Mille omistaisit elämäsi perheettömänä?

Tutkimusuralle.

Pimppa Penikseläiselle.

Varmaan tekisin vapaaehtoistyötä harrastukseni parissa, eli ohjaisin lasten liikuntaryhmiä / ryhtyisin urheiluseuran aktiivijäseneksi. Tai sitten muuta vapaahetoistyötä, esim. luonnonsuojelua.

Miksi pitäisi omistaa elämänsä jollekin tietylle asialle? Eikö riitä, että elää onnellista tasapainoista perusarkea ja toteuttaa niitä harrastuksiaan arjessa normaalissa määrin? Miksi "kaikki tai ei mitään" ajattelu?

Varmaan hoitaisin onnettomana huonekasveja ja koiria

En ole vielä keksinyt, joten minuakin kiinnostaa. 

Ongelma itselläni ei ole se, ettenkö keksisi tekemistä vaan se, etten keksi sitä, millä voisi korvata perheen. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi omistaa elämänsä jollekin tietylle asialle? Eikö riitä, että elää onnellista tasapainoista perusarkea ja toteuttaa niitä harrastuksiaan arjessa normaalissa määrin? Miksi "kaikki tai ei mitään" ajattelu?

Ei aavistustakaan mistä puhut mutta ihan turhaan vedit herneet nenään. Ehkä ei tarvitse ottaa noin kirjaimellisesti kysymystä? Huomaa millaisia kiukkuilijoita te perheelliset naiset olette, siksi pahin painajaiseni on olla kuin te.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi omistaa elämänsä jollekin tietylle asialle? Eikö riitä, että elää onnellista tasapainoista perusarkea ja toteuttaa niitä harrastuksiaan arjessa normaalissa määrin? Miksi "kaikki tai ei mitään" ajattelu?

Ei aavistustakaan mistä puhut mutta ihan turhaan vedit herneet nenään. Ehkä ei tarvitse ottaa noin kirjaimellisesti kysymystä? Huomaa millaisia kiukkuilijoita te perheelliset naiset olette, siksi pahin painajaiseni on olla kuin te.

Vaikutti kyllä mielestäni enemmän siltä, että joku lapseton loukkaantuu. 

Eläinsuojelulle, taiteelle,  matkustaisin eri maihin kiertelemään kirppiksillä,  tapaisin muita samanhenkisiä erilaisissa ryhmissä, harraste toimintaa vaikkapa pienoismallit tai käsityöt.

Lisäksi kannattaa miettiä mitkä asiat itseä kiinnostaa.

Jos olisin perheetön, ja minulla olisi kaikki tämä viisaus jonka olen perhe-elämäni aikana saanut, niin keskittyisin hyvin paljon omiin harrastuksiini ja siihen mistä pidän. Pitäisin yhtenä isona projektina itsestäni huolehtimista, koska silloin minulla olisi kaikista eniten annettavaa muille. Tahkoisin töitä tekemällä ja sijoittamalla mahdollisimman paljon rahaa, jota sitten jakaisin omien arvojeni mukaisesti eri järjestöille ja suoraan sellaisille ihmisille, jotka sitä mielestäni tarvitsevat. Saattaisin jopa tavoitella taloudellista riippumattomuutta ja laatia sellaisen testamentin, jolla turvaisin omaisuuteni jakautumisen omien arvojeni mukaisiin kohteisiin kuolemani jälkeen. Tekisin paljon vapaaehtoistyötä, kävisin pitämässä seuraa yksinäisille vanhuksille ja hoitamassa lapsia. Välillä myös sijoittaisin itseeni lähtemällä ulkomaille joko etätöihin tai pitkälle lomalle. Sekä ilman muuta tutustuisin uusiin ihmisiin, pyrkisin löytämään uusia ystäviä ja viettäisin näiden ystävien kanssa rauhassa aikaa, mieluusti kodin ulkopuolella kun ei olisi mitään kotiintuloaikoja.

