Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia että päälle 60 vuotias sanoo "olen kovin vanha jo enkä jaksa enää"
Kommentit (110)
Aika tylsää elämä on. Pelkkää työtä, josta ei jää itselle mitään käteen. Palvelen vain kellon ympäri muita.
Ei haittaisi vaikka tässä olisi loppu.
M50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 51 ja toivon myös että nukkuisin pois. On terveysvaivoja ja kipuja. Eläkkeelle ei päästetä.
Mulla on useampi kipusairaus, unettomuutta yms ja viimeisinä työvuosina mietin usein rekan alle menoa kun valvoin öitä.
Nyt olen ollut 2v työeläkkeellä enkä vaihtaisi mihinkään! Kivut on siedettävät (osa jopa helpottanut), nukun jo 6h yössä ja jaksan ihan mitä vaan! Elämä on muuttunut täydin.
Tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 59, mulla on uusi nuorempi mies ja elämä ihanaa. Myös sukupuolielämä parempaa ja runsaampaa kuin koskaan, 1-3 kertaa päivässä.
Opiskelin uuden ammatin ja olen kahdessa vuodessa tehnyt itsestäni korvaamattoman.
Haudan partaalle ehtii myöhemminkin, mulla ei sinne ole kiire. Mutta äitini oli tässä iässä aivan loppu. Uskon että se johtui asenneongelmasta ja hoitamattomista nuppihäiriöistä.
Yksinäisyys on täysin oma valinta, jos pää ja raajat toimivat. Pitää vain viedä itsensä ihmisten luo, koska ovelta ovelle kiertävää ystävyyspalvelua ei ole.
Mä en haluaisi seksiä edes 1- 3 kertaa kuussa. N62
Mulla on niin ihana mies ja välillämme syvä intohimo, hyvin kelpaisi kerran päivässä tai edes kerran viikossa! Olosuhteiden pakosta ei onnistu:( Haluan häntä kuin hullu puuroa!
n64v
Vierailija kirjoitti:
Täytän kohtapuoliin 60 vuotta. Sairauksia on kertynyt jostain syystä varsin monta jo vähän alle 5-kymppisestä lähtien, ja viimeisten muutaman vuoden aikana lisääntyvästi. Tällä hetkellä esim. kelakortissa 11 lääkekorvattavuuskoodia. Töitä teen, mutta olen tehnyt 80% työaikaa jo parikymmentä vuotta, aluksi ihan vaan perheeseen keskittyen ja omaa aikaa ottaen. Nykyään en edes jaksaisi tehdä täyttä työaikaa vaikka työstäni paljon pidänkin.
Onneksi ei ole ainakaan vielä lapsenlapsia, jonka hoitoon pakotettaisiin vapaa-ajalla.
Miten niin muka PAKOTETTAISIIN hoitamaan lapsenlapsia. Erikoinen asenne. Ei sinun ole pakko pitää yhtään mitään yhteyttä heihin ellet halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 61 ja hoidan 91v isääni. En jaksa enää, olen aivan loppu. Ei ole omaa elämää. Koko elämä on vain ilmaisena piikana olemista. Toivoisin, että kuolisin nopeasti pois.
Laita isä palvelutaloon. Ei ole mikään pakko elää muita ihmisiä varten koko elämäänsä.
Suomessa ei ketään niin vaan laiteta palvelutaloon!
Haku on vuosien prosessi jopa dementikon kohdalla.
Vasta jos pappa löytyy alasti kadulta pääsee ns hoitoputkeen ja hoitokotiin kunhan paikka vapautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 3v ja 5v lapset sanoo usein, että ei jaksa. Koska on just syöty tai oltu pihaleikeissä tai leikitty. Ei vaan jaksa viedä lautasta tiskikoneeseen tai siivota leikkejä.
Joten jos 60+ sanoo, että ei jaksa jotain, niin voipi olla, että ei vain viitsi. Ei viitsi lähteä shoppailemaan tai 100 km päähän hoitamaan lapsenlapsia. Jos sairautta etsitään, niin lorvikatarri tulee ekana mieleen (ellei taustalla jo ole jotain vakavaa sairautta, joka vie voimat).
Vierailija kirjoitti:
Liike on lääke, ja se pitää aloittaa riittävän aikaisessa vaiheessa ennenkuin alkaa edes punkeroitumaan ja kangistumaan. Paluu toimintakykyiseski on vaikeaa jos on jo päässyt rapistumaan. Painonhallinta auttaa tässä paljon, sekä tosiaan liike. Lenkkeily ja kehonpainotreeni/jumppa vie jo pitkälle, ei tarvi olla salihirmu, itseasiassa heillä on monesti vanhemmiten paljonkin kremppaa. Katsokaa millainen keho thristlonisteilla tms on, se on terveyttä edistävä asia. Viimeistään nelikymppisenä on herättävä ylläpitämään sellaista kehoa tai jo aikaisemmin mikäli on huomannut pullautumisen merkkejä itsessä. En kirjoita tätä nyt minään kehopositiivisuusnaureskelijana, onpahan vain havainnut sen olevan faktaa.
