Lue keskustelun säännöt.
Olenko lapsellinen, jos vielä nelikymppisenä itsetuntoni on sidottu ulkonäkööni?
08.10.2024 |
Päivät kun olen kaunis, maailma on minun ja olen rohkea puhumaan ja ajamaan itselleni tärkeitä asioita, koska vastaanotto on hyvä ja tiedän sen. Päivät kun olen ruma, itsetuntoni on pohjamudissa ja tunnen että minulla ei ole täysiä kansalaisoikeuksia, ja kaikki muutkin tuntuvat olevan samaa mieltä. Mietin vain pitäisikö tämän ikäisen ihmisen itsetunnon olla sidottu joihinkin muihin asioihin ja jos, niin mihin?
Kommentit (274)
Minulla on valitettavasti näin ja lähestyn kanssa neljääkymppiä. Olen kuitenkin päässyt viimeaikoina vähän kärryille niistä syistä, miksi näin on päässyt käymään ja teenkin nyt itseni kanssa töitä, että saisin tilanteen muuttumaan.
Minä elin lapsuuteni tunnekylmässä kodissa. Isäni oli harvakseen kotona viihtyvä väkivaltainen alkoholisti ja äitini läheisriippuvainen piilonarsisti massiivisella marttyyrinkruunulla. Tunne-elämältään hän oli hyvin epävakaa ja lapsuuteni oli todella turvaton.
Meillä ei kehuttu, eikä näytetty rakkautta. En muista, että mua olisi halattu tai pidetty esim sylissä ollenkaan. Ne vähän kehujen muruset, jota sain, liittyivät aina ulkonäköön. Sama toistui muun suvun kanssa. Tilanne vielä paheni, kun tulin teini-ikään ja aloin saamaan samanlaisia kommentteja miespuolisilta kavereilta ja läheisiltä.
Kun ei koskaan mistään muusta saanut kehuja, aloin kai jotenkin alitajuisesti perustamaan ihmisarvoni siihen kauneuteen ja hoikkuuteen. Nyt kun BMI ei ole enää 18 ja ulkonäkö alkaa muutenkin jo hieman rapistua, olen kohdannut aikamoisia kriisejä asian suhteen.
Onneksi henkistä kypsyyttä on tullut niin paljon, että asian kriittinen pohtiminen sujuu ja pystyn käsittelemään asian herättämiä tunteita. Mutta ei näitä juttuja ole helppo kohdata. Ulkonäkökriisin päälle tulee vielä tuo suru lapsuuden olosuhteista ja niiden asioiden käsittely.
Toivotan voimia kaikille näiden asioiden kanssa kamppaileville. Ei nämä asiat ole aina niin mustavalkoisia, että ulkonäköään ajatteleva on pelkästään pinnallinen. Taustalta voi löytyä vaikka mitä syitä. Itse tosiaan tunsin oloni hyväksytyksi ainoastaan ulkonäköni kautta ja tuota asiaa kun vahvistettiin tehokkaasti läpi elämän, niin tässä on lopputulos. Kauniita ihmisiä myös kohdellaan eri tavalla ja ikään kuin esineellistetään. Kuunteleppa tuota koko ikäsi ja ole silti sisäistämättä asiaa. Eipä olekaan niin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään vikaa ole. Ymmärrät vaan totuuden. Hyvännäköisiä ja itsestään huolta pitäviä katsellaan ja kuunnellaan, oli ikä mikä hyvänsä.
Älä perusta itsetuntoasi siihen katseletko vai kuunteleeko muut sinua. Voisin luetella lukemattomia henkilöitä, joita sekä katsellaan ja kuunnellaan, eikä siinä ole mitään positiivista heille. Huonoja ihmisiä, eikä heillä ole mitään syytä olla ylpeitä itsestään. Kaikkia joilla on jotain arvokasta kerrottavaa kuunnellaan ulkonäöstä huolimatta.
No ei todellakaan kaikkia kuunnella samalla tavalla ulkonäöstä riippumatta tuo nyt ainakaan Ei pidä paikkaansa. Aikuisten keskellä yhtä vähän kuin teinien. Kyllä lastenkin maailmassa itsevarmimpia ovat yleensä ne söpöinä pidätyt lapset, jotka ovat sitä myötä paljon huomiota ja rakkautta ja välittämistä ja arvostusta saaneet.
"Entä jos rumuus on estänyt saavuttamasta hienoa uraa? Ja tie hyvin työpaikkoihin käy naisilla vain hyvän ulkonäön kautta? Ainakin pinnallisimmilla alueilla Suomessa. Jos olet itse luonnonnätti tai luonnonnormaali, et voi ymmärtää. "
No miksi joku vähemmän kaunis hakeutuisi pinnalliselle alalle? Kannattaa valita ammatti omien vahvuuksien mukaan. Tosin liikaa ei kannata rajoittaa, jopa näyttelijöinä on menestynyt monikin "ruma" nainen, jos on vain hyvä näyttelijä ja tunteiden tulkitsija. Malliksi tai missiksi ei kannata pyrkiä, ne nyt on ehkä ne ainoat ehdottomat.
