Onko täällä vanhempia, jotka ovat katkaiseet välit lapsiinsa, tai eivät itse ole aktiivisia yhteydenottoon

.

Ovat hulluja. Miksi ne välit pitää katkaista? Eikö voi antaa vaan olla ilman mitään dramaattisia ratkaisuja?

Vierailija kirjoitti:

Ovat hulluja. Miksi ne välit pitää katkaista? Eikö voi antaa vaan olla ilman mitään dramaattisia ratkaisuja?

Kirjoitin aloituksessa, etten tarkoita välttämättä välien katkaisua, vaan myös passiivisuutta. Eli sitä, että asioiden antaa olla. Kysymys molemmille, heille ja välien katkaisijoille.

Minä pidän etäisyyttä. Lapsi kun ilmiselvästi ei ole kiinnostunut seurastani. Hän saa itse ottaa yhteyttä, jos haluaa. 

.

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän etäisyyttä. Lapsi kun ilmiselvästi ei ole kiinnostunut seurastani. Hän saa itse ottaa yhteyttä, jos haluaa. 

Sama täällä.

Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.

Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorempana rajoitin, niin itkupotkuraivareiden kanssa häivyttiin isän luo pelaamaan. Mahdoton kasvatettava, kun isä sallii kaiken.

Hän ei nuorempana osallistunut juuri lainkaan pikkusisarusten (eri isä) kanssa olemiseen, ja hän on monta kertaa aiheuttanut pettymyksiä sisaruksilleen, jotka häntä jossain vaiheessa vielä ihailivat. 

Nyt tilanne on se, etteivät pikkusisarukset kaipaa häntä lainkaan. Liian monta pettymystä aiheuttanut heille. Nykyinen perhetilanne on oikein stabiili ja rauhallinen, kun tämä riivaaja on poissa.

Muut lapsista ovat hyvätapaisia ja kohteliaita, eivät raivostu jos heiltä jotain perustellusti kielletään tai rajoitetaan. Käyvät koulua ahkeralla asenteella ja ovat kaikin puolin onnistuneita tapauksia. Tietysti kasvattaminen on ollut helpompaa, kun heidän isä on osallistunut asiallisesti perhe-elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.

Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorempana rajoitin, niin itkupotkuraivareiden kanssa häivyttiin isän luo pelaamaan. Mahdoton kasvatettava, kun isä sallii kaiken.

Hän ei nuorempana osallistunut juuri lainkaan pikkusisarusten (eri isä) kanssa olemiseen, ja hän on monta kertaa aiheuttanut pettymyksiä sisaruksilleen, jotka häntä jos

Tämä on kuin kuvaus minun esikoisestani. Hänen sisaruksensa (sama isä) ei myöskään kaipaa häntä. Ainut ero on, että lapsen isä on ihan normaali ja ns. hyvä isä. Kasvatuksen puutteesta ei ole kyse. 

Kirjoituksestasi ei käy ilmi, miten olet häneen yhteydessä?

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän etäisyyttä. Lapsi kun ilmiselvästi ei ole kiinnostunut seurastani. Hän saa itse ottaa yhteyttä, jos haluaa. 

 

Sama täällä! En ole tavannut toista lastani yli kolmeen vuoteen. Ei ole kysellyt kuulumisiani. 

Minä äitinä olen yleensä se yhteyttä ottava. Lapset ottavat yhteyttä, jos tarvitsevat apua tai neuvoa. En kyllä ajattele, että odottaisin passiivisena heidän yhteydenottoa. Epäilemättä asiani eivät ole niin kiinnostavia 🙂. Mutta aina riittää, kun kyselen heidän kuulumisiaan ja kerron jotain omistani. En itsekään niin kauheasti vanhempiini ollut yhteydessä, kun olin nuorempi. Meillä tämä malli on ihan ok, vaikka välillä olen sanonut, että saisin kyllä kuolla kupsahtaa rauhassa kotiini, eikä kukaan kyselisi perään. Välit ovat hyvät, ja yhdessä kun ollaan, on ihan kivaa.

Toki tuttavapiirissä on näitä, jotka puolin ja toisin viestittelee joka päivä, ja monta kertaa. Itse en jaksaisi sellaista. 

