Naiset, deittailisitteko miestä joka kuuntelee metallia?

Vierailija kirjoitti:

 

En mä halua että ne nahkavermeet on levällään pitkin meidän olohuonetta, varsinkaan kun kutsun poppareita kylään viettämään hyvin ansaittua naisteniltaa en tahtoisi levyhyllyn notkuvan kaikenmaailman maskuliinisesta piiloagressioörvellyksestä. Kyllä jämpti on näin. Minun koti, minun säännöt. Nurkissani pyörivät hiipparit saisivat lentävänlähdön. Hikeä, verta ja suolenpätkiä ei kotiini pesiydy missään muodossa. Raikas, raitis ilma ja hyväntuulinen linnunlaulu raikaa pihapiiriämme somistaen. Rääkyvät ukot rumpujen kalkatuksineen joutavat jonnekkin bunkkeriin keskenänsä machoilemaan.

 

Mitä helvetin paskaa sä trolli sönkötät :DDD

Niin mutta kun jos kummallakin on samanlainen maku niin kummankaan ei tarvitse kärsiä laisinkaan vaan he voivat nauttia yhdessä siitä musiikista. Edelleenkään täällä kukaan ei ole järkevästi selittänyt miksi se, että on eri musiikkimaku olisi jotenkin parempi että on sama musiikkimaku.

Ei se ole mitenkään parempi, mietin vaan että itselläni on tärkeämpiä kriteerejä miehelle kuin musiikkimaku enkä minä sen vuoksi olisi muuten sopivaa kumppaniehdokasta pistämässä sivuun. Toki on helpompaa, jos kumppani on mahdollisimman samanlainen kuin itse niin mistään ei tarvitse vääntää kättä. Se lienee sitten jokaisen oma asia, onko musiikkimaun samankaltaisuus painava kriteeri parinvalinnassa vai ei. Ja minkä verran samankaltaisuutta nyt ylipäätään on riittävästi.

Mun mies kuuntelee metallia. En kuuntele samaa mutta jossain määrin on overlap oman musiikkimaun kanssa. Metalli ja synthwave/darksynth skene menevät hyvin yhteen. Oleellisin ero meidän välillä on että haluan musiikkini instrumentaalisena ja hän laulettuna. 

Mieheni kuuntelee metallia ja se ei ole haitannut menoa missään vaiheessa, vaikka oma metallin kuunteluni on hyvin rajoittunutta ja kaikista raskainta örinää en siedä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Yähh genrerajoittuneet. Voiko pariutumisen tehdä vielä hankalammaksi mitä se jo nyt on? Kaverit on sitä varten että käydään keikoilla jos ei musamaut mene yhteen kumppanin kanssa.

En pakota kumppania kuuntelemaan samaa musiikkia. Menen huoneeseeni kuuntelemaan ja puuhailemaan.

Jos ne on niitä ihmisiä, jotka hylkäävät kaverinsa, kun kaikki tarpeet täyttävä puoliso löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko ihmiset näin rajoittuneita? Ei siedetä sitä, että kumppani kuuntelisi erilaista musiikkia kuin itse? Siinä olisi hyvä tilaisuus vähän laajentaa omaa makua. 

Ps. Parisuhde ei tarkoita sitä että ollaan 24/7 yhdessä ja kaikki mieltymykset ovat samat.

 

Olen kuullut tarpeeksi heviä tietääkseni, että en voi sietää sitä. Olisitko sinä vastaavasti valmis menemään yhteen sellaisen kumppanin kanssa joka kuuntelee ainoastaan mongolialaista kansanlaulua ja kotona ja autoreissuilla soisi aina mongolialainen kansanlaulu? 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta jaan kyllä hänen mielipiteensä. Minä voisin hyvin mennä yhteen sellaisen kanssa, joka kuuntelee mongolialaista kansanlaulua tai mitä vaan, mikä ei kuulu omaan musiikkimakuu

Niin mutta kun jos kummallakin on samanlainen maku niin kummankaan ei tarvitse kärsiä laisinkaan vaan he voivat nauttia yhdessä siitä musiikista. Edelleenkään täällä kukaan ei ole järkevästi selittänyt miksi se, että on eri musiikkimaku olisi jotenkin parempi että on sama musiikkimaku.

Onko sellaista väitetty, että olisi parempi? Kysymys oli deittailisitko. Varmaan samanlainen musiikkimaku on useimmille plussaa, mutta harvalle ehdoton vaatimus?

Vierailija kirjoitti:

Niin mutta kun jos kummallakin on samanlainen maku niin kummankaan ei tarvitse kärsiä laisinkaan vaan he voivat nauttia yhdessä siitä musiikista. Edelleenkään täällä kukaan ei ole järkevästi selittänyt miksi se, että on eri musiikkimaku olisi jotenkin parempi että on sama musiikkimaku.

