Lue keskustelun säännöt.
Miten te monen lapsen äidit oikein jaksatte? Oma ainoa lapseni vie kaikki mehut minusta
09.10.2024 |
Minulla on vain yksi lapsi, ja hänen asiat vie kaiken aikani ja energiani eikä riitäkään. Olen osapäiväisesti töissä, mutta mitään muuta ns. omaa minulla ei elämässä ole, koska en lapselta vain ehdi. Koko ajan ja joka päivä on jokin ongelma hoidettavana, usein kiireellisesti. Vaatteet ja kengät hajoaa usein ja yllättäen (vaikka yritän ostaa hyvää laatua) ja niitä joutuu kiireellä korjaamaan tai lähteä ostamaan uusia viime tipassa. On vaikka mitä sairautta, allergiaa ja muuta, joiden hoitamiseen menee aikaa enemmän kuin laki sallii, ihan jo atoopikon rasvaukset vie päivittäin aikaa ja hermoja, koska lapsi ei tietenkään tykkää olla rasvattavana. Lääkärissä on jouduttu käymään tänäkin syksynä ja ties montako kertaa. Lisäksi on puheterapiaa ym, niihin joudun aina kesken päivän kuskaamaan toiselle puolelle kaupunkia. Kouluasiat (eka luokka) on rästissä kun sairauksien ja terapioiden vuoksi on ollut poissaoloja. Opettaja vaatii palavereja ja niissä istun vaikkei niistä mitään hyötyä kukaan saa. Lapsi on aika temperamenttinen, niin arki on usein aika hulinaa ja tulista kiukkuakin. Siirtymät on hänelle vaikeita, joten joudun olemaan ohjaamassa kaikessa tekemisessä. Yksin ei voi jättää yhtään. Silti hän on tavallinen lapsi, ei mikään erityislapsi eikä kukaan epäile olevankaan. Iltaisin kaadun sänkyyn niin mehut pois että nukahdan niille sijoilleni ja omat asiani jää hoitamatta. Kuuluuko tämän olla näin rankkaa? Miten te moben lapsen vanhemmat oikein jaksatte? Oman lapseni isä ei juuri osallistu, mutta onhan moni nainen yh ja silti jaksaa monta lasta.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tuota kun kirjoitat, että lapsi ei tietenkään tykkää olla rasvattavana. Luulisi ekaluokkalaisen ymmärtävän, että ihoa täytyy rasvata, tykkäsi tai ei.
Itselleni rasvaussessiot olivat pääosin mukavia.
t. Atoopikko
Hän kutisee pahasti siitä rasvaamisesta ja juoksee siksi karkuun ja venkuloi, ei pysy paikallaan. Rasva myös kirvelee ja sitä sitten itkee. On hyvin herkkäihoinen. Kyllä hän ymmärtää, että rasvattava on, mutta silti se on hänelle vaikeaa ja raskasta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota vähemmän stressiä. Rasvaus on pakollista vaikka lapsi ei siitä tykkää ja ei pidä kokea huonoa omaatuntoa siitä että lapsi nyt sitten vaikka itkee siinä tilanteessa kun tähän toimenpiteeseen joutuu.
Terapioita ei ole joka päivä, niihin voi muuten saada kela taksin, tuota vaihtoehto voisi ihan kelasta kysyä.
Jos ne kengät nyt hajoaa niin mitä väliä jos lapsi menee kouluun vaikka kumpparit jalassa tai mitkä kengät nyt vaan sattuu löytymään. En mä ainakaan heti lähde uusia ostaa, vaan sitten ku ehtii. Prisma on kätevä saa ruuat ja vaateet samalla reissulla, en todellakaan käy shoppailemassa erityisen paljon, jos lapsi osaa vaatia jotain tiettyä merkkiä vaatteissa, niin sitten pitää olla jo sen verran iso että osaa ostokset itsenäisesti hoitaa.
Kouluun voi vaikuttaa, tehkää läksyt, hae kirjat koulusta kun on poissa oloja ja tehkää päivän tehtävät.
Ekapeli kannattaa ladata vaikka kännykkään ja anna lapsen pelata joka päivä, tää peli on hyvä kun opettelee lukemaan.
Oppi ja ilo- sarja on myös hyvä, siinä on tehtäviä eri ikäisille mm. äidinkieli ja matematiikka ois hyviä aiheita.
Lapselle voi pyytää koulusta tukiopetusta.
Koita varata koulun jälkeen kaikkia niitä terapia ja lääkäri aikoja, sanot suoraan että lapsi kärsii siitä että ne ajat osuu koulun päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tuota kun kirjoitat, että lapsi ei tietenkään tykkää olla rasvattavana. Luulisi ekaluokkalaisen ymmärtävän, että ihoa täytyy rasvata, tykkäsi tai ei.
