Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia että päälle 60 vuotias sanoo "olen kovin vanha jo enkä jaksa enää"
Kommentit (110)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain ihmisillä myös sisäinen puhe on oppinut pitämään tuollaista valitusvirttä. Puhun omasta kokemuksesta. Tajusin vasta psykoterapiassa tämän taipumuksen.
Mulla siis jo suht nuorena, ehkä nelikymppisenä, alkoi kaikki tuntua raskaalta. Ei jaksaisi joka päivä laittaa ruokaa. Ei pestä pyykkiä. Ei tehdä työpäivän jälkeen mitään. Mennä minnekään. Harrastaa mitään. Joskus kun vaikka piti viedä roskat, mielessä oli dramaattinen valitus "en JAKSA, haluan KUOLLA". Kävin lääkärillä ja otettiin veriarvot, mutta ei ollut vikaa missään, ei ferritiineissä, ei klilpirauhashormoneissa ei missään. Olo vaan oli koko ajan väsynyt ja paska ja tuntui etten jaksa elää.
Aikani tutkimuksissa ravattuani, päätin että käyn nyt kokeeksi juttelemassa terapeutillekin, jos ei muuten niin että miten voisi sopeutua tällaiseen krooniseen uupumukseen. Terapiassa alkoikin purkautua is
Psykoterapia on sielunhoitoa markkinataloudessa. Sitä kustannetaan pääsääntöisesti niille, joilla on edellytyksiä ja halua palata oravanpyörään. Käytännössä juurikin vielä jäljellä sitä kykyä manipuloida itse/tulla manipuloiduksi pakottamaan itsensä suorittamaan - tavalla tai toisella. Vaikka sielu huutaisi tosiaan, että haluan KUOLLA! Väärin! Et halua, kuvittelet vain; oikeasti haluat painaa pitkää päivää ja tehdä yhteiskunnassa velvollisuutesi. Siitä tulee jokaiselle _normaalille_ yksilölle Hyvä Mieli!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain ihmisillä myös sisäinen puhe on oppinut pitämään tuollaista valitusvirttä. Puhun omasta kokemuksesta. Tajusin vasta psykoterapiassa tämän taipumuksen.
Mulla siis jo suht nuorena, ehkä nelikymppisenä, alkoi kaikki tuntua raskaalta. Ei jaksaisi joka päivä laittaa ruokaa. Ei pestä pyykkiä. Ei tehdä työpäivän jälkeen mitään. Mennä minnekään. Harrastaa mitään. Joskus kun vaikka piti viedä roskat, mielessä oli dramaattinen valitus "en JAKSA, haluan KUOLLA". Kävin lääkärillä ja otettiin veriarvot, mutta ei ollut vikaa missään, ei ferritiineissä, ei klilpirauhashormoneissa ei missään. Olo vaan oli koko ajan väsynyt ja paska ja tuntui etten jaksa elää.
Aikani tutkimuksissa ravattuani, päätin että käyn nyt kokeeksi juttelemassa terapeutillekin, jos ei muuten niin että miten voisi sopeutua tällaiseen kroo
Psykoterapia on sielunhoitoa markkinataloudessa. Sitä kustannetaan pääsääntöisesti niille, joilla on edellytyksiä ja halua palata oravanpyörään. Käytännössä juurikin vielä jäljellä sitä kykyä manipuloida itse/tulla manipuloiduksi pakottamaan itsensä suorittamaan - tavalla tai toisella. Vaikka sielu huutaisi tosiaan, että haluan KUOLLA! Väärin! Et halua, kuvittelet vain; oikeasti haluat painaa pitkää päivää ja tehdä yhteiskunnassa velvollisuutesi. Siitä tulee jokaiselle _normaalille_ yksilölle Hyvä Mieli!
No jaa. Monet voivat psykoterapiassa oppia tervettä rajojen asettamista ja itsensä kuuntelua, joka esimerkiksi estää oravanpyörässä loppuunpalamisen. Nimenomaan kannustaa luopumaan liiallisesta suorittamisesta. Toki kunkin asiakkaan tarpeiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 59, mulla on uusi nuorempi mies ja elämä ihanaa. Myös sukupuolielämä parempaa ja runsaampaa kuin koskaan, 1-3 kertaa päivässä.
Opiskelin uuden ammatin ja olen kahdessa vuodessa tehnyt itsestäni korvaamattoman.
Haudan partaalle ehtii myöhemminkin, mulla ei sinne ole kiire. Mutta äitini oli tässä iässä aivan loppu. Uskon että se johtui asenneongelmasta ja hoitamattomista nuppihäiriöistä.
Yksinäisyys on täysin oma valinta, jos pää ja raajat toimivat. Pitää vain viedä itsensä ihmisten luo, koska ovelta ovelle kiertävää ystävyyspalvelua ei ole.
