Lue keskustelun säännöt.
Moni yli 50-vuotias kohtaa syrjiviä asenteita tekniikan alalla "Jaksaa ihmetyttää, miksi ikä on niin iso ongelma"
13.10.2024 |
Tekniikan alan etujärjestön jäsenkysely selvitteli jäsenten kohtaamaa ikäsyrjintää. Kyselyssä kävi ilmi, että 50 vuotta täyttäneistä vastaajista joka neljäs oli kohdannut jonkin ikäänsä liittyvän kielteisen stereotypian. Naiset kohtasivat niitä huomattavasti miehiä enemmän. Kaksi kolmesta yli 50-vuotiaasta ei myöskään uskonut työllistyvänsä, jos jäisi työttömäksi.
Kommentit (120)
Suomessa työntekijä on aina väärän ikäinen. Varsinkin nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-vuotias = 1974 syntynyt. Se on sellainen ajallinen leikkauspiste, jota ennen syntyneet eivät viettäneet lapsuuttaan ja nuoruuttaan tietokoneiden parissa. Sinänsä se indikoi henkilön osaamista väestötasolla ihan riittävän hyvin, vaikka tietysti ikäsyrjintä tuntuu yksilön mielestä kurjalta.
Nyt meni kyllä pieleen. 70-luvun alkupuolella syntyneet ovat nimenomaan ensimmäinen polvi, joka vietti lapsuutensa tietokoneiden kanssa. Ja ymmärtää tietokoneiden maailman huomattavasti paremmin kuin nykynuoret, jotka osaavat korkeintaan tehdä somepäivityksiä.
Ei pidä paikkansa, paitsi siinä tapauksessa, että mielestäsi lapsuus alkaa vasta joskus viiden vuoden kohdalla. Ennen 80-lukua eivät suomalaiset lapset merkittävässä määrin pelanneet tietokonepelejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorilla on paljon oppimisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia sekä mielenterveyden ongelmia. Ja näitä, vain näitä sitten halutaan töihin koska ikä.
Luoja mitä typeryyttä.
Mutta heillä ei ole muita haittoja, kuten virtsankarkaluongelmia, joiden vuoksi koko toimisto haisee kuselta ja tenat tukkivat viemärit.
Oliko kommenttisi mielestäsi asiallinen?
Miten asiallista on leimata korkeakoulutetut "nuoret" mielenterveysongelmalliksi?
Niitä nyt vain on tosi paljon nuorilla aikuisilla. Ei kaikilla tietenkään.
Ja niin on kusenkarkailuong
Yli vIisikymppinen ei ole enää keski-ikäinen. Eihän Suomessa kuin harvat elä yli satavuotiaiksi. Joten kyllä 50+ on vanha.
Itsestään huolta pitänyt viisikymppinen on parhaassa iässä, jopa kuusikymppinen voi olla. Sitä eivät nämä oman elämänsä sössineet ihmiset tajua, kun alkavat saada ongelmia jo kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Itsestään huolta pitänyt viisikymppinen on parhaassa iässä, jopa kuusikymppinen voi olla. Sitä eivät nämä oman elämänsä sössineet ihmiset tajua, kun alkavat saada ongelmia jo kolmekymppisenä.
Voihan noinkin joskus olla. Kuitenkin tilastollinen fakta on, että yli 50-vuotiaille mm. sairauspoissaolojen määrät ovat suurempia kuin nuoremmilla, vaikka heillä ei ole enää kotona asumassa lapsia, jotka tuovat joka flunssan kotiin päiväkodeista ja kouluista.
Kyllä se nyt vaan niin on, että saikuttavia kusenkarkalusta kärsiviä seniilejä punalippua heiluttavia besserwissereitä ei kukaan kaipaa työpaikalle. Sen osoittavat vapaat rekrymarkkinat paremmin kuin mikään muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso osa lähipiiristäni ja sukulaisistani toimii jollain tekniikan alalla. Poikkeuksetta sellaiset, jotka ovat uran varrella verkostoituneet ja päivittäneet osaamistaan mm. lisätutkinnoilla, koulutuksilla tai väikkärillä, ovat työllistyneet ja olisivat olleet haluttua työvoimaa myös eläkkeellä.
