Mies, miks olet jättänyt lähestymästä naista, vaikka merkit ihastumisesta on ollut molemminpuoliset?

Vierailija kirjoitti:

Mies parat! Miten niistä on tullut niin heikkoja?

Ihan normaali propaganda. Ideologian toistaminen ja jatkuva syöttäminen. Naiset lähtevät vallassa olevaan ideologiaan aina voimakkaammin mitä miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan kannattanut vaikka hellästi suudella tai edes antaa pusu poskelle? Minulla on ollut tuollaista "hiplailua"  kavereiden kanssa ja se ei kerro muuta kuin että tulemme hyvin juttuun keskenämme. Joskus korjaan kaverimiehen hiuksiakin ilman mitään sen ihmeenpää vihjailua tai halaan kavereitä kohdatessa.

 

Olemme työkavereita, mutta emme näe välttämättä viikkoihin. En nyt viitsisi alkaa työpaikalla suutelemaan tai pussailemaan poskelle. Olen halunnut pitää myös asian salassa muilta työkavereilta.

Ap. 

Sitten pyydät treffeille? Hyvä jumala miten voi aikuisille ihmisille olla vaikeaa tuo tunteidensa kertominen. Haiskahtaa jopa trollille?

Kyllä siihen kynnys kasvaa kun on tulkinnut kiinnostuksen olevan molemminpuolista, ollut se aloitteellinen osapuoli ja tullutkin torjutuksi. Tuon kun toistaa muutaman kerran niin kummasti sitä jatkossa oppii odottamaan toisen tekemää aloitetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju vei kyllä viimeisenkin uskon suomalaisiin miehiin. Missä on oikeat itsevarmat miehet?

Suosittelen tutustumaan siihen miten ihmisen itsetunto ja -varmuus muodostuu. Se ei tosiaan ole mikään synnynnäinen ominaisuus.

On selvää, että monella miehellä (ja varmasti myös naisella) on sen verran paljon rankkoja kokemuksia taustalla, että he ovat menettäneet uskonsa sekä itseensä että myös muihin.

Muistakaa kohdella kunnioittavasti toisia, kun annatte pakit tai lopetatte suhteen! Jo pelkästään tällä olisi suuri vaikutus.

Kunnollinen mies ei heitä hanskoja tiskiin ja ala ruikuttamaan vaikka saisi huonot pakit.

0/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös muutaman kerran ihmetellyt miksei miehet vaan pyydä vaikka kahville/ kalaan/ kävelylle kun molemmin puolin on selvää ihastumista ilmassa.

Yleensä petyn hieman, ajattelen että minussa olikin jotain vikaa jne. Sitten taas mietin uskallanko hymyillä enää ihmisille ollenkaan.

t. N 40+

Olen pyytänyt, mutta sittenpä ei vastatakaan, hymyillään vain. Ja jatketaan kiusoittelua. Kun tympäännyn tähän ja en ota enää kontaktia, loukkaannutaan.

Tuo kertoo siitä kuuluisasta kemiasta _tai siis sen puutteesta_ sekä siitä ettette ole samalla taajuudella vaan tulkitsette toisianne väärin. Toisen perusluonne on vaan tuollainen mutkaton ja rento eli se on ystävällinen (kaikille), höpöttelee ja flirttaa ilman sen kummempaa taka-ajatusta kun taas sinä pidät sitä kiinnostuksen, jopa ihastuksen osoituksena. Toinen taas pitää sinua samanlaisena mutkattomana höpöttäjänä ja hyvänä tyyppinä eikä noteeraa niitä sun keimailuita mitenkään.

Lopulta sitten teet aloitteen mikä tulee toiselle ihan puun takaa mikä vetää ihan sanattomaksi eikä siihen osaa kuin hymyillä vastaukseksi. Seuraavana päivänä se toinen on edelleen oma itsensä, mutta sinulla onkin herne nenässä etkä enää olekaan se aiempi itsesi mitä toinen tietenkin kummastelee ja jopa loukkaantuu kun olet etäinen, mykkä ja ihan outo.

Just siksi etenkin työpaikalla kannattaa pitää omat tunteensa omana tietonaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään flirttailla joskus ihan vaan huviksi.

No eikö sen flirttailun kuulu olla ihan aina vaan harmitonta ja sellaista kevyttä hetken hupia jonka ei pidäkään johtaa mihinkään eikä etenkään enempään? Se ihan kaikki on jo siinä hetkessä eikä muuta ole tarjollakaan.

