Lue keskustelun säännöt.
Häpeä pienituloisuudesta
05.10.2024 |
Tai köyhältä näyttämisestä tai sellaiselta vaikuttamiselta.
Olen ollut lapsuudessa köyhä ja opiskeluaikoinakin tottunut niukkuuteen. Työuran alussa oli ihan tavallista, että vaatteet ostettiin kirpparilta ja ruokaostokset tuli harkita tarkkaan.
Jossain vaiheessa sitten tulot nousivat sen verran, että kirpparit jäi ja kaupasta sai ostaa mitä mieli teki. Rahaa oli aina tilillä reilusti, ennen seuraavaa palkkapäivää. Auton remontit tai rikkoutuvat kodinkoneet eivät juurikaan hetkauttaneet. Elimme varsin mukavasti ja huolettomasti.
No. Minä sairastuin ja en kykene enää tekemään täyttä työpäivää. Miehen työt vähentyneet paljon, ala liittyy lasten harrastamiisiin ja perheet on tiukilla ja lapset ei harrasta.
Yhtäkkiä tilanne on se, että rahaa on käytössä huomattavasti vähemmän. Puskuria on tullut jo käytettyä elämiseen, nyt ne autorempat, vakuutukset, pyörän uusimiset ym KIRPAISEE.
En tiedä miksi nyt koen huonommuutta siitä, että rahat täytyy laskea tarkkaan kaupassa. 100€/viikko ruokaan on meille pieni budjetti ja tiukkaa tekee (allergioita).
Opettelin myös taas käymään kirppareilla ja varsinkin meidän eskarilaiselle on löytynyt todella hyvin vaatetta. Tuntuu jopa vähän tyhmältä, että miksi olen ostanut täysihintaisia vaatteita Prismasta, kun 10€ saa jo hyvän yhden lapsen käyttämän Reiman takin käytettynä. Lenkkareita, sisäpelikenkiä, kumppaneita, sadevaatteita ym. on kierrätyskeskukset tulvillaan
Meillä on kaikki varsin hyvin vielä. Ei mitään välitöntä hätää. Mutta on vaatinut yllättävän paljon sopeutumista ajatukseen, että yhtäkkiä ollaan palattu aikaan jossa olimme työuriemme alussa.
En kaipaa säästövinkkejä. Tämä aloitus oli hajatelma, ehkä joku muu painii samankaltaisten asioiden kanssa :)
Miksi se on niin vaikeaa sopeuttaa elintasoa alaspäin. Varmaan liittyy johonkin mielikuvakuplaan jonka on itsestään muodostanut.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Nyt on oikea aika kysyä itseltä pari tiukkaa kysymystä. Millaista elämää sinä oikeasti haluat elää? Mikä sinulle on oikeasti tärkeää raamit vai sisältö? Olet valanut hiekkakakun betoniin ja rukoilet, ettei kukaan huomaa miten sen perusta murenee. Jos edes hetkeksi uskallamme lakata juoksemasta siinä oravanpyörässä, jonka olemme itsellemme ehtineet luoda, saattaa oivaltaa, että tämä on sinun elämäsi, ei kenenkään muun.
Ura, mies, poika ja tyttö, omakotitalo ja koira. Käsikirjoitus toteutuu, mutta kuinkas sitten kävikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kokenut tulojen pienenemistä ikävänä vaan oikeasti iloitsin elämänmuutoksesta, sopeuduin hyvin. Elämäntyyli olikin enemmän muiden kuin minun vaikka tätä taottiin, mukamas jokin nousi päähän.
Nyt neuvotaan häpeää kun osallistuu keräyksiin vaikka on köyhä. Kyllä hoidan omat laskuni aina ensin.
mursujen maailmassa suuri on kaunista
Olen sen sukupolven kasvatti, jossa raha ei ollut itsestäänselvyys. Sain lapsena hienot voimistelutossut ja olen vasta jälkeenpäin tajunnut, että vanhempani joutuivat säästämään niihin. Nyt katson hämmentyneenä lapsenlapsiani, joilla on uusinta muotia olevat lenkkarit. Vanhemmiten olen ruvennut visukintuksi ja yritän muistuttaa lapsiani siitä, että vähempikin riittäisi. Kuulen itsessäni äitini äänen, joka sanoo, että sukan varressa pitää olla pahan päivän varalle. Voi lapsiparat.😂
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhillä ole autoa, vakuutusta, eikä polkupyörää tai lapsia. Ellei joku asu korvessa, että pitää sieltä päästä. Ei tarvitse tuntea huonommaksi itseään. Mutta osa ihmisistä ei hyväksy pienituloisia, sen itsekin tiedän kokemuksesta. Pyydä mummoa avuksi lasten ostoksiin tai serkkua.
