Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Häpeä pienituloisuudesta
05.10.2024 |
Tai köyhältä näyttämisestä tai sellaiselta vaikuttamiselta.
Olen ollut lapsuudessa köyhä ja opiskeluaikoinakin tottunut niukkuuteen. Työuran alussa oli ihan tavallista, että vaatteet ostettiin kirpparilta ja ruokaostokset tuli harkita tarkkaan.
Jossain vaiheessa sitten tulot nousivat sen verran, että kirpparit jäi ja kaupasta sai ostaa mitä mieli teki. Rahaa oli aina tilillä reilusti, ennen seuraavaa palkkapäivää. Auton remontit tai rikkoutuvat kodinkoneet eivät juurikaan hetkauttaneet. Elimme varsin mukavasti ja huolettomasti.
No. Minä sairastuin ja en kykene enää tekemään täyttä työpäivää. Miehen työt vähentyneet paljon, ala liittyy lasten harrastamiisiin ja perheet on tiukilla ja lapset ei harrasta.
Yhtäkkiä tilanne on se, että rahaa on käytössä huomattavasti vähemmän. Puskuria on tullut jo käytettyä elämiseen, nyt ne autorempat, vakuutukset, pyörän uusimiset ym KIRPAISEE.
En tiedä miksi nyt koen huonommuutta siitä, että rahat täytyy laskea tarkkaan kaupassa. 100€/viikko ruokaan on meille pieni budjetti ja tiukkaa tekee (allergioita).
Opettelin myös taas käymään kirppareilla ja varsinkin meidän eskarilaiselle on löytynyt todella hyvin vaatetta. Tuntuu jopa vähän tyhmältä, että miksi olen ostanut täysihintaisia vaatteita Prismasta, kun 10€ saa jo hyvän yhden lapsen käyttämän Reiman takin käytettynä. Lenkkareita, sisäpelikenkiä, kumppaneita, sadevaatteita ym. on kierrätyskeskukset tulvillaan
Meillä on kaikki varsin hyvin vielä. Ei mitään välitöntä hätää. Mutta on vaatinut yllättävän paljon sopeutumista ajatukseen, että yhtäkkiä ollaan palattu aikaan jossa olimme työuriemme alussa.
En kaipaa säästövinkkejä. Tämä aloitus oli hajatelma, ehkä joku muu painii samankaltaisten asioiden kanssa :)
Miksi se on niin vaikeaa sopeuttaa elintasoa alaspäin. Varmaan liittyy johonkin mielikuvakuplaan jonka on itsestään muodostanut.
Kommentit (48)
Jos ei ajatella Suomea vaan koko ihmiskuntaa, niin selvä enemmistö meistä on enemmän tai vähemmän köyhiä. Ei siis ole mikään häpeä siinä mielessä olla pienituloinen, vaikka sattuisikin olemaan sellainen Suomen kaltaisessa vauraassa maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan oma vaatimustasosi tekee tuosta sinulle ongelman. Koet olevasi jotenkin huonompi, kun et nyt saavuta sitä tasoa, johon olit jo jossakin elämänvaiheessa päässyt.
Mutta ota tämä siltä kannalta, että tämäkin on välivaihe.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan oma vaatimustasosi tekee tuosta sinulle ongelman. Koet olevasi jotenkin huonompi, kun et nyt saavuta sitä tasoa, johon olit jo jossakin elämänvaiheessa päässyt.
Mutta ota tämä siltä kannalta, että tämäkin on välivaihe.
Välivaiheena kyllä tätä ajattelenkin. Saa nähdä kauanko tämä kestää. Monenko vuoden päästä on tilanne yhtä hyvä, kuin se oli vaikka vuosi, pari sitten.
Ajan kanssa varmaan pääsen yli tästä tyhmästä tunteesta, että muut huomaa, että meillä ei mene enää niin hyvin. Tuskinpa ihmisiä hirveästi kiinnostaa mistä meidän vaatteet tulee ja onko ne uutena ostettu.
Miksi pitää ostaa jatkuvasti jotain vaatetta edes kirppikseltä? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan oma vaatimustasosi tekee tuosta sinulle ongelman. Koet olevasi jotenkin huonompi, kun et nyt saavuta sitä tasoa, johon olit jo jossakin elämänvaiheessa päässyt.
Mutta ota tämä siltä kannalta, että tämäkin on välivaihe.
Välivaiheena kyllä tätä ajattelenkin. Saa nähdä kauanko tämä kestää. Monenko vuoden päästä on tilanne yhtä hyvä, kuin se oli vaikka vuosi, pari sitten.
Ajan kanssa varmaan pääsen yli tästä tyhmästä tunteesta, että muut huomaa, että meillä ei mene enää niin hyvin. Tuskinpa ihmisiä hirveästi kiinnostaa mistä meidän vaatteet tulee ja onko ne uutena ostettu.
