Mies, miks olet jättänyt lähestymästä naista, vaikka merkit ihastumisesta on ollut molemminpuoliset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiset kolme kertaa "molemminpuoliset merkit" olivat näemmä vain oman pääni sisällä. 

 

 

En tiedä lohduttaako, mutta noin se on mulla mennyt ihan joka kerta (vaikka ei niitä molemminpuolisina pitämiä ihastumisia nyt kahden käden sormilla tarvitsekaan laskea).

Olen nainen.

Naisella on se "puolustus", että eivät pääsääntöisesti lähesty miestä. Eivät uskalla ja vetäytyvät siihen "mies tekee aloitteen" -roskaan. Jonka vieläpä torjuvat, jos sen erehtyy tekemään. Miksi edes olettaa, että se torjunta olisi miehelle automaattisesti helpompi asia käsitellä?

Vierailija kirjoitti:

Miehille on aivan järjetön riski lähestyä naista tänä päivänä.

Pelkkä mielipide riittää siihen, että vaikkapa työpaikalla saa jo varoituksen. "Mielestäni oli asiatonta". Se automaattisesti hyväksytään faktana. Oli se sitten totta tai ei. Ei ole sen työpaikan menettämisen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MeToo. Aiemmin lähestyin rennosti ja paineettomasti ilman mitään taka-ajatuksia tasa-arvomiehenä, mutta en uskalla enää. Naisen täytyy nykyään tehdä aloite minun kohdallani.

Voi kumpa kaikki miehet ottaisi tuon asenteen. Silti viime viikonloppuna yökerhossa pyöri minun ja kaverini ympärillä kaikenlaista vonkaajaa. Ei hetkeäkään saanut olla kaverin kanssa rauhassa juomassa drinkkejä ja tanssimassa.

Ja sitten jos olisit saanut olla liian rauhassa niin sekin olisi ollut miesten vika, koska naisen luonteeseen kuuluu olennaisesti tyytymättömyys ja siihen on löydettävä syyllinen.

 

Ole hyvä ja pysy komerossasi jatkossakin. Et ymmärrä ihmisten sosiaalisuutta ollenkaan.

Nää sankarit ihan tosissaan luulee, että naiset toivoisivat heidän häiriköintiään ja surevat jos he lopettavat, ja että ahdistelu on sama asia kuin henkisesti normaalien, sosiaalisia taitoja omistavien ihmisten vilpittömät lähestymiset.

Heidän tosiaan kannattaakin olla lähestymättä ketään. Joku toinen, joka ymmärtää toisten ihmisten rajojen kunnioittamisesta edes jotakin, lähestyy ehkä vielä joskus heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös muutaman kerran ihmetellyt miksei miehet vaan pyydä vaikka kahville/ kalaan/ kävelylle kun molemmin puolin on selvää ihastumista ilmassa.

Yleensä petyn hieman, ajattelen että minussa olikin jotain vikaa jne. Sitten taas mietin uskallanko hymyillä enää ihmisille ollenkaan.

t. N 40+

Mikset itse tee aloitetta, jos molemmin puolinen ihastus on selvää? Miehellä on varmasti traumoja lukuisista pakeista, joten ei itse pysty.

Tuota ei moni nainen ymmärrä että miehellä voi oikeasti olla kymmeniä kipeitä pakkeja jotka nakertaa itseluottamusta ja tuovat epäluuloisuuta naisia kohtaan. Sitten sitä odottaa vain selviä merkkejä naiselta kuten suoraa pyyntöä treffeille tai suukkoa.

Tuota moni mies ei ymmärrä että naisellakin voi olla kipeitä eroja. Huonosti päättyneitä. Pakit ei oo mitään eroihin verrattuna. Kyllä se naisellakin nakertaa itseluottamusta.

Kyllä itse odotan miehen aloitetta, muuten pärjään yksin.

