Minua ei kyllä koskaan herätetty kouluun. Minulla oli herätyskello

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään kännyköitä ollut ennen ! Niitä tuli vasta -90 luvulla. Pennut kulki kouluun itse ja teki kotitöitä. Vanhemmat teki työtä ja isovanhemmat myös. Pakkasella mentiin töihin kuin kouluun. Eikä valitettu. Toivotaan pakkas talvea niin saatte kokea mitä täällä teitä ennen asuneet on kokeneet. 

Ei ollut kännyköitä ei, mutta onko se jokin ihanne sekään, että lapsi näkee vanhempiaan vain viikonloppuisin kuten keskustelun aloittaja kertoo omasta lapsuudestaan?

Oma lapsuuteni oli myös kauan ennen kännyköitä. Itsellä koulu alkoi yleensä kello 8 ja kun koulumatka oli samaan suuntaan kuin vanhempien työmatka ja suunnilleen yhtä pitkä, niin nousimme kaikki kello 6 ja lähdimme yhdessä kohti koulua ja työpaikkaa kello 7. Ja omat vanhempani tulivat kyllä kotiin illalla.

En ole koskaan oikein pitänyt siitä, kun me vanhemmat ihmiset kuvailemme, kuinka karua

Kyllä minunkin vanhempani tulivat kotiin illalla, mutta myöhään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minuakaan. Heräsin yhdessä vanhempien kanssa klo 5. Tein vanhemmille aamupalan ja lähdin kouluun. Kun tulin koulusta tein läksyt ja tein iltaruuan vanhemmilleni. Näin vanhempiani vain aamuisin ja iltaisin. Kukaan ei koskaan kysynyt onko läksyt tehty. Kertaakaan en myöhästynyt koulusta, minulla oli rannekello.

Teit iltaruuan vanhemmillesi? Mistä vuosikymmenestä puhutaan?

Olen eri. Näin oli meilläkin. Vanhemmat lähtivät jo klo 6 jälkeen aamulla töihin ja minä sekä veljeni heräsimme itse lähtemään kouluun. Aamupalaa ei ollut minkäänlaista. Siksi en tartte sitä vieläkään. Koskaan emme koulusta myöhästyneet. Läksyt tehtiin kun tulimme koulusta ja itse tehtiin itsellemme jotain sapuskaa mitä kaapista löytyi. Läksyt tehtiin tietty ja sitten ruvettiin keittämään perunoita ja tekemään tulta uuniin ja haettiin kaivosta vettä ja liiteristä halkoja ja klapeja, että kaikki oli valmiina kun vanhemmat tulivat töistä. Äiti paistoi pannulla lihaa tai teki läski- tai makkarasoosia, potut olivat valmiina jo. Myöhemmin osasin keittää jo lihakeittoa ja kalakeittoa. Noin 10 vuotiaana. Tämä oli 1955-1965. Kesälomat vietimme lapsina kaikki mummoloissa, niitä oli kaksi, siellä tehtiin myös töitä kun olivat maataloja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika surullisia tarinoita. Kyllä lapsi haluaa, että hänestä pidetään huolta. Turvallisuudentunne tulee siitä ja se vaikuttaa... kaikkeen. 

Mitä epäturvalliata on siinä, että hoitaa oman leiviskänsä omassa kodissaan? Ap

Ei todellakaan ollut turvatonta tai "epäturvallista" vaikka herättiin ihan itse aamulla kun vanhemmat olivat jo menneet töihin, ajoissa lähdettiin kouluun ja pieniä hommia tehtiin plus läksyt kun koulusta tultiin. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että hieman ihmettelin, kun työkaveri sanoi, että ei kymmenvuotiasta voi jättää lähtemään yksin kouluun niin, että on puhelimen päässä. Oma lapsi on herännyt itsenäisesti jo ekaluokkalaisesta. Selviää aamuista kahdella hälytyksellä - herätys ja ulos ovesta.

Oma äiti oli kotiäiti tai kotona töissä koko lapsuuteni, mutta heräsin kyllä herätyskelloon ja myöhemmin lähdin omatoimisesti kouluun.

Lapsesi on sellainen kiltti ja kuuliainen lapsi joka tekee Mitä vanhemmat käskee. Sellaiset hyvin kasvatetut ovat valitettavasti nykyaikana vähenemään päin. Jos lapsesi päättäisi yhtäkkiä olla välittämättä hälytyksistä niin joutuisit sinäkin jotain asialle tekemään mutta toivotaan että sellaista tilannetta ei koskaan tule.

Vierailija kirjoitti:

Tässä mitalinne 🏅🏅🏅🏅

En huoli mitaleita eikä niitä ole tapana ollut jaella tavallisesta arkisesta elämästä ja arkipuuhailusta tai kouluun lähtemisestä itsenäisesti. Pidä vaan itte mitalis tollo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika surullisia tarinoita. Kyllä lapsi haluaa, että hänestä pidetään huolta. Turvallisuudentunne tulee siitä ja se vaikuttaa... kaikkeen. 

