Lue keskustelun säännöt.
Mitä nämä niin sanotut metatyöt ovat?
15.10.2024 |
Joista naiset uhriutuvat. Listakkaapa nyt mitä voidaan laskea metatyöksi ja miksi se on tarpeellista perheessä.
M
Kommentit (1101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee mitään metatöitä. Se mitä sillä käsitetään kuuluu työhön, tehtävään tai muuhun tavalliseen askareeseen eikä mulla ole tarvetta erotella sitä erikseen.
Eli teet metatöitä, mutta et vaan käytä sitä käsitettä työn suunnittelusta.
En tee metatöitä.
Eli vaihdat auton renkaat siinä vaiheessa, kun on jo lumi maassa. Hoksaat aamulla, että kahvi on loppu kun et ollut tajunnut ostaa sitä. Ihmettelet vessanpöntlöllä, milläs nyt perse pyyhitään, kun unohtui ostaa vesspaperia. Pakkaat lomamatkalle, ja huomaat siinä hetkessä, että uikkarit ovatkin jo hiutuneet käyttökelvottomiksi ja joudu ostamaan uudet sitten paikan päällä. Heräät aamulla kylmässä talossa, ku
Ei ei ja ei ja silti en tee metatöitä. Niistä hössöttäminen on pelkkää itsensä korostamista ja esilletuomista. Eikä jankkauksesi mun mielipidettä muuta.
Eli teet metatyötä ja hössötät siitä kuinka et tee metatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Metatyö on sitä kun menet paskalle, mutta samalla myös kuset ja päästät pierun.
Ja sitten huomaat, ettei sinulla olekaan enää yhtään vessapaperia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset voisivat käyttää tätä metatyö taitoaan paremmin jo parisuhteen alkumetreillä ja neuvotella se työnjako.
Ja nyt kun teillä on lista töistä, joita oikeasti teette, on hyvä vielä vilkaista sitä kriittisellä silmällä. Onko siellä sellaisia töitä ja toimia, joita teette tavan, muiden miellyttämisen tai sen vuoksi, että äiti opetti? Niistäkin on lupa luopua.Minä en lapsettomana sinkkuna osannut aavistaakaan, mitä kaikkea ylimääräistä hommaa lasten myötä tulee. Jos olisin tiennyt, niin olisin luultavasti jättänyt lapset tekemättä. Moni onkin nykyään tehnyt noin ja siitä on yhteisuntakin huolissaan.
Heh, olisit tehnyt metatöitä...lasta suunnitellessa kannattaisi tehdä sitä ajatustyötä, eikä vain silkasta jalkojen levittämisen ilosta levittä niitä jalkojaan. :D 
Ajatustyötä voisi tehdä myös kenen kanssa niitä lapsia tekee. Pimpin kutina vaan menee tässä kohtaan niiden metatöiden edelle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä käydään kaupassa kerran viikossa niin, että mukana on lista ostoksista koko viikon ruokia varten. Suuri osa ruuista on sellaisia, joita tehdään sitten viikonloppuna isompi annos, jotta siitä riittää viikollekin. Siinä sitä on miettimistä, kun ei aina samoja ruokia viitsi tehdä eikä syödä. Ostokset on muuten listassa siinä järjestyksessä kuin ne lähikaupan hyllyssä ovat. Ei tarvitse kaupassa edestakaisin ryntäillä eikä tule heräteostoksia eikä tarvitse kaupassa pitkin viikkoa ravata. Jääkaapin ovessa on lista, johon viikolla merkitään, mikä loppuu ja mistä pitää muistaa ostaa.
Saatte arvata, kuka listan tekee ja ruuat suunnittelee. Jos joku tietää, miten tämä tehdään tosi nopeasti, niin saa kertoa: ota mielelläni vinkkejä vastaan.
Aargh! Tämä on tämä ainainen metatyö, kauppalistan suunnittelu. Se nyt kuuluu siihen ruuanlaittoon, että huolehtii ainekset kaappiin. Se on työ, jota ei voi jakaa, muuten kuin tekemällä sitä vuorotellen.
