Lue keskustelun säännöt.
Miten te monen lapsen äidit oikein jaksatte? Oma ainoa lapseni vie kaikki mehut minusta
09.10.2024 |
Minulla on vain yksi lapsi, ja hänen asiat vie kaiken aikani ja energiani eikä riitäkään. Olen osapäiväisesti töissä, mutta mitään muuta ns. omaa minulla ei elämässä ole, koska en lapselta vain ehdi. Koko ajan ja joka päivä on jokin ongelma hoidettavana, usein kiireellisesti. Vaatteet ja kengät hajoaa usein ja yllättäen (vaikka yritän ostaa hyvää laatua) ja niitä joutuu kiireellä korjaamaan tai lähteä ostamaan uusia viime tipassa. On vaikka mitä sairautta, allergiaa ja muuta, joiden hoitamiseen menee aikaa enemmän kuin laki sallii, ihan jo atoopikon rasvaukset vie päivittäin aikaa ja hermoja, koska lapsi ei tietenkään tykkää olla rasvattavana. Lääkärissä on jouduttu käymään tänäkin syksynä ja ties montako kertaa. Lisäksi on puheterapiaa ym, niihin joudun aina kesken päivän kuskaamaan toiselle puolelle kaupunkia. Kouluasiat (eka luokka) on rästissä kun sairauksien ja terapioiden vuoksi on ollut poissaoloja. Opettaja vaatii palavereja ja niissä istun vaikkei niistä mitään hyötyä kukaan saa. Lapsi on aika temperamenttinen, niin arki on usein aika hulinaa ja tulista kiukkuakin. Siirtymät on hänelle vaikeita, joten joudun olemaan ohjaamassa kaikessa tekemisessä. Yksin ei voi jättää yhtään. Silti hän on tavallinen lapsi, ei mikään erityislapsi eikä kukaan epäile olevankaan. Iltaisin kaadun sänkyyn niin mehut pois että nukahdan niille sijoilleni ja omat asiani jää hoitamatta. Kuuluuko tämän olla näin rankkaa? Miten te moben lapsen vanhemmat oikein jaksatte? Oman lapseni isä ei juuri osallistu, mutta onhan moni nainen yh ja silti jaksaa monta lasta.
Kommentit (84)
Itselläni on 7 lasta ja minulla oli juuri hoidossa sisareni ainut lapsi. Jestas sentään..tuntuu, että sekään ei ole hyvä, että vanhemmilla on liikaa aikaa. Kaikesta on neuvoteltu ja kaikesta kysytään mielipidettä lapselta ja yhtään ei opeteta olemaan yksin. Ihana pieni lapsi hän on, mutta kuormitti kyllä enenmän kun oma katras yhteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksoset. Ensin oli raskasta, mutta jo alle vuoden ikäisenä alkoivat touhuta yhdessä. Silloin alkoi heti olla helpompaa. Lapsi viihtyy laumlissa. Leikki ei kuulu aikuisille.
Mulla on neljä lasta. Juuri kaksi vanhintani (19 ja 21-vuotiaat) lähti hakemaan nuorinta tarhasta :) Selviän itse mm. sillä, että saan tehdä etätöitä: Mies vie lapsen aamulla hoitoon. Ei mene aikaa toimistolle siirtymiseen. Minä haen lapsen hoidosta iltapäivällä, tarha on 800 m päässä, saan kivasti siinä vähän hyötyliikuntaa. Lisäksi olen valjastanut koko elämäni siten, että se olisi mahdollisimman helppoa.
Sulla on vasta yksi lapsi, etkä ole vielä kunnolla tottunut lapsiarkeen, vaikka se on jatkunu jo melkein 10 vuotta. Vielä haikailet helpon ilman-lapsia-elämän perään. Kyllä minäkin haikailin ekat 10 vuotta :) Sitten siihen tottui. Ja nyt en muuta osaa kuvitellakaan. Hassua on, että teen tosi paljon myös töitä ja menestyn työssäni hyvin. Oon pohtinu, että olen varmaan aika ahkera.
Vinkkejä:
-Asu paikassa, joka lähellä töitäsi, koulua, kauppoja
-Tee ruokaa aina kolmeksi päiväksi eteenpäin
-Viikkosiivous vain kahden viikon välein
-Kaikki lääkärinajat jne. ota ne joko ihan aamusta tai ihan iltapäivästä: vähentää turhaa ramppausta eri paikkojen välillä
-koulun myyjäiset jne: älä leivo, jos jotain pakko viedä, osta pari kilon karkkipakkausta ja tee pieniä karkkipusseja tai popcornpusseja euron kappale. Ne loppuvat koulujen myyjäisistä aina ekana :)
Millä tavalla ei ole normaalia? Minusta kuulostaa ihan normaalilta, että on raskasta ja uuvuttavaa jos lapsi sairastelee paljon. Eikä add ole erityisen raskas, hänhän on hidas haaveilija.