Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Häpeä pienituloisuudesta
05.10.2024 |
Tai köyhältä näyttämisestä tai sellaiselta vaikuttamiselta.
Olen ollut lapsuudessa köyhä ja opiskeluaikoinakin tottunut niukkuuteen. Työuran alussa oli ihan tavallista, että vaatteet ostettiin kirpparilta ja ruokaostokset tuli harkita tarkkaan.
Jossain vaiheessa sitten tulot nousivat sen verran, että kirpparit jäi ja kaupasta sai ostaa mitä mieli teki. Rahaa oli aina tilillä reilusti, ennen seuraavaa palkkapäivää. Auton remontit tai rikkoutuvat kodinkoneet eivät juurikaan hetkauttaneet. Elimme varsin mukavasti ja huolettomasti.
No. Minä sairastuin ja en kykene enää tekemään täyttä työpäivää. Miehen työt vähentyneet paljon, ala liittyy lasten harrastamiisiin ja perheet on tiukilla ja lapset ei harrasta.
Yhtäkkiä tilanne on se, että rahaa on käytössä huomattavasti vähemmän. Puskuria on tullut jo käytettyä elämiseen, nyt ne autorempat, vakuutukset, pyörän uusimiset ym KIRPAISEE.
En tiedä miksi nyt koen huonommuutta siitä, että rahat täytyy laskea tarkkaan kaupassa. 100€/viikko ruokaan on meille pieni budjetti ja tiukkaa tekee (allergioita).
Opettelin myös taas käymään kirppareilla ja varsinkin meidän eskarilaiselle on löytynyt todella hyvin vaatetta. Tuntuu jopa vähän tyhmältä, että miksi olen ostanut täysihintaisia vaatteita Prismasta, kun 10€ saa jo hyvän yhden lapsen käyttämän Reiman takin käytettynä. Lenkkareita, sisäpelikenkiä, kumppaneita, sadevaatteita ym. on kierrätyskeskukset tulvillaan
Meillä on kaikki varsin hyvin vielä. Ei mitään välitöntä hätää. Mutta on vaatinut yllättävän paljon sopeutumista ajatukseen, että yhtäkkiä ollaan palattu aikaan jossa olimme työuriemme alussa.
En kaipaa säästövinkkejä. Tämä aloitus oli hajatelma, ehkä joku muu painii samankaltaisten asioiden kanssa :)
Miksi se on niin vaikeaa sopeuttaa elintasoa alaspäin. Varmaan liittyy johonkin mielikuvakuplaan jonka on itsestään muodostanut.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhillä ole autoa, vakuutusta, eikä polkupyörää tai lapsia. Ellei joku asu korvessa, että pitää sieltä päästä. Ei tarvitse tuntea huonommaksi itseään. Mutta osa ihmisistä ei hyväksy pienituloisia, sen itsekin tiedän kokemuksesta. Pyydä mummoa avuksi lasten ostoksiin tai serkkua.
"Ei köyhillä ole autoa, vakuutusta, eikä polkupyörää tai lapsia."
Nämähän ovat osittain myös henkilökohtaisia valintoja, joihin ei tulot eivät vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatusmaailmasi on perustunut rajattoman kasvun ideologiaan. Nyt se järkkyy, koska maailma ei toimikaan niin. On vain erilaisia vaiheita, jolloin menee välillä paremmin ja välillä huonommin ja joudut luopumaan asioista, lopulta omasta elämästäsikin.
Joku tuttaville paljastumisen pelkääminen tuohon vielä, kertoo sen, kuinka turhuuksien roviolla ollaan.
Minulle tämä avaus oli hyödyllinen. Prosessoin asiaa ja sain ajatuksia kasaan. Meillä on asiat vielä hyvin. On vaatetta, katto pään päällä, ruokaa. Vaikka rahaa on vähän, niin kyllä pärjätään. Perhe on kasassa ja harrastukset on halpoja.
