Lue keskustelun säännöt.
Miten te monen lapsen äidit oikein jaksatte? Oma ainoa lapseni vie kaikki mehut minusta
09.10.2024 |
Minulla on vain yksi lapsi, ja hänen asiat vie kaiken aikani ja energiani eikä riitäkään. Olen osapäiväisesti töissä, mutta mitään muuta ns. omaa minulla ei elämässä ole, koska en lapselta vain ehdi. Koko ajan ja joka päivä on jokin ongelma hoidettavana, usein kiireellisesti. Vaatteet ja kengät hajoaa usein ja yllättäen (vaikka yritän ostaa hyvää laatua) ja niitä joutuu kiireellä korjaamaan tai lähteä ostamaan uusia viime tipassa. On vaikka mitä sairautta, allergiaa ja muuta, joiden hoitamiseen menee aikaa enemmän kuin laki sallii, ihan jo atoopikon rasvaukset vie päivittäin aikaa ja hermoja, koska lapsi ei tietenkään tykkää olla rasvattavana. Lääkärissä on jouduttu käymään tänäkin syksynä ja ties montako kertaa. Lisäksi on puheterapiaa ym, niihin joudun aina kesken päivän kuskaamaan toiselle puolelle kaupunkia. Kouluasiat (eka luokka) on rästissä kun sairauksien ja terapioiden vuoksi on ollut poissaoloja. Opettaja vaatii palavereja ja niissä istun vaikkei niistä mitään hyötyä kukaan saa. Lapsi on aika temperamenttinen, niin arki on usein aika hulinaa ja tulista kiukkuakin. Siirtymät on hänelle vaikeita, joten joudun olemaan ohjaamassa kaikessa tekemisessä. Yksin ei voi jättää yhtään. Silti hän on tavallinen lapsi, ei mikään erityislapsi eikä kukaan epäile olevankaan. Iltaisin kaadun sänkyyn niin mehut pois että nukahdan niille sijoilleni ja omat asiani jää hoitamatta. Kuuluuko tämän olla näin rankkaa? Miten te moben lapsen vanhemmat oikein jaksatte? Oman lapseni isä ei juuri osallistu, mutta onhan moni nainen yh ja silti jaksaa monta lasta.
Kommentit (84)
Kun niitä on monta, ne imevät verta myös toisistaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien lasten kanssa ei ole yhtä haastavaa.
Selvittelepä mitä tukimuotoja voisit saada.
Ainakin erityislasten terapiat tapahtuu koulussa. Terapeutti tulee sinne paikalle ja pitää terapian. Selvitä olisiko teille mahdollista.
Tilaa vaatteet netin kautta, helppoa ja nopeaa. Toki hiukan täytyy osata ennakoida. Pidä vaikka 1 vähän liian isot varavaatteet valmiina. Voit ottaa ne käyttöön jos edelliset hajoaa tai ottaa käyttöön uuteen kokoon siirtyessä ja ostaa varastoon taas 1 kokoa isommat.
Osta vaatelaastareita paikkaukseen.
Ja laske rimaa. Jos housuissa on reikä, niillä voi vielä mennä pari viikkoa kouluun että äiti ehtii kauppaan.
Useammankin lapsen kanssa selviää kun elämä rullaa suunnilleen normaalisti. Sitten kun se palikkatalo kaatuu, niin ryminä on kova...
T. 9 lapsen äiti
Että saa kouluun sen terapeutin vaatii et se puheterapia on Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta eli pitkä ja suuri tarve puheterapialle .Jos on hva:n puheterapia, se on matalampi tarve , ja sinne pitää itse kuskata.
Kyllä on taas sellaista tarinaa, etä huh huh. Normaalit vanhemmat jaksavat lastensa kanssa siksi, etteivät tee heistä mitään käveleviä ihmisurheja vaan harrastavat esim. liikuntaa ja ulkoilua sairastelun ja moniongelmaisuuden sjiaan. Moni iho-oire johtuu sisäilmaongelmista
Ja "lapsi tempperamenttinen". Lapset voivat hyvin, jos saavat kasvaa lapselle sopivassa ympäristössä. Lääketeollisuuden koekaniinina ja erinäisten "auttajien" kela-korvattavana asiakkaana lapsi on koko ajan hyvin kaukana siitä, mitä on hyvä lapsen elämä. Huutaisin ja protestoisin minäkin. Ja varmaan kiemurtelee rasvoistakin siksi, että vaistoaa niiden olevan myrkkyjä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas sellaista tarinaa, etä huh huh. Normaalit vanhemmat jaksavat lastensa kanssa siksi, etteivät tee heistä mitään käveleviä ihmisurheja vaan harrastavat esim. liikuntaa ja ulkoilua sairastelun ja moniongelmaisuuden sjiaan. Moni iho-oire johtuu sisäilmaongelmista
Ja "lapsi tempperamenttinen". Lapset voivat hyvin, jos saavat kasvaa lapselle sopivassa ympäristössä. Lääketeollisuuden koekaniinina ja erinäisten "auttajien" kela-korvattavana asiakkaana lapsi on koko ajan hyvin kaukana siitä, mitä on hyvä lapsen elämä. Huutaisin ja protestoisin minäkin. Ja varmaan kiemurtelee rasvoistakin siksi, että vaistoaa niiden olevan myrkkyjä
No niin, ota nyt ne aamulääkkeesi.