Itselleni rasvaussessiot olivat pääosin mukavia.
t. Atoopikko
Hän kutisee pahasti siitä rasvaamisesta ja juoksee siksi karkuun ja venkuloi, ei pysy paikallaan. Rasva myös kirvelee ja sitä sitten itkee. On hyvin herkkäihoinen. Kyllä hän ymmärtää, että rasvattava on, mutta silti se on hänelle vaikeaa ja raskasta. Ap
Koita öljykylpyä, meillä lapsi paljon mielummin kylpee iltaisin kuin antaa rasvata. Mahtuu vielä ihan tilavaan lastenvannaan, ja on 7v.
Yksilapsisissa perheissä vanhemmat ovat lapsen leikkikaveri. Siinä mielessä yksilapsisilla perheillä kuormitus voi olla suurempaa kuin monilapsisessa perheessä.
Noin se on, että vähänkin haastavampi lapsi niin isä ei viitsi osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva ensimmäisellä luokalla on kovin omatoiminen, monelle on vielä siirtymät vaikeita ja tarvitsee aikuisten apua paljon.
Kannattaa myös muistaa että koulun alkaminen on todella iso muutos lapselle ja koulua on vasta ollut kovin vähän aikaa. Monesti lapset jouluun mennessä alkaa tottua vasta kunnolla siihen koulumaailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on neljä lasta ja jäin yksinhuoltajaksi, kun he olivat päiväkodissa/pikkukoululaisia.
On joutunut suhteuttamaan asioita. Oikaisemaan valmisruuissa, sietämään kaaosta tai sitä ettei kaikkeen ole varaa.
Sisaruksilta voi lainata/kierrättää vaatteita. Jos kengät hajoaa tai takin vetskari, niin voi lainata toiselta. Usein kyllä on vähintään kirppikseltä hankittu varalle jotain. Ei ole maailmanloppu mennä kokoa liian isoissa saappaissa kouluun tai pukea väärän värinen takki, kunnes on rahaa uuteen.
Isommassa perheessä vastuu jakautuu. Joku vie koiran lenkille, toinen siirtää pyykit kuivausrumpuun, kolmas tyhjentää tiskikoneen, neljäs imuroi eteisen... arjen joutuu opettamaan lapsille, koska äiti käy töissä ja on ihminen eikä kotitalouskone. Kun kotityöt on jaettu, niin ehtii myös viettää yhteistä aikaa tai vaikka vaan lepäillä. Vastuu tuo myös merkityksellisyyttä ja vahvistaa itsetuntoa, jos sen suhteuttaa lapsen taitoihin eikä vaadi liikaa.
Meilläkin perheessä on erityistarpeita ja sairauksia. Arki ei aina ole helppoa ja etenkin joskus tuntuu ettei mikään riitä. On palaveria, harrastuksia, rahat aina loppu... mutta sitten taas helpottaa.
Itse olin ainoa lapsi ja sain elää hyvin suojattua elämää. Varsinkaan äiti ei edes antanut osallistua mihinkään kotityöhön, vaan kulki perässä korjailemassa. Lakanat vaihtui itsestään, silitetyt vaatteet ilmestyi koulupöydälle. Lämmin ruoka odotti keittiössä joka päivä klo 16.30.
Yläasteaikoinani äiti sitten havahtui, että muut tekee jo sitä ja tätä, mutta minä en osaa mitään. Silloin ei kiinnostanutkaan edes oppia. Kaverit kiinnosti enemmän ja harrastukset. Kun muutin omaan kotiin, niin jouduin opettelemaan kaiken kantapään kautta itse.
Kun sitten sain omia lapsia, niin he ovat jo ihan pienestä opetelleet kantamaan vastuuta kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellasi on vain sinut. Omillani on myös sisarukset ja heidän seuransa on parempaa toisilleen, koska ovat hyvin saman ikäisiä. Pyrin kaikki menot niputtamaan, jottei kaiken aikaa tarvitse pakata kaikkia kyytiin ja ajella edestakaisin. Yhden lähtemisen taktiikalla.
Juuri näin. Kun on monta lasta, niin lapsista on iloa toisilleen
Joo epäilemättä. Etenkin sellaisissa tilanteissa kun yksi sisaruksista kiusaa muita sisaruksia. Tai kun vanhemmat ikääntyy ja kaikki hoidettavat asiat jää yhden lapsen vastuulle sisaruskatraasta. Perinnönjaossa ollaan kyllä tietysti kärppänä paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän atoopikkolasta auttaa D-vitamiinin nostaminen 50 yksikköön/vrk. Tuon voi vielä turvallisesti antaa. Voide olisi hyvä olla kirvelemätön. Meille määrättiin ensin karbamidivoide, mutta se kirvelee itseäkin niin paljon, että on pestävä pois. Tsemppiä!
https://www.vitamina.fi/tuote/iho-omega-mustaherukkaoljy-oliivioljy-150…
Tää ehdottomasti päivittäiseen käyttöön lapselle , auttaa iho-ongelmiin todella hyvin.