Totta kai myös esim. perusvaran ylläpitäminen on metatyötä, mutta hoituu usein helpoiten ostosten ohessa. Ja joo, jos syö pelkkiä eineksiä, niin ei tiedä mitä siellä kuiva-ainekaapissa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden muksun vuoroviikkona isänä kun mietin mitä kaikkea metatyötä tein viime viikolla (lapsiviikko), niin tuskin saan edes listattua kaikkia.
Homma alkaa sunnuntaina, kun muksut tulevat luokseni. Aamulla katson mitä kaikkea täytyy ostaa jääkaappii lapsia ajatellen. Samalla suunnittelen illalla tehtävän arkiruoan, josta riittäisi syötävää ma-ti välille. Käyn lukujärjestyksen ja Wilma-viestit läpi. Toisella muksulla on uintia koulussa, varmistan onko uikkarit meillä vai äidin luona. Laitan lasten äidille viestin, että muistaa pakata vanhemman muksun mukaan uikkarit. Nuoremmalla on päiväkodissa torstaina retkipäivä, joten muistutan samalla pakkaamaan lämpimämmän haalarin mukaan. Muksut saapuvat illalla. Yhdessä pakataan seuraavan päivän koulu- ja päikkyreput. Varmistan, että vanhempi lapsi on tehnyt läksyt.
Läksyjen ja seuraavan päivän tavaroiden valmiiksi laitto tois
Vuoroviikko-vanhempien lapset oppivat ehkä joitain meta-taitoja, joita yhdssä kodissa asuneella ei ole. Kerroin äsken omilleen asumaan muuttaneesta lapsestani. Joku totesi, että olisi pitänyt aiemmin opettaa näitä metataitoja. Suuri osa suunnittelua vaativista asioista liittyy juurikin tavaroiden olemiseen eri talossa. Pitää etukäteen muistaa ottaa mukaan ne uikkarit. Tai miettiä, milloin ehtii käydä hakemassa ne vanhasta kodista. Tai milloin ehtii kauppaan etsimään uusia. Tai kun toteaa, että tähän aikaan vuodesta ei sopivia uikkareita lähikaupoissa ole, niin lainaako kaverin veljeltä, vai meneekö fuksien ekaan paljuiltaan kalsareissa. Vai jättääkö menemättä. Vai soittaako äidille, että tuotko autolla uikkarit ja mielellään vielä puihtaina.
Tai missä on talvitakki, pyörän lamppu, puku (ja siihen liittyvät kengät ja vyö) kun näitä tarvitaan. Ja ovatko nämä puhtaina ja ladattuina?
No meillä muksut ovat vielä niin pieniä, että ainoa metatyö kahden kodin kulkemisen välillä on se, että huolehtivat itse ne lelut mitä haluavat kuljettaa mukana. Kaiken muun sovimme me vanhemmat keskenään.
Mutta juuri tuon takia tässä yritetään jo vanhemman kanssa harjoitella niitä metatöitä, jotta ne teininä ja aikuisena jo sujuisivat itsenäisesti. Tokaluokkalaisen kohdalla se on kuitenkin vielä melko vähäistä. Pyritään siihen, että läksyt tehdään ilman muistutusta ja illalla itsenäisesti katsotaan lukkarista mitä huomiselle koulupäivälle pitää pakata mukaan. Toki vanhempi valvoo, että nämä hoituu ja usein ainakin tuo lukkarin katsominen tehdään yhdessä. Tärkeää on se, että lapsi muistaa itse katsoa sitä lukkaria ja sitten voidaankin yhdessä katsoa mitä pakataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä käydään kaupassa kerran viikossa niin, että mukana on lista ostoksista koko viikon ruokia varten. Suuri osa ruuista on sellaisia, joita tehdään sitten viikonloppuna isompi annos, jotta siitä riittää viikollekin. Siinä sitä on miettimistä, kun ei aina samoja ruokia viitsi tehdä eikä syödä. Ostokset on muuten listassa siinä järjestyksessä kuin ne lähikaupan hyllyssä ovat. Ei tarvitse kaupassa edestakaisin ryntäillä eikä tule heräteostoksia eikä tarvitse kaupassa pitkin viikkoa ravata. Jääkaapin ovessa on lista, johon viikolla merkitään, mikä loppuu ja mistä pitää muistaa ostaa.