Eihän se helppoa ole. Jäin kahden lapsen yksinhuoltajaksi, kun he olivat 4 ja 2. Esikoisella on asperger, nuoremmalla on allergia+astma+atopia. Onnekseni vanhempani asuvat lähellä ja osallistuvat lasten elämään lähes päivittäin. Silti tuntuu ajoittain todella raskaalta, varsinkin jos nuorempi on joutunut allergian tai astman takia sairaalaan. Ne hetket ovat oikeasti todella pelottavia ja keho jää pitkäksi aikaa stressitilaan, kun on pelännyt pienen lapsensa kuolevan.
Mutta pakko on pärjätä kun ei muutakaan voi. On oikaistava sieltä, mistä pystyy ja madallettava rimaa. Ei haittaa, jos housussa on pieni reikä. Lapset voivat katsoa järkeviä lastenohjelmia sillä aikaa, kun äiti siivoaa, laittaa ruokaa tai ottaa pienet torkut. Rahaa ihmeellisyyksiin ei ole, mutta pienemmille lapsille riittävät pienetkin merkitykselliset asiat ja lämmin yhdessäolo. Kuvittelisin, että kahden lapsen kanssa voi olla joskus helpompaa kun yhden, sillä he leikkivät keskenään eikä jatkuvasti tarvitse viihdyttää. Toki kolikon toisena puolena ovat riidat ja tappelut... Vaikka lapset ovat maailman rakkaimpia, niin vanhempana ei oikein voi voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin kokisin tosi raskaaksi, jos olisi paljon sairastelua...mutta muuta en ymmärrä. Kyllä ekaluokkalaisen pitäisi olla jo sen verran omatoiminen ja yhteistyökykyinen ettei elämä ole taistelua, että ehkä katsoisin peiliin. Lapsilta voi vaatia ja määrätä niitä rajoja.
Mulla on kaksi lasta ja juurikin ekaluokkalainen kyllä pärjäilee tunnin tai pari yksin sekä leikkii usein 2-3tuntiakin kavereiden kanssa ulkona. Ohjausta toki vaatii, mutta eipä tuo kauaa vastaan pistä, kun tietää että jotkin asiat pitää vain tehdä kuten läksyt, hammaspesut, välikerros ulos pukea ja hampaiden oikomiskoje suussa pidettävä. Toki soittaa suuta, mutta sellasia ne lapset on.
Rasittaa välillä kuivata märkiä kenkiä, paikata housuja tai etsiä hävinnyttä pipoa ja täytellä lappuja sekä varata aikoja mutta... Se nyt vaan on normaalia vanhemmuutta
En osaa ottaa muuhun kantaa, mutta muutamat varavaatteet ulkoiluun kannattaa ostaa kirppikseltä, niin ei tarvii lähteä kauppaan paniikissa. Niitä saa parilla eurolla, ja voi sitten lahjoittaa eteenpäin jos ei tule käyttöä.
Entä oletko selvitellyt mitään varamummo- tms.palveluita, että saisit välillä rentoutua? Mummo vie metsään retkelle, niin lapsi rauhoittuu ja oppii samalla asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa muuhun kantaa, mutta muutamat varavaatteet ulkoiluun kannattaa ostaa kirppikseltä, niin ei tarvii lähteä kauppaan paniikissa. Niitä saa parilla eurolla, ja voi sitten lahjoittaa eteenpäin jos ei tule käyttöä.
Entä oletko selvitellyt mitään varamummo- tms.palveluita, että saisit välillä rentoutua? Mummo vie metsään retkelle, niin lapsi rauhoittuu ja oppii samalla asioita.
Varamummoa ei käytännössä saa, koska niitä ei ole juuri yhtään mutta hakijoita paljon. Samoin tukiperhettä joutuu jonottamaan vuosia eikä kaikki silti saa sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa muuhun kantaa, mutta muutamat varavaatteet ulkoiluun kannattaa ostaa kirppikseltä, niin ei tarvii lähteä kauppaan paniikissa. Niitä saa parilla eurolla, ja voi sitten lahjoittaa eteenpäin jos ei tule käyttöä.
