Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen kun oon "kyllästynyt" aviomieheeni
14.10.2024 |
Parikymmentä vuotta yhdessä, nuoresta asti.
Lapset jo teinejä ja asunto maksettu.
Miehessä ei ole mitään vikaa, hän on se sama fiksu ja komea tyyppi johon rakastuin nuoruudessa. Yhdessä on hyvä olla ja meillä on tulevaisuuden haaveita myös, mutta mitään uutta tai kivaa tämä liitto ei enää tarjoa.
Tuntuu pahalta tätä edes kirjoittaa tänne muiden luettavaksi.
Onkohan normaalia pitkässä suhteessa? Ennen näitä ajatuksia ei ollut.
Kommentit (154)
Erotarinoita suoltavan näädän hajua tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ns. omistautunut perheelleen, niin aika kapeaksi on mennyt eikä se ole miehen vika. Itse olin useamman lapsen yh, kokopäivätöissä, opiskelin, tein vapaaehtoistyötä ja harrastin. Ja hengailin kavereidenkin kanssa. Ei ollut tylsää.
Vierailija kirjoitti:
En näe, että miehen "vaihto" toisi mitään sen parempaa, eikä siinä mitään järkeä olisikaan koska oma mies on ihan täysi kymppi mieheksi kaikin puolin.
Mitä tässä tilanteessa yleensä voi tehdä? Ap
Olin samassa tilanteessa, yhteiseloa takana 25 vuotta. Erosin, enkä ole katunut hetkeäkään.Nyt olen seurustellut kohta 4 vuotta mukavan miehen, jonka kanssa vietetään aika menevää elämää, kanssa.
Kohtaus voi mennä ohi, kun tekee omasta elämästä mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä vaihdevuosissa, olen 41v.
Ehkä toki esivaihdevuosien oireita?
S.ksiä meillä on useasti, sekään ei ole ongelma, ihan tavallista touhua. Mulla on vaan jotenkin tyhjä olo ja mies on väsynyt ja vetäytyvä. Mitään riitaa meillä ei ole asioista, arki sujuu ja lapset ovat hyvinvoivia.
Eli elämä on "valmis". Mikä sun nykyinen projekti on? Mikä on tämän hetkinen haaveesi, jonka yrität toteuttaa?
Kiinnostaisi rakastella kiihkeästi komean lihaksikkaan miehen kanssa Firenzessä kartanon kattoterassilla.
- Ap
Kyllä se onnistuu, jos rouvan finanssit vain ovat riittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe, että miehen "vaihto" toisi mitään sen parempaa, eikä siinä mitään järkeä olisikaan koska oma mies on ihan täysi kymppi mieheksi kaikin puolin.
Mitä tässä tilanteessa yleensä voi tehdä? Ap
Mitä toivoisit miehesi tekevän, jos hän kokisi, ettei elämällä kanssasi ole mitään uutta annettavaa? Tee samoin.
No mitä aidosti uutta elämällä voi 40-vuotiaalle enää olla annettavana? Ehkä joku uusi jogurttimaku. Eiköhän tässä iässä kaikki ole jo koettu.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä osaa auttaa sinua tässä asiassa. Itse en onnistu kumppania saamaan millään, olen näkymätön miehille ja jäin lapsettomaksi vastoin tahtoani. Se että sinä olet saanut kaiken tuon, ja olet silti tyytymätön ja tarvitset aina vain lisää ja lisää ja lisää, on minun perspektiivistäni aivan käsittämätöntä.
Toisaalta jos olisit saanut perheen, saattaisit olla kyllästynyt ihan samalla tavalla kuin ap. Olette molemmat kyllästyneitä siihen, mitä teillä on, ja haluaisitte sitä, mitä teillä ei ole. Se kuuluu ihmisluontoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin samassa tilanteessa, mies ei innostunut mistään uudesta. Rassasi vehkeitään autotallissa ja minä tein omiani sisällä. Yritin vaikka mitä uuttaa potkua avioliittoomme, mikään ei onnistunut kuin ehkä hetken. Päätin lähteä ja alkaa elää uudelleen elämääni. Olin silloin 42v. Otin siis avioeron ja muutin asustelemaan itasekseni. Tutustuin uusiin ihmisiin. Löysin myös seksuaalisuuteni uudelleen. Välillä on villiäkin menoa XUlaisten kanssa. Nautin naiseudestani ja itsenäisyydestäni. Olen uusi ihminen. Kaikki on nyt hyvin tai vieläkin paremmin. Ihanaa elämää.
Onko teillä yhteisiä lapsia?
Onko sillä väliä kunhan saa uutta munaa lauantaisin?