Sama fiilis tuli.. selittää aika paljon täällä kirjoittavien asenteita ja kommentteja kyllä.

Aha, ja millälailla "selittää"? En näe mitään väärää siinä, että lapsilla on pieniä hommia koulun ohella tehtävänä. En tuntenut oloani koskaan turvattomaksi enkä mitenkään huonoksi lapsena ja teininä. Naapurin tätejä oli useita, joiden luo voi mennä aina jos jotain olisi tapahtunut. Tädit kutsuivat muutenkin meidät lapset monesti mehulle ja piparkakulle iltapäivällä kun vanhemmat olivat vielä töissä. Kivoja naapurin tätejä olivat ja muistelen heitä kaikkia lämmöllä kuten koko lapsuuttani. Itsenäinen ja hyvin pärjäävä minusta kasvoi kuten myös veljestäni. Nyt ollaan eläkkeellä ja on edelleen mukavaa hoidella kasvimaata, puutarhaa ja muutamaa eläintä lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei minuakaan. Heräsin yhdessä vanhempien kanssa klo 5. Tein vanhemmille aamupalan ja lähdin kouluun. Kun tulin koulusta tein läksyt ja tein iltaruuan vanhemmilleni. Näin vanhempiani vain aamuisin ja iltaisin. Kukaan ei koskaan kysynyt onko läksyt tehty. Kertaakaan en myöhästynyt koulusta, minulla oli rannekello.

Nykyään aika harvalla lapsella on rannekello, ja siksi eivät myöskään ole tottuneita seuraamaan ajan kulua. Asiat tapahtuvat silloin, kun vanhemmat lähettävät viestin tai soittavat.

Alakoulussa äiti herätti, ensin hain vaikka pullansiivun ja palasin peiton alle syömään sitä kuunnellen samalla radiosta kun "Stig Framåt" toivotti hyvää huomenta kaikille tasapuolisesti. Nousin ylös, söin ja vedin päälleni äidin silittämän, vielä lämpimän paidan ja siitä sitten kohta lähdin tallustelemaan koulua kohti. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapset tekee ruokaa ja valmistelee sitä se on koulu läksyt kotityöt. Lapset siivoo ja vie roskat myös. Siivoo lemmikkien paskalaatikot. Lapset laittaa tosiaan perunat kiehumaan tai paistaa munia tai keittää tai murot lautaselle. Kyllä terveet lapset tekee. Ja jo pienestä käyttää haarukkaa ja veistä sekä lautasliinaa tai paperiservettiä. Ja pyyhkii pöydän. Piirtää ja lukee. Osaa lukea ennen kouluun menoa. Pukeutuu. Pesee itse hampaat. Eikä jää luokalle koskaan. 

Lapset myös tekevät hanttihommia ja tienaavat perheelle vähintään 1000e kuussa ruokaan, vuokraan ja juokseviin kuluihin.

Myös harrastuksiin selvittiin itse pyörällä. Ei tarvittu harrastuskyyditystä josta sittemmin on muodostunut vanhempien pyhä velvollisuus.

No mut on äiti herättänyt, mutta en muista mille luokalle asti. Äiti oli perhepäivähoitaja ja oli siis kotona aina. Mulla ei ollut edes kotiavainta moneen vuoteen koska äiti oli kotona eikä ovi ollut lukossa. Silti olen oppinut heräämään herätyskellon kanssa ja menemään ajoissa kouluun tai töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Myös harrastuksiin selvittiin itse pyörällä. Ei tarvittu harrastuskyyditystä josta sittemmin on muodostunut vanhempien pyhä velvollisuus.

Me käytiin teineinä kavereiden kanssa laskettelemassa. Laskettelupaikka oli 10km:n päässä eikä sinne kyllä suksien, monojen ja sauvojen kanssa pyörällä menty. Aina jonkun vanhemmat kuskasi. Eikä nykyäänkään ole kaikki harrastukset omalla kotipaikkakunnalla ja julkisilla ei pääse kulkemaan. 

Mikä on oikein ja mikä väärin, tuskin oikeaa vastausta on. Mutta opetin lapseni heräämään ja tekemään aamutoimet heti ekasta luokasta alkaen. Helpotti arkea kuitenkin kaikille. Mutta toki olin mukana hommissa. Mutta töihin usein lähdin ennen lapsia. Hyvin toimi, eikä kaiketi traumoja ole saaneet. Ja en kyllä ihan ymmärrä näitä, jotka herättelee vielä teini-ikäisiä lapsiaan kouluun viisi kertaa yhden aamun aikana. Siinä on menty metsään jo varhaisessa vaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika surullisia tarinoita. Kyllä lapsi haluaa, että hänestä pidetään huolta. Turvallisuudentunne tulee siitä ja se vaikuttaa... kaikkeen. 

Sama fiilis tuli.. selittää aika paljon täällä kirjoittavien asenteita ja kommentteja kyllä.

