Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheiden siisteys/likaisuus, sokeutuvat omalle käytökselleen ja elämälleen
12.10.2024 |
Vähän provosoiva aloitus, mutta näitä asioita mietin aina kun käyn lapsiperheellä kylässä tai muuten näen heitä.
Lapsiperheen koti ei tietenkään voi olla koskaan putipuhdas. Osaako joku lapsensa jo aikuiseksi kasvattanut sanoa nyt jälkikäteen, että sokeuduitteko sille kotinne likaisuudelle lapsiarjessa?
Usein lasten tulon myötä koti on ollut likainen senkin jälkeen, kun se on heidän sanojensa mukaan vieraita varten jynssätty. En uskalla enää istahtaa huoletta heidän sohvalleen, kun olen muutaman kerran istunut ruoan tähteisiin tai pissaan/ulosteeseen. Tai kun lapsi syö tiputellen ruokaa maahan. Tippuneet muruset jätetään sinne maahan, "pianhan imuroidaan kuitenkin", ja sitten ne muruset kulkeutuvat jalkapohjien mukana ympäri kotia. Kun lapsiperhe tulee kylään, niin he tuovat mukanaan sen likaisuuden vaatteissaan. Ja sitten minä rapsuttelen kuivunutta pilttiä pois matostani, tai pyyhin likaisia kädenjälkiä ikkunoistani.
Enkä ole mikään siisteysfriikki, päinvastoin, kotini on aika siivoton. Erona, että täällä sotkuna on paksu pölykuorrutus sekä vaatteita ja tavaroita siellä täällä, ei räkää sohvassa tai epämääräisiä vesilammikoita maassa.
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Osaan, mutta pointti oli se, ettei kauheasti innosta siivota toisten jätöksiä oman kylpyhuoneen lattialta. Enää en ole kyseistä perhettä kutsunutkaan vaan ollaan ystävän kanssa nähty muualla".
Tietääkö "ystäväsi", että inhoat hänen lapsiaan. Aika kummallinen ystävyys.
Sinulla on mennyt nyt tunteisiin. Inhoan sotkua enkä todellakaan halua siistiin kylpyhuoneeseeni ripuliroiskeita seinille ja pitkin lattioita.
Etenkin kun äidin suhtautuminen on se tyypillinen äitien suhtautuminen, eli voi kappas, meidän emmanennalla tuli ripulit housuun, käydäämpä pesemässä suihkussa pois!
Ja koko paikan siivous jää minulle.
Täysin keksitty juttu. Kateellisena keksit noita juttuja, kun olet
Kaiken tuollaisen ulkopuolelle moni haluaa jäädäkin.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole meillä ollut likaista, ainakaan niin etten olis sitä ite tajunnut. Eikä mulla ole myöskään tavarat hujan hajan tai pölykerroksia, yök.
Kyllä ne jotka on sotkuisia lasten kanssa, oli sitä jo ennen lapsia. Jos ap saa lapsia, veikkaan että tulee olemaan sotkuperhe, kun ei nytkään näköjään jaksa siivota ja lasten kanssa siivoomisen määrä lisääntyy potenssiin sata.
t. Kahden äiti
Juuri näin. Meillä oli kotona aina sotkuista, koska äiti on sellainen hamsteri, että kerää tavaraa nurkat täyteen ja siivoaa kerran kesässä. Opiskeluaikoina kävin äidin luona ja yleensä siivosin keittiön tasot kuntoon, mutta seuraavalla visiitillä ne olivat yhtä sotkuiset ja kaiken kaman alla piilossa. Veljeni on valitettavasti perinyt saman sottaisuuden.
Lapseton (nainen) kämppis eli kuin sikolätissä ja kämpän yhteiset tilat olivat aina sotkussa ja hujan hajan. Löysi vielä samanlaisen sotkuisen poikaystävän, jonka kanssa sotkivat urakalla keittiön, kylppärin, eteisen, olohuoneen...
