Lue keskustelun säännöt.
Miten te monen lapsen äidit oikein jaksatte? Oma ainoa lapseni vie kaikki mehut minusta
09.10.2024 |
Minulla on vain yksi lapsi, ja hänen asiat vie kaiken aikani ja energiani eikä riitäkään. Olen osapäiväisesti töissä, mutta mitään muuta ns. omaa minulla ei elämässä ole, koska en lapselta vain ehdi. Koko ajan ja joka päivä on jokin ongelma hoidettavana, usein kiireellisesti. Vaatteet ja kengät hajoaa usein ja yllättäen (vaikka yritän ostaa hyvää laatua) ja niitä joutuu kiireellä korjaamaan tai lähteä ostamaan uusia viime tipassa. On vaikka mitä sairautta, allergiaa ja muuta, joiden hoitamiseen menee aikaa enemmän kuin laki sallii, ihan jo atoopikon rasvaukset vie päivittäin aikaa ja hermoja, koska lapsi ei tietenkään tykkää olla rasvattavana. Lääkärissä on jouduttu käymään tänäkin syksynä ja ties montako kertaa. Lisäksi on puheterapiaa ym, niihin joudun aina kesken päivän kuskaamaan toiselle puolelle kaupunkia. Kouluasiat (eka luokka) on rästissä kun sairauksien ja terapioiden vuoksi on ollut poissaoloja. Opettaja vaatii palavereja ja niissä istun vaikkei niistä mitään hyötyä kukaan saa. Lapsi on aika temperamenttinen, niin arki on usein aika hulinaa ja tulista kiukkuakin. Siirtymät on hänelle vaikeita, joten joudun olemaan ohjaamassa kaikessa tekemisessä. Yksin ei voi jättää yhtään. Silti hän on tavallinen lapsi, ei mikään erityislapsi eikä kukaan epäile olevankaan. Iltaisin kaadun sänkyyn niin mehut pois että nukahdan niille sijoilleni ja omat asiani jää hoitamatta. Kuuluuko tämän olla näin rankkaa? Miten te moben lapsen vanhemmat oikein jaksatte? Oman lapseni isä ei juuri osallistu, mutta onhan moni nainen yh ja silti jaksaa monta lasta.
Kommentit (84)
Älä jää ongelmiesi kanssa yksin. Lasten ja nuorten sosiaalihuolto auttaa nimenomaan näissä tilanteissa.
Se on kaikkien etu yhteiskunnassa että äiti voi hyvin. Sieltä saa monenlaista tukea ja apua arkeen. Esim joku voi tulla katsomaan lasta siksi aikaa kun sinä nukut. Tai vaikka siivoaa hieman.
Ei lasta oteta huostaan tai sinua tuomita.
Tärkeintä on että kysyt apua rohkeasti. Tämän kun moni pienen lapsen vanhempi ymmärtäisi Hyvissä ajoin.
Meillä sosiaalihuolto pelasti uupumukselta kun on Nepsy ongelmia vaikka ja mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellasi on vain sinut. Omillani on myös sisarukset ja heidän seuransa on parempaa toisilleen, koska ovat hyvin saman ikäisiä. Pyrin kaikki menot niputtamaan, jottei kaiken aikaa tarvitse pakata kaikkia kyytiin ja ajella edestakaisin. Yhden lähtemisen taktiikalla.
Juuri näin. Kun on monta lasta, niin lapsista on iloa toisilleen
Mä ite olin esikoinen. Ja myönnän, olin hankala lapsi, kunnes pikkuveli synty. En tietenkään aluksi tykännyt, kun en ollut enää huomion keskipiste. Mutta pian sen huomasin kuinka hieno asia se on. Opetti kyllä paljon vastuunkantoa, että voisin olla aika ongelmatapaus, jos ei pikkuveljee ois tullut. Nykyään sisarusten merkitys vielä kasvaa, kun lapsia on niin vähän, eikä oo enää sellasia naapuruston lapsikatraita.
Ei ekaluokkalaiset monikaan kovin omatoimisia vielä ole. Ihme väitteitä täällä että muka olisi. Joku voi olla mutta suurin osa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kolme eritysilasta, mutta hyvin jaksetaan, kun kummallakin vanhemmalla on omaa aikaa ja omat säännölliset harrastukset. Nyt isä mukaan arkeen.
