Onko muita joilla välit poikki sukulaiseen?

Vierailija kirjoitti:

ja heidän myötään muutamaan tätiin ja heidän lapsiinsa.

Äitini on lapsuudestani saakka riidan tullen kertonut minulle, että on katunut syntymääni, ja että hänen olisi pitänyt jättää minut erossa väkivaltaiselle isälleni. Hän on ryypännyt (joskus jopa ruokarahat), antanut perheväkivallan jatkua silmiemme alla vuosikausia ja kiristänyt toistuvasti rahat, jotka minä ja siskoni joko saimme sukulaisilta tai ansaitsimme kesätöissä.

Kun tapasin nykyisen mieheni, enkä vielä itsekään tuntenut häntä kunnolla, äitini pummasi häneltä kyytejä ja rahaa minulta salaa. Hän kerrytti velkaa melkoisesti, ennen kuin sain tietää asiasta.

Lapsenlapsia äitini odotti kovasti, ja kun viimein sai niitä, minun piti maksaa bensarahaa, että hän tuli käymään!!! Joskus hän jätti tulematta, kun hänen koiransa tarvitsi häntä (ihan tavallinen ja terve koira).

Kun kerran sanoin, että en anna enää rahaa, koska jatkuva rahan antaminen saa oloni tuntumaan hyväksikäytetyksi, alkoi helvetti. Äitini vaati älyttömiä summia rahaa auton renkaista, joita olimme säilöneet hänelle vuosia talomme kellarissa. Hän ei toistuvista kehotuksista huolimatta ollut hakenut niitä pois. Hän soitti isäpuolelleni, ja kertoi hänelle, että olen hullu ja vaarallinen. Isäpuoleni soitti meille poliisit, koska olin kuulemma uhannut tappaa lapsemme. Siskoni meni äitini puolelle, ja rupesi levittämään huhua, että petän miestäni.

Lopulta äitini laittoi välit poikki, koska olen hullu, itsekäs ja sadisti. Ai niin, ja olen myös eläinrääkkääjä ja huono äiti.

Tuosta on nyt kolmisen vuotta aikaa. Olen kuullut äidistäni ja siskostani vain muutaman kerran, kun he ovat kännissä soittaneet haukkuakseen minua.

Alkuun olin surullinen ja mietin, josko vika kuitenkin on minussa. Jos olisi pitänyt jaksaa ja ymmärtää enemmän. Oli tosi lähellä, etten mennyt taas pyytämään anteeksi jotakin, mitä en ollut tehnyt. Sitten olin vihainen ja katkera. Miksi minulle piti käydä niin, kun suku ja perhesiteet olivat minulla todella tärkeät?!

Nyt elämä menee hyvin näinkin. Olen huomannut, kuinka paljon paremmin voin, kun minun ei tarvitsa maksaa läheisteni "rakkaudesta", eikä kuunnella jatkuvaa väheksyntää. Tietysti toivoisin, että äitini ja siskoni tulisivat järkiinsä, mutta taitaa olla turha toivo.

minua syrjitään menneiden virheiden takia

Menneet virheet ??!

Kukapa ei olisi tehnyt jotain, mikä kaduttaa/harmittaa?

Tuollaiset joutavat sukulaiset tai ns.ystävät eivät ansaitsekaan yhteydenpitoa.

En ole siskoni kanssa enää tekemisissä. Hän on kadehtinut minua ja hyökännyt minua kohtaan liian monta kertaa. Hänellä hoitamattomat mielenterveysongelmat. Syyttää kaikesta muita, ei ole koskaan katsonut peiliin.

Päätös sulkea pois elämästä on ollut hyvä, en kaipaa häntä ollenkaan.

Tapaamme sukujuhlissa muutaman vuoden välein, tervehdin, siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Menneet virheet ??!

Kukapa ei olisi tehnyt jotain, mikä kaduttaa/harmittaa?

Tuollaiset joutavat sukulaiset tai ns.ystävät eivät ansaitsekaan yhteydenpitoa.

Sulla ei selkeästi ole narkkaria/sekakäyttäjää lähipiirissä. Kun ne virheet voi todella olla sitä luokkaa, ettei niitä voi anteeksi antaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on välit poikki kaikkiin sisaruksiini.

Vanhempia ei ole, joten en tiedä mitä heille kuuluu. Yhden sukulaisen kanssa olen löysästi tekemisissä ja luulen että hän päivittää kuulumiseni sisaruksilleni.

Minulla ei ole syyllinen olo.

Minusta he kaikki ovat anteeksipyynnön velkaa, ja ison sellaisen. Mutta yksi sisaruksistani olikin sitä mieltä että minun pitää pyytää anteeksi häneltä!

Siis: he loukkaavat minua, minä suutun ja laitan välit poikki ja minun pitäisi sitten pyytää anteeksi että loukkaannun ja suutun siitä, että minua haukutaan?!

Lapsuuden aikaisia asioita ei saa selvittää ja eikä niistä saa puhua - minähän olin pilkan ja haukun, kiusan, kohde jo lapsena etenkin yhden sisareni mielestä, kun olin niin vääränlainein ja idiootti olento - niin näistä ei saa puhua, vanhoja asioita.

Kun aikuisena sitten erään episodin päätteeksi hermostuin ja sanoin, että kiitos ja näkemiin, tämä pitäisi juurta jaksain ja perusteellisesti kerrata ja minun pyytää anteeksi sitä, että loukkaannuin ja ilmeisesti sitäkin että ylipäätään olemassa olen.