Ennen perheen perustamista en ikimaailmassa olisi keksinyt kaikkea tuollaista. Nyt eletään lapsiperheessä kädestä suuhun, ja vaikka panostankin tulotasoni nostamiseen, käytettävissä oleva aika on rajallista eikä tällainen projekti onnistu nyt niin hyvin kuin se onnistuisi ilman parisuhdetta ja lapsia. Itsestäni huolehtimiseen käytän myös aikaa, mutta jos suunnitelmissa on käydä lenkillä tai vaikka syödä, ja lapset kaipaavat, niin syöminen lykkääntyy ja lenkille lähteminen saattaa jäädä seuraavalle päivälle. Ja koska introverttinä sosiaalinen energiani on rajallinen, lapset ja puoliso vetävät sen toisinaan niin nolliin, etten yksinkertaisesti jaksa tavata ketään muuta vaan vietän oman aikani ihan yksin. En kuitenkaan yhtään kadu perheen perustamista, ja näen tällä hetkellä tärkeimmäksi tehtäväkseni olla omalle perheelleni mahdollisimman omistautuva. Lasten aikuistuttua on vielä sitten toivottavasti kymmeniä vuosia aikaa panostaa johonkin muuhun omien arvojeni mukaiseen toimintaan.

Moni nainen ei keksisi suuntaa elämälleen saati yhtään mitään tekemistä ilman perhettä, joten siksi se on pakko hankkia, oli edellytyksiä tai ei. 

Taiteen luomiselle, lemmikeille, ystäville, työlle joka tähtää ihmisten auttamiseen, henkiselle kasvulle ja itsensä haastamiselle, luonnosta nauttimiselle, uusien asioiden kokeilemiselle, matkustamiselle, hengellisyydelle, aistikkuudelle ja erotiikalle, erilaisille nautinnoille, kodin tekemiselle, omalle yhteisölle mistä ikinä sen löytääkin, läsnäololle... Keksin ihan loputtomasti muitakin merkityksellisiä asioita kuin perhe, yhtään vähättelemättä lisääntymisen ja pariutumisen suurta arvoa ja tärkeyttä. Rakkautta on kuitenkin mahdollista kokea myös ilman perinteistä parisuhdetta ja on mahdollista rakastaa kovaa, antaa itsestään, hoivata muita, kokea olevansa tarvittu ja rakastettu jne. myös ilman lapsia. Täytyy myöskin muistaa, että kaikki parisuhteet eivät valitettavasti ole automaattisesti hyviä ja läheisiä eikä perheen perustaminen takaa sitä, että se merkityksellisyyden tunne löytyy sitä kautta. Turvallisempaa on silti keksiä niitä itselle merkityksellisyyttä tuovia juttuja elämään, sellaisia joita kukaan ei voi viedä sulta pois, oli perhettä tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin perheetön, ja minulla olisi kaikki tämä viisaus jonka olen perhe-elämäni aikana saanut, niin keskittyisin hyvin paljon omiin harrastuksiini ja siihen mistä pidän. Pitäisin yhtenä isona projektina itsestäni huolehtimista, koska silloin minulla olisi kaikista eniten annettavaa muille. Tahkoisin töitä tekemällä ja sijoittamalla mahdollisimman paljon rahaa, jota sitten jakaisin omien arvojeni mukaisesti eri järjestöille ja suoraan sellaisille ihmisille, jotka sitä mielestäni tarvitsevat. Saattaisin jopa tavoitella taloudellista riippumattomuutta ja laatia sellaisen testamentin, jolla turvaisin omaisuuteni jakautumisen omien arvojeni mukaisiin kohteisiin kuolemani jälkeen. Tekisin paljon vapaaehtoistyötä, kävisin pitämässä seuraa yksinäisille vanhuksille ja hoitamassa lapsia. Välillä myös sijoittaisin itseeni lähtemällä ulkomaille joko etätöihin tai pitkälle lomalle. Sekä ilman muuta tutustuisin uusiin ihmisiin, pyrkisin löytämään uusia

Näin perheettömänä kommentoisin, että tuo homma ei ainakaan omalla kohdallani ole johtanut muuhun kuin enenevään yksinäisyyteen, uupumukseen ja masennukseen. 

Koska ei ole ketään antamassa itselle, pitää pitää itsestä huoli, että voi pitää itse itsestä huolen eikä antaa paljon muille (been there, done that, nyt olen tyhjä eikä kukaan ole antamassa minulle mitään). 

Tahkoin töitä, sain burn outin ja työuupumuksen. 

Olen tehnyt hyväntekeväisyyksiä jne. Se on toki hyvä asia jne, mutta ei tuo kuitenkaan aitoa sisältöä elämään, jos muut rakenteet puuttuvat.