Nämä nurisijat sen sijaan ovat yleensä niitä työpaikkojen takajarruja, jotka eivät ymmärrä olevansa alalla jossa pitäisi oikeasti haluta opetella uutta ja vaihtaa työpaikkaa tai edes edetä välillä, jotta rekrytoitavuus säilyy. Niin monelta tutulta olen kuullu näistä viiskymppisistä, jotka valittavat kaikista uudistuksista, eivät suostu opettelemaan uusia ohjelmistoja, tai kuvittelivat hyppäävänsä suoraan takaisin kelkkaan vanhempainvapaaputkien jälkeen. Älä kouluttaudu tekniikan alalle, jos sinulla ei ole sisäistä paloa ja kykyä oppia uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestään huolta pitänyt viisikymppinen on parhaassa iässä, jopa kuusikymppinen voi olla. Sitä eivät nämä oman elämänsä sössineet ihmiset tajua, kun alkavat saada ongelmia jo kolmekymppisenä.
Voihan noinkin joskus olla. Kuitenkin tilastollinen fakta on, että yli 50-vuotiaille mm. sairauspoissaolojen määrät ovat suurempia kuin nuoremmilla, vaikka heillä ei ole enää kotona asumassa lapsia, jotka tuovat joka flunssan kotiin päiväkodeista ja kouluista.
Kyllä se nyt vaan niin on, että saikuttavia kusenkarkalusta kärsiviä seniilejä punalippua heiluttavia besserwissereitä ei kukaan kaipaa työpaikalle. Sen osoittavat vapaat rekrymarkkinat paremmin kuin mikään muu.
Olet väärässä. Ja olet itse minkä ikäinen tahansa, ulosantisi on niin kamalaa, että kukaan täysijärkinen tuskin viihtyisi kanssasi samassa työpaikassa kovin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkinlainen aikajänteen ymmärrys tuntuu Suomessa puuttuvan. Kun oma ikäluokkani tulee olemaan 50 vuotiaita, työuraa tulee olemaan jäljellä vielä 20 vuotta (mikäli eläkkeelle ikinä pääsee). On ajallisesti sama kysyä eläkesuunnitelmia 50-vuotiaalta kuin kysyä vastasyntyneeltä yliopistovalinnoista. 20 vuotta on pitkä aika.
Sitä en ymmärrä miksi Suomessa ilmeisesti taloudelliset riskit esimerkiksi sairauksista tai raskaudesta jne. ovat millään tavalla työnantajan vastuulla. Tehty joko osaamattomuutta tai tahallaan tiettyjen ihmisryhmien syrjintään johtanut käytäntö. Sen voisi myös muuttaa. Jostain syystä mitään vain ei tapahdu.
Monessa maassa ei ole näin pahaa ikäongelmaa (ensin liian nuori ja kokematon sitten liian vanha), joten suosittelen katsomaan muualta. Vaativammat työtehtävät edellyttävät jopa ilmoitusten perusteella minimissään 15 vuoden relevanttia työkokemusta. Silloin ei loogisesti haeta 30-vuotiasta (pl. ilmeisesti Suomi).
Aika on siitä tasa-arvoinen, että kaikki vanhenevat yhtälailla, sekunnilleen samaa tahtia. Paitsi he, jotka onnettomuudekseen ja läheistensä suruksi kuolevat nuorina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestään huolta pitänyt viisikymppinen on parhaassa iässä, jopa kuusikymppinen voi olla. Sitä eivät nämä oman elämänsä sössineet ihmiset tajua, kun alkavat saada ongelmia jo kolmekymppisenä.
Voihan noinkin joskus olla. Kuitenkin tilastollinen fakta on, että yli 50-vuotiaille mm. sairauspoissaolojen määrät ovat suurempia kuin nuoremmilla, vaikka heillä ei ole enää kotona asumassa lapsia, jotka tuovat joka flunssan kotiin päiväkodeista ja kouluista.
Kyllä se nyt vaan niin on, että saikuttavia kusenkarkalusta kärsiviä seniilejä punalippua heiluttavia besserwissereitä ei kukaan kaipaa työpaikalle. Sen osoittavat vapaat rekrymarkkinat paremmin kuin mikään muu.