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos rumuus on estänyt saavuttamasta hienoa uraa? Ja tie hyvin työpaikkoihin käy naisilla vain hyvän ulkonäön kautta? Ainakin pinnallisimmilla alueilla Suomessa. Jos olet itse luonnonnätti tai luonnonnormaali, et voi ymmärtää. "
No miksi joku vähemmän kaunis hakeutuisi pinnalliselle alalle? Kannattaa valita ammatti omien vahvuuksien mukaan. Tosin liikaa ei kannata rajoittaa, jopa näyttelijöinä on menestynyt monikin "ruma" nainen, jos on vain hyvä näyttelijä ja tunteiden tulkitsija. Malliksi tai missiksi ei kannata pyrkiä, ne nyt on ehkä ne ainoat ehdottomat.
Ulkonäkö vaikuttaa naisten työllistymiseen kaikilla aloilla. Tämä on rumien kannalta ongelma varsinkin alueella missä on paljon työttömyyttä ja parhaita työpaikkoja hakee Sadat ja sadat naiset. Kyllä ne paikat usein hyvännäköisille menevät.
Varsinkin pääkaupunkiseudulla on jostain ylenemisestä työpaikan sisällä rumien naisten turha haaveilla.
Mutta aiheena oli siis ulkonäön suhde itsetuntoon. Ja sitten kun jotkut esittivät tätä, että ole ylpeä urasaavutuksistasi. Mutta kun niitä ei tule ilman hyvää ulkonäköä naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joistain vapaa-ajan harrastetaidoista taas ei voi irrota jos koko elämä menee työasioiden ja toimeentulon parissa murehtimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä nyt siis vain pienenä valaisuna sille, MIKSI itsetuntoni on ollut sidottu ulkonäköön. Että kyllä sille on ihan syynsä ollut.
Vauva-foorumin vinksahtanut mode tuli pistämään alapeukun jokaiseen viestiini 😂 Kuule, se on vain merkki siitä että kissa on vienyt kielen, kun ei sanottavaa keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinulla on mennyt vaan sekaisin mikä on muna ja mikä kana. Kun sinulla on kaikki kunnossa, koet olevasi kaunis, ja kun taas jokin on pielessä, tunnet olevasi ruma ja itsetuntosi on alhaalla. Minulla ainakin näin. Objektiivisesti katsottuna en taida olla minkään näköinen, mutta tunnen itseni näin viisikymppisenä oikein kauniiksi, koska voin hyvin. Nuorena voin huonosti ja tunsin olevani ruma. Itsetuntosi ei siis ehkä ole kiinni ulkonäöstäsi vaan kokemuksesi ulkonäöstäsi on kiinni itsetuntosi tilasta.
Tässä on järkeä. Miten ap voisi edes olla yhtenä päivänä kaunis ja seuraavana ruma? Noin merkittävä ulkonäön vaihtelu on omituista.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin pääkaupunkiseudulla on jostain ylenemisestä työpaikan sisällä rumien naisten turha haaveilla.
Mutta aiheena oli siis ulkonäön suhde itsetuntoon. Ja sitten kun jotkut esittivät tätä, että ole ylpeä urasaavutuksistasi. Mutta kun niitä ei tule ilman hyvää ulkonäköä naiselle.
Kyllä yritysmaailmassa, tieteessä, monilla aloilla naiset voi menestyä ja edetä uralla ulkonäöstä huolimatta. Oikeasti, koulutus, osaaminen, se miten paljon panostaa uraan, useimmilla aloilla nämä on ne mitkä merkitsee, ei joku ulkonäkö. Esim. työpaikkani tietohallintojohtaja on semmoinen perus nörtin näköinen nainen, jota ei juuri miehestä erota ulkonäöstä. Mutta oli kova koodari ja it-arkkitehti ja halusi edetä uralla. Ei ole ulkonäkö estänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään vikaa ole. Ymmärrät vaan totuuden. Hyvännäköisiä ja itsestään huolta pitäviä katsellaan ja kuunnellaan, oli ikä mikä hyvänsä.
Älä perusta itsetuntoasi siihen katseletko vai kuunteleeko muut sinua. Voisin luetella lukemattomia henkilöitä, joita sekä katsellaan ja kuunnellaan, eikä siinä ole mitään positiivista heille. Huonoja ihmisiä, eikä heillä ole mitään syytä olla ylpeitä itsestään. Kaikkia joilla on jotain arvokasta kerrottavaa kuunnellaan ulkonäöstä huolimatta.