Ymmärrän, että se perhe välillä tuntuu pallolta jalassa, mutta se antaa myös palautumiseen tarvittavia juuria ja merkityksellisyyttä sekä kotoisaa olemista ja vuorovaikutusta. Yksinolon suurin ongelmani on se, etten palaudu kuten perheen parissa ja siksi on tärkeää, etten jaa kaikkea itsestäni muualle, koska kukaan ei täytä vuorostaan minua. Tätä ei pysty ymmärtämään ennen kuin sen kokee itse. En ainakaan itse olisi osannut kuvitella tällaista, muuten olisin toiminut täysin toisin. 

Voisin kiertää maailmaa talovahtina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi omistaa elämänsä jollekin tietylle asialle? Eikö riitä, että elää onnellista tasapainoista perusarkea ja toteuttaa niitä harrastuksiaan arjessa normaalissa määrin? Miksi "kaikki tai ei mitään" ajattelu?

Ei aavistustakaan mistä puhut mutta ihan turhaan vedit herneet nenään. Ehkä ei tarvitse ottaa noin kirjaimellisesti kysymystä? Huomaa millaisia kiukkuilijoita te perheelliset naiset olette, siksi pahin painajaiseni on olla kuin te.

Ei pidä yhden kommentin perusteella yleistää koko ihmisryhmää

Ammatin harjoittamiselle ja harrastamiselle, riippuen mikä ammatti ja kuinka vapaasti sitä voi toteuttaa. En miettisi asiaa velvollisuuden vaan sen kautta, mikä on sinun lahjasi maailmalle. Eli raha ei ohjaa tätä valintaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin perheetön, ja minulla olisi kaikki tämä viisaus jonka olen perhe-elämäni aikana saanut, niin keskittyisin hyvin paljon omiin harrastuksiini ja siihen mistä pidän. Pitäisin yhtenä isona projektina itsestäni huolehtimista, koska silloin minulla olisi kaikista eniten annettavaa muille. Tahkoisin töitä tekemällä ja sijoittamalla mahdollisimman paljon rahaa, jota sitten jakaisin omien arvojeni mukaisesti eri järjestöille ja suoraan sellaisille ihmisille, jotka sitä mielestäni tarvitsevat. Saattaisin jopa tavoitella taloudellista riippumattomuutta ja laatia sellaisen testamentin, jolla turvaisin omaisuuteni jakautumisen omien arvojeni mukaisiin kohteisiin kuolemani jälkeen. Tekisin paljon vapaaehtoistyötä, kävisin pitämässä seuraa yksinäisille vanhuksille ja hoitamassa lapsia. Välillä myös sijoittaisin itseeni lähtemällä ulkomaille joko etätöihin tai pitkälle

Kiitos kun jaoit kokemuksesi.

Haahuilulle ja seikkailuille 

Itselleni eli seksiä ja hurjastelua ympäri maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin perheetön, ja minulla olisi kaikki tämä viisaus jonka olen perhe-elämäni aikana saanut, niin keskittyisin hyvin paljon omiin harrastuksiini ja siihen mistä pidän. Pitäisin yhtenä isona projektina itsestäni huolehtimista, koska silloin minulla olisi kaikista eniten annettavaa muille. Tahkoisin töitä tekemällä ja sijoittamalla mahdollisimman paljon rahaa, jota sitten jakaisin omien arvojeni mukaisesti eri järjestöille ja suoraan sellaisille ihmisille, jotka sitä mielestäni tarvitsevat. Saattaisin jopa tavoitella taloudellista riippumattomuutta ja laatia sellaisen testamentin, jolla turvaisin omaisuuteni jakautumisen omien arvojeni mukaisiin kohteisiin kuolemani jälkeen. Tekisin paljon vapaaehtoistyötä, kävisin pitämässä seuraa yksinäisille vanhuksille ja hoitamassa lapsia. Välillä myös sijoittaisin itseeni lähtemällä ulkomaille joko etätöihin tai pitkälle lomalle. Sekä ilman muuta tutustuisin uusiin ihmisiin, pyrkisin löytämään uusia

Jännästi kun on aikaa ja mahdollisuus, noista mikään ei tunnu mielenkiintoiselta. Sen sjiaan jumalan palveleminen ja esim. taide kiinnostavat.