Miksi vieraannuttaminen on niin yleistä?
Kommentit (185)
Vieraannuttaminen ei ole niiden lasten syy. He ovat uhreja siinä missä vieraannutettu vanhempikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On rakaa vanhentua yksin, tietäen että minulla oli kaksi lasta mutta he eivät koskaan tule auttamaan minua missään tilanteessa kun vanhenen ja en pysty enää kaikesta huolehtimaan elämässäni.
T. Vieraannutettu isä
Minä minä minä....
Kiitos ihanasta "empatiastasi" minulle! Mitä oikein tarkoitat tuolla?
Juu en tiedä enkä ala sitä selvittämään. Jokaisella kai omat syynsä. Itse olen vieraantunut jo niin kauan sitten etten enää halua edes ajatella asiaa sen enempää. Lapset tulevat toimeen jos tulevat eikä heitä käytännössä ole olemassa minulle. Perintöä eivät tule saamaan.
Tiiän isän joka teki kaikkensa lapsensa eteen ja hankki asunnon jossa oli tälle lapselle oma huone mahdollisena tapaamis aikoina. Nämä tapaamiset eivät toteutuneet sovitusti ja oli aina odottamassa lastaan koulun pihalla ja kävi näin, ettei nähny kuitenkaan. Hommasi ja teki ruuat valmiiksi ja kävi vakityössä. Kyllä harmittaa hänen puolesta.
Kiitos palstan moderoijalle että näinkin pitkään saimme tästä aiheesta keskustella täällä, usein tätä ei ole sallittu juuri lainkaan täällä.
T. Vieraannutettu isä
Vierailija kirjoitti:
On rakaa vanhentua yksin, tietäen että minulla oli kaksi lasta mutta he eivät koskaan tule auttamaan minua missään tilanteessa kun vanhenen ja en pysty enää kaikesta huolehtimaan elämässäni.
T. Vieraannutettu isä
Minä minä minä. Prioriteetti on aina oma yksinäisyys ja avuntarve. Kertoo aika paljon ettet koskaan puhu siitä että lapset menettäisivät mitään tärkeää. Sinua ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On rakaa vanhentua yksin, tietäen että minulla oli kaksi lasta mutta he eivät koskaan tule auttamaan minua missään tilanteessa kun vanhenen ja en pysty enää kaikesta huolehtimaan elämässäni.
T. Vieraannutettu isä
Minä minä minä. Prioriteetti on aina oma yksinäisyys ja avuntarve. Kertoo aika paljon ettet koskaan puhu siitä että lapset menettäisivät mitään tärkeää. Sinua ei kiinnosta.
Kyllä varmaan netissä saa puhua itsestään. Jokainen tajuaa, mitä lapselle käy kun menettää toisen vanhemman ja toisen puoliskon itsestään, pälli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On rakaa vanhentua yksin, tietäen että minulla oli kaksi lasta mutta he eivät koskaan tule auttamaan minua missään tilanteessa kun vanhenen ja en pysty enää kaikesta huolehtimaan elämässäni.
T. Vieraannutettu isä
Minä minä minä. Prioriteetti on aina oma yksinäisyys ja avuntarve. Kertoo aika paljon ettet koskaan puhu siitä että lapset menettäisivät mitään tärkeää. Sinua ei kiinnosta.
Kyllä varmaan netissä saa puhua itsestään. Jokainen tajuaa, mitä lapselle käy kun menettää toisen vanhemman ja toisen puoliskon itsestään, pälli.
Kun se puhe pyörii vain oman navan ympärillä eikä ne lasten kokemat menetykset aiheuta sitä suurinta tuskaa niin kyllä se kertoo aika paljon ihmisestä. Kuten tuo raivoaminen ja huorittelukin.
Lapsi usein menettää myös toiset isovanhemmat, serkut, tädit, enot/sedät, koko toisen vanhemman suvun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On rakaa vanhentua yksin, tietäen että minulla oli kaksi lasta mutta he eivät koskaan tule auttamaan minua missään tilanteessa kun vanhenen ja en pysty enää kaikesta huolehtimaan elämässäni.
T. Vieraannutettu isä
Minä minä minä. Prioriteetti on aina oma yksinäisyys ja avuntarve. Kertoo aika paljon ettet koskaan puhu siitä että lapset menettäisivät mitään tärkeää. Sinua ei kiinnosta.
Lapset menettivät isän aikoja sitten, minä haluaisin auttaa ja tukea heitä elämässä mutta ei onnistu kun eivät halua olla kanssani missään tekemisissä, mutta toki kun nyt lakaa minullakin ikää jo olla niin on aika ikävää ajatella että minun lapseni eivät tule koskaan minua auttamaan kuten minä tein kuitenkin vanhaa äitiäni kohtaan ja tuon on aika luonnollista että lapset kykyjensä mukaan auttavat vanhempiaan sitten kun he ovat vanhoja eivätkä jaksa enää kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On rakaa vanhentua yksin, tietäen että minulla oli kaksi lasta mutta he eivät koskaan tule auttamaan minua missään tilanteessa kun vanhenen ja en pysty enää kaikesta huolehtimaan elämässäni.