On huolestuttavaa, jos suurin asia mistä itsessään on ylpeä on oma ulkonäkö tai, että ihailee muissa ensimmäisenä vain heidän ulkonäköään.
Mutta jos kukaan ei kuuntele siinä mielessä Mitä kuuntelemisella yleensä tarkoitetaan niin sitten ei ole mitään vai
Ihmiset eivät tuhlaa aikaansa muiden kuuntelemiseen, elleivät he koe saavansa siitä hyötyä. Jos sinua ns. kuunnellaan vain koska olet kaunis, niin todennäköisesti sinua ei kuunnella vaan lähinnä katsotaan ja jos kyseessä on mies, niin lähinnä seksuaalisessa mielessä. Maailma on täynnä vähemmän kauniita, joita kuunnellaan ja täynnä lukemattomia malleja, joita ei kuunnella. Sinut ehkä huomioidaan herkemmin kauniina, mutta siihen se jää, ellei vastassa tietysti ole toinen yhtä pinnallinen yksilö.
Ei se lapsellisuutta ole, mutta täysin turhaa. Suosittelen, että yrität kasvattaa itsetuntoasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka miettii joskus nelikymppisenä kauneutta?
Kuka minkään ikäisenä sitoo itsetuntonsa ulkonäköönsä?
No aivan taatusti esim Julia Roberts. Onko hän idiootti?
Miten niin sitoo? Oletko hullu?
Ei hänestä löydy yhtään kuvaa jossa ei olisi huolehtinut ulkonäöstään. Eikä todellakaan olisi menestynyt niin kuin on menestynyt Jos ei olisi kaunis.
Tuosta on yhä pitkä matka siihen, että sitoo koko itsetuntonsa täysin ulkonäkönsä varaan. Outoa ajatella, että kaikki kauniit niin tekisivät. En minä mikään Julia Roberts ole, mutta ulkonäköä ei ole tar
Hieno juttu. Mutta jos olisit ollut koko elämäsi ruma, kuten minä, ja saanut kuulla siitä, ymmärtäisit miten se vaikuttaa itsetuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka miettii joskus nelikymppisenä kauneutta?
Kuka minkään ikäisenä sitoo itsetuntonsa ulkonäköönsä?
No aivan taatusti esim Julia Roberts. Onko hän idiootti?
Varmasti kaikki, joiden työnkuvaan kuuluu myös ulkonäkö ajattelevat sitä, mutta luulen silti, että Julia Robertsin itsetunto perustuu pikemmin hänen näyttelemiseen ja siinä menestymiseen siinä, eli uraan. Luulen, että näyttelijöitä masentaa enemmän vähentävät työtarjoukset kuin rypyt. Ehkä mallit ovat poikkeus. He kun tosiaan tekevät rahansa puhtaasti ulkonäöllä.
Monen itsetunto perustuu työmenestykseen, älykkyyteen, taitoihin ja tietoon. Tietysti, jos joutuu olemaan julkisuud
Vain määrätyissä piireissä. Jossain akateemisessa maailmassa äly on paljon tärkeämpää. Se, että olet saanut Nobel palkinnon, se että olet valmistunut huippuyliopistoista tai se, että tulet rikkaasta suvusta tai olet aatelinen. Jonkun Kuningas Charlesin tai Camilla itsetunto ei perustu ulkonäköön vaan asemaan.
"Hieno juttu. Mutta jos olisit ollut koko elämäsi ruma, kuten minä, ja saanut kuulla siitä, ymmärtäisit miten se vaikuttaa itsetuntoon."
En ole se, jolle vastattiin, mutta olen ollut koko ikäni ruma, ja joo, kyllä minulla oli nuorena sen takia pahojakin itsetunto-ongelmia, jopa sosiaalisten tilanteiden kammoa, koska olin joutunut niin paljon kiusatuksi ihmisten parissa. Mutta onneksi tajusin jossain vaiheessa, että on muitakin vaihtoehtoja kuin jäädä vain valittelemaan kovaa kohtaloaan ja olemaan surkea ja yksinäinen loppuikänsä. Hain apua ja hakeuduin terapiaan. Olen onnistunut oikeasti muuttamaan sen nuoruuden synkän ja toivottoman maailmankuvan ihan toisenlaiseksi, ja kun enää ei ole ne synkät tummat lasit päässä, maailma ja muut ihmisetkin näyttää ihan erilaisilta.
Eli joo kyllä, uskon täysin että se miten sinua on kohdeltu on vaikuttanut hyvin kielteisesti itsetuntoosi. Mutta sille on tehtävissä jotain, jos haluat, eikä se mitä sille voi tehdä liity edes mitenkään ulkonäköön, vaan omaan ajattelumaailmaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen on jo lähtökohtaisesti melko rupu täytettyään 30 vuotta.