Tämä voi olla välivaihe myös huonompaan suuntaan. Pidä mielessä ettei hyvät ajat ole koskaan ikuiseksi ajoiksi ansaittuja. Esim mikään ei tule olemaan niin halpaa kuin tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse elän edelleen aika lailla vaatimattomasti, vaikka nettoni on nykyisin sama kuin työuran aloittaessa bruttoni. Olen nykyisin keskituloinen.
En omista autoa, asuntoa, käytössäni on ne opiskeluaikana ostetut Ikeat. Jotenkin taas itse elän sopeutuen ja säästäen, vaikkei minun tarvitsisi.
Se on jotenkin jännä kyllä, vaikkei itselläni tähän liity häpeää vaan ennemminkin jotain korostunutta turvallisuuden tunnetta, että kotona asiat on päivästä toiseen samoin, juurruttaa, kun ei ole taloudellisia vastuita niin paljon. Kyllä siis matkustelen ja käytän rahaa, kun jotain haluan toteuttaa tai hankkia, enkä sitten pihistä esim. talvitakin hankkimisessa, jota pidän sitten vuodesta toiseen.
En tiedä. Tällainen toispuoleinen hajatelma... ap:lle kaikkea hyvää :)
Se liittyy arvoihin. Rahalla saatavat tavarat, turva ja huolettomuus on arvokasta, haluat tarjota sen itsellesi ja lapsillesi. Tuntuu pahalta, kun et nyt kaikessa voikaan.
Mieti muitakin arvoja, minkälainen ihminen ja vanhempi haluat olla. Kuusivuotias ei välitä onko takki uutena ostettu, mutta läsnäoleva vanhempi ja yhdessä vietetty aika on tärkeää.
Salailu vie energiaa ja on ihan turhaa. Ei sinun tarvitse peloissasi odottaa, että muut huomaavat. Kerro ystäville avoimesti tilanteesta, se helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin joskus miettynyt, että jos vaikka jäisin yksin, niin ei missään tapauksessa olisi varaa esim. kaiken maailman viihdepaketteihin, joista kertyy iso lasku kuukaudessa. Ehkäpä sitä pärjäisi ihan hyvin ilman niitäkin. Auton pitäminenkin maksaa varmaan toista tuhatta vuodessa, vaikkei sillä ajaisikaan.
Onpa omituista. Käyn itse siivoamassa yhtä toimistoa, enkä kyllä ajattele olevani mitenkään huonompi kuin siellä töissä olevat hyväpalkkaiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää ostaa jatkuvasti jotain vaatetta edes kirppikseltä? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Nyt piti hankkia kaikki sadevaatteet, syysvaatteet ja hankin jo talvivaatteita myös. Poika hujahti kesän aikana useita senttejä, joten housut varsinkin on lyhyitä.
Jalka on kasvanut sen verran, että keväällä ostetut syyslenkkarit on jo pienet. Kumpparit piti ostaa myös.
Koko setin ostaminen uutena olisi ollut tosi kallis paukku.
Olen yrittänyt nyt puhua kierrättämisen järkevyydestä. Nyt tuntuu tyhmältä, että olen vienyt lapsen pieneksi jääneet vaatteet ja kengät kierrätyskeskukseen ja puhunut miten sieltä ne menee lapsille, joiden perheillä voi olla rahasta tiukkaa 🤦.
Vierailija kirjoitti:
Se liittyy arvoihin. Rahalla saatavat tavarat, turva ja huolettomuus on arvokasta, haluat tarjota sen itsellesi ja lapsillesi. Tuntuu pahalta, kun et nyt kaikessa voikaan.
Mieti muitakin arvoja, minkälainen ihminen ja vanhempi haluat olla. Kuusivuotias ei välitä onko takki uutena ostettu, mutta läsnäoleva vanhempi ja yhdessä vietetty aika on tärkeää.
Salailu vie energiaa ja on ihan turhaa. Ei sinun tarvitse peloissasi odottaa, että muut huomaavat. Kerro ystäville avoimesti tilanteesta, se helpottaa.
Harvalla nyt enää ja tuskin lähitulevaisuudessakaan on kaikki ennallaan. Säästöjenkin ostoarvo on vähentynyt inflaation myötä, jos sellaisia sattui olemaan, ap ei varmaan pohdintoineen ole yksin. Ja ei todellakaan ole mikään häpeä, jos joutuu budjetilla elämään, ei sitä mielestäni tarvitse edes piilotella sosiaalisessa ympäristössään.
Ainahan voi sanoa, että aloitin maailman pelastamisen kuluttamista vähentämällä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin juuri jäänyt työttömäksi alalta joka oli oikeastaan kuollut jo tuolloin, tiesin että edessä olisi uudelleen koulutus, kun mies ilmoitti että haluaa eron ja lähti aamulla töihin eikä en tullut takaisin.
Säästöjä ei ollut sillä olimme aina eläneet niin että kaikki meni, mies oli aina tienannut tuplasti sen mitä minä ja hänestä kerran vain eletään, välillä yritin vähän säästää mutta mies keksi aina rahoille käyttöä ja minä lapssena suostuin.