Entä oletko selvitellyt mitään varamummo- tms.palveluita, että saisit välillä rentoutua? Mummo vie metsään retkelle, niin lapsi rauhoittuu ja oppii samalla asioita.
Varamummoa ei käytännössä saa, koska niitä ei ole juuri yhtään mutta hakijoita paljon. Samoin tukiperhettä joutuu jonottamaan vuosia eikä kaikki silti saa sellaista.
Meidän kunnassa ihan facen sivuilla haetaan ja tarjotaan varamummopalveluita.
Ei tarvitse roikkua byrokratian hampaissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa muuhun kantaa, mutta muutamat varavaatteet ulkoiluun kannattaa ostaa kirppikseltä, niin ei tarvii lähteä kauppaan paniikissa. Niitä saa parilla eurolla, ja voi sitten lahjoittaa eteenpäin jos ei tule käyttöä.
Entä oletko selvitellyt mitään varamummo- tms.palveluita, että saisit välillä rentoutua? Mummo vie metsään retkelle, niin lapsi rauhoittuu ja oppii samalla asioita.
Varamummoa ei käytännössä saa, koska niitä ei ole juuri yhtään mutta hakijoita paljon. Samoin tukiperhettä joutuu jonottamaan vuosia eikä kaikki silti saa sellaista.
Meidän kunnassa ihan facen sivuilla haetaan ja tarjotaan varamummopalveluita.
Ei tarvitse roikkua byrokratian hampaissa
Aha, hienoa! Useimmissa kunnissa ei. Eli tuo lohduttaa vain jos asuu teidän kunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin kokisin tosi raskaaksi, jos olisi paljon sairastelua...mutta muuta en ymmärrä. Kyllä ekaluokkalaisen pitäisi olla jo sen verran omatoiminen ja yhteistyökykyinen ettei elämä ole taistelua, että ehkä katsoisin peiliin. Lapsilta voi vaatia ja määrätä niitä rajoja.
Mulla on kaksi lasta ja juurikin ekaluokkalainen kyllä pärjäilee tunnin tai pari yksin sekä leikkii usein 2-3tuntiakin kavereiden kanssa ulkona. Ohjausta toki vaatii, mutta eipä tuo kauaa vastaan pistä, kun tietää että jotkin asiat pitää vain tehdä kuten läksyt, hammaspesut, välikerros ulos pukea ja hampaiden oikomiskoje suussa pidettävä. Toki soittaa suuta, mutta sellasia ne lapset on.
Rasittaa välillä kuivata märkiä kenkiä, paikata housuja tai etsiä hävinnyttä pipoa ja täytellä lappuja sekä varata aikoja mutta... Se nyt vaan on normaalia vanhemmuutta
Ai ekaluokkalaisen pitäisi olla omatoiminen ja yhteistyökykyinen? Moni vain ei ole. Eikä se ole kasvatuskysymys. Voi olla lievää adhd:ta, lievää add:tä, lievää autismityyppisyyttä, hahmotushäiriö, toiminnanohjauksen ongelmia, tietynlainen synnynnäinen temperamentti jne. Mikään näistä ei ole diagnoosiin oikeuttava eikä tee lasta erityislapseksi, vaan ihan tavallisia lapsia tuollaiset ovat, heitä on kymmenen tusinassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolme eritysilasta, mutta hyvin jaksetaan, kun kummallakin vanhemmalla on omaa aikaa ja omat säännölliset harrastukset. Nyt isä mukaan arkeen.
Itsellä 2 lasta alle 2 vuoden ikäerolla. Koskaan ei ole käynyt mielessä etten jaksa. Uskon että juuri sama sukupuoli ja pieni ikäero on salaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä 2 lasta alle 2 vuoden ikäerolla. Koskaan ei ole käynyt mielessä etten jaksa. Uskon että juuri sama sukupuoli ja pieni ikäero on salaisuus.
Terveet lapset?
Vierailija kirjoitti:
Meillä kolme eritysilasta, mutta hyvin jaksetaan, kun kummallakin vanhemmalla on omaa aikaa ja omat säännölliset harrastukset. Nyt isä mukaan arkeen.
Nyt isä mukaan arkeen? Aloittajan lapsen isä on ilmeisesti etäisä, joka suostuu näkemään lasta pari kertaa kuussa lyhyesti. Mitähän tämä isän arkeen mukaan ottaminen käytännössä tarkoittaisi, jos isä ei tuon enempään ole nytkään suostunut?