Melkoinen höyläpenkki😬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 59, mulla on uusi nuorempi mies ja elämä ihanaa. Myös sukupuolielämä parempaa ja runsaampaa kuin koskaan, 1-3 kertaa päivässä.
Opiskelin uuden ammatin ja olen kahdessa vuodessa tehnyt itsestäni korvaamattoman.
Haudan partaalle ehtii myöhemminkin, mulla ei sinne ole kiire. Mutta äitini oli tässä iässä aivan loppu. Uskon että se johtui asenneongelmasta ja hoitamattomista nuppihäiriöistä.
Yksinäisyys on täysin oma valinta, jos pää ja raajat toimivat. Pitää vain viedä itsensä ihmisten luo, koska ovelta ovelle kiertävää ystävyyspalvelua ei ole.
Melkoinen höyläpenkki😬
Loputonta kirnuamista. Voihan sekin toki olla elämän tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 50 ja välillä mietin että tulisipa joku tappava sairaus, ja pääsisin pois. Näissä ajatuksissa minulla toki kivuilla ja sairaudella osansa, mutta ei se välttämätöntä ole
Kuulostat huonokuntoiselta. Maistuiko urheilu nuorena?
5 päivän palautumisaika on tuossa iässä ihan normaali, treenistä toki riippuen. En tiedä miten buranan syömiseen pitää totutella. Avaat suun, nielet pillerin ja juot vettä perään. Kuulostaa vähän asenneongelmalta.
***
No eikä ole. 1-2 pv voi alussa kivistää lihaksia mutta esim 20 vuoden jälkeen 5pv ei ole ollenkaan normaalia samasta treenistä.
Eikä ole normaalia sekään että kipulääkkeillä "parannetaan" periaatteessa normaalia kipuilua (siis tuota 1-2 päivääkin) mikä ei ole sairaus.
Mulle burana on lääkärin kieltämä, samoin monet muut kipulääkkeet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
5 päivän palautumisaika on tuossa iässä ihan normaali, treenistä toki riippuen. En tiedä miten buranan syömiseen pitää totutella. Avaat suun, nielet pillerin ja juot vettä perään. Kuulostaa vähän asenneongelmalta.
***
No eikä ole. 1-2 pv voi alussa kivistää lihaksia mutta esim 20 vuoden jälkeen 5pv ei ole ollenkaan normaalia samasta treenistä.
Eikä ole normaalia sekään että kipulääkkeillä "parannetaan" periaatteessa normaalia kipuilua (siis tuota 1-2 päivääkin) mikä ei ole sairaus.
Mulle burana on lääkärin kieltämä, samoin monet muut kipulääkkeet
Riippuu ihan treenistä, iästä ja yksilöllisistä tekijöistä, kuinka kauan palautumisessa menee. Oikein rankasta treenistä voi mennä noin kauan aikaa palautua. Kolme päivää on sen sijaan ihan ok aikaväli siinäkin mielessä, että jo kaksi puolen tunnin treenikertaa viikossa auttaa lisäämään lihasmassaa.
Buranan käyttämisestä voi olla montaa mieltä, mutta vaikeaa se ei ole. Sen vuoksi epäilyttää koko kommentti ja sen todenmukaisuus.
No ei se kuukautisrumpakaan mielialavaihteluineen ollut helppoa. Tavallaan yksi stressi vähemmän kun niistä pääsi eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5 päivän palautumisaika on tuossa iässä ihan normaali, treenistä toki riippuen. En tiedä miten buranan syömiseen pitää totutella. Avaat suun, nielet pillerin ja juot vettä perään. Kuulostaa vähän asenneongelmalta.
***
No eikä ole. 1-2 pv voi alussa kivistää lihaksia mutta esim 20 vuoden jälkeen 5pv ei ole ollenkaan normaalia samasta treenistä.
Eikä ole normaalia sekään että kipulääkkeillä "parannetaan" periaatteessa normaalia kipuilua (siis tuota 1-2 päivääkin) mikä ei ole sairaus.
Mulle burana on lääkärin kieltämä, samoin monet muut kipulääkkeet
Riippuu ihan treenistä, iästä ja yksilöllisistä tekijöistä, kuinka kauan palautumisessa menee. Oikein rankasta treenistä voi mennä noin kauan aikaa palautua. Kolme päivää on sen sijaan ihan ok aikaväli siinäkin mielessä, että jo kaksi puolen tunnin treenikertaa viikos
Eikös burana estä normaalia lihaksen korjautumista ja haittaa lihasmassan kasvua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5 päivän palautumisaika on tuossa iässä ihan normaali, treenistä toki riippuen. En tiedä miten buranan syömiseen pitää totutella. Avaat suun, nielet pillerin ja juot vettä perään. Kuulostaa vähän asenneongelmalta.