Aika hurja oli pudotus monella tapaa, mutta nyt kun vuosia kulunut, pihistelemistä ja säästämisestä on tullut tapa vaikka olisikin varaa ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan oma vaatimustasosi tekee tuosta sinulle ongelman. Koet olevasi jotenkin huonompi, kun et nyt saavuta sitä tasoa, johon olit jo jossakin elämänvaiheessa päässyt.
Mutta ota tämä siltä kannalta, että tämäkin on välivaihe.
Välivaiheena kyllä tätä ajattelenkin. Saa nähdä kauanko tämä kestää. Monenko vuoden päästä on tilanne yhtä hyvä, kuin se oli vaikka vuosi, pari sitten.
Ajan kanssa varmaan pääsen yli tästä tyhmästä tunteesta, että muut huomaa, että meillä ei mene enää niin hyvin. Tuskinpa ihmisiä hirveästi kiinnostaa mistä meidän vaatteet tulee ja onko ne uutena ostettu.
Tämä voi olla välivaihe myös huonompaan suuntaan. Pidä mielessä ettei hyvät ajat ole koskaan ikuiseksi ajoiksi ansaittuja. Esim mikään ei tule olemaan niin halpaa kuin tänään. <
Voi olla pysyvää tai voi mennä huonomminkin. Se on ihan totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on oikea aika kysyä itseltä pari tiukkaa kysymystä. Millaista elämää sinä oikeasti haluat elää? Mikä sinulle on oikeasti tärkeää raamit vai sisältö? Olet valanut hiekkakakun betoniin ja rukoilet, ettei kukaan huomaa miten sen perusta murenee. Jos edes hetkeksi uskallamme lakata juoksemasta siinä oravanpyörässä, jonka olemme itsellemme ehtineet luoda, saattaa oivaltaa, että tämä on sinun elämäsi, ei kenenkään muun.
Vierailija kirjoitti:
Onpa omituista. Käyn itse siivoamassa yhtä toimistoa, enkä kyllä ajattele olevani mitenkään huonompi kuin siellä töissä olevat hyväpalkkaiset ihmiset.
Minulla on myös tuollainen, joidenkin mielestä nurinkurinen ajatus, lähihoitajana. Hoidan vanhuksia ja mielestäni minä ja muut lattiatason työntekijät teemme sen työn miksi ja ne johtajat ovat sitä varten että me pystymme omalla ammattitaidollamme hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpa omituista. Käyn itse siivoamassa yhtä toimistoa, enkä kyllä ajattele olevani mitenkään huonompi kuin siellä töissä olevat hyväpalkkaiset ihmiset.
Tämä on totta ja olet täysin oikeassa. Minun mielestäni jokainen on ihan yhtä arvokas.
En pidä itseäni huonompana kuin muut. Tai parempana. Mutta jostain syystä se, että rahaan ei ole enää niin paljoa käytössä hävettää minua.
Tuossa olen saanut monta hyvää vastausta, mistä se johtuu ja olen samaa mieltä. Ei se lapsi tosiaan välitä mistä ne vaatteet tulee. Muutamassa viikossa uutena ostetut vaatteet saattavat näyttää jo hyvinkin pitkään käytetyiltä.
Kierrättäminen on hyvästä ja turha kuluttaminen mielijohteesta on vain tyhmää. Harva tarvitsee kotiinsa lisää roinaa.
Ei ole synti olla köyhä mutta helevetinmoinen HÄPEE se on jos ei ole mistä repiä rahaa tunnin junaan
t. Petteri turuust
Vierailija kirjoitti:
Nyt on oikea aika kysyä itseltä pari tiukkaa kysymystä. Millaista elämää sinä oikeasti haluat elää? Mikä sinulle on oikeasti tärkeää raamit vai sisältö? Olet valanut hiekkakakun betoniin ja rukoilet, ettei kukaan huomaa miten sen perusta murenee. Jos edes hetkeksi uskallamme lakata juoksemasta siinä oravanpyörässä, jonka olemme itsellemme ehtineet luoda, saattaa oivaltaa, että tämä on sinun elämäsi, ei kenenkään muun.
Niin, lapsena rikomme surutta hiekkakakut, kun ne oli tehty. Huolella käsikirjoitetusta elämästä tulkin vaivihkaa vankila. Se minkä piti tuoda riittävää turvaa muuttuukin itsetarkoitukseksi.
Ei köyhillä ole autoa, vakuutusta, eikä polkupyörää tai lapsia. Ellei joku asu korvessa, että pitää sieltä päästä. Ei tarvitse tuntea huonommaksi itseään. Mutta osa ihmisistä ei hyväksy pienituloisia, sen itsekin tiedän kokemuksesta. Pyydä mummoa avuksi lasten ostoksiin tai serkkua.
Alue: Aihe vapaa
Vinkkinä, mun mielestä tori toimii nykyään tosi hyvin ja tykkään siitä toridiilistä.
Ostaminen on helppoa ja olen tehnyt hyviä löytöjä.