Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä ajassa pääsit yli äitisi kuolemasta?
11.10.2024 |
Tai milloin suru, epätoivo ja ikävä hellitti niin, että ei tuntunut enää pahalta? Mun ikävä ei tunnu helpottavan ollenkaan, tunnen vihaa kuolemaa kohtaan ja itkettää alati. Olen keski-ikäinen ja menetin äitini puoli vuotta sitten. Tuntuu, että en koskaan pääse tästä yli.
Mikä mun pointti on? Ehkäpä vertaistuki.
Kommentit (106)
Miksi näissä keskusteluissa aina alkaa se vertailu siitä, kenen kuolema on kauheinta tai surullista? Ihan turhaa. Ei pitäisi loukata ketään jos kukin suree läheisiään, oli he minkä ikäisenä kuolleita tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näissä keskusteluissa aina alkaa se vertailu siitä, kenen kuolema on kauheinta tai surullista? Ihan turhaa. Ei pitäisi loukata ketään jos kukin suree läheisiään, oli he minkä ikäisenä kuolleita tahansa.
Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Noin 2 - 3 vuotta.
Kaipuu ja haikeus on kyllä enempi ikuista muttei itketä
Sama kokemus. Nykyään mieleen tulee jo paljon hauskoja ja mukavia pikkuasioita, joita on mukava haikeana muistella. Viimeksi taisin muistella piirakka syödessä, että äiti olisi varmasti pitänyt tästä. Tätä kirjoittaessa kyllä tuli taas muutama kyynel, omituista miten aivot toimivat.
Kyllä useampi vuosi meni. Pikku hiljaa haikeas jäi ja muistot oli lohdullisia. Meillä oli yks biisi, mitä kuunneltiin tosi paljon äitin viimeisinä päivinä, siitä tuli jotenkin se lohtu. Vuosi äitin kuoleman jälkeen olin hammaslääkärissä ja se biisi soi. Kyyneleet vain alkoi valua, ihana hammaslääkäri ei sanonut mitään...
En oikeastaan ole koskaan ajatellut asiaa minkään yli pääsemisen kannalta. Elämäni meni niin kuin meni, enkä ole ajatellut sitä niin.
Alue: Aihe vapaa
Kyseessä oli kai se, ettei haluttu ruumisautoa kotiin, kun muukin kuljetus on luvallinen