Autoin lapsetonta ystäväpariskuntaa muuttamaan. Minä ja kaveri siivottiin pientä kettiötä melkein 7 tuntia, kun joka ikinen pinta kaikkialla oli jonkun lähmän ja kuran peitossa. Kaapistoa, jossa pidettiin roskakoreja ei oltu siivottu varmaan 7 vuoteen ja jääkaapin joka lokerikossa ja tasolla oli jotain tahmaista ja mätää. Kaksi muutoin tosi siistiä ja aina huoliteltua aikuista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Ja se käytös. Lapset käyttäytyvät huonosti ja se tarttuu vanhempiin. Aikuiset käyttäytyvät kuin 5-vuotiaat.
Mikä on lapselta huonoa käytöstä? Tietysti kiukuttelu ja lyöminen; useinkin se "huono" käytös on pienen lapsen kykenämättömyyttä säädellä impulssejaan. Meillä on perheessä kaksi pikku-kiukkupussia, jotka saattavat hetkessä muuttua hurmaaviksi. Mutta me vanhemmat emme totisesti käyttäydy viisivuotiaan kiukuttelijan tavoin. Meillä siis ei ole aikuisiin tarttunut. Meillä aikuiset johtavat porukkaa.
"En uskalla enää istahtaa huoletta heidän sohvalleen, kun olen muutaman kerran istunut ruoan tähteisiin tai pissaan/ulosteeseen."
Luin vasta ensimmäisen sivun, ja olen pöyristynyt. Minä en ole koskaan oikein jaksanut siivota samalla tavalla kuin monet tutut joiden koti on tip top, mutta ei mun lapset ole koskaan kusseet ja paskoneet sohville tai pikkulapset sotkenneet sohvaa ruokaan. Ja lapsille oli oma laatikko, alimmainen, keittiössä jossa oli heitä varten muovikippoja jne. joilla oli lupa leikkiä ja levittää laatikosta lattialle, muihin laatikoihin eivät koskeneet koskaan. En ikinä kuuna kullan valkeana antaisi lasten levittää lattialle astioita joita käytän ruuan valmistuksessa. Eikä lapset ole olleet auttamassa minkään tekemisessä jota itse syödään tai tarjoillaan vieraille. Jos osallistuvat leivontaan, heidän tekeleensä syövät he itse, tai ei kukaan.
Kun mun lapset oli pieniä, niille syötettiin ruoka niin pitkään että oppivat itse syömään siististi. Ja kun lapset oli pieniä että leikkivät lattialla, ja meillä oli myös kissoja, niin silloin kyllä lattia imuroitiin niin ettei lapset möyri kissankarvaa hengittäen tai muutakaan paskaa.
Eikä meidän lapset ole koskaan saaneet lupaa huutaa ja kiljua miten haluaa, kyllä sillä on aina ollut raja, en minä sellaista jaksaisi kuunnella, jos desibelit nousee liikaa, niin komennetaan hiljenemään. Enkä missään nimessä ole koskaan antaneet lasteni meluta kodin ulkopuolella, kuten kylässä tai kaupassa. Mitä helvettiä? Ja minä olen kuitenkin se laiska äiti joka ei niin välitä kaikesta, muut nipottaa paljon enemmän kuin minä.
"Ripulit eivät kuulu lattiakaivoon, vaan vessanpönttöön."
Eli jos sulla olisi kova vatsatauti ja sulla menis ripulit housuun, menisit varmasti vessanpönttöön seisomaan ja suihkuttaisit itsesi siinä puhtaaksi. Noh, tyylit ja taaplaamiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä häiritsee eniten se lasten osallistuminen ruuanlaittoon ja leipomiseen ja niitä sitten tarjoillaan vieraille, "yksi lipaisu vaan, eihä se nyt ketään haittaa". Juu ei kiitos en haluaisi kenenkään kuolaa leivonnaisiin..tai että siihen leivontaan on käytetty kapustoja ja kulhoja jotka pyörineet lattioilla lasten tahmakäsissä ja lattian muruissa, yök.
