Miksi ihmiset valittavat jos joutuvat menemään iltavuorosta aamuvuoroon?

Vierailija kirjoitti:

Minä taas ihmettelen sitä että ottaa vastaan työn, allekirjoittaa sopparin, tietää että työ on vuorotyötä ja myös epäsäännöllistä. Tietää jo ennalta ettei työ ole viikko sitä ja viikko tätä vuoroa. Ja sitten ruvetaan valittamaan. Sillonhan työtekijä osoittaa vaan oman tyhmyytensä kun ei edes älyä mitä epäsäännöllinen vuorotyö tarkoittaa.

Yhteiskunnallisista realiteeteista johtuen väistämättä jokin osuus ihmisistä on sellaisessa asemassa, että noita töitä on käytännössä pakko vastaanottaa (tai vaihtoehtoisesti elää tukien varassa). Mielestäni on ihan aiheellista keskustella tällaisista epäkohdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6-7 tuntia ei ole riittävä unenmäärä. Lisäksi unohdit työmatkat joihin voi mennä kevyesti yli tunti.

Asuu lähellä työpaikkaa niin ei mene. Minulla menee 3 min.

Ja jos on tarpeeksi rikas niin ei tarvitse käydä töissä ollenkaan.

Itselläni menee kaksi tuntia että pääsen kotiin, käyn suihkussa, syön ja sitten vielä nukahdan. Ja sitten menee taas se noin kaksituntia, että kun herään ja valmistaudun töihin.

Tarvitsen myös unta sen 8 tuntia yössä.

Jos tuollaisia vuoroja pitäisi tehdä, niin työpaikan vastuulla olisi varmistaa, että työpaikalla on rauhallinen ja ilmainen tila työntekijälle, jossa hän saa nukkua ilmaiseksi. Sekä tottakai aamu- ja iltapalat ilmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6-7 tuntia ei ole riittävä unenmäärä. Lisäksi unohdit työmatkat joihin voi mennä kevyesti yli tunti.

Asuu lähellä työpaikkaa niin ei mene. Minulla menee 3 min.

Asuisit työpaikalla, niin ehtisitkö nukkua 6 minuuttia kauemmin.

Tiesin edeltä käsin millaiseen työhön sitouduin kun aloitin työt työpaikassa jossa oli epäsäännöllinen työaika. Lähes koko ajan oli illasta aamuvuoroon.  Joskus kaksi iltaa ja aamu, miten millonkin. Työt loppui yhdeltä yöllä ja aamuvuoro alkoi ysiltä aamulla. Vuoroväli oli lakisääteinen 8 tuntia, joista matkoihin meni yksi tunti. Joskun nukuin vain 4 tuntia yössä, joskus en sitäkään. Joskus väsytti ja joskus ketutti mutta enpä viittinyt nolata itseäni valittamalla. Olin itse vapaaehtoisesti ottanut ko. työpaikan, ei siihen kukaan mua pakottanut.

Meillä ainakin uusi työaika laki, että pitää vuorojen välissä olla 11 tuntia. Kyllä tekis nytkin mieli valittaa, kun mulle oli laitettu enemmän yövuoroja ku normaalisti. No nyt onkin haastavampi kääntää rytmiä. Heräsin viime yönä klo 2, kun ei siinä sit millään enää uni tullu. Nousin neljän jälkeen keittää kahvia. Tosin olen nyt liian väsynyt valittamaan. Koitan kohta nukkua sohvalla vähän. Pää on niin sumea.

Jos minulla ei ole lakisääteistä 11h lepoaikaa vuorojen välissä, pidän sairauslomapäivän.

Tein vuoropäiväkodissa töitä ja yö oli klo 19-7 , muut vuorot välillä 5-22. Kyllä siinä tuli usein tosi lyhyitä vuorovälejä ja muutenkin listat oli vailla rytmiä aikojen ja vapaiden suhteen. Kotona oli noin 22.30 ja taas aamulla 6.30 lähtö, Kotona ei kyllä voinu vaan mennä sänkyyn ja nukahtaa vaan se nuppi piti saada hiljenemään ja peseytyä jne...saattoi olla 9pv putki vähillä lepoajoilla. Vaihdoin päivätyöhön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas ihmettelen sitä että ottaa vastaan työn, allekirjoittaa sopparin, tietää että työ on vuorotyötä ja myös epäsäännöllistä. Tietää jo ennalta ettei työ ole viikko sitä ja viikko tätä vuoroa. Ja sitten ruvetaan valittamaan. Sillonhan työtekijä osoittaa vaan oman tyhmyytensä kun ei edes älyä mitä epäsäännöllinen vuorotyö tarkoittaa.

Yhteiskunnallisista realiteeteista johtuen väistämättä jokin osuus ihmisistä on sellaisessa asemassa, että noita töitä on käytännössä pakko vastaanottaa (tai vaihtoehtoisesti elää tukien varassa). Mielestäni on ihan aiheellista keskustella tällaisista epäkohdista.