***
No eikä ole. 1-2 pv voi alussa kivistää lihaksia mutta esim 20 vuoden jälkeen 5pv ei ole ollenkaan normaalia samasta treenistä.
Eikä ole normaalia sekään että kipulääkkeillä "parannetaan" periaatteessa normaalia kipuilua (siis tuota 1-2 päivääkin) mikä ei ole sairaus.
Mulle burana on lääkärin kieltämä, samoin monet muut kipulääkkeet
Riippuu ihan treenistä, iästä ja yksilöllisistä tekijöistä, kuinka kauan palautumisessa menee. Oikein rankasta treenistä voi mennä noin kauan aikaa palautua. Kolme päivää on sen sijaan ihan ok aikaväli siinäkin mielessä, että jo kaksi puolen tunnin treenikertaa viikos
Jos ihmisellä on esim perinnöllinen maksasairaus burana ei käy. Useat kipulääkkeet on vaarallisia maksalle usein käytettynä. Esim 1/2 tabletista panacodia jouduin sairaalaan kun en tiennyt ettei se käy. Elinikäinen kielto siitäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole minusta normaalia, alle 70v ei ole mikään vanha.
Ko henkilön kannattaisi käydä lääkärissä. Verikokeista voisi mitata muutakin kuin ne perusjutut. Esim. Ferritiini, B12, D vitamiini olisi hyvä mitata.
Hänen kanttaisi myös miettiä onko ruokavalio ok ja liikkuuko/ulkoileeko? Jos esim. lihaskunto on päässyt tipahtamaan, aiheuttaa se jo väsymystä ja tunnetta ettei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minusta normaalia, alle 70v ei ole mikään vanha.
Ko henkilön kannattaisi käydä lääkärissä. Verikokeista voisi mitata muutakin kuin ne perusjutut. Esim. Ferritiini, B12, D vitamiini olisi hyvä mitata.
Hänen kanttaisi myös miettiä onko ruokavalio ok ja liikkuuko/ulkoileeko? Jos esim. lihaskunto on päässyt tipahtamaan, aiheuttaa se jo väsymystä ja tunnetta ettei jaksa.
Ja jos on vielä työelämässä, niin tämän lisäksi on hyvä arvioida työn kuormitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
63-v. enkä ole vanha enkä väsynyt. Olen onnellisesti pitkässä avioliitossa. Minua kiinnostaa kaikki. Opiskelen uutta kieltä, käyn salilla, lenkkeilen (en juokse, vaan kävelen reippaasti), pelaan golfia, matkustan ympäri maailmaa monta kertaa vuodessa. Teen käsitöitä ja luen paljon, kokkailen herkullista ruokaa. Tapaan samanhenkisiä ystäviäni, joiden kanssa käydään lounailla ja kulttuuritapahtumissa, loppukuussa tavataan taas Espanjassa perinteisellä lainausmerkkityttöjen lainausmerkki matkalla. (En ymmärrä miksei palsta anna laittaa lainausmerkkejä ainakaan iPadilla).
Kullakin ihmisellä on omanlaisensa tilanne ja elämänhistoria. Että ei tuosta voi sanoa onko normaalia vai ei, kun se on ihmisen elämästä elämästä kiinni miten tuossa iässä jakselee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5 päivän palautumisaika on tuossa iässä ihan normaali, treenistä toki riippuen. En tiedä miten buranan syömiseen pitää totutella. Avaat suun, nielet pillerin ja juot vettä perään. Kuulostaa vähän asenneongelmalta.
***
No eikä ole. 1-2 pv voi alussa kivistää lihaksia mutta esim 20 vuoden jälkeen 5pv ei ole ollenkaan normaalia samasta treenistä.
Eikä ole normaalia sekään että kipulääkkeillä "parannetaan" periaatteessa normaalia kipuilua (siis tuota 1-2 päivääkin) mikä ei ole sairaus.
Mulle burana on lääkärin kieltämä, samoin monet muut kipulääkkeet
Riippuu ihan treenistä, iästä ja yksilöllisistä tekijöistä, kuinka kauan palautumisessa menee. Oikein rankasta treenistä voi mennä noin kauan aikaa palautua. Kolme päivää on sen sijaan ihan ok aikaväli siinäkin mielessä, että jo kaksi puolen tunnin treenikertaa viikos
Tiedättekö omat munuaisarvonne? 60-vuotiaalla munuaisista pitäisi toimia vähintään 70%. Munuaisten toimintaa ei voi parantaa mutta toiminnan hidastumista voi jarruttaa, ettei syö tulehduskipulääkkeitä joihin buranakin kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 59, mulla on uusi nuorempi mies ja elämä ihanaa. Myös sukupuolielämä parempaa ja runsaampaa kuin koskaan, 1-3 kertaa päivässä.
