahvikuppinsa peseminen? Terveytensä tagkistuttaminen? Pyykin pesu joka muuttuu äärettömän rasittavaksi kun seassa on jonkun toisen vaatteita?"

Ei, nuo eivät ole metatöitä. Nuo ovat kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille on lähes maailmanloppu esim. jos lapsen kaverin synttäreille ei ole hankittu lahjaa, kun lapsi on lähdössä synttäreille. Puhumattakaan jos koko syntymäpäivät unohtuvat. Tälläiset asiat eivät ole elämässä oikeasti tärkeitä.

Lapselle se todellakin voi olla maailmanloppu, jos hänellä ei ole kaverille synttärilahjaa tai koko juhlat unohtuvat, kun vanhempia ei vaan kiinnostanut.

Kyllä. Lapsilla on kovat paineet kuulua porukkaan. 

Kerran oman muksun uimakassi oli jäänyt kotiin ja poika soitti itkien aivan paniikissa koulusta. Ajatus uimahallin lainauikkareista oli ihan painajaismainen ja todellakin maailmanloppu. Siinä sitten nopea soittokierros lasten äidille ja isovanhemmille ehtisikö kukaan hakemaan uikkarit ja lopulta sitten itse peruin palaverin ja ryntäsin kesken päivän kotiin. Sain uikkarit koululle juuri liikkatuntia edeltävälle välkälle. 

Ja joo, joku voi tulla lässyttämään kuinka lapsen pitää oppia sietämään pettymyksiä. Kyllä oppii, valitettavasti, mutta ei sen pettymyksen tarvitse johtua siitä, että iskä on unohtanut metatyöt ja sen takia saa kuulla luokkalaisten pilkkaa kun joutuu ottamaan ne uimahallin pelätyt lainauikkarit.

Mitäs sitä nyt sitten suunnittelisi? Viikon ruuat tilattu ja huomenna tulee toimitus kotiovelle klo: 17. Varmaan pitäisi noi pyykit laittaa rumpuun, kun kone tuolla piippailee, että ohjelma on valmis. Huomenna on toimistopäivä, sitä vartenkin varmaan pitäisi joku suunnitelma tehdä. Ainakin miehelle soittaa, että mikä on auton akun varaus. Voisiko sitä nyt vaan ensin keittää kahvit ja vähän olisi vessa hätäkin. Onkohan siellä paperia vai pitäisikö ottaa rulla mukaan kaapin ohi mennessä. En nyt oikein tahdo mitään saada aikaiseksi, kun nyt tuli mieleen mahdoinko muistaa tilata lisää kahvia ja nyt tuli vielä työsähköpostiakin. Pitäiskö se hoitaa ensin vai mennä sinne vessaan? Entä se kahvi?

nsinööriaivoisille miehille on paljon helpompi opettaa, että pyykkiä pestään esim. ti, to ja su klo 18, kun vaatia heitä aktiivisesti seuraamaan pyykkikasan kokoa ja reagoimaan siihen.

No mutta. Jos insinööriaivolle osuu palaveri, josta pääsee kotiin vasta 18.15, pitääkö koko metailu ottaa uusiksi ja sovitaanko uusi pyykkäysaika samalle vai eri päivälle, riittääkö, että metaillaan vain tämän yhden kerran pyykit ja miten tämä tiistain vaihtunut aika mahdollisesti vaikuttaa torstain pyykkiaikaan ja entäpä, jos villekalle-eemeli tarvitseekin huomiseksi juuri sen mr hau hau-paidan?

Vai olisko se aikuinen mies kuitenkin kykeneväinen mittailemaan pyykkikorin ja siinä olevien vaatteiden välistä avaruudellisia mittasuhteita?

Metatyön ei tosiaankaan tulisi olla synonyymi paskalle avioliitolle, jossa toinen on ajautunut nössöyttään hoitamaan jopa ajattelun muiden puolesta ja sitten vielä epätoivoisesti yrittää metailla opettamalla muille tätä ajatuskuviotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani muutti tänä kesänä asumaan yksin ja havahtui vasta nyt kaikkiin metatöihin, mitä yksin asuvallakin on. Minä siis pitkälti huolehdin kaiken muistuttelun ja suunnittelun, kun poika asui kotona.

Monta asiaa on huomannut ihan arjessaan kantapään kautta. Joistain olen muistuttanut. Jotkut olen tietänyt, mutta antanut pojan kokea sen tilanteen, että hups, tämähän olisi pitänyt hoitaa ajoissa. Usein olen sitten "pelastanut" näissä tilanteissa, jos poika on pyytänyt. Joissain tilanteissa on hoitanut asian jotenkin muuten. 

Tärkeää tuo metatöihin havahtuminen. Mieheni (50 v) ei niitä vieläkään huomaa. 

 

Niin miksi te äidit kasvatatte tällaisia poikia?  

Ainakin neljäs feminismin aalto on menossa, mutta kodin töiden vastuunjako on suoraan seitsemänkymmentäluvulta.

Miksi äiti kasvattaa poikaansa? Jaa a. Siinäpä kysymys. Tietty vois se isäkin kasvattaa. Feminismin aalloilla ei  ole mitään tekemistä asian kanssa.