Mä aloitin treenaamisen salilla 50+, pilates oli myös ihan ehdoton mun kipuileville nivelille ja jäykälle kropalle. 2 viime vuotta meni niin ettei polvet toimineet ollenkaan, hirveät kivut vaan.
Eilen heitin 2 pientä maastolenkkiä jyrkässä mäkimaastossa. Ei kilometrejä tullut kuin 8 yhteensä mutta mäistä extraboostia. Koville otti mutta kotona voittajafiilis. Polvetkin kesti kivuitta!
Mummo 60+v elämännälkäisenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kanssa jo yli 60 v. Tuntuu, että en jaksa alkaa enää tässä iässä treenaamaan täysmatkojen triathloniin. En vaan jaksa enää.
No monet ei jaksa edes alle 40-vuotiaina. Kaikilla on rajansa. Noitahan masentuneita on aika paljon nuorissakin. Vaatimukset ovat kovat vähän kaikilla, ehkä sitä osaa paremmin suhtautua asioihin vanhempana ja ymmärtää, ettei kaikkea jaksa. Nuorena sitä veti itsensä ihan loppuun kun yritti vaan venyä. Nyt osaa antaa periksi aina jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mä aloitin treenaamisen salilla 50+, pilates oli myös ihan ehdoton mun kipuileville nivelille ja jäykälle kropalle. 2 viime vuotta meni niin ettei polvet toimineet ollenkaan, hirveät kivut vaan.
Eilen heitin 2 pientä maastolenkkiä jyrkässä mäkimaastossa. Ei kilometrejä tullut kuin 8 yhteensä mutta mäistä extraboostia. Koville otti mutta kotona voittajafiilis. Polvetkin kesti kivuitta!
Mummo 60+v elämännälkäisenä"
Mahtavaa. Kipeää ja jäykkää kroppaa ja niveliä kun alkaa säästämään ja varomaan niin se voi olla noidankehä, josta ei ole paluuta. Toki maltti ja järki pitää olla, etenkin alussa. Ei se liike kaikkeen ole lääke, mutta aika moneen eikä sitä oikein pysty edes lääkäri ennustamaan. Olen nähnyt 50+ potilaalla sellaiset polvikuvat, että tuntui ihmeeltä että kävelee. Fyysisessä ammatissaan kulki portaissa ja oli ihan muussa asiassa käymässä.
Nykyisin 60v. on entinen 40v. Työelämä kyllä voi sairastuttaa. Stressi on pahasta. Itse olen 61v. ja täynnä energiaa. Ehkä hieman jäykkyyttä tullut jäseniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kanssa jo yli 60 v. Tuntuu, että en jaksa alkaa enää tässä iässä treenaamaan täysmatkojen triathloniin. En vaan jaksa enää.
Mutta toki siis vartti ja puolimatkat on suunnitteilla. Päälle 50 v kun juoksin muutama vuosi sitten kokeeksi niin jalkoihin (nilkkoihin, sääriin, tosi oudosti) sattui niin, että meni pari tolpanväliä kerrallaan. Sitten piti kävellä taas. Muutaman kuukauden päästä juoksin jo 7-8 km ilman vaivoja.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin 60v. on entinen 40v. Työelämä kyllä voi sairastuttaa. Stressi on pahasta. Itse olen 61v. ja täynnä energiaa. Ehkä hieman jäykkyyttä tullut jäseniin.
No höpö höpö ole. Biologia on muuttunut tasan nuoruutta ihannoivien pölhöjen omassa päässä. Ne numerot on yhä ihan sitä ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mä aloitin treenaamisen salilla 50+, pilates oli myös ihan ehdoton mun kipuileville nivelille ja jäykälle kropalle. 2 viime vuotta meni niin ettei polvet toimineet ollenkaan, hirveät kivut vaan.
Eilen heitin 2 pientä maastolenkkiä jyrkässä mäkimaastossa. Ei kilometrejä tullut kuin 8 yhteensä mutta mäistä extraboostia. Koville otti mutta kotona voittajafiilis. Polvetkin kesti kivuitta!
Mummo 60+v elämännälkäisenä"
Mahtavaa. Kipeää ja jäykkää kroppaa ja niveliä kun alkaa säästämään ja varomaan niin se voi olla noidankehä, josta ei ole paluuta. Toki maltti ja järki pitää olla, etenkin alussa. Ei se liike kaikkeen ole lääke, mutta aika moneen eikä sitä oikein pysty edes lääkäri ennustamaan. Olen nähnyt 50+ potilaalla sellaiset polvikuvat, että tuntui ihmeeltä että kävelee. Fyysisessä ammatissaan kulki portaissa ja oli ihan muussa asiassa käymässä.