Melkein toivon, että mies löytää jonkun virkeämmän naisen, jonka kanssa on antoisaa keskustella ja joka arvostaa häntä. Tuollainen tyytymätön kumppani on rasite. Ei ole mielikuvitusta eikä aktiivisuutta kiinnostuksen kohteisiin ja sitten syy onkin miehessä. Säpinää saat, kun mies alkaa viettää aikaansa vaikka työkaverinaisen kanssa. Sellaisen itsenäisen ja pirteän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nuo klisheiset haaveet jostain Toscanan katoilla komean miehen kanssa. Teiniä.
Vierailija kirjoitti:
Melkein toivon, että mies löytää jonkun virkeämmän naisen, jonka kanssa on antoisaa keskustella ja joka arvostaa häntä. Tuollainen tyytymätön kumppani on rasite. Ei ole mielikuvitusta eikä aktiivisuutta kiinnostuksen kohteisiin ja sitten syy onkin miehessä. Säpinää saat, kun mies alkaa viettää aikaansa vaikka työkaverinaisen kanssa. Sellaisen itsenäisen ja pirteän.
Ihminen joka ei kerro toiselle mitä tuntee ja tarvitsee suhteessa vaan hautoo asioita itsekseen on arkkityyppi parisuhdekelvottomasta hyväksikäyttäjästä. Tämä siis sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun tuotte näitä ajatuksianne julki että me miehet tiedämme väittää sitoutumista ja avioliittoa kun nainen tuh8aa sen kuitenkin kun kyllästyy
Menkää avioliittotapahtumaan. Paravi piste Fi ta mennään eteenpäin
Lykktä tykö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein toivon, että mies löytää jonkun virkeämmän naisen, jonka kanssa on antoisaa keskustella ja joka arvostaa häntä. Tuollainen tyytymätön kumppani on rasite. Ei ole mielikuvitusta eikä aktiivisuutta kiinnostuksen kohteisiin ja sitten syy onkin miehessä. Säpinää saat, kun mies alkaa viettää aikaansa vaikka työkaverinaisen kanssa. Sellaisen itsenäisen ja pirteän.
Täysin itseaiheutettu ahdistus siirretään usein puolison syyksi niillä jotka eivät kykene rakkauteen.
Mitä jos kävisit jutteleen ihan jollekin oikealle ihmiselle, psykologille? Hän voisi löytää sinusta sen kohdan joka nyt on vinossa.
Toisaalta miksi odotat suuria järistyksiä, kun kaikki on hyvin? Ei tylsyys ole välttämättä huono asia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sun elämä on tyhjää ja tylsää, niin ei kai se sen miehen vika ole (jos on kerta täysi kymppi). Sinuna miettisin että miten saada taas mielekästä sisältöä arkeen. Kehitä itseäsi, opettele vaikka joku uusi taito. Osta moottoripyörä, ala tekemään keramiikkaa, lähde opiskelemaan tai mikä nyt ikinä tuntuisi susta hauskalta.
Mies on näiltä osin täys kymppi:
Luotettava, fiksu, komea, liikunnallinen, hyvä isä, rehti, hyvä työssään, seksikäs ja pidetty tyyppi. Hirveän kiltti. Oli 18v. kun aloimme seurustella, joten kyllä me ollaan aikuisiksi kasvettu yhdessä.
Ehkä se miinus tulee juuri siitä, että hän ei haasta mua ihmisenä enää millään tavalla. Rakastaa mua yli kaiken ja tekee kaiken perheensä eteen. Ap
Miten aviomiehen pitäisi haastaa sinut ihmisenä? Mikä ihmisi
Kun tuollaisten perheen tai perheiden rikkojien taustoja kaivetaan pintaa syvemmältä paljastuu hyvin usein hoitamattomia jo lapsuudesta kumpuavia traumoja. He eivät siksi kestä tasapainoista ja tervettä parisuhdetta eivätkä ole kyvykkäitä rakastamaan saati ottamaan sitä vastaan. Jotkut tuollaiset pakenevat itseään eroilemalla. Pahimmillaan kerta toisensa jälkeen läpi elämänsä.
Sinkkuna pitäisi löytää joku munakas mies. Vielä olisi kiva päästä vähän villiä menoa kokeilemaan.
Joo ei kannata toivoa liikaa mitään "haastavaa" puolisoa. Ei sellasta jatkuvaa draamavuoristorataa jaksa kukaan täysijärkinen.
Nimimerkillä: ihan just lähtee luiskaan jos se *tun "haastaminen" ei lopu...
Ap kaipaa nyt jännämiestä joka vetäisi turpiin ja käyttäisi vaimonsa palkkaa horoihin ja muihin paheisiinsa.