Nyt isä mukaan arkeen? Aloittajan lapsen isä on ilmeisesti etäisä, joka suostuu näkemään lasta pari kertaa kuussa lyhyesti. Mitähän tämä isän arkeen mukaan ottaminen käytännössä tarkoittaisi, jos isä ei tuon enempään ole nytkään suostunut?
Itse taas ymmärsin, että ei olisi yh. Jos asuu isän kanssa yhdessä niin minusta voisi velvoittaa isää osallsitumaan arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tuota kun kirjoitat, että lapsi ei tietenkään tykkää olla rasvattavana. Luulisi ekaluokkalaisen ymmärtävän, että ihoa täytyy rasvata, tykkäsi tai ei.
Itselleni rasvaussessiot olivat pääosin mukavia.
t. Atoopikko
Hän kutisee pahasti siitä rasvaamisesta ja juoksee siksi karkuun ja venkuloi, ei pysy paikallaan. Rasva myös kirvelee ja sitä sitten itkee. On hyvin herkkäihoinen. Kyllä hän ymmärtää, että rasvattava on, mutta silti se on hänelle vaikeaa ja raskasta. Ap
Rasvan ei kuulu kirvellä! Vaihda merkkiä heti. Itsekin kokeilin itseeni rasvaa, mistä pikkulapsi valitti ihan kauheasti ja hitto sehän ihan oikeasti kirveli inhottavasti. Vaihdettiin eri merkkiin ja enää ei tarvinnu lapsen juosta karkuun rasvatessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene lapsen kanssa homeopaatti lle, voi auttaa atooppisen ihon ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Ei ekaluokkalaiset monikaan kovin omatoimisia vielä ole. Ihme väitteitä täällä että muka olisi. Joku voi olla mutta suurin osa ei.
Riippuu siitä, millaista omatoimisuutta ekaluokkalaiselta odotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ekaluokkalaiset monikaan kovin omatoimisia vielä ole. Ihme väitteitä täällä että muka olisi. Joku voi olla mutta suurin osa ei.
Ei sinun ekaluokkalaisesi varmasti olekaan. Käykö edes vessassa itse?
Vierailija kirjoitti:
Älä jää ongelmiesi kanssa yksin. Lasten ja nuorten sosiaalihuolto auttaa nimenomaan näissä tilanteissa.
Se on kaikkien etu yhteiskunnassa että äiti voi hyvin. Sieltä saa monenlaista tukea ja apua arkeen. Esim joku voi tulla katsomaan lasta siksi aikaa kun sinä nukut. Tai vaikka siivoaa hieman.
Ei lasta oteta huostaan tai sinua tuomita.
Tärkeintä on että kysyt apua rohkeasti. Tämän kun moni pienen lapsen vanhempi ymmärtäisi Hyvissä ajoin.
Meillä sosiaalihuolto pelasti uupumukselta kun on Nepsy ongelmia vaikka ja mitä.
Missäs päin Suomessa vielä saa tuollaista konkreettista apua? Erittäin harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useamman lapsen kanssa sitä myös oppii luovimaan ja luomaan rutiineita paremmiksi. Ihminen venyy yllättäviin asioihin, kun on pakko. Et siis olisi välttämättä yhtään sen väsyneempi kahdenkaan lapsen kanssa. Vaatteita ja tavaroita voi kierrättää, lapsista on myös seuraa toisilleen. Sen huomaa jo ihan siitä, kun jos meillä on 9v yökylässä kaverillaan niin 6v vaatii paljon enemmän huomiota vanhemmilta... Toki ne myös välillä tappelee mikä on tosi raivostuttavaa. Ja jos molemmilla olisi puheterapiaa ja lääkärikäyntejä niin siinä olisi enemmän puljaamista, minulla on kaksi perustervettä lasta enkä edes muista milloin olisi pitänyt käyttää viimeksi lääkärillä...
Meillä jo se, että lapsella on leikkikaveri sisaruksesta helpottaa. Kun oli vain yksi, piti olla koko ajan viihdekeskus. Nyt kun toinen, niin toki on ne neuvolat ja hammaslääkärit yms., mutta iltaisin leikkivät keskenään ja koko äiti unohtuu. Olen jopa onnistunut lukemaan lehteä ja juomaan kupin kahvia. Kuulostaa vähältä, mutta minulle iso hetki.