Opiskelin uuden ammatin ja olen kahdessa vuodessa tehnyt itsestäni korvaamattoman.
Haudan partaalle ehtii myöhemminkin, mulla ei sinne ole kiire. Mutta äitini oli tässä iässä aivan loppu. Uskon että se johtui asenneongelmasta ja hoitamattomista nuppihäiriöistä.
Yksinäisyys on täysin oma valinta, jos pää ja raajat toimivat. Pitää vain viedä itsensä ihmisten luo, koska ovelta ovelle kiertävää ystävyyspalvelua ei ole.
Melkoinen höyläpenkki😬
Loputonta kirnuamista. Voihan sekin toki olla elämän tarkoitus.
Juu, onhan se hieman huvittavaakin, että hedelmättömän ihmisen pitää vielä pakonomaisesti jyystää. Todistaakseen niin mitä? Hellyys ja rakkaus ovat tärkeitä ihmiselle, mutta vanhemmiten niistä yleensä tulee hienovaraisempaa toisen huomioimista. No, kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minusta normaalia, alle 70v ei ole mikään vanha.
Ko henkilön kannattaisi käydä lääkärissä. Verikokeista voisi mitata muutakin kuin ne perusjutut. Esim. Ferritiini, B12, D vitamiini olisi hyvä mitata.
Hänen kanttaisi myös miettiä onko ruokavalio ok ja liikkuuko/ulkoileeko? Jos esim. lihaskunto on päässyt tipahtamaan, aiheuttaa se jo väsymystä ja tunnetta ettei jaksa.
Ja jos on vielä työelämässä, niin tämän lisäksi on hyvä arvioida työn kuormitusta.
Todellakin. Oma työni on ollut aina fyysistä, mutta nyt parin viime vuoden aikana kuormitus on lähtenyt valtavaan nousukiitoon. Kun joku lähtee pois, uutta tekijää ei välttämättä palkata, vaan yritetään selviytyä pienemmällä porukalla. Koko ajan mietitään, miten tunteja saisi vähemmäksi. Lääkärit, ferritiinit ja vitamiinit eivät tähän auta, ja kun vielä kevennykseksi ehdotetaan toista yhtä kuormittavaa työtä, niin eipä hyvältä näytä. Pari vuotta pitäisi vielä jaksaa. Lomilla ja vapailla olotila on ihan toinen, töissä ollessa tuntuu, että harteilla on vähintäänkin parikymmentä vuotta lisää. Tätä on suomalainen työelämä joissakin paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
63-v. enkä ole vanha enkä väsynyt. Olen onnellisesti pitkässä avioliitossa. Minua kiinnostaa kaikki. Opiskelen uutta kieltä, käyn salilla, lenkkeilen (en juokse, vaan kävelen reippaasti), pelaan golfia, matkustan ympäri maailmaa monta kertaa vuodessa. Teen käsitöitä ja luen paljon, kokkailen herkullista ruokaa. Tapaan samanhenkisiä ystäviäni, joiden kanssa käydään lounailla ja kulttuuritapahtumissa, loppukuussa tavataan taas Espanjassa perinteisellä lainausmerkkityttöjen lainausmerkki matkalla. (En ymmärrä miksei palsta anna laittaa lainausmerkkejä ainakaan iPadilla).
Eli toisin sanoen, sinulla on rutkasti rahaa panostaa itseesi. Hyvä niin. Mieti, jos sinulla ei olisikaan rahaa. Ei olisi varaa golfata, käydä lounailla ja tapahtumissa, tai kokkailla muuta, kuin jotain makaronimössöä, ympäri maailmaa matkustelusta puhumattakaan. Pelkkä huoli toimeentulosta latistaa jo mielialan, saati, jos on vielä kaikenlaisia särkyjä ja vaivoja kiviriippana.
Alue: Aihe vapaa
Täytin syyskuussa 70, ja toivon että saan elää vielä ainakin 20 vuotta.
Olen elämästäni kiitollinen ja kaikesta mitä olen kokenut, ja sitä on paljon. Todella pahaa jota tänne ei saa kertoa tai ketju lähtee, ja myös valtavan hyvää varsinkin viime vuosina.
En jaksa kuunnella ruikuttajia mutta jos joku oikeasti ja syystä kokee elämänsä niin isoksi taakaksi sairauden tai muun sellaisen takia ymmärrän kyllä. Kuitenkin työssäni olen joutunut näkemään sellaisia kohtaloita joita ihmettelen miten nämä ihmiset on jaksaneet pitää elämänhalun ja ilon yllä.
Itse katson aina valoon ja etsin elämästä ne onnelliset ja iloiset asiat. Muuten en olisi pahimpina aikoina jaksanutkaan, mutta itsesääliin en todellakaan ole halunnut koskaan vaipua. Minulla on kaikki hyvin.