Sisko teki kakkua lapsensa syntymäpäiville ja lapsi oli mukana auttamassa. Alaston lapsi otti kasan koristeeksi tarkoitettuja lakunyörejä ja piti niitä käsissään ja vähän hinkkasi niitä pyllyn kohdalla ja sisko otti sitten lapsen kädestä niitä lakuja ja laittoi kakun koristeeksi. Niitä olisi ollut lisää pussissa, olisi voinut ottaa sieltä lakuja jotka ei ole ollut tahmatassuissa ja hinkattu alastomaan lapseen, mutta ei. Sisko ei ollut ennen lapsiakaan mikään siivoushullu, mutta ei sentään kokkaillut nakuna ja kaivellut pyl
No hyi saatana! Ei voi olla totta! Ei tuollaista ole missään lapsiperheessä, sun siskos on sairas!
Vierailija kirjoitti:
Kaverin luona lapsi ottaa kahvipöydästä keksin, maistaa, laittaa takaisin, ottaa toisen, haukkaa palan, laittaa takaisin, nuolee sormiaan, pyörittelee niitä seuraavaksi karkkikulhossa, ottaa muutaman, laittaa suuhun, ottaa lisää jne. Äitinsä myhäilee vieressä kun onhan lapsi niin kertakaikkisen vekkuli, eikö olekin.
Toisaalta tässä pysyy aika hoikkana, kun jää herkut kyläilyillä maistamatta.
Joo, ei. Ei tuollaista. En tunne ketään tuollaista, enkä missään nimessa antaisi oman lapsen tehdä. Minkälaisia sairaita ihmisiä te tunnette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun kaveri lapsineen kyläilee sun luona, ja lapselle tulee ripulit housuun. Ei muuta kuin suihkuun persettä pesemään. Kiva sotkea mun suihkun lattia, oikein kiva mennä sinne aamulla suihkuun seisomaan.
Olishan tuossa ollut sekin mahdollisuus, että olisit pessyt sen lattian välissä.
Ihanaa, ensin tulee joku sotkuinen ja meluisa lapsiperhe kylään ja sen jälkeen saat viettää illan pesemässä kylpyhuonetta ripulista.
Jos hän pesi siinä suihkussa sitä lasta, eli se vesi meni lattiaa pitkin, niin miten se lattia ei peseentynyt siinä samalla? En ymmärrä miten se lattia jäi likaiseksi kun suihku oli siinä auki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä häiritsee eniten se lasten osallistuminen ruuanlaittoon ja leipomiseen ja niitä sitten tarjoillaan vieraille, "yksi lipaisu vaan, eihä se nyt ketään haittaa". Juu ei kiitos en haluaisi kenenkään kuolaa leivonnaisiin..tai että siihen leivontaan on käytetty kapustoja ja kulhoja jotka pyörineet lattioilla lasten tahmakäsissä ja lattian muruissa, yök.
En nyt kyllä ymmärrä, miten ne leivontakulhot ja -lastat päätyisivät lattialle lasten kanssa leipoessa. Tai että lapset nuoleskelisivat mitään. (Muuten, mistä tiedät, etteivät aikuiset nuoleskele lastoja leipoessaan? Vai onko se ällöttävää vain, kun lapset nuolevat?)
Etkö ole koskaan nähnyt kun pikkulapset tyhjentää keittiön kaappeja lattialle? Sieltä lähtee kaikki mistä vaan saa otteen. Sitte
Meillä on myös omat keittiön kaapit pikkuisille tutkijoille: niissä on harmittomia kippoja ja kauhoja, joilla voi "oikeasti" leikkiä keittiöhommia. Muut kaapit on suljettu lapsilukoilla. Leipomiseen otetaan pienet mukaan, saavat oman palan taikinaa, jota veivata ja maistella. Ne luomukset siten paistetaan, mutta ei niitä mötiköitä vieraille tarjoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti ap:lla ei ole yhtään ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun menee kaverilla käymään, ei tarvitse ottaa kuin muutama askel niin sukat ovat jo ihan tahmaiset. Siitä melusta puhumattakaan. Kaveri on vaan että ihanaa, kun meidän lapsista lähtee ääntä, ovat niin voimakastahtoisia persoonia! Ja minulla soi korvat koko loppuillan. Ei tee kovin usein siellä mieli vierailla. Luojan kiitos olen lapseton.