Koska nuo sinun "selkeät" lähestymisyritykset eivät olleet läheskään niin selkeitä kuin luulit vaan käyttäydyit kuin äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattahan olla suhteessa. Ei kaikki tuo sitä esille. Mutta miksi sitten herättää minussa turhia tunteita, jos ei oikeita aikeita?

Ap. 

Mikäli toisessa herää tunteita, koska käyttäydyn tavallisen ystävällisesti niin onko se minun syy? 

Syy on aina miehessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MeToo. Aiemmin lähestyin rennosti ja paineettomasti ilman mitään taka-ajatuksia tasa-arvomiehenä, mutta en uskalla enää. Naisen täytyy nykyään tehdä aloite minun kohdallani.

Voi kumpa kaikki miehet ottaisi tuon asenteen. Silti viime viikonloppuna yökerhossa pyöri minun ja kaverini ympärillä kaikenlaista vonkaajaa. Ei hetkeäkään saanut olla kaverin kanssa rauhassa juomassa drinkkejä ja tanssimassa.

Voi kuNpa pääsisin edes kerran viettämään illan yökerhossa, jossa naiset pöyrisivät ympärilläni niin tiuhaan, että en edes ehtisi juomaan drinkkejä tai tanssimaan.

Mä saan aina juoda ja tanssia ihan rauhassa eikä yksikään mies lähesty. Korkeintaan narikkajonossa saattaa joku 3 promillen kännissä töksäyttää "lähe panee" tai vaihtoehtoisesti ruikuttaa "no lähtisit pliiiis ees sä panemaan" mutta siinäpä se.

Harmillisesti se metoo ei poistanut tuota epätoivottua käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska te naiset olette tuhansia kertoja vakuutelleet, että olette vain ystävällisiä ja että tulkitsemme ystävällisyyden liian helposti kiinnostukseksi.

Tämä. Pitäisi olla joku turbofakiiri ja ajatustenlukija jotta huomaisi eron normaalin ystävällisyyden ja naisen antamien mystisten avaruussignaalien välillä. Turvallisempi odottaa että nainen tekee selkeän aloitteen (mitä ei tapahdu käytännössä koskaan, ainakaan selvin päin).

On se ihme, että tässä maassa ylipäänsä ihmiset tapaavat, menevät naimisiin ja perustavat perheen. Ehkä niin käykin vain silloin, kun nainen haluaa lapsia TAI nainen ei pärjää ilman miestä TAI nainen haluaa nostaa sosiaalista statustaan. 

Mikäli et ole huomannut, syntyvyys on ennätyksellisen matalalla. Eli ihmiset eivät tapaa, tai perusta perheitä

Vierailija kirjoitti:

Olen myös muutaman kerran ihmetellyt miksei miehet vaan pyydä vaikka kahville/ kalaan/ kävelylle kun molemmin puolin on selvää ihastumista ilmassa.

Yleensä petyn hieman, ajattelen että minussa olikin jotain vikaa jne. Sitten taas mietin uskallanko hymyillä enää ihmisille ollenkaan.

t. N 40+

Tiedätkö, minkä vastauksen saa, jos ehdottaa vaikka kahville? Yleensä hiljaisuutta. Joskus jopa aletaan puhumaan ahdistumisesta. Eli he ahdistuvat siitä, että joku on heistä kiinnostunut. Mitäköhän tapahtuisi, jos joku tuollaiseen rakastuu? Räjähtääkö hänen päänsä?

Tapasin kiinnostavan miehen, pussasin, vein kotiini ja siihen se on jäänyt.

Ei siinä kannata jäädä arpomaan ja antamaan jotain hämäriä signaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet tulkitsee jo yhdenkin hymyn kiinnostukseksi. Sitten on näitä ap.n kohtaamia, jotka ovat ilm.niin tottuneita naisten huomion osoituksiin, että mikään ei joko tunnu miltään, tai mies vaan nauttii hykerrellen tilanteesta, joka saa naisen tuntemaan itsensä hölmöksi. 

Hyvin harva (tietääkseni ei yksikään) mies tulkitsee hymyn kiinnostukseksi. Se, että naiset eivät tätä ymmärrä, kertoo vain siitä, että nainen - aina - kokee olevansa kaikessa älykkäämpi ja tietävämpi. Ei kykene hyväksymään edes mahdollisuutta, että mies oikeasti tietäisi kaiken saman. Jopa enemmän.