Saatte arvata, kuka listan tekee ja ruuat suunnittelee. Jos joku tietää, miten tämä tehdään tosi nopeasti, niin saa kertoa: ota mielelläni vinkkejä vastaan.
Aargh! Tämä on tämä ainainen metatyö, kauppalistan suunnittelu. Se nyt kuuluu siihen ruuanlaittoon, ett
Miten muka ei voi jakaa kauppalistan suunnittelua? Kyllä se ainakin meillä onnistuu ihan hyvin. Toki on helpompaa, että sen kauppalistan tekee se joka menee kauppaan, niin ei tarvitse ihan niin pilkuntarkasti eritellä millainen tuote on tarkoitus hankkia, mutta molemmat voi aivan sujuvasti kyllä osallistua ruokalistan suunnitteluun ja lisätä kauppalistalle tuotteita sitä mukaa kun huomaa niitten olevan vähissä, tai jos haluaa jotain tiettyä.
Vierailija kirjoitti:
Poikani muutti tänä kesänä asumaan yksin ja havahtui vasta nyt kaikkiin metatöihin, mitä yksin asuvallakin on. Minä siis pitkälti huolehdin kaiken muistuttelun ja suunnittelun, kun poika asui kotona.
Monta asiaa on huomannut ihan arjessaan kantapään kautta. Joistain olen muistuttanut. Jotkut olen tietänyt, mutta antanut pojan kokea sen tilanteen, että hups, tämähän olisi pitänyt hoitaa ajoissa. Usein olen sitten "pelastanut" näissä tilanteissa, jos poika on pyytänyt. Joissain tilanteissa on hoitanut asian jotenkin muuten.
Tärkeää tuo metatöihin havahtuminen. Mieheni (50 v) ei niitä vieläkään huomaa.
Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Kun tekee sitä ajatustyötä kumppania valitessa kannattaa seurata sitä lapsuudenperheen dynamiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niille, joilla pyykinpesun suunnittelu on metatyötä. Urheilukamat pestään aina heti, ei tarvitse suunnitella milloin mikäkin vaate on puhdas treeniohjelman mukaan.
Lakanat pestään viimeistään silloin, kun niissä on epämukavaa. Samalla laittaa pyyhkeitä pesuun.
Pääsääntöisesti pyykkikori pidetään mahdollisimman tyhjänä. Jos se on kovin täysi eikä ehdi pestä kuin yhden koneen, niin voi kysyä puolisolta, kaipaako tämä jotain erityistä vaatetta, niin pesee sellaisen koneellisen, jossa tämä vaate on. Muutoin sen, josta kone tulee täyteen.
Siinä olikin metatyö tehty vuosikymmeniksi muutamassa minuutissa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä nämä "metatyöt" on ainakin sitä, että suunnittelen viikon niin, että lapsi ehtii futistreeneihin 3x viikossa (asutaan syrjässä, ei pääse bussilla) Sen lisäksi, että muistan aikataulut, täytyy myös omat työt suunnitella niin, että pääsen lähtemään ajoissa viemään lasta. Myös ruoka pitää suunnitella niin, että sitä riittää seuraavallekin päivälle, kun ei ehdi tehdä ruokaa ennen treenejä, tai pitää muistaa hommata jääkaappiin jotain sellaista ruokaa, jota lapset voivat syödä itsekseen lämmittämällä mikrossa. Pitää myös muistaa missä treenit on minäkin päivänä, muistaa pestä treenivaatteet ja huolehtia että ne kuivuvat ajoissa. Tämä on siis vain treeneihin liittyvää metatyötä, tähän päälle kaikki muu elämä; kaverisynttärit, lahjat niihin, hammaslääkärikäynnit (kesken työpäivän tottakai), vanhempainilta, leirikouluasioiden järjestelyä, lapsen korvien rei'itysaika, koiran rokotukset jne. Nämä nyt siis se
Mun mies kyllä hoitaa ja jopa paremmin kuin minä, olen aika huithapeli ja unohtelen kyllä sujuvasti vaikka päiväkodin varahoitolomakkeet ynnä muut. Ehkä se onkin just se syy, miksi miehen on ollut pakko tehdä osuutensa tässä 😅 Toki ei se mieskään täydellinen ole, molemmilla on ne omat vahvuutensa ja ajan saatossa tähän on muovautunut tietynlainen työnjako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista hössötystä.