8: En ole enää ollut häneen yhteydessä. Hän kävi kylässä kesällä nopeasti ja heittäytyi passattavaksi vaikka meillä on kädet täynnä töitä ja kiireitä. Ilmaiset ruoat ja taskuraha kelpas, ei mikään muu. Meidän perhe voi paremmin, kun hän on poissa.

Vierailija kirjoitti:

8: En ole enää ollut häneen yhteydessä. Hän kävi kylässä kesällä nopeasti ja heittäytyi passattavaksi vaikka meillä on kädet täynnä töitä ja kiireitä. Ilmaiset ruoat ja taskuraha kelpas, ei mikään muu. Meidän perhe voi paremmin, kun hän on poissa.

Minuakin ärsyttää, kun lapsi soittelee minulle vain ja ainostaan silloin, kun tarvitsee rahaa. 

sama

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.

Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorempana rajoitin, niin itkupotkuraivareiden kanssa häivyttiin isän luo pelaamaan. Mahdoton kasvatettava, kun isä sallii kaiken.

Hän ei nuorempana osallistunut juuri lainkaan pikkusisarusten (eri isä) kanssa olemiseen, ja hän on monta kertaa aiheuttanut pettymyksiä sisaruksilleen, jotka häntä jos

Käy vähän sääli tyttöä, kun on niin selkeä tuo ero rikkinäisen ja ehjän kodin välillä.

Tuttavapiiriini kuuluu 60+ nainen, jonka kolmekymppinen tytär soittaa hänelle joka ilta. Luuhaa myös paljon äidillään, vaikka on omakin kämppä.

Mielestäni sairas kuvio. Itse ahdistuisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.

Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorempana rajoitin, niin itkupotkuraivareiden kanssa häivyttiin isän luo pelaamaan. Mahdoton kasvatettava, kun isä sallii kaiken.

Hän ei nuorempana osallistunut juuri lainkaan pikkusisarusten (eri isä) kanssa olemiseen, ja hän on monta kertaa aiheut

Menneisyyttä ei voi muuttaa. Aikuinen ihminen kuitenkin itse päättää, miten käyttäytyy.

eri

Nähdään lasten kanssa 3-4 kertaa vuodessa, välillä soitellaan. 

Toimii meille.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiiriini kuuluu 60+ nainen, jonka kolmekymppinen tytär soittaa hänelle joka ilta. Luuhaa myös paljon äidillään, vaikka on omakin kämppä.

Mielestäni sairas kuvio. Itse ahdistuisin. 

Läheisriippuvaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.

Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorempana rajoitin, niin itkupotkuraivareiden kanssa häivyttiin isän luo pelaamaan. Mahdoton kasvatettava, kun isä sallii kaiken.

Hän ei nuorempana osallistunut juuri lainkaan pikkusisarusten (eri isä) kanssa olemiseen, ja hän on monta kertaa aiheuttanut pettymyksiä sisaruksilleen, jotka häntä jos

Taas yksi esimerkki uusperheen kiroista. Esikoinen saa niskaansa exän pahat teot. Sairaudetkin kuitataan "diagnoosien hakemisena".

On niin tyypillistä, että eron myötä entisen liiton lapsista tulee tunkeilijoita uudessa idyllissä. Pilaavat hyvän ydinperheen ja uuden onnen. Mitäs eivät mukaudu ja mitäs oireilevat vanhempien riitoja ja perheen hajoamista. 

Minun adoptioäitini ei pidä yhteyttä. Päätti ryhtyä juopoksi kun olin alakouluikäinen, ja on juonut siitä lähtien. 

Viimeinen niitti hänelle oli, kun tulin raskaaksi. Sen jälkeen en ole häntä nähnyt, ja vuosia on vierinyt jo 16. 

Missä sanotaan että pitää olla aktiivinen? Kuka saa aktiivisuudesta pyhyyspisteitä ja kenen mielissä? En ole aktiivinen yhteydenpitäjä ja tämä pätee lapsiini, eksiini, vanhempiini, sisaruksiini, ystäviini, kaikkeen. En myöskään kieltydy tapaamisista. En roiku enkä riipu.