Oli mulla vaikka olin pitkään työtön, opiskelija ja sairauspäivärahalla. Lasta ainakin on hirveän vaikea palauttaa siinä vaiheessa, kun köyhtyy.
Ps. Kaikki köyhät eivät ole olleet aina köyhiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sen sukupolven kasvatti, jossa raha ei ollut itsestäänselvyys. Sain lapsena hienot voimistelutossut ja olen vasta jälkeenpäin tajunnut, että vanhempani joutuivat säästämään niihin. Nyt katson hämmentyneenä lapsenlapsiani, joilla on uusinta muotia olevat lenkkarit. Vanhemmiten olen ruvennut visukintuksi ja yritän muistuttaa lapsiani siitä, että vähempikin riittäisi. Kuulen itsessäni äitini äänen, joka sanoo, että sukan varressa pitää olla pahan päivän varalle. Voi lapsiparat.😂
Tavallaan me kasvatamme lapset hyvin pienestä osaksi kulutusyhteiskuntaa.
Aikuiselle voi olla vaikeaa palata ostamaan halvempia lenkkareita niiden merkkikenkien jälkeen. Lapsikin on jo tottunut, että päällä on kalliita vaatteita ja varusteet hankitaan uutena.
Kyllä kirpasee, mun bruttopalkka on 1600e.
T. 50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sen sukupolven kasvatti, jossa raha ei ollut itsestäänselvyys. Sain lapsena hienot voimistelutossut ja olen vasta jälkeenpäin tajunnut, että vanhempani joutuivat säästämään niihin. Nyt katson hämmentyneenä lapsenlapsiani, joilla on uusinta muotia olevat lenkkarit. Vanhemmiten olen ruvennut visukintuksi ja yritän muistuttaa lapsiani siitä, että vähempikin riittäisi. Kuulen itsessäni äitini äänen, joka sanoo, että sukan varressa pitää olla pahan päivän varalle. Voi lapsiparat.😂
Tavallaan me kasvatamme lapset hyvin pienestä osaksi kulutusyhteiskuntaa.
Aikuiselle voi olla vaikeaa palata ostamaan halvempia lenkkareita niiden merkkikenkien jälkeen. Lapsikin on jo tottunut, että päällä on kalliita vaatteita ja varusteet hankitaan uutena.
Aloitus on oivallinen esimerkki siitä, että niistä merkkilenkkareista tulee itseisarvo elämälle.
Minulla ei ole enää varaa merkkilenkkareihin. Sain sanottua, hävettää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kirpasee, mun bruttopalkka on 1600e.
T. 50+
Aivan älyttömän pieni palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on oivallinen esimerkki siitä, että niistä merkkilenkkareista tulee itseisarvo elämälle.
Minulla ei ole enää varaa merkkilenkkareihin. Sain sanottua, hävettää.
----------------------
Onhan se erikoista, kun mieli sanoo, että kun ei ole varaa ostaa lapselle edes niitä halvimpia Nikejä enää, että on huonompi vanhempi kuin ennen.
Tokmannista olen ostanut sitten niitä 17€ lenkkareita ja ne kestää sen aikaa kuin pitääkin. Kierrätettävää niistä ei jää.
Syyskengät ostin jo kirpparilta, 8€. Vähän käytetyt Reimat.
Olen eläkkeellä ja eläkkeeni on hyvä. En tosin käy kirppareilla mutta elän taloudellisesti enkä tuhlaa.
Mietin mitä ostan, tarvitsenko tuota vai en. Heräteostoja en tee. Vaatteet ostan aina uusia ja laadukkaita koska katson että säästän siinä. Samoin kengät ym. En juokse merkkien perässä, en maksa jostain logosta vaan laadukkaasta hyvin tehdystä tuotteesta.
Kaupassa kyllä katson hintoja mutta jotkin tuotteet kuten kahvin ostan aina hyvää laatua maksoi mitä maksoi.
Olen kasvanut ihan hyvin toimeentulevassa kodissa mutta äidiltäni opin taloudellisuuden. Ei leveilty eikä pyritty näyttämään. Siistit hyvät ehjät vaatteet, kunnollista ruokaa mutta ei mitään juhla-aterioita arkipäivinä. Limuja meillä ei juotu kuin tosi harvoin. Karkkia joskus mutta ne jaettiin meidän lasten kesken.
En näe mitään järkeä ulospäinnäyttämisessä ja rehentylyssä. Mielestäni se on typerää ja moukkamaista. Taloudellisuudessa ja säästeliäisyydessä ei mielestäni ole mitään hävettävää, se on järkevää. On hyvä jos pystyy ylläpitämään jonkintasosita puskuria, se tuo turvallisuutta.