T. Miesvauva. Ei vastuuta mistään kun äiti huolehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani muutti tänä kesänä asumaan yksin ja havahtui vasta nyt kaikkiin metatöihin, mitä yksin asuvallakin on. Minä siis pitkälti huolehdin kaiken muistuttelun ja suunnittelun, kun poika asui kotona.
Monta asiaa on huomannut ihan arjessaan kantapään kautta. Joistain olen muistuttanut. Jotkut olen tietänyt, mutta antanut pojan kokea sen tilanteen, että hups, tämähän olisi pitänyt hoitaa ajoissa. Usein olen sitten "pelastanut" näissä tilanteissa, jos poika on pyytänyt. Joissain tilanteissa on hoitanut asian jotenkin muuten.
Tärkeää tuo metatöihin havahtuminen. Mieheni (50 v) ei niitä vieläkään huomaa.
Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Kun tekee sitä ajatustyötä kumppania valitessa kannattaa seurata sitä lapsuudenperheen dynamiikkaa.
Ei se kyllä aina kerro.. Minun anoppi on oikein perinteinen kotihommien höösääjä, appi ei laita ruokaa eikä pahemmin siivoa tai mitään. Eikä tarvinnut poikien pahemmin pyykkikoneeseen tai pölynimuriin koskea. Jotenkin molemmista kuitenkin kasvoi ihan näppäriä tekemään osuutensa, tai no, miehen veljen perheestä en toki niin tarkkaan tiedä mutta ymmärtääkseni tykkää kyllä esim. kokata. Mutta ehkä niiltä pojilta kuitenkin jotain vaadittiin, vaikkei niinkään siivousta tai ruuanlaittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan arkijärjellä tajuaa, että jos kahdella aikuisella on omat työurat, jälkikasvua, kotieläimiä ja sukulaisia, joista huolehtia, niin suunnittelua ja aikataluttamistahan se vaatii.
Sirkan grillin suunnittelutyön hoitaa Sirkka muun työn ohella, mutta jos 20 työntekijän firman kaikkien asioiden suunnittelu ja koordinointi kaatuisi jonkun yksittäisen Sarin tai Marin taakaksi päivätyön ohella, niin eihän siitä mitään tulisi. Siksi tehdään työnjakoja ja nekin joku palkkatyönään suunnittelee. Siitä tässä on kyse, että arjessa tämä suunnittelu ei usein jakaudu tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Niille, joilla pyykinpesun suunnittelu on metatyötä. Urheilukamat pestään aina heti, ei tarvitse suunnitella milloin mikäkin vaate on puhdas treeniohjelman mukaan.
Lakanat pestään viimeistään silloin, kun niissä on epämukavaa. Samalla laittaa pyyhkeitä pesuun.
Pääsääntöisesti pyykkikori pidetään mahdollisimman tyhjänä. Jos se on kovin täysi eikä ehdi pestä kuin yhden koneen, niin voi kysyä puolisolta, kaipaako tämä jotain erityistä vaatetta, niin pesee sellaisen koneellisen, jossa tämä vaate on. Muutoin sen, josta kone tulee täyteen.
Siinä olikin metatyö tehty vuosikymmeniksi muutamassa minuutissa.
Sinä suunnitelet sitä pyykin pesua kun kävelet lenkin jälkeen kotiovelta pyykkikoneelle. Sinä suunnittelet pyykin pesua kun menet siitä hellan vierestä laittamaan pyykinkonetta päälle. Sun aivot tekee koko ajan ajatustyötä ennen kuin toimit. Nytkin suunnittelet, että seuraavaksi kirjoitta merkin piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee mitään metatöitä. Se mitä sillä käsitetään kuuluu työhön, tehtävään tai muuhun tavalliseen askareeseen eikä mulla ole tarvetta erotella sitä erikseen.
Eli teet metatöitä, mutta et vaan käytä sitä käsitettä työn suunnittelusta.
En tee metatöitä.