Tein niin hyviä löytöjä Torista. Talveen löysin kaksi takkia, hyvin vähän käytetyt Viking-talvikengät, Viking-talvikumpparit ja Reimatec- toppahousut. Nämä kaikki 60€ posteineen! Paksua toppapukua vielä etsiskelen, kiirettä täällä etelässä sen hankkimiseksi ei vielä ole. Todennäköisesti sen saa noin 20€ hintaan. Täällä on niin kylmä tuuli, että se lisää pakkasen purevuutta reilusti, joten muhkea puku lienee hankittava lopputalveksi.
Viime talvena on onneksi ostettu parit hyvät rukkaset ja pipoja.
Olen HUSissa ja YT:t on käynnissä. Joten lähtö saattaa olla edessä. Alani on kuitenkin sellainen, että työllistyminen on todennäköistä yksityiselle.
Lisäksi olen nyt aktiivisesti tehnyt työtä sen eteen, että yritän olla miettimättä liikaa, mitä muut minusta ajattelevat. Onhan se hankalaa, mutta välillä onnistuu.
Olen perheestä, jossa vanhemmat olivat alkoholisteja ja kulissit oli pystyssä. Ehkä sieltä opittu tämä oma tarve kulisseihin.
Minä en ole oikein osannut päättää onko pienituloisen/köyhän/työttömän itseään kohtaan tuntema häpeä hyvä vai huono asia. Häpeä voi toimia voimavarana tilanteen parantamiselle ja nostaa motivaatiota päästä pois häpeällisenä tuntemastaan tilanteesta. Joidenkin ihmisten kohdalla sitten häpeä voi johtaa epätoivoon, eristäytymiseen ja pahimmillaan luovuttamiseen.
Me vertailemme itseämme toisiin ja jos oletuksena - etenkin lähipiirissä - on hyvin toimeentuleva ja kaikin puolin hyväosainen ihminen niin on varmasti täysin luonnollista, että omaa tilannettaan peilaa siihen yleiseen oletukseen ihmisyydestä. Se miten tämän tilanteen käsittelee on sitten yksilökohtaista.
Itse en pitkäaikaistyöttömänä ja köyhänä ole pitkään aikaan puhunut elämästäni kenenkään kanssa, välttelen ihmisten tapaamista ja olen vuosi vuodelta yhä enemmän eristäytynyt omiin oloihini, jossa ei tarvitse kenellekään näyttää mikä olen ja miten minulla menee.
Todella köyhä perhe ollaan, tulot vajaa 2t€/kk pieniä lapsia 3, autoja pari kolme, talo on mutta vanha ja ei saa kaupaksi, ei luottotietoja toisella vaikka töissä on, kouluja ei käyty kuin yksi ala tai alan koulutus ei elätä niin ei kannatusta lähteä vaihtamaan ja muut alan työt ei koskaan kutsuja haastatteluihin ei juuri mitään tehtävissä. Laskut menee perintään niitä maksellaan jos tulot antaa myöten reunalla eletään jatkuvasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää ostaa jatkuvasti jotain vaatetta edes kirppikseltä? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Lapset kasvavat ja edelliset vaatteet jäävät pieniksi.
Minäkin häpeän huonoja tulojani. Saan n. 570 eur kuussa. Teen vapaaehtoistyötä, mutta en ole kenellekään kertonut että siitä ei makseta palkkaa. Kaikki luulevat, että teen osa-aikatyötä etätyönä ja saan pientä palkkaa. En kehtaa kertoa, ettei näin ole.
Alue: Aihe vapaa
"Alle satasella saat kengät mitkä on rikki 3kk kuluttua."
Oikeasti ne markettien ja muutkin halpamerkit on huonoja! Heti rikki ja huonot jalassa. Reimat on riittävän leveitä lapselle, sellaisia ei marketista löydä alle 100€. Silloinkin pitää ostaa Reimat tai Vikingit