Olen täynnä raivoa

Voisiko kyseessä olla pohjimmiltaan myös suru, nolous ja häpeä kaiken sen suhteen, mitä sinulle on tehty ja mitä olet kokenut? Esimerkiksi häpeä sen suhteen, että on tullut luotettua ihmisiin, jotka eivät paljastuneet luottamuksen arvoisiksi? Joku kommentoikin jo, että kun hän käsitteli vihaansa niin se paljastui lopulta suruksi. Suosittelen myös anteeksiantamista. Ja anteeksiantaminen ei muuten tarkoita minkään koetun parhain päin selittelyä tyyliin "ei se nyt niin paha juttu ollut" tai vähättelyä, van tietoista päätöstä päästää irti kaikesta vihasta ja katkeruudesta. Joku on joskus sanonut, että katkeruus on kuin myrkkyä, jonka on tarkoitettanut jollekin toiselle, mutta joka myrkyttääkin oman sisimmän. Niin, ja sanon tämän kaiken myös kokemuksesta, koska olen itsekin tuntenut paljon vihaa elämäni aikana.

Saankohan minäkin syytteet lässytyksestä, jos kerron, mikä auttoi. Ei nopeasti, ei helposti, eikä yksinään, mutta auttoi.

Syyttäkää lässytyksestä, ymmärrän, että raivokkaat ihmiset lukevat tätä. Tiedän raivon tunteen.

Julia Cameron, kirja Tie luovuuteen, harjoitus "aamusivut".

Aamulla ensimmäisenä (wc-käynnin jälkeen) kolme sivua tajunnanvirtaa. Joka aamu.

Ei jumalauta, mitä sieltä tulee.

Kestää n. 20 min. Voi juoda kahvin samalla. Joskus piti kirjoittaa pidempään, jos tuli sitä, mitä tuli, enemmän.

Muutaman kuukauden ajan. Ei se ollut ainoa asia, mikä auttoi, mutta varmasti vaikutti. Jotain pahaa ja paskaa tuli ulos. Aika monta vihkoa täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Se raivo pitää päästä purkamaan. Mene kuntosalille ja nosta painoja oikein kunnolla ja hakkaa nyrkkeilysäkkiä että saat pahimman fyysisen raivon purettua. 

Tutkimusten mukaan liikunta ei auta raivoon.  

Sen sijaan tunnetut stressinlievityskeinot, kuten syvään hengittäminen, mindfulness-harjoitteet, meditointi, jooga ja pelkkä laskeminen kymmeneen, ovat osoittautuneet tehokkaammiksi tavoiksi vihan ja raivostuksen vähentämiseen. 

Tutkijat havaitsivat, että kiihtyneisyyttä lisäävillä toiminnoilla ei ollut vaikutusta vihan tunteeseen. Jotkin toiminnot näyttivät suorastaan pahentavan tilannetta ja yksi niistä oli lenkkeily.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se raivo pitää päästä purkamaan. Mene kuntosalille ja nosta painoja oikein kunnolla ja hakkaa nyrkkeilysäkkiä että saat pahimman fyysisen raivon purettua. 

Tutkimusten mukaan liikunta ei auta raivoon.  

Sen sijaan tunnetut stressinlievityskeinot, kuten syvään hengittäminen, mindfulness-harjoitteet, meditointi, jooga ja pelkkä laskeminen kymmeneen, ovat osoittautuneet tehokkaammiksi tavoiksi vihan ja raivostuksen vähentämiseen. 

Tutkijat havaitsivat, että kiihtyneisyyttä lisäävillä toiminnoilla ei ollut vaikutusta vihan tunteeseen. Jotkin toiminnot näyttivät suorastaan pahentavan tilannetta ja yksi niistä oli lenkkeily.

 

- On todella tärkeää, että murretaan myytti siitä, että vihaisena pitäisi ikään kuin päästää höyryjä pihalle, sanoo tutkimuksen tekoon osallistunut viestinnän professori Brad Bushman Ohion osavaltionyliopistosta.  

Tämän tutkimuksen tekijät ovat siis sitä mieltä, että lenkille lähtö vain kiihdyttää entisestään ja voisi siten lopulta olla suorastaan haitallista.

Tuttua. Joulun jälkeen pitäisi palata työelämään. Se on ainakin varmaa, että vttuilua en enää kuuntele pätkääkään, vaan annan takaisin ja monin kertaisesti. Nytkin herää raivo, kun pelkästään miettii vttuilevia työyhteisön jäseniä.

Sanokaa mitä sanotte, niin Jumala rakastaa ja haluaa auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko lähelläsi raivohuonetta?

