Onko normaalia että päälle 60 vuotias sanoo "olen kovin vanha jo enkä jaksa enää"

Mä olen 50 ja välillä mietin että tulisipa joku tappava sairaus, ja pääsisin pois. Näissä ajatuksissa minulla toki kivuilla ja sairaudella osansa, mutta ei se välttämätöntä ole 

Olen 51 ja toivon myös että nukkuisin pois. On terveysvaivoja ja kipuja. Eläkkeelle ei päästetä. 

Olen 60 ja en jaksa enää, vuosivuodelta yksinäisempi.

Täytän kohtapuoliin 60 vuotta. Sairauksia on kertynyt jostain syystä varsin monta jo vähän alle 5-kymppisestä lähtien, ja viimeisten muutaman vuoden aikana lisääntyvästi. Tällä hetkellä esim. kelakortissa 11 lääkekorvattavuuskoodia. Töitä teen, mutta olen tehnyt 80% työaikaa jo parikymmentä vuotta, aluksi ihan vaan perheeseen keskittyen ja omaa aikaa ottaen. Nykyään en edes jaksaisi tehdä täyttä työaikaa vaikka työstäni paljon pidänkin.

Onneksi ei ole ainakaan vielä lapsenlapsia, jonka hoitoon pakotettaisiin vapaa-ajalla.

Olen alle 40 enkä oikein tahdo jaksaa monia asioita, kuten typeriä kysymyksiä.

Olen 62-vuotias, täysin terve ja hyvin jaksan. Elän rauhallista, tavallista elämää, toivottavasti vielä ainakin parikymmentä vuotta.

Olen 57 enkä meinaa jaksaa enää yhtikäs mitään, edes pestä hampaita tai viedä roskia. Sairauksia on.

Kyllähän Suomen työelämä tekee aika mahdottomaksi päästä terveenä eläkeikään asti.

oon seitkyt eikä ole mitään valittamista!

"Ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki!"

Minusta tuo on epätavallista jos on ns. siistissä sisätyössä, mutta jos on jossain raskaammassa duunarihommassa, niin ymmärrän hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on epätavallista jos on ns. siistissä sisätyössä, mutta jos on jossain raskaammassa duunarihommassa, niin ymmärrän hyvin.

Istuminen on terveydelle vaarallista.  

Mä oon 59, mulla on uusi nuorempi mies ja elämä ihanaa. Myös sukupuolielämä parempaa ja runsaampaa kuin koskaan, 1-3 kertaa päivässä.

Opiskelin uuden ammatin ja olen kahdessa vuodessa tehnyt itsestäni korvaamattoman.

Haudan partaalle ehtii myöhemminkin, mulla ei sinne ole kiire. Mutta äitini oli tässä iässä aivan loppu. Uskon että se johtui asenneongelmasta ja hoitamattomista nuppihäiriöistä. 

Yksinäisyys on täysin oma valinta, jos pää ja raajat toimivat.  Pitää vain viedä itsensä ihmisten luo, koska ovelta ovelle kiertävää ystävyyspalvelua ei ole.

Mä olen 42 ja koen olevani vanha. Se johtuu kroonisista sairauksista. Olen niiden vuoksi koko ajan väsynyt, mikään määrä unta ei auta.

Olin aina kuvitellut, että olisin virkeä ainakin viisikymppiseksi asti, mutta nyt olen sairaampi kuin eläkkeellä olevat vanhempani.

Fyysisen jaksamisen kokemus on kovin yksilöllinen terveydestä ja vaatimuksista riippuen. Noin 60-vuotias nykyihminen ei pelkän iän takia ole mitenkään raihnainen, vaan keski-ikäinen. Eri asia on mielen muuttuminen: aikaperspektiivi muuttaa arvoja. Se voi näkyä monin tavoin kuten monen aiemmin innokkaasti tavoitellun asian näkemisenä syvimmältään tarpeettomaksi. Jos tuon ikäisellä on elossa olevia vanhempia, se tuo lisäsävyn elämään - kuten sekin, jos he ovat lähiaikoina kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 59, mulla on uusi nuorempi mies ja elämä ihanaa. Myös sukupuolielämä parempaa ja runsaampaa kuin koskaan, 1-3 kertaa päivässä.

Opiskelin uuden ammatin ja olen kahdessa vuodessa tehnyt itsestäni korvaamattoman.

Haudan partaalle ehtii myöhemminkin, mulla ei sinne ole kiire. Mutta äitini oli tässä iässä aivan loppu. Uskon että se johtui asenneongelmasta ja hoitamattomista nuppihäiriöistä. 

Yksinäisyys on täysin oma valinta, jos pää ja raajat toimivat.  Pitää vain viedä itsensä ihmisten luo, koska ovelta ovelle kiertävää ystävyyspalvelua ei ole.

Mä en haluaisi seksiä edes 1- 3 kertaa kuussa. N62

Olen 45v mies ja samat fiilikset. Evvk enää jos ei olisi pieni muksu.

Ei kuulosta hyvältä. Mutta on täällä viiskymppisiäkin, jotka sanovat samaa. Muutenkin tuntuu että jaksamisesta valittaminen on muotia

Kiihoittaminen kansanryhmää kohtaan on viharikos ja siten käräjillä tuomittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 59, mulla on uusi nuorempi mies ja elämä ihanaa. Myös sukupuolielämä parempaa ja runsaampaa kuin koskaan, 1-3 kertaa päivässä.

Opiskelin uuden ammatin ja olen kahdessa vuodessa tehnyt itsestäni korvaamattoman.

Haudan partaalle ehtii myöhemminkin, mulla ei sinne ole kiire. Mutta äitini oli tässä iässä aivan loppu. Uskon että se johtui asenneongelmasta ja hoitamattomista nuppihäiriöistä. 

Yksinäisyys on täysin oma valinta, jos pää ja raajat toimivat.  Pitää vain viedä itsensä ihmisten luo, koska ovelta ovelle kiertävää ystävyyspalvelua ei ole.

Mä en haluaisi seksiä edes 1- 3 kertaa kuussa. N62

Enkä mä vuodessa.

N.50+ 😂

Riippuu todella paljon ihmisestä. Kroonisesti sairas 60v voi jo hyvinkin haluta "seuraavalle tasolle", mutta terveellä ja kaikinpuolin hyväkuntoisella samanikäisellä voi menojalka vipattaa vielä paljonkin eikä hän halua lähteä täältä vielä minnekään pitkään aikaan.

Vaikka olemmekin monessa asiassa samanlaisia niin olemme monella tapaa myös yksilöitä.