Ihmetyttää tuo yksin ei voi jättää yhtään? Opetatko lasta lainkaan itsenäiseksi. Ei kai voi olla koko ajan ohjaus ellei ole pikkulapsi vai onko joku lääke joka heikentää vointia. Saako leikkiä. Onko koulutehtävät liian vaativia. Voiko terapia pahentaa oireita vai tosiaan parantaa tilaa, mitä lapsi sanoo siitä itse, voiko paremmin vai huonommin. Entä voiko voidella osan ihoa jossa ihottuma on, ei kai joka kohtaa voidella kropasta. Missä on sukulaiset ja mummo. Sun pitää ottaa omaakin aikaa vähän, vaikka sohva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsen isä ei ole kuvioissa mukana? Asuuko hän sitten niin kaukana?
En osaa neuvoa lasten kanssa, en ymmärrä miten kukaan jaksaa kasvattaa lasta jos täytyy käydä töissäkin vielä. Nostan hattua
atoopikkona kehotan kokeilemaan sebamedin suihkugeeliä saippuan sijaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko lapsesi päivähoidossa ennen koulua? Lasketko häntä ulos yksin tai kavereiden kanssa leikkimään? Kulkeeko koulumatkat itse?
Teidän suhteenne kuulostaa turhan tiiviiltä, sinun ei tarvitse olla ohjelmatoimisto tai lapsen viihdyttäjä. Hän keksii kyllä omaa tekemistä, kun kerrot hänelle että teet jotain omaa tai huilaat.
Lapset ovat mestareita pyörittämään vanhempiaan jos sen sallii. Esim kaverini (yhden lapsen yh) muutoin nokkela 8v lapsi ei kuulemma osaa avata kodin ovea, vaan tarvitsee äitinsä siihen. Tämän takia äiti tekee lyhennettyä työaikaa. Kuulemma lukon avaamisen opettamisestakaan ei tule (yllättäen) mitään...
Terapiat ja lääkärikäynnit kuormittavat takuulla arkea, koita saada tämmöisiin kuskausiin apua esim. lapsen isältä. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää tuo yksin ei voi jättää yhtään? Opetatko lasta lainkaan itsenäiseksi. Ei kai voi olla koko ajan ohjaus ellei ole pikkulapsi vai onko joku lääke joka heikentää vointia. Saako leikkiä. Onko koulutehtävät liian vaativia. Voiko terapia pahentaa oireita vai tosiaan parantaa tilaa, mitä lapsi sanoo siitä itse, voiko paremmin vai huonommin. Entä voiko voidella osan ihoa jossa ihottuma on, ei kai joka kohtaa voidella kropasta. Missä on sukulaiset ja mummo. Sun pitää ottaa omaakin aikaa vähän, vaikka sohva.
Mitä järkeä kysyä missä on sukulaiset ja mummo. Jos ne ei ole auttamassa kuten ap sanoo, niin ei ole, oli ne missä vain. Ehkä asuu liian kaukana, ehkä eivät halua auttaa, ehkä eivät enää elä. Mutta mitä väliä sillä. Ei kaikilla sukulaiset halua auttaa.
Lapsi kahdeksaksi tunniksi päiväkotiin ja illalla ipadin katselua.Pysyy hiljaa kun tuijottelee ipadiä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kahdeksaksi tunniksi päiväkotiin ja illalla ipadin katselua.Pysyy hiljaa kun tuijottelee ipadiä.
Siis miksi ekaluokkalainen pitäisi nyt yhtäkkiä laittaa päiväkotiin?
Ei tuo kyllä ole normaalia. Ei minulla ole ollut noin raskasta koskaan vaikka on kaksosetkin joista toisella add.
Mitä rasvaa käyttää? Mistä atopia johtuu, sitä kannattaisi alkaa miettimään. Apteekin perusrasvat ei kyllä auta, ja jos kirvelee on selvä merkki että rasva on vääränlainen. Täytyy etsiä syy ihon oireiluun. Ruoka, kemikaalit, millä peset pyykit jne.
Tietynlainen temperamentti ei estä yhteistyökykyä ja omatoimisuutta. Ne ovat opittavissa olevia asioita.