T. Vieraannutettu isä
Minä minä minä. Prioriteetti on aina oma yksinäisyys ja avuntarve. Kertoo aika paljon ettet koskaan puhu siitä että lapset menettäisivät mitään tärkeää. Sinua ei kiinnosta.
Kyllä varmaan netissä saa puhua itsestään. Jokainen tajuaa, mitä lapselle käy kun menettää toisen vanhemman ja toisen puoliskon itsestään, pälli.
Kun se puhe pyörii vain oman navan ympärillä eikä ne lasten kokemat menetykset aiheuta sitä suurinta tuskaa niin kyllä se kertoo aika paljon ihmisestä. Kuten tuo raivoaminen ja huori
Voin itse sanoa hyvin rationaalisena ja rauhallisena ihmisenä, että ymmärrän täysin. Ja siitä se viha kumpuaa, kun exä tekee NIIN VÄÄRIN ja se ei vain mahdu oikeustajuun.
Siinäpä teille epälijöille tarinaa mitä nainen voi myös olla "äitinä"!
"Uusmaalaisperheen vanhemmat erosivat riitaisissa merkeissä vuonna 2019. Aluksi isällä oli vain tapaamisoikeus, jota äiti ei kuitenkaan kunnioittanut. Hän esti isää toistuvasti tapaamasta omia lapsiaan.
Tilanne kääntyi alkuvuodesta 2022 päinvastaiseksi, ja Itä-Uudenmaan käräjäoikeus määräsi lapset asumaan isänsä luokse. Äidille jäi tapaamisoikeus.
Iso suunnitelma
Seuraavaksi äiti haki oikeusteitse ensisijaisesti lasten yksinhuoltajuutta itselleen. Äidin mukaan lapset pitivät isää väkivaltaisena.
Äiti oli tehnyt ilmoituksia isän lapsiinsa kohdistamasta väkivallasta, joka hänen epäilyjensä mukaan oli luonteeltaan myös seksuaalista."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ccc882bf-4e7c-499e-b54c-035908058a3d
Viekää käräjille vieraannuttaja. Lähivanhemmuus laitetaan sille osapuolelle, jonka luona molempien vanhempien taoaamisoikeudet toteutuu.
Suomi on oikeusvaltio ja täällä asiat hoidetaan.
Missä vika?
Oma kokemus on, että lapsen isää ei kiinnosta olla lasten kanssa. Kertoi suoraan "ottaneensa" uuden naisen avuksi. Uskoakseni naisella ei ollut eikä ole mitään käsitystä tilanteesta.
Minun mieheni eksä yritti vierannuttaa lapset. Ei siis antanut lapsia. No, mies vei asian käräjille ja sai kaiken, mitä halusi. Kysynpä vaan, miten muka Suomessa voi lapset vieraannuttaa?
Jos isää ei kiinnosta lapsi silloin perheaikana, niin ei siihen vieraannuttamista tarvita sitten eronneenakaan, vaikka isä yht'äkkiä saisikin jonkun kaipauskohtauksen jälkikäteen. Tällöin on ihan isän oma vika koko vieraannuttaminen.
Tunnen kyllä tapauksen, jossa isä oikeasti koitettiin sulkea ulkopuolelle, vaikka oli siihen asti ollut osallistuva ja hoitava isä. Tämä sitten taas johti oikeuteen ja käsittelyjen jälkeen on tapaamisoikeudet yms. kondiksessa eikä mitään vieraannuttamista tapahdu.
Oma vieraannuttamistarina alkoi n. 15 vuotta sitten ja onneksi kesti vain kahdeksan vuotta. Karmeita tarinoita ja syitä ja tekosyitä on jo lueteltu mutta omalta kohdalta voin kertoa että lasten äiti lopetti lasten tuomisen minulle joka toinen viikonloppu. Seurasi exän uskomattomia valheita, kieroiluja ja sekoiluja. Olin yhteishuoltaja, oli tapaamissopimus. Lastensuojelu ei ottanut mitään kantaa enkä saanut apua oikeudestakaan, tyhmää oikeusavustajaa ei selvästi kiinnostanut. Kun tyttäret tulivat täysi-ikäisiksi, etsin vanhemman tytön jostain,sain vihjeitä tutuilta ja aloimme tavata silloin tällöin ja nuorempaakin aloin nähdä siinä sivussa.
Mitään syytä vieraannuttamiseen ole kuultu. Äiti oli valehdellut tyttärille etten muka halua tavata ja hän yritti valehdella minullekin ettei tytöt muka halua tavata. Sanoin että haluan kuulla sen heiltä itseltään. Ei onnistunut. Sairaushan tuo on, ei kukaan terve moista tee.
Harmi kuulla että tilanne on paha vieläkin. Ei ole olemassa puolueetonta elintä joka tutkisi tapaukset. Elatusmaksut ainakin tulisi evätä jos ei tapaamiset suju. Raha on ihmeen hyvä kannustin.
Vierailija kirjoitti:
Viekää käräjille vieraannuttaja. Lähivanhemmuus laitetaan sille osapuolelle, jonka luona molempien vanhempien taoaamisoikeudet toteutuu.
Ei onnistunut 15 vuotta sitten ainakaan enkä usko että onnistuu vieläkään. Me oltiin ihan tavallisia vanhempia, ei alkoa, ei tupakkaa, ei väkivaltaa. Toinen vaan ei ole ihan terve.