Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kolmekymppisen miehen jatkuvat "kaksimielisyydet"
07.10.2024 |
Tapasin pari kuukautta sitten miehen, joka on muuten oikeasti tosi mukava, huomioonottava yms. mutta keksii _jatkuvasti_ jotain kaksimielistä aivan täysin arkisista asioista kesken täysin normaalin keskustelun kuin joku 15-vuotias! Ikää on kuitenkin yli 30. Ei haittaisi yhtään, jos nämä kaksimielisyydet liittyisi minuun, mutta jos sanon näkeväni kaveriani saattaa sanoa että "no ehkä pääset syliin ;)" ja saattaa keksiä jopa lemmikeistäni jotain. Olen yrittänyt sanoa kauniisti että en pidä näitä vitsejä hauskoina, olen yrittänyt olla noteeraamatta vitsejä, olen yrittänyt jatkaa aiheesta puhumista ikään kuin mies olisi sanonut jotain oikeasti aiheeseen liittyvää.. Ja silti jutut vaan jatkuu. Mulla on oikeasti alkanut tulla jo jopa fyysisesti huono olo noista jutuista, enkä ymmärrä mistä ne kumpuaa kun mies on muuten siis oikeasti todella mukava ja tullaan hyvin juttuun. Onko minulla muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa miehelle että olen huumorintajuton tiukkapipo ja tämä oli tässä?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus teini-iän kynnyksellä kaikilla pojilla lienee vaihe missä asia kun asia täytyy vääntää jonkinlaiseksi seksiläpäksi ja höhöttää päälle. Osa kasvaa siitä yli, osa ei.
Noin yleisemmin jos toisessa on joku tapa joka parin kuukauden koejakson aikana saa jo aikaan fyysistä pahaa oloa niin on syytä nostaa kytkintä. Jokaisella on oikeus ihmiseen joka ei aiheuta pahaa oloa. Myös sillä vitsailijalla, vaikka kuvauksen perusteella sen jutut on .. ."haastavia", niin varmaan jossain on sille joku jolle voihkimisjutut uppoaa.
Juuri näin. Kumppanin seurassa pitäisi olla hyvä ja helppo olla.
Se tässä hämmentääkin, kun muuten on sit tosi turvallinen ja hyvä olla.
..mut toisaalta jos oikeasti olisi, niin tuskin mies silloin tällaisia juttuja heittelisi kun olen tehnyt k
Miten v i t u n monta kertaa sinulle pitää toitottaa, ettei hän ole vakavissaan kiinnostunut sinusta???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesvihaketju ilmiannettu
Kiitos. Minä ilmiannoin myös. Sairasta miesvihaa naisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus teini-iän kynnyksellä kaikilla pojilla lienee vaihe missä asia kun asia täytyy vääntää jonkinlaiseksi seksiläpäksi ja höhöttää päälle. Osa kasvaa siitä yli, osa ei.
Noin yleisemmin jos toisessa on joku tapa joka parin kuukauden koejakson aikana saa jo aikaan fyysistä pahaa oloa niin on syytä nostaa kytkintä. Jokaisella on oikeus ihmiseen joka ei aiheuta pahaa oloa. Myös sillä vitsailijalla, vaikka kuvauksen perusteella sen jutut on .. ."haastavia", niin varmaan jossain on sille joku jolle voihkimisjutut uppoaa.
Juuri näin. Kumppanin seurassa pitäisi olla hyvä ja helppo olla.
Se tässä hämmentääkin, kun muuten on sit tosi turvallinen ja hyvä olla.
..mut toisaalta jos oikeasti olisi, niin tuskin mies sil
Ei tuo kerro siitä mitään. Jotkut vaan ovat huumorintajultaan ikusesti varhaisteinejä. Toisaalta kaikki varhaisteinitkään eivät heitä noin surkeaa läppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tullut siihen tulokseen että tollainen patologinen mukahauska vitsailu kertoo itsetunto-ongelmista ja varmaan tässä tapauksessa (vitsien luonteen perusteella) jostain lapsuudentraumasta. Ihan v*tun ärsyttävää.
t. Ei enää hauskoja miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunsin miehen, joka ei koskaan kasvanut Pikku-Kallevitseistä ulos.
Eikä tule kasvamaankaan. Parisuhteessa niitä saa sitten kuunnella hautaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Tuskin se itsekkään jaksaa tollasta tosikkoa.
Susta ois hirveen hauska vitsi jos mies, vastauksena siihen että kerron ostaneeni sipsipussin, vastaa "kohta kissat saa kuunnella kun voihkit nautinnosta"?
Voi oksennus. Kai jo JSSAP?
Oma fyysisesti huono olo on aina merkki, että on lähdön paikka, tai perustavanlaatuisen muutoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vielä kokeilla sitä että sanot suoraan että huonon huumorin on loputtava tai suhde loppuu. Riippuen siitä minkä reaktion häneltä saat tuollaiseen suoraan haastamiseen, voit sitten tehdä päätelmät siitä kannattaako juttua jatkaa kauemmin. Ei haittaa vaikka menee riitelyksi, sekin vaihe jokaisessa huonosti toimivassa ihmissuhteessa on joka tapauksessa edessä ennemmin tai myöhemmin jos kumpikaan suhteen osapuoli on tyytymätön ja haluaa toisen osapuolen haastaa muutokseen.