Asiallinen keskusteleminen onkin ihan eri asia kuin että esimerkiksi jatkuvasti valittaa ja kitisee asiasta työpaikalla pilaten työyhteisön ilmapiiriä.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas ihmettelen sitä että ottaa vastaan työn, allekirjoittaa sopparin, tietää että työ on vuorotyötä ja myös epäsäännöllistä. Tietää jo ennalta ettei työ ole viikko sitä ja viikko tätä vuoroa. Ja sitten ruvetaan valittamaan. Sillonhan työtekijä osoittaa vaan oman tyhmyytensä kun ei edes älyä mitä epäsäännöllinen vuorotyö tarkoittaa.

Eli sun miekestä vuorojen suunnittelussa ei pitäisi olla mitään rajoituksia, koska mitäs läksit?

Meillä onneksi saa valita, jos haluaa tehdä pelkkää iltavuoroa. Itse olen näin valinnut. En todellakaan olisi työpaikassa, jossa vuorojen väli olisi luokkaa 8 tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas ihmettelen sitä että ottaa vastaan työn, allekirjoittaa sopparin, tietää että työ on vuorotyötä ja myös epäsäännöllistä. Tietää jo ennalta ettei työ ole viikko sitä ja viikko tätä vuoroa. Ja sitten ruvetaan valittamaan. Sillonhan työtekijä osoittaa vaan oman tyhmyytensä kun ei edes älyä mitä epäsäännöllinen vuorotyö tarkoittaa.

Eli sun miekestä vuorojen suunnittelussa ei pitäisi olla mitään rajoituksia, koska mitäs läksit?

Kyllä, kun työvuorosunnittelussa noudatetaan työaikalakia ja työehtosopimuksia niin asiassa ei ole mitään epäselvyyksiä.

No meillä oli sekä kaksivuorotöitä että yövuoroa samalla osastolla (yövuoro laittoi asiat kuntoon että voitiin taas me kaksivuorotöissä keskittyä siihen itse työhön). Aamuvuoro alkoi kello 6.00 ja päättyi 14.00 jolloin iltavuoro tuli töihin ja jatkoi siitä kello 22.00 saakka. Tosin vuorot aina "venähtivät" koska pitihän iltavuoron tietää mitä aamuvuorossa oli tehty jolloin heidän vuorojohtajansa oli paikalla n. kello 13.45 ja minä vuorojohtajana lähdin noin kello 14.15 pois. Noista "ylitöistä" ei mitään erikoiskorvausta saanut. Siitä sitten kutakuinkin 45 minuuttia kotiin (tietenkin kutakuinkin sama minuutti määrä sitten työpaikalle). Mitään virasto- tai pankkiasioita asioita ei ehtinyt kummankaan vuoron aikana kotoa hoitaa. Oli sitten kummassa vuorossa tahansa. Onneksemme lauantaina ja sunnuntaina ei ollut töitä (mutta ei myöskään pankit tai virastot auki) josta päästäänkin siihen, että iltavuorosta aamuvuoroon oli ns. lyhyt viikonloppu ja aamuvuorosta iltavuoroon ns. pitkä viikonloppu ja joka toinen oli ns. lyhyt tai pitkä viikonloppu. Kaksivuorotyö on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua (mutta korvaus oli jopa tähän päivään verrattuna ruhtinaallinen vaikka aikaa on jo yli 30 vuotta).

Vierailija kirjoitti:

Iltavuorosta mennään seitsemäksi töihin ei kahdeksaksi. Toisekseen harvalla se koti on ihan siinä työpaikalla että jos minäkin seitsemäksi haluan töihin niin minun pitää herätä viimeistään klo 4, koska bussi millä ehdin seitsemäksi töihin lähtee 4.59. Jos työvuoro loppuu klo 22, niin siinä on suojavatteiden vaihto ja pysäkille kävely ja kotona on ehkä puolilta öin. Joten miten sinä saat tuohon 4 tuntiin unta 6-7 tuntia unta ja kaiken muun?

Ap on typerä provo (ja huono), mutta voisiko joku selittää minulle että minkä hemmetin takia kaikki kirjoittavat näin: "se on tämä ei tuo." MIKÄ SIINÄ PILKUN KÄYTÖSSÄ ON NIIN VAIKEAA?! Jatkan kohta. 

Pahempi on jos yövuoroa seuraa aamuvuoro

Siinäpä yksi syy miksi tänne roudataan köyhistä maista porukkaa töihin. He suostuvat tekemään töitä vaikka 24/7 eikä ole hajuakaan lepoajoista tai muista säädöksistä, eduista.

Raksoilla kymmeniä vuosia käytetty Itä-Euroopan porukkaa kun tekevät halvemmalla ja pyhätkin ovat töissä ilman lisiä. Nyt tämä käytäntö halutaan myös hoitoalalle.

Tulevat hoitoapulaiset tulevat asumaan yhtä ahtaasti kuin latvialaiset raksaukot. 6 tyyppiä kolmiossa, töitä tekevät kaikkina päivinä ja rahat lähetetään kotiin. 