Olet väärässä. Ja olet itse minkä ikäinen tahansa, ulosantisi on niin kamalaa, että kukaan täysijärkinen tuskin viihtyisi
Joka ikinen, joka haukkuu toisia mielenterveysongelmaiseksi, joutaa mun puolesta lähteä pois saman tein. Harmi vaan, ettei saa potkaista mojovasti näitä perseelle niin, että lentävät katuun. Parempi vaan, jos tämmöinen vanha. Säästää firma paljon rahaa, kun ei pidä palkkalistoilla alkavasta Alzheimerista kärsiviä keittiöpsykologeja pilaamassa työilmapiiriä punalippujuttuineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen aikajänteen ymmärrys tuntuu Suomessa puuttuvan. Kun oma ikäluokkani tulee olemaan 50 vuotiaita, työuraa tulee olemaan jäljellä vielä 20 vuotta (mikäli eläkkeelle ikinä pääsee). On ajallisesti sama kysyä eläkesuunnitelmia 50-vuotiaalta kuin kysyä vastasyntyneeltä yliopistovalinnoista. 20 vuotta on pitkä aika.
Sitä en ymmärrä miksi Suomessa ilmeisesti taloudelliset riskit esimerkiksi sairauksista tai raskaudesta jne. ovat millään tavalla työnantajan vastuulla. Tehty joko osaamattomuutta tai tahallaan tiettyjen ihmisryhmien syrjintään johtanut käytäntö. Sen voisi myös muuttaa. Jostain syystä mitään vain ei tapahdu.
Monessa maassa ei ole näin pahaa ikäongelmaa (ensin liian nuori ja kokematon sitten liian vanha), joten suosittelen katsomaan muualta. Vaativammat työtehtävät edellyttävät jopa ilmoitusten perusteella minimissään 15 vuoden relevanttia työkokemusta. Silloin ei loogisesti haeta 30-vuotiasta (pl. ilmeise
Vastasyntyneellä ei ole ollut mahdollisuutta tehdä elämässään valintoja tai kehittää osaamistaan. 50-vuotiaalla on. Tottakai vanhempaa ihmistä arvioidaan tekemistensä perusteella, ei pelkästään iän tai sen perusteella, kuinka paljon aikaa hänellä on seuraavaan virstanpylvääseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen aikajänteen ymmärrys tuntuu Suomessa puuttuvan. Kun oma ikäluokkani tulee olemaan 50 vuotiaita, työuraa tulee olemaan jäljellä vielä 20 vuotta (mikäli eläkkeelle ikinä pääsee). On ajallisesti sama kysyä eläkesuunnitelmia 50-vuotiaalta kuin kysyä vastasyntyneeltä yliopistovalinnoista. 20 vuotta on pitkä aika.
Sitä en ymmärrä miksi Suomessa ilmeisesti taloudelliset riskit esimerkiksi sairauksista tai raskaudesta jne. ovat millään tavalla työnantajan vastuulla. Tehty joko osaamattomuutta tai tahallaan tiettyjen ihmisryhmien syrjintään johtanut käytäntö. Sen voisi myös muuttaa. Jostain syystä mitään vain ei tapahdu.
Monessa maassa ei ole näin pahaa ikäongelmaa (ensin liian nuori ja kokematon sitten liian vanha), joten suosittelen katsomaan muualta. Vaativammat työtehtävät edellyttävät jopa ilmoitusten perusteella minimissään 15 vuoden relevanttia työkokemusta. S
Vastasyntyneellä ei ole ollut mahdollisuutta tehdä elämässään valintoja tai kehittää osaamistaan. 50-vuotiaalla on. Tottakai vanhempaa ihmistä arvioidaan tekemistensä perusteella, ei pelkästään iän tai sen perusteella, kuinka paljon aikaa hänellä on seuraavaan virstanpylvääseen.