Meillä näkyi jo kahdessa viikossa vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tuota kun kirjoitat, että lapsi ei tietenkään tykkää olla rasvattavana. Luulisi ekaluokkalaisen ymmärtävän, että ihoa täytyy rasvata, tykkäsi tai ei.
Itselleni rasvaussessiot olivat pääosin mukavia.
t. Atoopikko
Minä ymmärrän loistavasti, ettei tykkää. Itsellä ikää jo 40 vuotta, mutta edelleen vihaan rasvaamista. Jmlauta ei ole rasittavampaa puuhaa.
Eli meitä on moneksi.
Oletko ap kokeillut lapsen iholle aloe vera-geeliä? Minulla se auttaa kutinaan paremmin kuin mikään rasva yksinään. Sekoitan sitä yleensä perusrasvan joukkoon, kun yksinään ei tahdo riittää kosteutukseksi.
T. Toinen atoopikko
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tuota kun kirjoitat, että lapsi ei tietenkään tykkää olla rasvattavana. Luulisi ekaluokkalaisen ymmärtävän, että ihoa täytyy rasvata, tykkäsi tai ei.
Itselleni rasvaussessiot olivat pääosin mukavia.
t. Atoopikko
Mitä rasvaa käytät ap? Jotkut perusrasvat kirvelee rasvauksen jälkeen esim Ceralan, jos on ihorikkoja/herkkyyttä. Kannattaa kokeilla eri rasvoja. Kaikki ei käy kaikille.
Kokeile antaa lapsen itse rasvata esim reidet, pohkeet ja käsivarret. Tai rasvatkaa telkun ääressä tai muuten tehkää tilanteesta hauska leikki "kuormuri levittää rasvaa tietä pitkin tänne ja tonne ja tänne... nyt kuormuri hakee lisää rasvaa ja jatkaa työtään..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siten jaksan, että isä hoitaa puolet. Kun saa omaa aikaa ja taukoja perheestä niin kummasti jaksaa.
Huhhuh. Väsyin jo lukemisestakin.
Olin aikanaan vähän yllättynyt, kun kahden lapsen kanssa ei ollutkaan kaksinverroin raskaampaa kuin yhden. Pienempi lapsi seurasi silmä kovana, mitä isompi teki ja minun ei siten tarvinnut viihdyttää pienempää. Kun lapsia oli vain yksi, olin koko ajan kiinni hänessä, sillä hän kaipasi seuraa. Toisen ja myöhemmin kolmannen lapsen kanssa tilanne on ollut aivan erilainen, sillä lapsista on ainakin osan ajasta seuraa toisilleen. Toki monesti joudun myös toimimaan erotuomarina, mikä on raskasta.
Joku tuolla jo sanoikin, että lapset ovat keskenään hyvin erilaisia. Jonkun kanssa voi olla helpompaa kuin toisen, eikä se johdu kasvattajasta vaan lasten erilaisista luonteista.
4 lasta, tosin pitkällä aikavälillä.
1. 3kk koliikki, toisella 3. vuoden! Hänellä myös paha atopia joka saatiin hallintaan vasta kun oli 10v. Henkisesti ja fyysisesti helvettiä hänelle ja meille.
Töihin menin kun olivat 1v, 1. joutui sairaalaan viikon kuluttua töiden alkamisesta - lisästressiä.
2. lapsen ja 3v valvomisen jälkeen työkaveri mietti ettei ole koskaan nähnyt vihreänharmaata ihmistä. Sellainen olin nukuttuani vuosia max 2h yössä. Lopulta lapsi oppi nukkumaan mutta minä olin uneton vielä 35v myöhemminkin. Vasta nyt eläkkeellä olen oppinut nukkumaan jopa 6h.
Atopia saatiin lopulta hallintaan homeopatialääkärin avulla mihin en uskonut lainkaan. Rasvat ei sopineet eikä auttaneet.
Tämän jälkeen 3. lapsi tuntui unelmahelpolta kuten 4. keskonenkin.
Sitä vaan elettiin eikä ajateltu tai analysoitu liikaa kaikkea kuten nyt. Sellaiseen hukkuu energiaa turhaan. Ei ollut vaihtoehtoja!
Helposti. Lastenhuoneen ovi kiinni ja sohvalle juomaan kuppi kahvia. Kun lapsia on useampi ne ei vaadi sulta koko aja mitään vaan olet pääasiassa kokki ja pyykkäri.
Uupunut äiti ja haastava lapsi kotikouluun ei kuulosta oikein kannatettavalta idealta. Aapeen henkireikähän on ne lapsen koulupäivät kun aapee saa olla töissä.