Aliarvioit taas miehiä. Oma häpeäsi. Odota vaan sitä miehen aloitetta vaikka ikuisuuden. Kirjaimellisesti annat tuntemattomien päättää puolestasi sen sijaan, että itse päättäisit elämästäsi. Aika yleinen piirre naisissa. Odotetaan, että se unelmien prinssi tulee hakemaan. Sitten petytään, kun prinssi osoittautuu prinssinakiksi. Siihenkin löydetään aina syy muualta, kuin itsestä. Miehestä yleensä. Ei se mies kotiisi ilman lupaa tule. Se on rikos. Sinä sen oven olet hänelle avannut. Syyllistät vieläpä suurin piirtein satunnaista vastaantulijaa siitä tuskasta, mitä joku muu on sinulle aiheuttanut. Kuvittelet vieläpä ettei mies kykene edes huomaamaan tuollaisia asioita. Kyllä huomaavat. Se aliarviointi paistaa tässäkin läpi. Hyvin jos käy, onnistut ehkä jopa myrkyttämään jonkun muun ajattelemaan, että kaikki naiset ovat kaltaisiasi. Piiri pieni pyörii ja paska lentää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet tulkitsee jo yhdenkin hymyn kiinnostukseksi. Sitten on näitä ap.n kohtaamia, jotka ovat ilm.niin tottuneita naisten huomion osoituksiin, että mikään ei joko tunnu miltään, tai mies vaan nauttii hykerrellen tilanteesta, joka saa naisen tuntemaan itsensä hölmöksi. 

Hyvin harva (tietääkseni ei yksikään) mies tulkitsee hymyn kiinnostukseksi. Se, että naiset eivät tätä ymmärrä, kertoo vain siitä, että nainen - aina - kokee olevansa kaikessa älykkäämpi ja tietävämpi. Ei kykene hyväksymään edes mahdollisuutta, että mies oikeasti tietäisi kaiken saman. Jopa enemmän.

Monissa ei-kristinuskoa tunnustavissa maissa hymy luokitellaan kiinnostuksen osoitukseksi ja siksi paikalliset naiset pidättäytyvätkin tuntemattomille hymyilystä. Tällainen tapakulttuuri on sitten tätä kautta helposti yleistettävissä perusstadilaiseen ja oikeastaan kaikkia miehiä koskevaksi geeniperimäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös muutaman kerran ihmetellyt miksei miehet vaan pyydä vaikka kahville/ kalaan/ kävelylle kun molemmin puolin on selvää ihastumista ilmassa.

Yleensä petyn hieman, ajattelen että minussa olikin jotain vikaa jne. Sitten taas mietin uskallanko hymyillä enää ihmisille ollenkaan.

t. N 40+

Mikset itse tee aloitetta, jos molemmin puolinen ihastus on selvää? Miehellä on varmasti traumoja lukuisista pakeista, joten ei itse pysty.

Tuota ei moni nainen ymmärrä että miehellä voi oikeasti olla kymmeniä kipeitä pakkeja jotka nakertaa itseluottamusta ja tuovat epäluuloisuuta naisia kohtaan. Sitten sitä odottaa vain selviä merkkejä naiselta kuten suoraa pyyntöä treffeille tai suukkoa.

Minusta tuntuu että suuri osa naisista ei välttämättä edes tajua sitä kuinka herkkä moni mies oikeasti on. Totta kai pakkien saaminen kerta toisensa jälkeen jättää syvät jäljet. Se että ei kelpaa omana itsenään on hyvin raskas kokemus käsitellä.

Eivät ymmärräkään. Tai eivät halua ymmärtää. Tuohan on itsestään selvää. Näkyy myös äitien suhtautumisessa poikiinsa. Poika nähdään jotenkin alempiarvoisena tai sellaisena, että ei kannata haaskata aikaa. Vinkki naisille: se poika huomaa tuon. Ei ymmärrä, mikä on vialla. Lopulta kasvu häiriintyy. Poika sulkeutuu täysin tai katkeroituu. Pahimmassa tapauksessa jopa muuttuu sellaiseksi, josta äidit jatkuvasti varoittelevat tyttäriään. Naisia hyväksikäyttäviksi k-päiksi, joita useimmat miehetkin vihaavat. Nämä k-päät sitten pistävät vahingon kiertämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pelkään, että nainen tajuaa että olen typerä surkimus ja lähtee lätkimään. Näin on myös käynyt, joten nykyisin vältän edellä kuvattuja tilanteita.

Tämä. Olen liian monta kertaa särkenyt sydämeni todella pahasti, kun jossain vaiheessa kuitenkin käy aina selväksi, että en pysty/onnistu olemaan joka päivä se "paras versio" itsestäni.