No kyllä tämä huonekin on aika täys raivoa.

ei ap.

Vierailija kirjoitti:

Saankohan minäkin syytteet lässytyksestä, jos kerron, mikä auttoi. Ei nopeasti, ei helposti, eikä yksinään, mutta auttoi.

Syyttäkää lässytyksestä, ymmärrän, että raivokkaat ihmiset lukevat tätä. Tiedän raivon tunteen.

Julia Cameron, kirja Tie luovuuteen, harjoitus "aamusivut".

Aamulla ensimmäisenä (wc-käynnin jälkeen) kolme sivua tajunnanvirtaa. Joka aamu.

Ei jumalauta, mitä sieltä tulee.

Kestää n. 20 min. Voi juoda kahvin samalla. Joskus piti kirjoittaa pidempään, jos tuli sitä, mitä tuli, enemmän.

Muutaman kuukauden ajan. Ei se ollut ainoa asia, mikä auttoi, mutta varmasti vaikutti. Jotain pahaa ja paskaa tuli ulos. Aika monta vihkoa täyteen.

Mulla tulee tuota jo puheena eli ihan käsittämätöntä tajunnanvirtaa ja sanoja vaan pötköön (tosi negatiivisia ja vihaisia jos yhtään pysähtyy niitä kuuntelemaan) ja siis yksinäni puhun ääneen. Ei kylläkään helpota yhtään vaan päinvastoin kun alkaa tuota puhetta tulla (ei ole mitenkään tahdonalaista) niin ilta saattaakin sitten mennä niitä samoja sanoja veivatessa, yön nukun huonosti jos lainkaan ja aamulla voisinkin sitten tintata ekaa vastaantulijaa.

Mulla osin tämä raivo on kyllä surua koska mä itken ihan hirveän paljon, mutta ei sekään poista raivoa eikä edes vähennä sitä.

Kamalaaa että näin monella muullakin on samanlainen olo vaikka toisaalta kyllä vähän lohduttaakin etten ehkä olekaan sekoamassa.

ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se raivo pitää päästä purkamaan. Mene kuntosalille ja nosta painoja oikein kunnolla ja hakkaa nyrkkeilysäkkiä että saat pahimman fyysisen raivon purettua. 

Tutkimusten mukaan liikunta ei auta raivoon.  

Sen sijaan tunnetut stressinlievityskeinot, kuten syvään hengittäminen, mindfulness-harjoitteet, meditointi, jooga ja pelkkä laskeminen kymmeneen, ovat osoittautuneet tehokkaammiksi tavoiksi vihan ja raivostuksen vähentämiseen. 

Tutkijat havaitsivat, että kiihtyneisyyttä lisäävillä toiminnoilla ei ollut vaikutusta vihan tunteeseen. Jotkin toiminnot näyttivät suorastaan pahentavan tilannetta ja yksi niistä oli lenkkeily.

 

Kuulostaa paikkansapitävältä tämä havainto.

Vierailija kirjoitti:

Mulla johtuu siitä, että nukun huonosti - virtsatiekivut herättää klo. 2-4, sen jälkeen on turha yrittääkään unta. Sittenpä aamukahvi ja puuro päälle ja lääkkeet (ei ma-). Sitten se väsymys tulee; noksot siihen päälle. Iltapäivällä alkaa talossa sellanen räiskäminen - esim. paiskotaan ovia, kun ne vois laittaa hiljempaakin kiinni.

Mikä auttaa? - Lähden kävelylenkille ja kävelen niin lujaa kuin kintuista irtoo.... Sitten huomaan miettiväni ihan muita asioita (vanhoja ja uusia).

(sori lässytys, mut näin vaan on)

t. eri

Mulla ei varmaan siksikään enää lenkkeily eikä ulkoilukaan toimi, että siellä tosiaan miettii asioita ja mieleen pulpahtelee sellaistakin mitä ei haluaisi muistaa tai ei ole muistanutkaan ja sitten hoksaakin, että ei saakelijavoivitunperkele tuokin vielä.

Menneissä kun ei ole MITÄÄN hyvää muisteltavaa ja tulevaisuudessa ei ole enää MITÄÄN odotettavaa eikä tämä hetkikään ole mistään kotoisin.

Valitse jo aamulla puhua itsellesi hyvää.

Kannattaa ottaa kumppani ja raivota hänelle... Normi hommaa

Kokeile kuppausta. Auttaa myös verenpaineeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kuulla :( Voisimmeko auttaa sinua jotenkin? 

Kiitos paljon tästä kommentista! Tällaista suhtautumista olisin kaivannut jo vuosikymmeniä aiemmin läheisiltä (joita ei liiemmin ole) ja virallisilta auttavilta tahoilta. Mutta nyt on kai jo liian myöhäistä.