Voin suoraan sanoa ettei kannata kokeilla. Tuntee toisen pari kuukautta ja heittää sitten jotain sinun on muututtava tai... ukaaseja niin ei takuulla muutu. Eikä muuttuisi muutoinkaan. Lupaa ehkä, koettaa olla tovin, ja sitten kuukausien/vuosien päästä AP tajuaa taas eläneensä tyhmien vitsien kertojan kanssa suhteessa jossä hän voi huonosti.
Ihmiset ei muutu.
Eri, ja lisäksi on mielestäni väärin vaatia ihmistä muuttumaan joksikin, mitä ei ole. Urpo läpänheittäjäkin ansaitsee inhimillisen kohtelun, ja sinkuksi jäätyään hänellä on kaikki mahdollisuudet kasvaa hihittelyiän ohi tai löytää kaltaisensa humoristi.
No, maltas nyt mieles sen pakkien antamisen kanssa jos kerran muuten pidät miehestä. Huomaa, että et tule löytämään täydellistä miestä, tai todennäköisyys siihen on 2% luokkaa.
Anna hänelle hiukan aikaa. Me naiset valitetaan aina, että miehillä ei ole tilannetajua eikä miehet osaa asettua toisen asemaan. Mites meidän omat kyvyt näissä tilanteissa on?
Hän todennäköisesti jännittää seurassasi, ei oikein tiedä mitä sanoo ja koska ehkä hiukan verbaalisti kömpelönä koittaa olla hauska, menee hauskuus ihan mönkään välillä. Kirjoitit ap että viihdyt hänen seurassa muuten, sehän on paljon se. Kukaan ei ole täydellinen.
Kerro hänelle suoraan että et pidä noista seksistisistä vihjailuista ja ajattelet ettei se ole kovin aikuismaista. Sano että haluat aikuiseksi kasvaneen miehen jolla huumori on jotain muuta kuin 17 v pojankoltiaisten seksisävytteistä vihjailua.
Mieti oletko itse täydellinen? Jos et, niin älä vaadi sitä toiselta. Kyllä se siitä aikuistuu kun huomaa ettei ketään kiinnosta tollaset jutut ja kun hän rentoutuu seurassasi niin ne sammakot suusta vähenee.
T. N 55v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tällainen miehen lapsuudenystävä. Nyt jo 76 v. ja aina vaan jatkaa tuolla tyylillä.
Olemme vähentäneet yhteydenpitoa, koska en vaan enää jaksa kuunnella noita älyttömyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
No, maltas nyt mieles sen pakkien antamisen kanssa jos kerran muuten pidät miehestä. Huomaa, että et tule löytämään täydellistä miestä, tai todennäköisyys siihen on 2% luokkaa.
Anna hänelle hiukan aikaa. Me naiset valitetaan aina, että miehillä ei ole tilannetajua eikä miehet osaa asettua toisen asemaan. Mites meidän omat kyvyt näissä tilanteissa on?
Hän todennäköisesti jännittää seurassasi, ei oikein tiedä mitä sanoo ja koska ehkä hiukan verbaalisti kömpelönä koittaa olla hauska, menee hauskuus ihan mönkään välillä. Kirjoitit ap että viihdyt hänen seurassa muuten, sehän on paljon se. Kukaan ei ole täydellinen.
Kerro hänelle suoraan että et pidä noista seksistisistä vihjailuista ja ajattelet ettei se ole kovin aikuismaista. Sano että haluat aikuiseksi kasvaneen miehen jolla huumori on jotain muuta kuin 17 v pojankoltiaisten seksisävytteistä vihjailua.
Mieti oletko itse täydellin
Miksi kuvittelet että ap hakee jotain täydellisyyttä? Eikö saa hakea ihmistä jonka kanssa huumorintaju natsaa yhteen? Omasta mielestäni se on yksi tärkeimpiä asioita parisuhteessa. Jos arjessa samat asiat ei naurata, homma menee nopeasti aika ankeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-mies oli vähän tuollainen. Oli ihan väitellyt tyyppi ja yleensä halusi puhua vain korkealentoisista asioista kuten omasta tieteenalastaan tai muista abstrakteista jutuista. Ironista ja mustaa huumoriakin löytyi, mutta sitten oli tämä osa-alue, josta aloittajakin kertoi. Exäni kohdalla tämä näkyi siten, että jos esim. uutisissa tuli vastaan vaikka joku Anu- tai Jorma-niminen, niin tätä ei voinut sivuuttaa laukomatta jotain puhkikulunutta juttua noista nimistä. Tai annas olla, kun hänelle selvisi pipari-sanan kaksimielinen merkitys, niin sen jälkeen sitä puhuttiin vain piparin nuolemisesta tai vastaavasta. Esimerkkejä on lukuisia. Ärsyttävintä oli tahallinen väärinkuuleminen. Kun sanoin esim. että minua paleltaa, hän aina kuuli sen muodossa "minun p a n e t t a a". Sain melkein puhevian, kun yritin korostaa l-kirjainta. Joskus tästä hänen taipumuksestaan oli kyllä hupiakin - esim. kun piti keksiä hauskoja sanamuunnoksia (jotka toki olivat sitten munasaannoksia). Ison osan aikaa tuo kuitenkin enemmän ärsytti.