Ei se ole mitenkään parempi, mietin vaan että itselläni on tärkeämpiä kriteerejä miehelle kuin musiikkimaku enkä minä sen vuoksi olisi muuten sopivaa kumppaniehdokasta pistämässä sivuun. Toki on helpompaa, jos kumppani on mahdollisimman samanlainen kuin itse niin mistään ei tarvitse vääntää kättä. Se lienee sitten jokaisen oma asia, onko musiikkimaun samankaltaisuus painava kriteeri parinvalinnassa vai ei. Ja minkä verran samankaltaisuutta nyt ylipäätään on riittävästi.

Mä tykkään esim. keskustella pitämästämme musiikista kumppanin kanssa, pohtia laulun sanoja, keskustella siitä artistista ja hänen työstään, laulaa ja tanssia mukana, suositella uutta musiikkia ja saada häneltä suosituksia, tehdä yhteisiä soittolistoja jne. Esim. hän voi vastata johonkin tekstiviestiin laulun sanoilla ja heti tiedän mistä on kyse. Se on vaan sellainen yhteinen juttu, joka tekee suhteesta syvemmän ja mielenkiintoisemman. Vaikea selittää tarkemmin, mutta itselle tuommoinen on merkityksellistä.

Voitaisiin käydä yhdessä keikoilla. 

Onko olemassa metallimusiikkia missä ei ihannoida pimeyttä? Ei resonoi minulle mikään rääkyminen eikä pirunmerkit ym, joten tuskin minulla olisi mitään yhteistä sellaista ihannoivan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko ihmiset näin rajoittuneita? Ei siedetä sitä, että kumppani kuuntelisi erilaista musiikkia kuin itse? Siinä olisi hyvä tilaisuus vähän laajentaa omaa makua. 

Ps. Parisuhde ei tarkoita sitä että ollaan 24/7 yhdessä ja kaikki mieltymykset ovat samat.

Samaa mietin. Muutenkin on vaikea löytää oikeasti sopivaa puolisoa, niin tuntuisi hullulta musiikkimaun antaa vaikuttaa valintaan. Mutta kukin tyylillään.

 

Veikkaisin, että ne joille musiikin kuuntelu ei ole kovin merkittävä osa elämää eivät niin välitä siitä millainen maku kumppanilla on, koska kuuntelevat musiikkia vain päivittäin. Ne taas jotka suhtautuvat musiikkiin intohimoisemmin ja viettävät tuntikausia kuunnelee

 

 Näkisin, että intoilijan ja musiikin kuuntelun välillä voi olla aika paljon eroa. Jos kysymys on, seurustelisitko humppaa kuuntelevan ihmisen kanssa, uskoisin että muusikkoystäväni vastaisivat voivansa seurustella. Jos taas kysytään, haluaisitko elää humpalle, vastaus saattaisi olla toinen. Tässä aloituksessa kysyttiin nimenomaan kuuntelemisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko ihmiset näin rajoittuneita? Ei siedetä sitä, että kumppani kuuntelisi erilaista musiikkia kuin itse? Siinä olisi hyvä tilaisuus vähän laajentaa omaa makua. 

Ps. Parisuhde ei tarkoita sitä että ollaan 24/7 yhdessä ja kaikki mieltymykset ovat samat.

 

Olen kuullut tarpeeksi heviä tietääkseni, että en voi sietää sitä. Olisitko sinä vastaavasti valmis menemään yhteen sellaisen kumppanin kanssa joka kuuntelee ainoastaan mongolialaista kansanlaulua ja kotona ja autoreissuilla soisi aina mongolialainen kansanlaulu? 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta jaan kyllä hänen mielipiteensä. Minä voisin hyvin mennä yhteen sellaisen kanssa, joka kuuntelee mongolialaista kansanlaulua tai mitä vaan, mikä ei kuulu omaan musiikkimakuu

 

Missä asioissa sitten olet valmis avartamaan maailmaasi, vai täytyykö kumppanin olla kloonisi? Väistämättä joitakin eroja tulee, minusta rajan vetäminen musiikkimakuun kuulostaa hassulta. 

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa metallimusiikkia missä ei ihannoida pimeyttä? Ei resonoi minulle mikään rääkyminen eikä pirunmerkit ym, joten tuskin minulla olisi mitään yhteistä sellaista ihannoivan kanssa.

Ehkä sinun pitäisi tutustua aiheeseen edes jotenkin...et tunnu tietävän, mutta luulet sitäkin enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mutta kun jos kummallakin on samanlainen maku niin kummankaan ei tarvitse kärsiä laisinkaan vaan he voivat nauttia yhdessä siitä musiikista. Edelleenkään täällä kukaan ei ole järkevästi selittänyt miksi se, että on eri musiikkimaku olisi jotenkin parempi että on sama musiikkimaku.