Ystävä hyvä, ei ole koskaan liian myöhäistä. Olen kovin pahoillani, että sinulla on noin huonoja kokemuksia. Se on niin väärin. :( Olet kaikesta huolimatta rakas ja arvokas. 

Täysin perusteetonta höpöhöpöä. Sinulla ei ole mitään tosiasiaperusteita tehdä tuollaista arviota. Ap on kirjoituksensa perusteella kaikkea muuta. Enemmänkin ei-rakastettava ja yhdentekevä. Ja varmasti ap myös osaa arvioida itsensä kirjoituksessa täsmällisemmin kuin joku random av-mamma.

Ja ap:lle: Ota vastuu itsestäsi ja tunteistasi. Tee niille jotain tai ole tekemättä. Ketään ei oikeasti kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saankohan minäkin syytteet lässytyksestä, jos kerron, mikä auttoi. Ei nopeasti, ei helposti, eikä yksinään, mutta auttoi.

Syyttäkää lässytyksestä, ymmärrän, että raivokkaat ihmiset lukevat tätä. Tiedän raivon tunteen.

Julia Cameron, kirja Tie luovuuteen, harjoitus "aamusivut".

Aamulla ensimmäisenä (wc-käynnin jälkeen) kolme sivua tajunnanvirtaa. Joka aamu.

Ei jumalauta, mitä sieltä tulee.

Kestää n. 20 min. Voi juoda kahvin samalla. Joskus piti kirjoittaa pidempään, jos tuli sitä, mitä tuli, enemmän.

Muutaman kuukauden ajan. Ei se ollut ainoa asia, mikä auttoi, mutta varmasti vaikutti. Jotain pahaa ja paskaa tuli ulos. Aika monta vihkoa täyteen.

 

 

 

Mulla tulee tuota jo puheena eli ihan käsittämätöntä tajunnanvirtaa ja sanoja vaan pötköön (tosi negatiivisia ja vi

Oon tuo Cameron-mainostaja. Kun tilanne oli päällä, kirjoitin papereille jättikirjaimin hirveitä asioita sellaisella voimalla, että puupöytään tuli jälkiä. Revin paperit heti silpuksi. Huusin peilille, huusin seinälle, hypin tasajalkaa, heristin nyrkkiä, karjuin, karjuin ja karjuin. Monta kertaa päivässä.

Siitä huolimatta, että oli nuo aamusivut. Ja itkin tietenkin, itkin raivoani. Tuota kesti kauan. Eikä se loppunut silloinkaan, kun akuuttina esillä ollut asia alkoi pikkuhiljaa ratketa. Eikä se ole loppunut vieläkään, mutta nyt pystyn paremmin havainnoimaan itseäni, kun raivo iskee, ja se menee nopeammin ohi.

Et ole yksin, etkä ole sekoamassa.

Raivoajat ei koskaan muista niitä kertoja kun he itse kohtelivat jotain toista väärin tai tekivät jotain muuta pahaa.

Kuulostaapa oudolta ja vieraata mielenmaisemalta tuo raivo. Mun elämä on loputtoman inspiroivaa ja hyvää. Monta supermielenkiintoista juttua meneillään ja tulossa, paljon mahtavia asioita koettavana ja nähtävänä! Rikas ja täyteläinen elämä takana

n44

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa oudolta ja vieraata mielenmaisemalta tuo raivo. Mun elämä on loputtoman inspiroivaa ja hyvää. Monta supermielenkiintoista juttua meneillään ja tulossa, paljon mahtavia asioita koettavana ja nähtävänä! Rikas ja täyteläinen elämä takana

n44

No naiselle elämä nyt on helpompaa

Minulla on kanssa vihanhallintaongelmia ja jos olisin mies, olisin vaimonhakkaaja. Raivostun pienimmistäkin asioista ihan ääripäähän. Minulle on diagnosoitu epävakaa personallisuushäiriö. Olen muutenkin paska ihminen ja on hyvä että olen suht yksin ja yksinäinen. Ei tämmösiä pidä päästää muiden iloa ja onnea pilaamaan. Nytkin alkoi v*tuttamaan kun kirjoitin tämän viestin ja mietin itseäni. Tsemppiä sulle raivosi hallintaan.

Vierailija kirjoitti:

Raivoajat ei koskaan muista niitä kertoja kun he itse kohtelivat jotain toista väärin tai tekivät jotain muuta pahaa.

Väärin. Itseasiassa eniten raivoan sen häpeän jälkeen jos aiheutan toisessa pahaa mieltä/oloa. 

Terv. Epävakaa raivohullu