Ei se, että isä vastuuttomasti valehteli jo pienestä tytöstä alkaen sinun olevan prinsessa, muuta sitä tosiasiaa että sammakkohan sinä olet. Nyt olet vain vanha rupusammakko. Ei auta vaikka koko maailma suutelisi sinua. 💋 Smack you.
Meni nyt kyllä ihan ohi aiheen tämä viestisi. Ota adhd-lääkkeesi. Ja katso kuvia vaikkapa 50:stä Salma Hayekista. Ikä ei Ratkaise vaan ulkonäkö.
Valitettavasti suurin osa suomalaisista naisista ei yllä edes tasolle Miss XL kilpailun. Joten pääsääntöisesti tuon ikäisten suomineitojen ulkonäkö ei varsinaisesti ole mikään kilpailuvaltti jonka varaan voisi itsetuntoaan rakentaa.
Jos katsot esim kauppakeskuksissa ympärillesi niin huomaat miten häpeillen
Tietenkään suurin osa naisista ei ole missin näköisiä, koosta riippumatta. Missit on poikkeuksellisen kauniita naisia, ne isokokoisetkin!
Sä varmaan häpeät äitiäsikin. Et kuulosta kovin aikuiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinulla on mennyt vaan sekaisin mikä on muna ja mikä kana. Kun sinulla on kaikki kunnossa, koet olevasi kaunis, ja kun taas jokin on pielessä, tunnet olevasi ruma ja itsetuntosi on alhaalla. Minulla ainakin näin. Objektiivisesti katsottuna en taida olla minkään näköinen, mutta tunnen itseni näin viisikymppisenä oikein kauniiksi, koska voin hyvin. Nuorena voin huonosti ja tunsin olevani ruma. Itsetuntosi ei siis ehkä ole kiinni ulkonäöstäsi vaan kokemuksesi ulkonäöstäsi on kiinni itsetuntosi tilasta.
Tässä on järkeä. Miten ap voisi edes olla yhtenä päivänä kaunis ja seuraavana ruma? Noin merkittävä ulkonäön vaihtelu on omituista.
No eikä ole. Taidat olla mies. Sanoin jo, että onhan noista julkkiskaunottaristakin valokuvia eri tiloissa, ja ovat yhtenä päivänä ihan mörököllin näköisiä Ja toisena kaunottaria. Etsi YouTubesta "the power Of makeup". Tähän vielä jos on parhaat vaatteet puhtaana niin on plussaa, samoin jos ehtii laittaa tukan kiiltäväksi eikä sotkuiseksi sutturaksi niskaan. Jos on harmaa juurikasvu värjätty piiloon tai ei ole. Löytyykö kauniit korvakorut vai eikö löydy. Ehditkö suihkaista parfyymia ennen kuin syöksyt ovesta ulos. Miljoona muuttujaa. Tämä tarina on tosi. Laittautuneena saan miehiltä ihan käsittämätöntä huomiota ja siis nimenomaan positiivista sävytettynä hymyllä ystävällisillä puheilla ja katseilla ja pitkällä viipymisellä seurassani. Kun olen ruma, olen näkymätön, pelkkää ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin pääkaupunkiseudulla on jostain ylenemisestä työpaikan sisällä rumien naisten turha haaveilla.
Mutta aiheena oli siis ulkonäön suhde itsetuntoon. Ja sitten kun jotkut esittivät tätä, että ole ylpeä urasaavutuksistasi. Mutta kun niitä ei tule ilman hyvää ulkonäköä naiselle.
Kyllä yritysmaailmassa, tieteessä, monilla aloilla naiset voi menestyä ja edetä uralla ulkonäöstä huolimatta. Oikeasti, koulutus, osaaminen, se miten paljon panostaa uraan, useimmilla aloilla nämä on ne mitkä merkitsee, ei joku ulkonäkö. Esim. työpaikkani tietohallintojohtaja on semmoinen perus nörtin näköinen nainen, jota ei juuri miehestä erota ulkonäöstä. Mutta oli kova koodari ja it-arkkitehti ja halusi edetä uralla. Ei ole ulkonäkö estänyt.
Todella harvinaista tällainen. Sitten hänellä on luultavasti ollut ainakin rakastava koti lapsuudessa.
Pistä minulle yksi kuva missä hän kulkee naama aknessa julkisuudessa ilman meikkiä. Tottakai ulkonäkö on hänen uransa ja myös itsetuntonsa kannalta Erittäin tärkeä asia, ulkonäkö on Jumalaa lukuun ottamatta eniten itsetuntoon vaikuttava asia.