Miten saada työkaveri lopettamaan ruoan kommentoinnin?

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin työkaverilta, että miksi kysyt/haluat tietää? Jos hän mumisee jotain, että kunhan kysyin, jatkaisin vielä, että miksi sinusta on sopivaa kommentoida toisten syömisiä? Mitä saat siitä? Pommittaisin vastakysymyksillä, ja todellakin odottaisin kunnon järkeenkäyvää vastausta. Toistoa niin kauan, että työkaveri oppii pitämään suunsa kiinni aiheesta. Harva ihminen haluaa joutua julkisesti tikunnokkaan omaa typeryyttään. Lopulta, jos työkaveri on läksynsä oppinut, kertoisin, miten huonoa käytöstä tuollainen on, eikä sitä ole sopivaa tehdä kenellekään. 

Eräs entinen työkaverini harrasti sitä, että tuli taukotilaan kommentoimaan toisten ruokia, varsinkin niitä, joista ei itse tykännyt. Tyyli oli hyi yök, miten voit syödä tuota. Kerran räjähdin oikein kunnolla, ja se loppui laakista. Hän oli sosiaalisesti aika kömpelö, niin kuin kuulostaa ap:n työkaverikin. 

Mäkin oon joskus kuullut työkaverin suusta "hyi vttu! En tajuu miten joku voi syödä katkarapuja??!!"

Vierailija kirjoitti:

Ei noihin tehoa mikään. Paras vain mennä syömään eri aikaan tai paikkaan. Toki sitten sitäkin ihmetellään miksi syöt/et syö samaan aikaan, miksi syöt siellä/täällä.

Olen tullut siihen tulokseen että työpaikat on vain jotain aikuisten päivähoitopaikkoja. 

Näin itsekin ajattelen. Jos sanoo suoraan, tuollainen puuttuja alkaa tivata selitystä. Välttelisin ja jos tulee samaan aikaan syömään, hymyilisin ja nappaisin omat evääni mukaan toisaalle ilman mitään selitystä. 

 

Mihinkään ei kannata vastata, ja mielellään kannattaa hymyillä. Taidosta on apua muutenkin elämässä, ja lisäksi voi nauttia tiedosta, että tämä menettely vituttaa takuuvarmasti eniten tuollaista ikuista kyselyikäistä. 

V...tuako se sulle kuuluu,ja anna mun syödä rauhassa. Syö vaan ite terveysheinäs.

Muiden syömisten kommentointi on kyllä niin 2010. Eilen kuuntelin vieressä, kun ihmeteltiin miksi yksi ei halunnut pullaa. Pistele oma pullasi ääntä kohti ja anna muiden hoitaa omat syömisensä. 

Vierailija kirjoitti:

V...tuako se sulle kuuluu,ja anna mun syödä rauhassa. Syö vaan ite terveysheinäs.

Noin tekisi mieli sanoa, mutta sitten se varmaan menisi kantelemaan esimiehelle että toi sanoi noin... Joillakin työpaikoilla oikeasti voi olla touhu noin naurettavaa. En ole ap. 

Sano sille että vittuako se sinulle kuuluu.Muutaman kerran jälkeen ei kysele enää.

Vierailija kirjoitti:

sanot sille että vittuako sulle kuuluu mitä mä syön

Sanoisin itse: Turpa kiinni!

Sanoisin: "Miksi aina haluat tietää miksi syön näin?" Ehkä se avaa asiaa molempiin suuntiin. Koska todellakin haluaisin tietäö, miksi ihminen noin tekee. En ole moista kokenut.

Älä ap reagoi siihen mitenkään. Sama kuin koirien koulutuksessa. Ei-toivottu käytös sammutetaan sillä, että siitä ei seuraa mitään -koska koira, kuten huonokäytöksinen ihminenkin, ottaa minkä hyvänsä reaktion, myös rähjäämisen, "palkintona", koska sai huomiota. 

Ja jos se alkaa vinkua, että et vastaa, voit vaan tyynesti sanoa: "en reagoi huonoon käytökseen" ja jatkaa mykkää linjaa. 