Eikö ole pelkästään iän perusteella arvioimista, jos 50-vuotiasta tai vanhempaa ei kelpuuteta koska ikä on 50 vuotta tai enemmän? Ja miksi kysyisit kenenkään suunnitelmia mistään asiasta 20 vuoden päähän? Viestini perustui keskustelun pohjana olevaan artikkeliin, jossa luki mm. että osa ei halua palkata yli 50-vuotiasta lainkaan ja, että tämän iläiseltä oli kysytty eläkesuunnitelmia. Ei kai ikäsurjinnässä ole kyse siitä, että "tekemisiä" ei saisi katsoa vaan siitä, että katsotaan vain ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestään huolta pitänyt viisikymppinen on parhaassa iässä, jopa kuusikymppinen voi olla. Sitä eivät nämä oman elämänsä sössineet ihmiset tajua, kun alkavat saada ongelmia jo kolmekymppisenä.
Kyllä se nyt vaan niin on, että saikuttavia kusenkarkalusta kärsiviä seniilejä punalippua heiluttavia besserwissereitä ei kukaan kaipaa työpaikalle. Sen osoittavat vapaat rekrymarkkinat paremmin kuin mikään muu.
Tätä infantiilia uhoa kuunnellessa ei voi olla puhkeamatta räkäiseen nauruun kun tietää että alasta riipuen ehkä jo viiden, viimeistään 10v kuluttua nuorempi toimari luokittelee tuokin juuri tähän irtisanottavaan Tena-kategoriaan.
Se on voivoi jos asuntolainan ylimääräiset lyhennysvapaat pääsivät just loppumaan ja seuraavat 30v oli tarkoitus lyhentääkin sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen aikajänteen ymmärrys tuntuu Suomessa puuttuvan. Kun oma ikäluokkani tulee olemaan 50 vuotiaita, työuraa tulee olemaan jäljellä vielä 20 vuotta (mikäli eläkkeelle ikinä pääsee). On ajallisesti sama kysyä eläkesuunnitelmia 50-vuotiaalta kuin kysyä vastasyntyneeltä yliopistovalinnoista. 20 vuotta on pitkä aika.
Sitä en ymmärrä miksi Suomessa ilmeisesti taloudelliset riskit esimerkiksi sairauksista tai raskaudesta jne. ovat millään tavalla työnantajan vastuulla. Tehty joko osaamattomuutta tai tahallaan tiettyjen ihmisryhmien syrjintään johtanut käytäntö. Sen voisi myös muuttaa. Jostain syystä mitään vain ei tapahdu.
Monessa maassa ei ole näin pahaa ikäongelmaa (ensin liian nuori ja kokematon sitten liian vanha), joten suosittelen katsomaan muualta. Vaativammat työtehtävät edellyttävät jopa ilmoitusten perusteella minimissään 15 vuoden relevanttia työkokemusta. S
Vastasyntyneellä ei ole ollut mahdollisuutta tehdä elämässään valintoja tai kehittää osaamistaan. 50-vuotiaalla on. Tottakai vanhempaa ihmistä arvioidaan tekemistensä perusteella, ei pelkästään iän tai sen perusteella, kuinka paljon aikaa hänellä on seuraavaan virstanpylvääseen.
Kysymys onkin siitä, että monessa paikassa ei arvioida, vaan päätetään vaan ihan iän perusteella, ettet kelpaa.
Suomessa jos 60-vuotias, jonkun alan ammattilainen hakee hampurilaisen kääntäjän pestiä downshiftatakseen, häntä katsotaan epäluuloisesti, eikä todellakaan oteta hommiin. Monessa muussa maassa työnantaja katsoo, että vau, sinussa on hyvää asennetta, kun vielä haluat tehdä töitä, tervetuloa meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 54-vuotias nainen. Olen huomannut IKÄRASISMIN. Työllistyisin varmasti jossain muualla, maailmassa on paljon maita missä arvostetaan ikäihmisiä. Poikani on tällä hetkellä 17-vuotias ja opiskelee vielä. Kun hän on valmis omaan kotiin ja opinnot päättyvät, toivon hänelle todellakin vakituista työpaikkaa opiskelun jälkeen. Olen ajatellut, että muutan Suomesta pois, kun poikani on valmis asumaan omassa kodissaan ja pärjää.
Haluan hakea itselleni vielä elämää ja sitä että kelpaan muualta, Suomesta sitä on turha etsiä. Tämä maa on todella ankea, ainakin tämän ikäiselle.