Minä en todellakaan pääsisi illasta aamuun. En kykenisi. Aivoni käyvät ylikierroksilla töiden jälkeen, jolloin olen nukkumisvalmiudessa vasta noin 2 h töiden jälkeen. Jos minun pitää mennä seitsemäksi aamulla, se tarkoittaa 1,5-2 h ennen töitä heräämistä. Puolitoista tuntia tuntuu pitkältä ajalta, mutta on kaukana siitä kun rättiväsyneenä yrittää saada syötyä, suihkuteltua, meikattua, pestyä hampaat, kuivattua hiukset ja sitten pitäisi vielä p@skantaa, koska muuten pari tuntia myöhemmin on aivan kamala mahakipu. Eli unta minulle kertyisi nelisen tuntia ja sitten taas töihin. Ei tule tapahtumaan. En kykene yhtään mihinkään tuollaisella unimäärällä. Jos ylipäätään unettomana mitään unta saan. Vuorotyö on ehdoton ei minulle. 

Vierailija kirjoitti:

No meillä oli sekä kaksivuorotöitä että yövuoroa samalla osastolla (yövuoro laittoi asiat kuntoon että voitiin taas me kaksivuorotöissä keskittyä siihen itse työhön). Aamuvuoro alkoi kello 6.00 ja päättyi 14.00 jolloin iltavuoro tuli töihin ja jatkoi siitä kello 22.00 saakka. Tosin vuorot aina "venähtivät" koska pitihän iltavuoron tietää mitä aamuvuorossa oli tehty jolloin heidän vuorojohtajansa oli paikalla n. kello 13.45 ja minä vuorojohtajana lähdin noin kello 14.15 pois. Noista "ylitöistä" ei mitään erikoiskorvausta saanut. Siitä sitten kutakuinkin 45 minuuttia kotiin (tietenkin kutakuinkin sama minuutti määrä sitten työpaikalle). Mitään virasto- tai pankkiasioita asioita ei ehtinyt kummankaan vuoron aikana kotoa hoitaa. Oli sitten kummassa vuorossa tahansa. Onneksemme lauantaina ja sunnuntaina ei ollut töitä (mutta ei myöskään pankit tai virastot auki) josta päästäänkin siihen, että iltavuorosta aamuvuoroon oli ns. lyhyt viikonlopp

Mä taas olen käytännössä kolo työurani tehnyt kaksivuoroa, tosin myös viikonloppuja, joten aikana ennen nettiä virasto- ja pankkiasiat sai hoidettua arkivapailla. Nykyään keikkalaisena ja pelkkää iltaa, niin saa aamun valoisat ja virkeät tunnit itselleen ja vuoron jälkeen riittää sohva ja Netflix.

Jos on töissä klo 22 asti ja seuraavana aamuna pitää mennä klo 8 töihin, niin kyllä sitä ehtii nukkumaan ihan tarpeeksi eli 6-7 tuntia, joka on aikuiselle riittävä määrä unta.

Jos olisikin noin mutta kun aamuvuoro alkaa klo 6.

Vierailija kirjoitti:

No meillä oli sekä kaksivuorotöitä että yövuoroa samalla osastolla (yövuoro laittoi asiat kuntoon että voitiin taas me kaksivuorotöissä keskittyä siihen itse työhön). Aamuvuoro alkoi kello 6.00 ja päättyi 14.00 jolloin iltavuoro tuli töihin ja jatkoi siitä kello 22.00 saakka. Tosin vuorot aina "venähtivät" koska pitihän iltavuoron tietää mitä aamuvuorossa oli tehty jolloin heidän vuorojohtajansa oli paikalla n. kello 13.45 ja minä vuorojohtajana lähdin noin kello 14.15 pois. Noista "ylitöistä" ei mitään erikoiskorvausta saanut. Siitä sitten kutakuinkin 45 minuuttia kotiin (tietenkin kutakuinkin sama minuutti määrä sitten työpaikalle). Mitään virasto- tai pankkiasioita asioita ei ehtinyt kummankaan vuoron aikana kotoa hoitaa. Oli sitten kummassa vuorossa tahansa. Onneksemme lauantaina ja sunnuntaina ei ollut töitä (mutta ei myöskään pankit tai virastot auki) josta päästäänkin siihen, että iltavuorosta aamuvuoroon oli ns. lyhyt viikonlopp

Minä olen tenyt monelaisia vuorotöitä ja myös säännällistä päivätyötä. Me ihmiset olemme sikäli erilaisia että eri asiat sopivat mikä kullekin. Itselle kaikkein vaikein työaika on säännöllinen päivätyö. Eniten pidän viiko ilta- ja viikko aamuvuoroa ja viikonloput vapaata. Epäsäännöllinen vuorotyö oli myös mukavaa aikaa, silloin oli vapaapäiviä myös viikolla arkipäivinä. Joskus vain saattoi väsyttää aikalailla kun sattui 7 päivää putkeen illasta aamuun vuoroja. Sitten seuraavalla viikolla oli 3 pvää vapaata mutta eipä se auttanut edellisen viikon väsymykseen. 😉