Mulla on ongelma on mm kipusairaus mikä aiheuttaa sen että jokainen treenikerta on kuin ensimmäinen vuosikymmenten jälkeenkin. Palautuminen kestää 3-5pv mutta enhän mä voi niin pitkään odotella kipujen laantumista enkä ole tottunut syömään treenikipuihin buranaa kuten nykyään tehdään (muutenkin joutunut syömään liikaa lääkkeitä). Mulle lääkäri sanoi kuvista (lonkat ja polvet) että nivelrikko on ihan normaalia eikä se satu. Jaa, tuosta olen kyllä täysin eri mieltä - mulla kivut oli helvetilliset. Nyt onneksi vain satunnaisesti noissa polvissa.
Ihan pakko saada kroppa liikkeelle, talvella kun olen käytännössä 6kk sisällä huomaa heti miten jäykistyy. Avantouinti auttaa verenkierrossa talvella ja vesijumppa liikkumisessa. Lisäksi tuntuu jo tässä iässä että elämä menee hukkaan jos ei tee yhtään mitään! Pahin pelkoni
ed
Yli 60v ja joihinkin asioihin olen liian vanha. En pysty koko elämää kuitenkaan tuohon kategoriaan kokonaan asettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin 60v. on entinen 40v. Työelämä kyllä voi sairastuttaa. Stressi on pahasta. Itse olen 61v. ja täynnä energiaa. Ehkä hieman jäykkyyttä tullut jäseniin.
No höpö höpö ole. Biologia on muuttunut tasan nuoruutta ihannoivien pölhöjen omassa päässä. Ne numerot on yhä ihan sitä ikää.
Ymmärrät varmaan mitä edellinen tarkoitti - esim mun mummoni istui kiikkustuolissa 60v:nä ja kutoi sukkaa, käveli kepin kanssa. Ikätoverinsa muuttivat vanhainkoteihin.
Minä ja mun samanikäiset kaverit harrastamme vaellusta, purjehdusta, maratonejakin, yksi jopa ultrajuoksee. Matkustamme, nautimme parisuhteesta ja lastenlapsista. Muutamme ulkomaille aloittamaan uuden elämän kuten minä olen jo puoliksi tehnyt.
Sellaista mitä ennen ehkä 40v:t teki.
Eli jotain on tapahtunut - on se sitten elintavoissa, biologiassa, fysiologiassa tai ajattelutavassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin 60v. on entinen 40v. Työelämä kyllä voi sairastuttaa. Stressi on pahasta. Itse olen 61v. ja täynnä energiaa. Ehkä hieman jäykkyyttä tullut jäseniin.
No höpö höpö ole. Biologia on muuttunut tasan nuoruutta ihannoivien pölhöjen omassa päässä. Ne numerot on yhä ihan sitä ikää.
Ei minustakaan mikään ole muuttunut 40v on 40v ja 60v on 60v ja siinä on vissi ero.
Elämä on luopumista. Kannattaa tehdä voimiensa ja jaksamisiensa mukaan asioita. Kuusikymppisenä kannattaa jo olla myös terveellä tavalla itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin 60v. on entinen 40v. Työelämä kyllä voi sairastuttaa. Stressi on pahasta. Itse olen 61v. ja täynnä energiaa. Ehkä hieman jäykkyyttä tullut jäseniin.
No höpö höpö ole. Biologia on muuttunut tasan nuoruutta ihannoivien pölhöjen omassa päässä. Ne numerot on yhä ihan sitä ikää.
Ymmärrät varmaan mitä edellinen tarkoitti - esim mun mummoni istui kiikkustuolissa 60v:nä ja kutoi sukkaa, käveli kepin kanssa. Ikätoverinsa muuttivat vanhainkoteihin.
Minä ja mun samanikäiset kaverit harrastamme vaellusta, purjehdusta, maratonejakin, yksi jopa ultrajuoksee. Matkustamme, nautimme parisuhteesta ja lastenlapsista. Muutamme ulkomaille aloittamaan uuden elämän kuten minä olen jo puoliksi tehnyt.
Sellaista mitä ennen ehkä 40v:t teki.
Eli jotain on tapahtunut
Mun mummoni hoiti vielä lehmiä täysillä ollessaan 60v mutta kutoi sukkia myös.
Ei mikään ole muuttunut. Ne jotka jaksaa jaksaa ja ne jotka ei niin ei.
Alue: Aihe vapaa
Tule pois tästä maailmasta, sinä et elää täällä voi. Ei elämästä selviä hengissä, ei ainakaan tässä jengissä. Tyttö katsoi kuinka mustaa vesi oli alhaalla jossakin. Helähtää täällä raudat kahleiden, on punaraita puku ylläni. Haistakaa paska koko valtiovalta, ette osa muuta kuin verottaa. Ajomies älä kiiruhda suotta, pakoon ei pääse kohtaloaan.