Olen itse 54-vuotias tekninen suunnittelija. Olen erittäin osaava. Saan tehokkaasti aikaiseksi tehtyä työni, mitä joskin nuoremmat aina kokevat tarpeelliseksi katselmoida. Minusta se on loukkaavaa. Usein sitä myös korjaillaan minulta kysymättä, ja minun kanssa ei niistä korjauksista aina edes keskustella. Olen erittäin hyvä työntekijä, mutta pidätysvaikeuksieni vuoksi tarvitsen oman toimistohuoneen, jonne tulen mökiltä kerran viikossa silloin, kun en ole reväyttänyt selkääni lumitöissä. Työnantajan asenne on huonontunut viime aikoina. Taukotiloihin ei enää tilata lehtiä, ja vanhalta kaartiltakin vaaditaan aina vaan uusia näyttöjä, vaikka johdossa kyllä tiedetään, että niitä näyttöjä on jo annettu vuosia sitten.
Ei se auta kuin perustaa oma yritys, muuten on turha miettiä työllistymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestään huolta pitänyt viisikymppinen on parhaassa iässä, jopa kuusikymppinen voi olla. Sitä eivät nämä oman elämänsä sössineet ihmiset tajua, kun alkavat saada ongelmia jo kolmekymppisenä.
Kyllä se nyt vaan niin on, että saikuttavia kusenkarkalusta kärsiviä seniilejä punalippua heiluttavia besserwissereitä ei kukaan kaipaa työpaikalle. Sen osoittavat vapaat rekrymarkkinat paremmin kuin mikään muu.
Tätä infantiilia uhoa kuunnellessa ei voi olla puhkeamatta räkäiseen nauruun kun tietää että alasta riipuen ehkä jo viiden, viimeistään 10v kuluttua nuorempi toimari luokittelee tuokin juuri tähän irtisanottavaan Tena-kategoriaan.
Se on voivoi jos asuntolainan ylimääräiset lyhennysvapaat pääsivät just loppumaan ja seuraavat 30v oli tarkoitus lyhentääkin sitä.
Vanhukset nauravat käsittämättömille jutuille niin, että todellakin räkä vaan lentää. Hyi he-lvetti.
Vanhukset nauravat käsittämättömille jutuille niin, että todellakin räkä vaan lentää. Hyi he-lvetti.
Kerro montako vuotta kuvittelet että sinulla on vielä "vanhuuteen" noin niin kuin uramielessä.
Jaa sitten luku kahdella ettet koe liian suurta shokkia kun sinut korvataan nuoremmalla ja pätevämmällä jolle ei tarvitse maksaa kuin puolet palkastasi.
Se on kato nää työmarkkinat jotka kertovat todellisen arvosi joka putoaa jo joka päivä paljon paljon jyrkemmässä kulmassa kuin kuvittelet. Olet ollut jo jonkin aikaa alamäessä vaikka kuvittelet uran olevan nousukiidossa.
Keskustelun taso on todellakin normaalia vauva FI tasoa.
Aivan selvä juttu että ihmisiä löytyy hiha junaan.
On olemassa +50 osaajia jotka on hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa ja pystyy tekemään oman alan hommia kovalla tasolla.
On olemassa +50 ihmisiä jotka on jumittuneet jonnekin menneisyyteen ja odottavat vaan eläkeikää ja on kaikenlaisia vaivaa ja kremppaa.
On olemassa nuoria diginatiiveja joilla on mielenterveys paskana ja ovat koukussa TilTokiin.
On olemassa nuoria diginatiiveja jotka ovat järkeviä ja pystyvät astumaan työelämään ja oppimaan asioita joita eivät vielä osaa.
Totuus on se että jokaisella on omat huonot ja hyvät puolensa ja suurin osa ihmisistä jossa monta eri asiaa vaikuttaa. Kukaan tuskin sujahtaa yhteen tiettyyn pelkistettyyn kategoriaan.
Se on totta. Luulotellusta mielenterveysongelmasta ei ole mitään haittaa, jos duunit tulee tehtyä, mutta se kusen haju... Se vie tajun.