Lapsen sairastelu kyllä suistaa helposti vanhemman jaksamisen nollaan, etenkin jos on ainoana vanhempana hoitamassa sitä sairastelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa muuhun kantaa, mutta muutamat varavaatteet ulkoiluun kannattaa ostaa kirppikseltä, niin ei tarvii lähteä kauppaan paniikissa. Niitä saa parilla eurolla, ja voi sitten lahjoittaa eteenpäin jos ei tule käyttöä.
Entä oletko selvitellyt mitään varamummo- tms.palveluita, että saisit välillä rentoutua? Mummo vie metsään retkelle, niin lapsi rauhoittuu ja oppii samalla asioita.
Varamummoa ei käytännössä saa, koska niitä ei ole juuri yhtään mutta hakijoita paljon. Samoin tukiperhettä joutuu jonottamaan vuosia eikä kaikki silti saa sellaista.
Meidän kunnassa ihan facen sivuilla haetaan ja tarjotaan varamummopalveluita.
Ei tarvitse roikkua byrokratian hampaissa
Aha, hienoa! Useimmissa kunnissa ei. Eli
No mikset laita kuntalaisten facen kirppissivulle että etsit varamummoa, niin täällä tehdään??
Kunnan virallisilla palveluilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa vaan kuntalaisten omalla aktiivisuudella!
Mikään ei estä sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin kokisin tosi raskaaksi, jos olisi paljon sairastelua...mutta muuta en ymmärrä. Kyllä ekaluokkalaisen pitäisi olla jo sen verran omatoiminen ja yhteistyökykyinen ettei elämä ole taistelua, että ehkä katsoisin peiliin. Lapsilta voi vaatia ja määrätä niitä rajoja.
Mulla on kaksi lasta ja juurikin ekaluokkalainen kyllä pärjäilee tunnin tai pari yksin sekä leikkii usein 2-3tuntiakin kavereiden kanssa ulkona. Ohjausta toki vaatii, mutta eipä tuo kauaa vastaan pistä, kun tietää että jotkin asiat pitää vain tehdä kuten läksyt, hammaspesut, välikerros ulos pukea ja hampaiden oikomiskoje suussa pidettävä. Toki soittaa suuta, mutta sellasia ne lapset on.
Rasittaa välillä kuivata märkiä kenkiä, paikata housuja tai etsiä hävinnyttä pipoa ja täytellä lappuja sekä varata aikoja mutta... Se nyt vaan on normaalia vanhemmuutta
Ai ekaluokkalais
Juu, sitä kutsutaan koulukypsyydeksi. Ihan niitä temperamentinkin haasteita hiotaan kasvatuksella. Moni lapsi saa haasteisiin vasujen ja varhaiskasvatuksen kautta tukea sekä ohjausta. Missä vika jos ei kehity? Normaali lapsi tuon ikäisenä ymmärtää syy-seuraus suhteen sekä haluaa ikätasoista vastuuta ja toimia/kuulua ryhmässä sekä ovat tarkkoja säännöistä. Tietynlainen itsenäistyminen on tärkeää jo kasvun ja kehityksen kannalta. Nooo, ei ihme että lapset on niin sekasin nykyään, jos nämä ei ole itsestäänselvyksiä
Vierailija kirjoitti:
Eihän se helppoa ole. Jäin kahden lapsen yksinhuoltajaksi, kun he olivat 4 ja 2. Esikoisella on asperger, nuoremmalla on allergia+astma+atopia. Onnekseni vanhempani asuvat lähellä ja osallistuvat lasten elämään lähes päivittäin. Silti tuntuu ajoittain todella raskaalta, varsinkin jos nuorempi on joutunut allergian tai astman takia sairaalaan. Ne hetket ovat oikeasti todella pelottavia ja keho jää pitkäksi aikaa stressitilaan, kun on pelännyt pienen lapsensa kuolevan.
Mutta pakko on pärjätä kun ei muutakaan voi. On oikaistava sieltä, mistä pystyy ja madallettava rimaa. Ei haittaa, jos housussa on pieni reikä. Lapset voivat katsoa järkeviä lastenohjelmia sillä aikaa, kun äiti siivoaa, laittaa ruokaa tai ottaa pienet torkut. Rahaa ihmeellisyyksiin ei ole, mutta pienemmille lapsille riittävät pienetkin merkitykselliset asiat ja lämmin yhdessäolo. Kuvittelisin, että kahden lapsen kanssa voi olla joskus helpompaa kun yhden, sillä he leikkivät keske
Miksi yhtäkään lasta tarvitsisi koko ajan viihdyttää?
Meillä on perheessä kaksi aikuista.