Ei se ole mitenkään parempi, mietin vaan että itselläni on tärkeämpiä kriteerejä miehelle kuin musiikkimaku enkä minä sen vuoksi olisi muuten sopivaa kumppaniehdokasta pistämässä sivuun. Toki on helpompaa, jos kumppani on mahdollisimman samanlainen kuin itse niin mistään ei tarvitse vääntää kättä. Se lienee sitten jokaisen oma asia, onko musiikkimaun samankaltaisuus painava kriteeri parinvalinnassa vai ei. Ja minkä verran samankaltaisuutta nyt ylipäätään on riittävästi.

 

Mä tykkään esim. keskustella pitämästämme musiikista kumppanin kanssa, poh

Voihan noita asioita tehdä vaikkei pääsääntöisesti kuuntelisi samaa. En kuuntele tietynlaista metallia oma-aloitteisesti ollenkaan, mutta osaa silti keskustella siitä kun mieheni haluaa, ja tunnistan lyriikoita ja vitsejä aiheeseen liittyen. 

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa metallimusiikkia missä ei ihannoida pimeyttä? Ei resonoi minulle mikään rääkyminen eikä pirunmerkit ym, joten tuskin minulla olisi mitään yhteistä sellaista ihannoivan kanssa.

99% metallista on rakkauslauluja. 1% on "rääkymistä" ja piruista fantasiointia.

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa metallimusiikkia missä ei ihannoida pimeyttä? Ei resonoi minulle mikään rääkyminen eikä pirunmerkit ym, joten tuskin minulla olisi mitään yhteistä sellaista ihannoivan kanssa.

On olemassa. Et taida olla perehtynyt aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mutta kun jos kummallakin on samanlainen maku niin kummankaan ei tarvitse kärsiä laisinkaan vaan he voivat nauttia yhdessä siitä musiikista. Edelleenkään täällä kukaan ei ole järkevästi selittänyt miksi se, että on eri musiikkimaku olisi jotenkin parempi että on sama musiikkimaku.

Ei se ole mitenkään parempi, mietin vaan että itselläni on tärkeämpiä kriteerejä miehelle kuin musiikkimaku enkä minä sen vuoksi olisi muuten sopivaa kumppaniehdokasta pistämässä sivuun. Toki on helpompaa, jos kumppani on mahdollisimman samanlainen kuin itse niin mistään ei tarvitse vääntää kättä. Se lienee sitten jokaisen oma asia, onko musiikkimaun samankaltaisuus painava kriteeri parinvalinnassa vai ei. Ja minkä verran samankaltaisuutta nyt ylipäätään on riittävästi.

 

Voihan noita asioita tehdä vaikkei pääsääntöisesti kuuntelisi samaa. En kuuntele tietynlaista metallia oma-aloitteisesti ollenkaan, mutta osaa silti keskustella siitä kun mieheni haluaa, ja tunnistan lyriikoita ja vitsejä aiheeseen liittyen. 

 

No ehkä olen sen verran itsekäs, mutta en haluaisi viettää aikaani keskustelemalla musiikista, jota vihaan. Ja sitten kuitenkin tuntisin syyllisyyttä että en ole kiinnostunut pätkän vertaa kumppanin intohimosta ja salaa toivoisin, että ei enää ikinä tarvitse kuunnella tuollaista moskaa. 

Mielelläni, kuuntelenhan itsekin. Voisimme mennä yhdessä keikoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko ihmiset näin rajoittuneita? Ei siedetä sitä, että kumppani kuuntelisi erilaista musiikkia kuin itse? Siinä olisi hyvä tilaisuus vähän laajentaa omaa makua. 

Ps. Parisuhde ei tarkoita sitä että ollaan 24/7 yhdessä ja kaikki mieltymykset ovat samat.

 

Olen kuullut tarpeeksi heviä tietääkseni, että en voi sietää sitä. Olisitko sinä vastaavasti valmis menemään yhteen sellaisen kumppanin kanssa joka kuuntelee ainoastaan mongolialaista kansanlaulua ja kotona ja autoreissuilla soisi aina mongolialainen kansanlaulu? 

 

Mun mies kuuntelee heviä ja minä en siitä niin pahemmin välitä, kotona kuunnellaan siis useimmiten jotain siltä väliltä tai vuorotellen molempien suosikkeja. Musiikkimakua isompi ongelma olisi kumppanin joustamattomuus tämmöisissä asioissa, ihan riippumatta mikä on se hänen suosikkigenrensä. 

Voi luoja mikä keskustelu.

Eihän se, että joku kuuntelee metallimusiikkia ja toinen ei, tarkoita etteikö yhteistäkin kuunneltavaa voisi olla ja käydä keikoilla jotka kiinnostavat molempia.

Itse ainakin kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Melkeinpä joka genrestä löytyy kuunneltavaa ja oikeasti nautittavaa musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiin käydä yhdessä keikoilla. 

Luuletko, että kaikki metallimusiikkia kuuntelevat pitävät VAIN metallimusiikista?