Jaa, nykynuoret on ahdistuneita ja masentuneita. Miten se on mahdollista, kun heistä on pidetty niin hyvää huolta?

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että hieman ihmettelin, kun työkaveri sanoi, että ei kymmenvuotiasta voi jättää lähtemään yksin kouluun niin, että on puhelimen päässä. Oma lapsi on herännyt itsenäisesti jo ekaluokkalaisesta. Selviää aamuista kahdella hälytyksellä - herätys ja ulos ovesta.

Oma äiti oli kotiäiti tai kotona töissä koko lapsuuteni, mutta heräsin kyllä herätyskelloon ja myöhemmin lähdin omatoimisesti kouluun.

Suomessa on kummallinen kehumisen kulttuuri sen suhteen, kuinka aikaisin lapset selviytyvät asioista ilman vanhempiaan. Tuskin se on lapselle erityinen etu kasvussa aikuisuuteen, että huolehtii lähes vaippaikäisestä alkaen itse omista asioistaan.

Hmm.. minäkin olin hyvin omatoiminen ja luokan priimus, mutta ei sitä oikein voi verrata nykypäivään. Oma isäni olisi nimittäin kantanut minut hiuksista kouluun seuraavana päivänä, jos olisi käynyt ilmi, etten olekaan hoitanut hommiani kunnolla, jäänyt nukkumaan tms. Nykyään tuosta taas tulisi lasu, syystäkin, joten lapsiin ei ole missään vaiheessa istutettu sellaista automaattista auktoriteetin pelkoa. Kiltit ja tunnolliset kyllä yhä onnistuu omatoimisuudessa, mutta adhd keissit ja vastaavat ei välttämättä, kun ei ole sitä rangaistuksen pelkoa motivoimassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika surullisia tarinoita. Kyllä lapsi haluaa, että hänestä pidetään huolta. Turvallisuudentunne tulee siitä ja se vaikuttaa... kaikkeen. 

Sama fiilis tuli.. selittää aika paljon täällä kirjoittavien asenteita ja kommentteja kyllä.

Jaa, nykynuoret on ahdistuneita ja masentuneita. Miten se on mahdollista, kun heistä on pidetty niin hyvää huolta?

No eihän heistä ole. Hehän viettävät yksin iltapäivät 7-vuotiaasta lähtien, ja siinä iässä myös kännykkä kouraan. Youtube kasvattaa ja sitten some.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että hieman ihmettelin, kun työkaveri sanoi, että ei kymmenvuotiasta voi jättää lähtemään yksin kouluun niin, että on puhelimen päässä. Oma lapsi on herännyt itsenäisesti jo ekaluokkalaisesta. Selviää aamuista kahdella hälytyksellä - herätys ja ulos ovesta.

Oma äiti oli kotiäiti tai kotona töissä koko lapsuuteni, mutta heräsin kyllä herätyskelloon ja myöhemmin lähdin omatoimisesti kouluun.

Suomessa on kummallinen kehumisen kulttuuri sen suhteen, kuinka aikaisin lapset selviytyvät asioista ilman vanhempiaan. Tuskin se on lapselle erityinen etu kasvussa aikuisuuteen, että huolehtii lähes vaippaikäisestä alkaen itse omista asioistaan.

 

Totta! Ihan heitteillejätön rajamailla ololla vieläpä kehuskellaan. Todella outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika surullisia tarinoita. Kyllä lapsi haluaa, että hänestä pidetään huolta. Turvallisuudentunne tulee siitä ja se vaikuttaa... kaikkeen. 

Mitä epäturvalliata on siinä, että hoitaa oman leiviskänsä omassa kodissaan? Ap

Ei todellakaan ollut turvatonta tai "epäturvallista" vaikka herättiin ihan itse aamulla kun vanhemmat olivat jo menneet töihin, ajoissa lähdettiin kouluun ja pieniä hommia tehtiin plus läksyt kun koulusta tultiin. 

 

Ootko nyt ihan varma ettei ollut. Kuitenkin noin voimakkaasti jäänyt sulla nää tapahtumat mieleen. Traumaa?

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. minäkin olin hyvin omatoiminen ja luokan priimus, mutta ei sitä oikein voi verrata nykypäivään. Oma isäni olisi nimittäin kantanut minut hiuksista kouluun seuraavana päivänä, jos olisi käynyt ilmi, etten olekaan hoitanut hommiani kunnolla, jäänyt nukkumaan tms. Nykyään tuosta taas tulisi lasu, syystäkin, joten lapsiin ei ole missään vaiheessa istutettu sellaista automaattista auktoriteetin pelkoa. Kiltit ja tunnolliset kyllä yhä onnistuu omatoimisuudessa, mutta adhd keissit ja vastaavat ei välttämättä, kun ei ole sitä rangaistuksen pelkoa motivoimassa.

Nuo lasut ovat todella vahingollinen systeemi, kun ne ovat siirtäneet vallan perheissä vanhemmilta lapsille. Kun lapsesta tehdään perheen pää niin se on se mikä ne todelliset traumat tuottaa lapselle.