Suhteemme ei päättynyt tähän vaan ihan muista syistä. Hän löysi ns. paremman. Tuolla uudella on eri äidinkieli, joten en tiedä, miten sanallinen huumori sitten uudessa suhteessa toimii tai on toimimatta.
Huumorintaju on tosi iso asia parisuhteessa. Tuossa iässä tuskin enää muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Huumorintaju on tosi iso asia parisuhteessa. Tuossa iässä tuskin enää muuttuu.
Nimenomaan, huumorintaju on yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa, ja jos toinen käsitys huumorista eroaa noin rajusti omasta, sitä ei kyllä enää tuolla ikää muuteta. Ette selvästi ole oikein yhteensopivat.
Jos kolmekymppinen mies on suhteen ihan alkumetreillä kommunikoinnissa kömpelö, sille on vielä tehtävissä jotain.
Miettikääpä sitä kun itse olin n 45 ja tapaamani mies 47 ja hänen jutut oli välillä kun 19 v pojanklopin. Näki kaikkialla, jopa ruokakaupassa jotain sukupuolielimiin viittaavaa, munakoiso tai kesäkurpitsojen kohdalla kommentoi "sä varmasn tykkäisit ton kokosesta" tai kun ostin pienen kesäkurpitsan.... hän hymyili vekkulimaisesti ja kuiskasi korvaani "osta ny isompi". Jääkaapissani oli kokonaisia porkkanoita, hän heittää jonkun mukavitsin "mihinkäs sä noita käytät...hymmm..." Idiooo...i :-0
Muutenkin kiusoitteli luonani käydessään minua (joka en käy enää koskaan baareissa, en pidä kotibileitä enkä juo humalahakuisesti) monesti siitä et olisin siivonnu just äkkiä ennen hänen tuloa kaljatölkit, viinapullot ja pizzalaatikot sohvan alta ja naureskeli ettei uskalla laittaa kättä sohvatyynyjen väliin kun eihän sitä tiedä mikä sieltä osuu käteen... omg.
Mä en niin jaksais enää näillä ikävuosilla tollasta typerää huumoria (en ole kyllä jaksanut ikinä), eteenkin kun sama toistui ja toistui lukemattomia kertoja 1/2 v seurutelumme aikana.
Pidän siitä että toisen kanssa saa nauraa, tykkään rennoista ihmisistä, pidän älykkäästä huumorista ja nokkelaälyisestä tilannekomiikasta, mutta en typeristä teinipoikien jutuista. Ja varsinkaan niin että niitä samoja "muka" hauskoja maneereita toistetaan kuukaudesta toiseen.
Ei kukaan jaksa samoja tai saman kaltaisia vitsejä tai muka hauskuutukseki tarkoitettua kiusoittelua vähän väliä.
Suhde ei kuitenkaan kaatunut tähän, vaan siihen että miehestä kuoriutui muutenkin oikein oppikirjamainen aikuislapsi, jolla oli liian paljon elämässä haasteita, ehkä juuri siitä syystä oli hyvin itsekeskeinen ihminen joka oli vain terapoitavana ja henkisesti tuettavana luonani ja ottamassa parisuhteen rusinat pullasta voimatta antaa minulle mitään muutakuin hetkittäistä seuraa.
Alle 80 äo mies, eikä ollenkaan sosiaalista silmää niin tuossa lopputulos. Toki oma asiasi, haluatko pitää hyypiön lähipiirissäsi.
Eihän nuo jutut edes ole kaksimielisiä. Ihan ovat yksimielisiä eli suoraan ällöttäviä. Kaksimielinen tarkoittaa juttuja jotka vielä voisi ymmärtää _myös viattomasti_, toisin kuin nuo äijän puheet.
Ulos tuollainen.
Alue: Aihe vapaa
Ei, ei ja vielä kerran ei.
Tuollainen oman elämänsä pimppivitsiklovni sopii yhteen vain ja ainoastaan samanhenkisen vastakappaleen kanssa. Ja kyllä, heitä löytyy naisistakin. Työkaverini (keski-ikäinen nainen) on samanlainen, ja verenpaine on kyllä muilla usein tapissa. Ne höhöö, munaa aamupalaksi niin hymyilyttää hehee-läpändeerukset vanhenevat tosi nopeasti.
Move along. Et saa tuon ukkelin kanssa ikinä järkevää keskustelua aikaan.