Ei kiitos.

Ei tarvitse tulla minun hautajaisiini. Haaskalintua odottavat, milloin mulla menee huonosti, voivat olla iloisia. Mutta onnestani ja iloistani eivät iloitse kanssani. Vähättelevät.

Oloni on enemmänkin surullinen. Etteivät he näe omaa toimintaansa. Etten minä syyttä "tyhjästä" suuttunut. Etten jaksa lopun ikääni sitä pilkatun roolia. Että pelkästään veriside ei ole se, miksi ollaan tekemisissä. Pitäisi kohdella hyvin, nähdä ihmisessä hyvääkin, Ja nähdä, jos on muuttunut.

Voisin olla vaikka kansainvälisen yrityksen menestyvä johtaja, mutta siskoni silmissä olisin pelkkä mitättömyys, ja tasavertainen, kohdattava ihminen hänelle, vasta sitten, kun taloni palaisi tai jotain muuta elämän katastrofia. Tarkoitan, etteivät he näe minussa mitään hyvää.

Mietin, jos tulee joku sukujuhla, meillähän ne hautajaiset olisi, missä sisareni kohtaan. Millainen se kohtaaminen on? Voin kuvitella, miten siskoni tulee arvostelemaan negatiivisella, vihaisella, mitätöivällä, katkeralla äänellä minun ulkonäköäni, vaatteitani, lapsiani, autoani. Riippumatta millaisia ne ovat. Jos auto on hieno ja kallis: "no on sitä rahaa millä mällätä, ei olle köyhiä eikä kipeitä kun tommoseen on varaa... ukkos siivelläkö sinä olet" Jos olen lihonut ja rupsahtanut, siitäkin irvataan.

Se on aika surullista lapsilleni, ettei heillä ole mitään sukua, kun ei ole isovanhempia, mutta ei muutakaan sukua. En halua heidän tapaavan tuollaisia negatiiveja.

Sori mutta kuulostat itse maailmankaikkeuden negatiivilta.

On ollut hetkellisesti riitoja. Mutta ikinä en itse ryhtyisi tuollaiseen, että julistan välit poikki jonkun kanssa. Voi olla harvemmin tejåkemisissä, jollei juuri sillä hetkellä halua olla tekemisissä.

Aina sitä anteeksipyyntöä ei kuulu. Joskus en itse ole osannut pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö helpottaisi asioita. Mutta sen puutteesta huolimatta voi päästää irti vihasta, ihan itsensä takia.

Ei sukulaisuus ole mikään pakko yhteys automaatti, jossa olisi pakko olla yhteydessä. 

En koe tarpeelliseksi pitää yhteyttä kaikkien sukulaisteni kanssa.

En ole sukurakas.  Avis on onnellinen. Ei ole mahdollista parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei sukulaisuus ole mikään pakko yhteys automaatti, jossa olisi pakko olla yhteydessä. 

Ei ole, mutta on se vahva side, joka parhaimmillaan voi kantaa läpi elämän ja muodostaa ihmiselle juuret. Se on mahdollisuus, jota on hyvä vaalia.

Kyllä osaa olla katkeraa porukkaa, huh.

Muistakaa, että ihmissuhde kyllä yleensä muodostuu ihan ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, jossa on kaksi osapuolta.

On lähipiirissä juuri tällainen.

Virheillä kyllä tarkoitin sellaisia, joihin me kaikki joskus syyllistymme.

Ihan eri asioista kyse.

Itse olen katkaissut välit sellaiseen, joka jatkaa tuhoisaa käytöstä, ei halua ammattiapua,mutta syyllistää kaikkia muita.

On lähipiirissä juuri tällainen.

Virheillä kyllä tarkoitin sellaisia, joihin me kaikki joskus syyllistymme.

Ihan eri asioista kyse.

Itse olen katkaissut välit sellaiseen, joka jatkaa tuhoisaa käytöstä, ei halua ammattiapua,mutta syyllistää kaikkia muita.

Laitoin ihan oman henkisen hyvinvoinnin takia välit poikki sukuun:) Ja voin paremmin. Hirveää riitelyä ja syyttelyä oli . 

Hämmentynyt olo. Ilmeisesti (omassa lähipiirissäni) nämä välit poikki laittaneet tai yhteydenpitoa vähentäneet voivat paremmin näin. Kunnioitan heidän valintaansa.

Ei, olet ainoa maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tunnen helpotusta. Toisinaan tunnen myös syyllisyyttä siitä, että tilanne on selvittämättä. Mutta ymmärrän kyllä, että selvittämiseen tarvitaan kaksi osapuolta. Ja jos toinen osapuoli ei siihen pysty, niin ei sille itse voi paljoakaan.



Kärsivällinen olen ollut. Liian kauan annoin kohdella itseäni huonosti.



Nyt tunnen vihaa. Pitää mennä yhteisiin sukujuhliin teeskentelemään. Ei ole voimia teeskennellä, että välit on kunnossa. Vastapuoli hakeutuu oikein hakeutumalla seuraan, eikä jätä rauhaan.

Vastaus : Mikä pakko on mennä sukujuhliin tai hautajaisiin ? Parempi jäädä pois , ei tarvitse kokea huonoa kohtelua.