Minulla oli opiskeluaikoina samalla vuosikurssilla tyyppi, joka käyttäytyi tuolla tavalla. Hän oli muutenkin usein nuiva kaikestavalittaja. 

Hän arvosteli aina toisten lounaita. Hän saattoi sanoa samassa lounaspöydässä istuvan itse valmistamaa lounasta oksennuksen näköiseksi, tai todeta, että "mä en ymmärrä miten sä voit syödä tuota". Kerran törmäsin tyyppiin ruokakaupassa, ja hän katsoi asiakseen arvostella ostoskorini sisällön. Se oli kuulemma "kauhean epäterveellistä" ja "täynnä hiilareita ja rasvaa". Minulla oli korissa ihan tavallisia peruselintarvikkeita, kuten leipää,tomaattimurskaa ja jogurttia.

Ironista kyllä, tyyppi ei itse laittanut ruokaa, vaan eli lähinnä suklaalla ja eineksillä.  Hän oli kuulemma "kovin kiireinen". 

Yhdessä vaiheessa pimahdin narinaan, ja kivahdin, että on aika rumaa käytöstä arvostella toisten ruokailuja. Jos olin jatkossa hänen seurassaan ja hän alkoi narisemaan, vaihdoin pöytää. 

Olen ihmetellyt samaa. Syön vegaanisesti ja lähes joka päivä työkavereiden on pakko siitä jotain kommentoida ja kysellä. Koitan vastata mahdollisimman vähäsanaisesti ja neutraalisti, mutta ei auta. Ärsyttää, kun en saa ruokarauhaa. Minun ruoista ilmeisesti saa kommentoida että onko terveellistä vai ei jne, mutta annas olla jos itse kommentoisin vastaavasti työkavereiden liharuoista, sehän olisi hirveää ja aina ne vegaanit puuttuu toisten syömisiin ja luennoi...

heitä vastakysymys: "miksi kyselet tuollaisia?"

Vierailija kirjoitti:

heitä vastakysymys: "miksi kyselet tuollaisia?"

ja mitä tahansa hän siihen vastaa, niin vastaat aina kysymyksellä takaisin. Aiheuttaa hälle tukalan tunteen ja lopettaa kyselyn

Lopetin töissä syömisen.

Kun sitten kommentoi sitä, kerroin laihduttavani ja iskin silmää. Yllättävän tunteisiin voi mennä yksi silmänisku, kun ei enää puhu mulle. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin työkaverilta, että miksi kysyt/haluat tietää? Jos hän mumisee jotain, että kunhan kysyin, jatkaisin vielä, että miksi sinusta on sopivaa kommentoida toisten syömisiä? Mitä saat siitä? Pommittaisin vastakysymyksillä, ja todellakin odottaisin kunnon järkeenkäyvää vastausta. Toistoa niin kauan, että työkaveri oppii pitämään suunsa kiinni aiheesta. Harva ihminen haluaa joutua julkisesti tikunnokkaan omaa typeryyttään. Lopulta, jos työkaveri on läksynsä oppinut, kertoisin, miten huonoa käytöstä tuollainen on, eikä sitä ole sopivaa tehdä kenellekään. 

Eräs entinen työkaverini harrasti sitä, että tuli taukotilaan kommentoimaan toisten ruokia, varsinkin niitä, joista ei itse tykännyt. Tyyli oli hyi yök, miten voit syödä tuota. Kerran räjähdin oikein kunnolla, ja se loppui laakista. Hän oli sosiaalisesti aika kömpelö, niin kuin kuulostaa ap:n työkaverikin. 

Juurikin näin! Asia tehdään kerralla ja suoraan selväksi: hierotaan se sen naamaan niin ettei enää tule mieleen alkaa kommentoimaan yhtään mitään toisten yksityisiä asioita. Mitään. Piste.

Yhdeltä toimiston ruokautelijaalta kysyin, että tietääkö se millainen on nk rajaton ihminen? Ai en, miten niin. -No esim sinä olet sellainen, kun et osaa näköjään erottaa rajaa siitä, mitkä asiat on MINUN asioita, ja mitkä taas ihan sinun asioita! Aika kovalla äänellä sanoin. Loppui utelut.