Lapset ovat pieniä vain hetken.
Lapsettomuus on loppuiän ratkaisu.
Eiväthän omat lapset lakkaa olemasta lapsia, vaikka ne olisivat 50-vuotiaita. Lapsettomat eivät halua olla minkään ikäisen lapsen vanhempia.
Olen kuitenkin ymmärtänyt, että lapsettomatkin haluavat läheisiä ihmisiä ympärilleen? Itse olen jo iäkäs ja minulla on lapsia ja lastenlapsia ja heihin on läheiset välit. He ja sisarukseni ovat lähipiirini, joihin voin luottaa, että saan tarvittaessa apua ja autan myös heitä vastavuoroisesti.
Minulla on myös työelämästä ja opiskeluajoilta lapsettomia ystäviä ja useamman kuin kerran olen heiltä kuullut, miten yksinäiseksi ja turvattomaksi kokevat olonsa. Hyvän ystäväni mies menehtyi pari vuotta sitten ja ko ystävä pohti kovasti, kenet sukulaisen valtuuttaisi hoitamaan asioitaan, jos vaikka äkillinen sairastuminen yllättäisi.
Se oma perhe kuitenkin on yleensä se läheisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä bakteeriviruslingot vieläpä rääpii hedelmiä, irtokarkkeja yms kuolasin pskasin sormin. Kuitenkin nämä vanhemmat korona aikaan muka hysteerisiä mutta kuitenkin sama pskanen meno jatkuu kaikkialla niiden arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun menee kaverilla käymään, ei tarvitse ottaa kuin muutama askel niin sukat ovat jo ihan tahmaiset. Siitä melusta puhumattakaan. Kaveri on vaan että ihanaa, kun meidän lapsista lähtee ääntä, ovat niin voimakastahtoisia persoonia! Ja minulla soi korvat koko loppuillan. Ei tee kovin usein siellä mieli vierailla. Luojan kiitos olen lapseton.
Lapset ovat pieniä vain hetken.
Lapsettomuus on loppuiän ratkaisu.
Eiväthän omat lapset lakkaa olemasta lapsia, vaikka ne olisivat 50-vuotiaita. Lapsettomat eivät halua olla minkään ikäisen lapsen vanhempia.
Olen kuitenkin ymmärtänyt, että lapsettomatkin haluavat läheisiä ihmisiä ympärilleen? Itse olen jo iäkäs ja minulla on lapsia ja last
No nyt tuli lopulta tämäkin 😁 Tuntevat itsensä yksinäisiksi jne.
Lapsia hankimattomat ihmiset eivät välttämättä ole yksinäisiä ja vailla läheisiä.
Lapsia hankkineet voivat olla yksinäisiä eikä heillä välttämättä ole läheiset välit lapsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun menee kaverilla käymään, ei tarvitse ottaa kuin muutama askel niin sukat ovat jo ihan tahmaiset. Siitä melusta puhumattakaan. Kaveri on vaan että ihanaa, kun meidän lapsista lähtee ääntä, ovat niin voimakastahtoisia persoonia! Ja minulla soi korvat koko loppuillan. Ei tee kovin usein siellä mieli vierailla. Luojan kiitos olen lapseton.
Lapset ovat pieniä vain hetken.
Lapsettomuus on loppuiän ratkaisu.
Eiväthän omat lapset lakkaa olemasta lapsia, vaikka ne olisivat 50-vuotiaita. Lapsettomat eivät halua olla minkään ikäisen lapsen vanhempia.
Olen kuitenkin ymmärtänyt, että lapsettomatkin haluavat läheisiä ihmisiä ympärilleen? Itse olen jo iäkäs ja minulla on lapsia ja last
Kuka sanoo, ettei lapsettomalla voi olla perhettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu asui espoolaisessa rivitalossa, jossa poikansa kävi aina kusella rivarin pihalla. Teki mieli paljastaa seuraaville asukkaille, että nuo ruusupuskat on uitettu kusessa parin vuoden ajan.