Vain yksi nainen on saanut tunteeni heräämään ja hänkin oli varattu. Eli ei ole sellaisia naisia josta olisin kiinnostunut. Suurin osa on jotenkin niin ylimielisiä että loppuu kiinnostus samantien ja kommunikointi niin yksipuolista ettei kiinnostus edes herää. Mieluummin puhun itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä kadun, kun en suoraan ilmaissut kiinnostustani erääseen mieheen. En vain uskaltanut. Ajattelin hänen olevan mies, joka kyllä tekee aloitteen jos on kiinnostunut.  Ehkä hän sitten olisi tarvinnut sen suoran aloitteen. No sitä en saa koskaan tietää, koska on toisen naisen jo. Katseet olivat kuitenkin sellaisia, että kuka mies katselee jatkuvasti naista, jos ei mitään kiinnostusta ole? Jotenkin tuntui, että viimeisee asti hän tuijotteli ja haki katsettani. Nyt kaikki on loppu, koska otti askeleen eteenpäin suhteessaan. Ehkä valitsi sen, kuka osoitti kunnolla kiinnostuksen ( tämän tiedän ),ehkä ei minusta ollut koskaan millään tapaa kiinnostunutkaa( katseli huvikseen, kun minäkin häntä ). Sen vain tiedän, että oli ehkä elämäni suurin ihastuminen ja olisin halunnut kuitenkin hänen tietävän kiinnostukseni häntä kohtaan. Enää en kehtaa edes katsoa häntä silmiin.

Jos on oikeasti elämän suurin ihastus niin kannattaa vaan tehdä itse se aloite. Miksi jättäisi elämänsä merkityksellisimmän asian jonkun toisen aloitteellisuuden varaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma henkilökohtainen elämäni on surkeassa jamassa. Olisin naiselle pettymys. 

Sain tapailumieheltä kerran kaveripakit, joissa vetosi ongelmiin omassa elämässään. Epäilin sen olleen tekosyy, mutta jos kuvitellaan että ei ollut, en tiedä mikä olisi ollut niin iso ongelma jota en olisi silloin ihastuneena katsonut läpi sormien. Ihastus ei ainakaan itselläni kovin pienestä haihdu. Kannattaa siis yrittää vaikka tilanne olisi mikä.

Olisitko ryhtynyt suhteeseen, jos hän olisi ollut vaikkapa hiv-positiivinen? Eihän sitä päälle päin näe, mitä taakkaa toinen kantaa.

Itselläni oli muna jo ulkona housuista hississä, mutta vaimo mukana matkassa ja naapurin Sirpa joutui ottamaan pari askelta taaksepäin.

T. Tigers Woodsinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa hän oli ainoastaan ystävällinen, ja sinä tulkitsit viestin väärin.

Niinpä. Täälläkin aina ivaillaan miehille, jotka tulkitsevat naisen hymyilyn ja ystävällisyyden ihastukseksi. Naureskellaan miesten tunneälyttömyydelle. Kyllä siinä useampikin mies toteaa, että tuo on vain ystävällisyyttä tasolla, jolla firmojen hyvinkammatutkin operoivat.

Miesten tunneälykkyyttä myös aliarvioidaan. Tietoisesti jopa väheksytään.

Kokemus on opettanut että riski niiden merkkien väärintulkintaan on aivan liian suuri. Tai oikeastaan riskit sen tulkinnan seurauksista.

Vierailija kirjoitti:

Viimeiset kolme kertaa "molemminpuoliset merkit" olivat näemmä vain oman pääni sisällä. 

Miehen lähestyessä naista (millään tavalla) oletus on aina, että haluaa sänkyyn. Minulle olisi riittänyt vaikka ihan ystävä. Niitä kun on niin pirun vaikea saada. Ainakin minun. Jos siitä olisi kehittynyt jotain muuta, niin se on sen ajan murhe. Mutta koska olen mies, olen naisten mielestä oletusarvoisesti "perseen perässä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös muutaman kerran ihmetellyt miksei miehet vaan pyydä vaikka kahville/ kalaan/ kävelylle kun molemmin puolin on selvää ihastumista ilmassa.

Yleensä petyn hieman, ajattelen että minussa olikin jotain vikaa jne. Sitten taas mietin uskallanko hymyillä enää ihmisille ollenkaan.

t. N 40+

Olen pyytänyt, mutta sittenpä ei vastatakaan, hymyillään vain. Ja jatketaan kiusoittelua. Kun tympäännyn tähän ja en ota enää kontaktia, loukkaannutaan.

Juuri näin. Jos erehtyy tuosta kiusoittelusta vielä yrittämään vähän enempää, onkin niskassa sitten varoitus.