Mikä äidilläni on - lapsivihaa tulevaa lapsenlasta kohtaan??

lasta, kun rahatilanteenne on huono. Ei kehtaa suoraan sanoa, mutta tulee näin epäsuorasti esiin?

Oman isäni suhtautuminen oli samanlaista. Syyksi olen aavistellut ei-toivottua vävyä. Tilanne korjaantui vauvan syntymän myötä ja lapsenlapsi on nyt todella rakas myös isälleni. Ukin rooli sopii hänelle.



Tilanne on varmasti aika kurja. Omalta äidiltä kun toivoisi myötäelämistä esikoisen odotukseen. Raskausajan ilot ja surut on mukava jakaa oman äidin kanssa. Yritä tukeutua anoppiisi. Olen varma, että äitisi asenne muuttuu vauvan syntymän myötä.



Onnea synnytykseen!

Kyllähän te kuitenkin puhutte tulevasta vauvasta, oman äitini kanssa ei puhuttu tuonkaan vertaa.



Kyllä se suhtautuminen lapsenlapseen muuttuu, kun lapsi on syntynyt. Raskausaika on miehellekin usein vaikeaa, kun vauva on olemassa vain siellä äidin sisällä näkymättömissä eikä niin konkreettista.

että ei ymmärrä, että lapsia on saatu iät ja ajat ja hössöttää jo vähän liikaakin, niin että tulevaa mummoa jo rasittaa.



Itse taidan olla samanlainen kuin äitisi, en osannut kauheasti hössätä raskausajasta, synnytys oli se varsinainen etappi johon tähtäsin.

Mitä he oikein ovat, jotain sosiaalidemokraatteja vai? Ihan käsittämätöntä, että suurella ikäpolvella on noin mielettömät palkat.



Jos minä tienaisin tuon verran olisin todella avokätinen lapsiani kohtaan.

Eihän se lapsi ole edes syntynyt vielä. Ehkä ei jaksa vaan kuunnella jo ennakkoon tuollaista höösäystä! Ja pelkää tietty, että sama jatkuu.

hieron tulevan äidin hartioita ja jalkoja. paijailin vatsaa ja juttelin tulevalle vauvalle. olen aivan onnesta mykkyrällä tuosta pikku ihmeestä ja meidän kaikkien maailma pyörii vain vauva-asioissa. ihanaa....

Varttuneempi polvi ei puhu niin avoimesti näistä odotukseen ja synnytykseen liittyvistä asioista. En minäkään äidilleni yksityiskohtaisia tilityksiä ole tehnyt samaan tapaan kuin jollekin kaverille joka elää samaa vaihetta.



Odottajan kokemus on todella vahva ja tulevana äitinä maailmasi pyörii vatsasi ympärillä ja myöhemmin vauvan. Et voi olettaa että lähipiiri on samalla aallonpituudella tässä odotuksessa, heille se muuttuu konkreettiseksi kun vauva on syntynyt.

hieron aina tuota vauvaakin tovin kun tapaamme. tuntuu nauttivan tuosta hetkestä.

ne pariskunnat, jotka ilmoittivat, että " me olemme raskaana" .



Voihan klähmivä mummeli sentään!

Kenellä näkyy mtv3-fakta?!?! Sieltä on tullu ohjelmaa nimeltä synnytyssairaala, ja mua ahdistaa jo kattoakin kun siellä on puoli sukua mukana synnytyksessä! Ei ainakaan mulle sopis, et äiti siinä vieressä vielä hössäis tai ottais vauvaa vastaan niinkuin yhdessä jaksossa. Se hetki on niin intiimi, että vauva kuuluu vain mulle ja miehelle.

Töksäyttää välillä... Ei tarvitse olla niin herkkänahkainen. Ei minunkaan äiti muistanut tarkkaa laskettuaaikaa.. Mitä sen on väliä sehän voi muuttua jne. silloin kun me oltiin pieniä ei ollut itkuhälyttimiä ja vaunyt oli pas...ruskeat. Minäkin olen imetysliivit hommannut viimeisilläni. Vanhemmanihmisen kommentteja. No itse olen onnellinen toisesta päivänsäteestä yms. mutta en jaksa vouhottaa enkä vouhottanut esikoisestakaan.. relax äidit on äitejä

Voin sanoa suoraan, että tuollaisessa tyylissä on kaikesta karmeudestaan huolimatta jotain tuttua. Meillä se ei ole ilmennyt ihan samalla tavalla, mutta monen monituista kertaa olen saanut pettyä jonkinlaiseen outoon tunnekylmyyteen äitini taholta.



Olen tulkinnut asian niin, että kyse on hänen omista ongelmistaan. Kun odotin, hän jollain lailla kävi läpi omia odotuksiaan ja kenties muitankin asioita. Jotain karmeaahan siinä on, että ns. laittaa vahingon kietämään (" kun mua ei kukaan aikoinani hellitellyt, enpä minkäkään hellittele omia lapsiani" ), mutta uskon, että tuollainen käytös ei ole tietoista eikä ihminen jossain määrin voi sille mitään. Se tulee jotenkin suoraan alitajunnasta.



Jos millään voisit olla pahoittamatta mieltäsi, olisi parempi sekä sinun että tulevan vauvasi kannalta, niin vaikeaa kuin se onkin. Ja sanon suoraan, että kannattaa valmistautua henkisesti vielä pahempiin pettymyksiin. Yleensä ihmiset eivät saa " solmujaan" itse avattua, vaan tilanne vain pahenee ajan myötä.



Anna kaikki rakkautesi tulevalle vauvallesi! Sen saat monin verroin takaisin myöhemmin!

olet jotain ihan muuta kokoa sitten. Sairaalassa on liivejä siksi aikaa että pääset pois ja kauppaan. Liivikauppaan minäkin ekana menin. Mikä lollo!

Ja vanhemmillekin velat on maksettava takaisin. Maksoin vanhemmilleni 3500e velan. Ole onnellinen että lainasivat? Pankkiin maksat korkoa. Turhat hössötykset ja marinat sikseen

Äitisi ei varmaan halua muistella tuota aikaa. Ja haluaa lohduttaa, että ei kauan potki.. Sulaa törsäystä ostaa raskausaikana imetysliivit. Vouhotat vain liikaa. Älä vouhota elämässä on muutakin.

Miksi ihmeessä tulevasta vauvasta ei saisi " hössöttää" ? Tai sitten syntyneestä lapsesta. Ei niitä masuasukkeja tai syntyneitä lapsia voi kai koskaan liikaa rakastaa.



Oma äitini eli raskausajan mukanani loistavasti. Samaa toivon joskus tekeväni minäkin, kun tyttäreni aika koittaa. Kyllä syntymätön lapsikin on odottavat isovanhemmat ja suvun ympärilleen ansainnut.

varmasti menee ohi ja rakastuu kyllä vauvaan, kunhan ensin tottuu siihen ajatukseen, että hän kuuluu nyt sitten mummo-osastoon...

Mulla on ok välit äitiini: soittelemme noin kerran kuussa (jos ei jotain erityistä asiaa ole) ja näemme parin kuukauden välein. Elän omaa elämääni ja annan äidin elää omaa elämäänsä.

varmaan on vaihdevuodet...