Mä tuon tallilta isot määrät hevosen paskaa kasveille lannoitteeksi. Ajattelepa sitä. (Kusihan on muuten tosi hyvä lannoite.)
Vessanpöntöt on sitä varten, että sinne tehdään tarpeet. Vai olisiko sen lapsen pitänyt paskatakin pihalle?
Kun pikkulapsi opettelee vaipasta pois, on yleensä jossain kohtaa se vaihe, että se pissa on pakko tehdä vaikka sinne pihalle ennen kuin se tulee housuun.
En 3-4 vuotiaan pissaamista ruusupensaan juureen nyt kyllä paheksu, isojen miesten kuseskelua kylläkin ja sitähän tuolla kaupungilla näkee aika usein.
"No nyt tuli lopulta tämäkin 😁 Tuntevat itsensä yksinäisiksi jne.
Lapsia hankimattomat ihmiset eivät välttämättä ole yksinäisiä ja vailla läheisiä.
Lapsia hankkineet voivat olla yksinäisiä eikä heillä välttämättä ole läheiset välit lapsiinsa."
Toki näin on, mutta on myös totta, mitä tuo kirjoittaja sanoi. Perheenjäsenet Suomessa ovat yleensä ne, jotka huolehtivat. Toki monella on läheisiä sukulaisiakin (esim. mulla on lapseton täti, josta sukulaiset pitävät huolta). Sinä reagoit nyt tuolla hymiöllä, mutta kannattaa ihan oikeasti katsella vähän ympärilleenkin ja miettiä, miten nämä asiat _yleensä_ menevät.
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin lapsi pitää kovaa ääntä jossain julkisella paikalla. Kun vanhemmille sanoo, että tuo saattaa kiljuminen saattaa sattua ihmisten korviin, niin vanhemmat naurahtavat "eihän tämä vielä mitään, kuulisitpas millaisia desibelejä tämä lapsi tuottaa kotona kiukutellessaan!". Noh, mitä sitten? Vaikka te olette tottuneet tuohon, niin se ei poista sitä faktaa, että se huuto ottaa näiden tuntemattomien ihmisten korviin.
Voipi olla, mutta eihän vanhemmilla ole mitään keinoa sulkea sen pilttinsä suuta. Ennen vanhaan annettiin piiskaa, kunnes osasi pitää suun kiinni, nykyään pitäisi vaan keskustella taaperon kanssa, että voi kulti kun ei ole kivaa tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
"No nyt tuli lopulta tämäkin 😁 Tuntevat itsensä yksinäisiksi jne.
Lapsia hankimattomat ihmiset eivät välttämättä ole yksinäisiä ja vailla läheisiä.
Lapsia hankkineet voivat olla yksinäisiä eikä heillä välttämättä ole läheiset välit lapsiinsa."
Toki näin on, mutta on myös totta, mitä tuo kirjoittaja sanoi. Perheenjäsenet Suomessa ovat yleensä ne, jotka huolehtivat. Toki monella on läheisiä sukulaisiakin (esim. mulla on lapseton täti, josta sukulaiset pitävät huolta). Sinä reagoit nyt tuolla hymiöllä, mutta kannattaa ihan oikeasti katsella vähän ympärilleenkin ja miettiä, miten nämä asiat _yleensä_ menevät.
Kaikki ovat yksilöitä, jokaisen elämä on erilainen. Lapsettomuuden valinneet järjestävät elämänsä siten kuin itse haluavat, eivät siten, kuin sinä tai naapurin maija.
"Kuka sanoo, ettei lapsettomalla voi olla perhettä?"
Noh, toki lapsettomalla on isä ja äiti, mahdollisia sisaruksia ja puoliso. Kun puhutaan vanhenevasta ihmisestä, on toki etunsa sillä, että on olemassa niitä nuorempia ihmisiä, usein omia lapsia, jotka ovat tukena ja apuna. Jos kaikki läheiset ovat suunnilleen ikätovereita tai vanhempia, avun antaminen voi olla hankalampaa.
No voi kauhia mitä menoa! Hahhahaa