On uskomattoman kamalaa seurata avuttomana vierestä, kun toinen alkaa vetäytyä kauemmaksi näytettyäsi heikkoutta/haavoittuvaisuutta. Jossain vaiheessa sitä sitten huomaa vierastavansa ja välttelevänsä tilanteita joissa ihastuminen voisi edes edetä yhtään mihinkään.

Mietitkö koskaan mitä saatat menettää? Eivät aiemmat kokemuksesi tarkoita että sama tapahtuu väistämättä tulevaisuudessa. Tuolla voi olla joku joka rakastaisi sinuaki

No mitä sitten menettää? Todennäköisimmin ei yhtään mitään. Kun kerta toisensa jälkeen tulos on sama, ei edes odota minkään muuttuvan. Viime tilassa pelkkä itsesuojeluvaisto pakottaa suojelemaan mielenterveyttään. Jos siitä on mitään enää jäljellä.

"Mitä jos?" on kiva kysymys, mutta pelkkää jossittelua. Pilvilinnojen rakentelua. Jatkuvat pakit ja nöyryytykset ovat konkreettisia, todistetusti tapahtuneita asioita.

Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pelkään, että nainen tajuaa että olen typerä surkimus ja lähtee lätkimään. Näin on myös käynyt, joten nykyisin vältän edellä kuvattuja tilanteita.

Minä naisena puolestani pelkään, että mies huomaa, että olenki viehätysvoimaton ja ankea tavis ja ajattelee, että huijasin olevani jotenkin eläväinen. (Olemukseni vaihtelee luonnostaan hyvin paljon vireystilasta riippuen)

 

Pelkkä "tavis" on useimpien miesten unelmien nainen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma henkilökohtainen elämäni on surkeassa jamassa. Olisin naiselle pettymys. 

Sain tapailumieheltä kerran kaveripakit, joissa vetosi ongelmiin omassa elämässään. Epäilin sen olleen tekosyy, mutta jos kuvitellaan että ei ollut, en tiedä mikä olisi ollut niin iso ongelma jota en olisi silloin ihastuneena katsonut läpi sormien. Ihastus ei ainakaan itselläni kovin pienestä haihdu. Kannattaa siis yrittää vaikka tilanne olisi mikä.

Olisitko ryhtynyt suhteeseen, jos hän olisi ollut vaikkapa hiv-positiivinen? Eihän sitä päälle päin näe, mitä taakkaa toinen kantaa.

Olen ymmärtänyt ettei hiv tartu lääkittynä joten mahdollisesti olisin voinut ryhtyä, mikäli lääkitys olisi ollut kunnossa. Avointa keskustelua se olisi tietenkin vaatinut.

Mies ajattelee että ei kannata riskeerata työpaikkaa ja mainetta. Mies saa syytteen  seksuaalisesta häirinnästä hyvin helposti vaikka toinen osapuoli olisi aktiivinen

"Totta kai mietin. En tosin ole enää varma uskonko siihen, että jossain olisi joku sellainen ihminen. Tiedän myös, että menneet eivät määritä tulevaa, mutta samalla omia pelkoja on hyvin vaikea järkeillä pelkällä järjellä pois.

Tämä on ehkä vähän surullista, mutta yksikään ihminen ei ole ikinä sanonut rakastavansa minua tai kertonut minulle, että olen tärkeä. Edes parisuhteessa ollessani. Luulen, että tällä on ollut merkittävä vaikutus omaan käytökseeni ja siihen miten ajattelen"

Sama täällä. Joka ikiseen kohtaan. Edes omat vanhemmat eivät koskaan sanoneet, että edes välittivät minusta, saati rakastivat. Tuskin edes tunnistaisin rakkautta (tai rakastumista) jos se kohdalle osuisi. Luulisin sitä varmaan koronaksi.

Sittemmin vastaan tulleissa naisissa taas kohtaan lähinnä välinpitämättömyyttä, pahantahtoisuutta, joskus jopa puhdasta vihaa. Pelkkä läsnäoloni saattaa jollekin olla jo mahdoton asia. En ymmärrä miksi. Ennemmin tai myöhemmin tuohon turtuu. Hyväksyy että on kaikin puolin kelvoton, sillä sellaisena on koko elämän ajan kohdeltu. Eikä kukaan, koskaan, ole edes yrittänyt sitä kiistää tai väittää toisin.