Entinen työkaveri arvosteli aina eväitäni, kerran oli leipomiani perunalepuskoita sanoi että onpas hyvän näköisiä voisitko tulla meillekin leipomaan. Jos leivän päällä salaattia, kurkkua tms niin onpas herkullista. Kun kerroin tehneeni lasagnea sanoi että tuu meillekin tekemään jne.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos sanoisit ihan, että minusta ei tunnu kivalta, kun ruokiani ihmetellään ja arvostellaan. 

No aikuinen sanoo ihan toisin. Itse sanon, et tää on mulle, sinun ei tarvi pitää tästä. Sen jälkeen kerron, kuinka hiilarit, protskut ja rasvat kohillaan. Siihen loppuu, ku eivät jaksa kuunnella. Nyt ei kukaan enää pällistele mun ruokia. 

 

pidän muutoinki palopuheen, jos tungetellaan mun aluerlle. Toimii aina.

yhdessä paikassa oli tiedossa, että olen kasvissyöjä ja tarkemmin laktovegetaristi. Siellä oli myös eräs työntekijä, joka oli vanoutunut lihansyöjä ja olin huomannut elekielestään, että häntä jotenkin nyppi aina se, että syön kasvisruokaa ja hän aina yritti provosoida ottamassa puheeksi aina jotain äärimmilleen vedettyjä kommentteja kasvissyönnistä tai kasvissyöjistä. en ottanut koskaan niihin kantaa, koska minulle se oli vain hänen mielipiteensä ja koin ettei ole minun asiani alkaa oikoa hänen käsityksiään.

Kerran, kun sitten olin keittiössä lämmittämässä ruokaani, tämä lihansyöjä tuli viereen, pyysi tehdä tilaa itselleen ja alkoi käristää siinä jotain kolmen sentin paksuista sisäfilettä ja selitti minulle miten liha on hyvää aiaiai ja että ei voi käsittää miten kasvissyöjät yrittävät koko ajan käännyttää ihmisiä kasvissyöjiin, että miten raivostuttavaa. Hän jatkoi palopuhettaan tovin ja kun sain sitten puheenvuoron sanoin hänelle tyynen rauhallisesti, että minua ei ainakaan haittaa yhtään, jos toiset ihmiset syövät lihaa tai tekevät  sitä minun vieressäni, tai tulevat syömään sitä minun viereeni. Minusta se on heidän oma valintansa enkä kyllä käsitä miksi pitää taistella jostain ihmisten omista ruokavalinnoista. Lapsellista sellainen. Kerroin hänelle myös, että voin kyllä syödä lihaakin, jos joksus vaikka käy niin etten voi koostaa kasviksista täyspainoista ruokaa itselleni, mutta nyt ei sellainen tilanne ole ja tämä on nyt minun valintani. Älä anna sen häiritä yhtään itseäsi tai omia ruokavalintojasi. 

Siihen tuo mies vaikeni sitten. Taisi tajuta, että oli luokitellut minut väärin ja kuvitellut minun edustavan omaa käsitystään kasvissyöjistä. Ei kyllä enää tullut samaan ruokapöytään kanssani, kun tiesi ettei minua nypi yhtään, jos joku vetää lihaa vieressä.

Kaikesta sitä mieli pahoitetaan. Ihan sama mitä mun ruoista joku kommentoi eikä mulle ole ongelma vastata kommenttiin. Nuorempana puputin vaan leipiä ja viime vuosina olen syönyt edellispäivän ruuan jämiä. Jos niistä joku jotain sanoo ja on sanonutkin, niin ei se mulle mikään ongelma ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta sitä mieli pahoitetaan. Ihan sama mitä mun ruoista joku kommentoi eikä mulle ole ongelma vastata kommenttiin. Nuorempana puputin vaan leipiä ja viime vuosina olen syönyt edellispäivän ruuan jämiä. Jos niistä joku jotain sanoo ja on sanonutkin, niin ei se mulle mikään ongelma ole ollut.

Kauanko jaksaisit kuunnella sitä työpaikalla?