Eli vaihdat auton renkaat siinä vaiheessa, kun on jo lumi maassa. Hoksaat aamulla, että kahvi on loppu kun et ollut tajunnut ostaa sitä. Ihmettelet vessanpöntlöllä, milläs nyt perse pyyhitään, kun unohtui ostaa vesspaperia. Pakkaat lomamatkalle, ja huomaat siinä hetkessä, että uikkarit ovatkin jo hiutuneet käyttökelvottomiksi ja joudu ostamaan uudet sitten paika
Eli teet metatyötä ja hössötät siitä kuinka et tee metatyötä.
Korostat ja esiintuot itseäsi väittämällä ettet tee metatöitä (vaikka teet tietenkin).
Vierailija kirjoitti:
Niille, joilla pyykinpesun suunnittelu on metatyötä. Urheilukamat pestään aina heti, ei tarvitse suunnitella milloin mikäkin vaate on puhdas treeniohjelman mukaan.
Lakanat pestään viimeistään silloin, kun niissä on epämukavaa. Samalla laittaa pyyhkeitä pesuun.
Pääsääntöisesti pyykkikori pidetään mahdollisimman tyhjänä. Jos se on kovin täysi eikä ehdi pestä kuin yhden koneen, niin voi kysyä puolisolta, kaipaako tämä jotain erityistä vaatetta, niin pesee sellaisen koneellisen, jossa tämä vaate on. Muutoin sen, josta kone tulee täyteen.
Siinä olikin metatyö tehty vuosikymmeniksi muutamassa minuutissa.
Ai sä peset joka päivä paria vaatetta jos kerran peset urheilukamat heti, kun ne likaantuvat? Kuinkas taloudellista se sitten on verrattuna siihen, että pesisi täydempiä koneellisia harvemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista hössötystä.
T. Miesvauva. Ei vastuuta mistään kun äiti huolehtii.
Yrititkö nyt jotenkin loukata? Heräsit jo aamulla miettimään, että tänään yrität loukata miehiä niin paljon kuin on mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Tietää, että talvi tulee tänäkin vuonna ja lisäksi muistaa Jalmarin joka viikkoiset treenit.
Onko Jalmari täällä????
Tv Sirpa-Sinikka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani muutti tänä kesänä asumaan yksin ja havahtui vasta nyt kaikkiin metatöihin, mitä yksin asuvallakin on. Minä siis pitkälti huolehdin kaiken muistuttelun ja suunnittelun, kun poika asui kotona.
Monta asiaa on huomannut ihan arjessaan kantapään kautta. Joistain olen muistuttanut. Jotkut olen tietänyt, mutta antanut pojan kokea sen tilanteen, että hups, tämähän olisi pitänyt hoitaa ajoissa. Usein olen sitten "pelastanut" näissä tilanteissa, jos poika on pyytänyt. Joissain tilanteissa on hoitanut asian jotenkin muuten.
Tärkeää tuo metatöihin havahtuminen. Mieheni (50 v) ei niitä vieläkään huomaa.
Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Kun tekee sitä ajatustyötä kumppania valitessa kannattaa seurata sitä lapsuudenperheen dynamiikkaa.
Ei se kyllä aina kerro.. M
Really?!
Metatutkimus on tutkimusta tutkimuksista, joten metatyö on töitä töistä.
Vuoroviikko-vanhempien lapset oppivat ehkä joitain meta-taitoja, joita yhdssä kodissa asuneella ei ole. Kerroin äsken omilleen asumaan muuttaneesta lapsestani. Joku totesi, että olisi pitänyt aiemmin opettaa näitä metataitoja. Suuri osa suunnittelua vaativista asioista liittyy juurikin tavaroiden olemiseen eri talossa. Pitää etukäteen muistaa ottaa mukaan ne uikkarit. Tai miettiä, milloin ehtii käydä hakemassa ne vanhasta kodista. Tai milloin ehtii kauppaan etsimään uusia. Tai kun toteaa, että tähän aikaan vuodesta ei sopivia uikkareita lähikaupoissa ole, niin lainaako kaverin veljeltä, vai meneekö fuksien ekaan paljuiltaan kalsareissa. Vai jättääkö menemättä. Vai soittaako äidille, että tuotko autolla uikkarit ja mielellään vielä puihtaina.
Tai missä on talvitakki, pyörän lamppu, puku (ja siihen liittyvät kengät ja vyö) kun näitä tarvitaan. Ja ovatko nämä puhtaina ja ladattuina?