Saattaisin alkaa suhteeseen mutta en halua erota.

Naiset ovat eroherkkiä.

"Tämä ketju vei kyllä viimeisenkin uskon suomalaisiin miehiin. Missä on oikeat itsevarmat miehet?"

Vankilassa. Syytettynä ahdistelusta. Me muut vetäydyimme takavasemmalle suosiolla. Tietoisena siitä, että se kömpelö lähestymisyritys tulkitaan ahdisteluksi.

Vierailija kirjoitti:

Tunne oli yksipuolinen. Olit kaverivyöhykkeellä alusta asti.

Moni nainen erehtyy luulemaan kohteliasuutta ja hyviä tapoja joksikin suuremmaksi, jos mies on omaan makuun. SItten yleensä pettyvät tai jopa suuttuvat, kun eivät saa vastakaikua.

Ironista on, että haukkuvat (ja jopa nauravat päälle) sellaisia miehiä, jotka erehtyvät luulemaan "pelkkää ystävyyttä" joksikin muuksi.

Vierailija kirjoitti:

Mies ajattelee että ei kannata riskeerata työpaikkaa ja mainetta. Mies saa syytteen  seksuaalisesta häirinnästä hyvin helposti vaikka toinen osapuoli olisi aktiivinen

Tämä "hyvin helposti" on niin harvinaista että en ole kuullut yhdestäkään tuntemastani ihmisestä joka olisi sellaisen syytteen saanut.

Onhan se kiva kun upeat naiset huomioivat minut jotenkin mutta kun olen varattu niin eipä kannata lähteä pikku flirttiä kauemmas, voi jäädä luu käteen. 

Nykyään naimisissa eikä oikein edes kiinnosta toiset naiset. 

Ennen: olin vähän ujo. Pelkäsin että ylitulkitsen ystävällisyyden tai tahattoman kosketuksen tai flirtin aidoksi kiinnostukseksi ja joudun sitten häpeään kun nainen vaikeana selittää että "anteeks mutta kyllä sä oot nyt tulkinnut väärin, onpa kiusallista...." harmittaa vielä keski-ikäisenä miten varmaan missasin muutaman todennäköisen lähestymisen. 

Outoa kyllä että samaan aikaan saatoin yritellä ventovieraita naisia baarissa.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju vei kyllä viimeisenkin uskon suomalaisiin miehiin. Missä on oikeat itsevarmat miehet?

Suosittelen tutustumaan siihen miten ihmisen itsetunto ja -varmuus muodostuu. Se ei tosiaan ole mikään synnynnäinen ominaisuus.

On selvää, että monella miehellä (ja varmasti myös naisella) on sen verran paljon rankkoja kokemuksia taustalla, että he ovat menettäneet uskonsa sekä itseensä että myös muihin.

Muistakaa kohdella kunnioittavasti toisia, kun annatte pakit tai lopetatte suhteen! Jo pelkästään tällä olisi suuri vaikutus.

Nykyään jopa käytöstavat olisivat plussaa. "En ole kiinnostunut" riittää. Ja se että jätetään tuo "sanotaan yhtä ja tehdäänkin päinvastoin" -pelleily pois.

Vierailija kirjoitti:

"Tämä ketju vei kyllä viimeisenkin uskon suomalaisiin miehiin. Missä on oikeat itsevarmat miehet?"

Vankilassa. Syytettynä ahdistelusta. Me muut vetäydyimme takavasemmalle suosiolla. Tietoisena siitä, että se kömpelö lähestymisyritys tulkitaan ahdisteluksi.

Varmasti vaikeaa jos elää noin harhaisessa maailmassa. Oikeastihan itsevarmat miehet ovat niissä parisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

"Tämä ketju vei kyllä viimeisenkin uskon suomalaisiin miehiin. Missä on oikeat itsevarmat miehet?"

Vankilassa. Syytettynä ahdistelusta. Me muut vetäydyimme takavasemmalle suosiolla. Tietoisena siitä, että se kömpelö lähestymisyritys tulkitaan ahdisteluksi.

Tää nyt on liioittelua, mutta duunissa saa varoituksen ja sosiaalisen eristyksen. Siksi kuormasta ei syödä.