Elän yksin ja olen elänyt jo parikymmentä vuotta. Kaksi lasta maailmalla hyvin pärjääviä omilla tuloillaan. Varsinkin tytär on omaksunut tyylini rahankäytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on oivallinen esimerkki siitä, että niistä merkkilenkkareista tulee itseisarvo elämälle.
Minulla ei ole enää varaa merkkilenkkareihin. Sain sanottua, hävettää.
----------------------
Onhan se erikoista, kun mieli sanoo, että kun ei ole varaa ostaa lapselle edes niitä halvimpia Nikejä enää, että on huonompi vanhempi kuin ennen.
Tokmannista olen ostanut sitten niitä 17€ lenkkareita ja ne kestää sen aikaa kuin pitääkin. Kierrätettävää niistä ei jää.
Syyskengät ostin jo kirpparilta, 8€. Vähän käytetyt Reimat.
Käytettyjen kenkiä kannattaisi kyllä välttää varsinkin lapsille ostaessa, koska ne ohjaavat jalkoja virheasentoon. Tämä altistaa kivuille, ja jalkoihin voi tulla jopa pysyviä muutoksia.
Musta nyt vähän tuntuu, että et myöskään oikein tiedä mistä alkaisit säästämään ja keskityt vääriin asioihin, eli siihen häpeään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on oivallinen esimerkki siitä, että niistä merkkilenkkareista tulee itseisarvo elämälle.
Minulla ei ole enää varaa merkkilenkkareihin. Sain sanottua, hävettää.
----------------------
Onhan se erikoista, kun mieli sanoo, että kun ei ole varaa ostaa lapselle edes niitä halvimpia Nikejä enää, että on huonompi vanhempi kuin ennen.
Tokmannista olen ostanut sitten niitä 17€ lenkkareita ja ne kestää sen aikaa kuin pitääkin. Kierrätettävää niistä ei jää.
Syyskengät ostin jo kirpparilta, 8€. Vähän käytetyt Reimat.
Käytettyjen kenkiä kannattaisi kyllä välttää varsinkin lapsille ostaessa, koska ne ohjaavat jalkoja virheasentoon. Tämä altistaa kivuille, ja jalkoihin voi tulla jopa pysyviä muutoksia.
Musta nyt vähän tuntuu, että et myöskään oikein tiedä mistä alka
60-90€ uusista kengistä on vain nyt tässä tilanteessa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ulkopuoliset nää kuka on pienituloinen tai ehkä merkkivaatteisiin pukeutuvat voivat herättää ajatuksen pienituloisuudesta. Tuntemani hyvätuloiset ovat tarkkoja rahankäyttäjiä eikä heillä ole tarvetta näyttää tai pelkoa muiden mielipiteistä.
Ihmettelen jos ensimmäisenä tingitään ruuasta ja valitetaan ruua hintaa eikä kuitenkaan voida tinkiä monesta muusta ihan turhemmasta menosta kuten harrastuksista, lomareisuista, lemmikeistä, liiasta omaisuudesta yms.
Perustarpeisiin ei saisi mennä rahaa ollenkaan tai ihan minimaalisesti.
Uusia vaatteita ei ole kuin kaupassa. Kun ne on puettu päälle, niistä tulee käytettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on oivallinen esimerkki siitä, että niistä merkkilenkkareista tulee itseisarvo elämälle.
Minulla ei ole enää varaa merkkilenkkareihin. Sain sanottua, hävettää.
----------------------
Onhan se erikoista, kun mieli sanoo, että kun ei ole varaa ostaa lapselle edes niitä halvimpia Nikejä enää, että on huonompi vanhempi kuin ennen.
Tokmannista olen ostanut sitten niitä 17€ lenkkareita ja ne kestää sen aikaa kuin pitääkin. Kierrätettävää niistä ei jää.
Syyskengät ostin jo kirpparilta, 8€. Vähän käytetyt Reimat.
Käytettyjen kenkiä kannattaisi kyllä välttää varsinkin lapsille ostaessa, koska ne ohjaavat jalkoja virheasentoon. Tämä altistaa kivuille, ja jalkoihin voi tulla jopa pysyviä muutoksia.
Musta nyt vähän tu60-90€ uusista kengistä on vain nyt tässä tilanteessa liikaa.
Esim xxl, stadium, yms on ns jatkuvat alet päällä ja kengät maksa edes sitä 60e.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen jos ensimmäisenä tingitään ruuasta ja valitetaan ruua hintaa eikä kuitenkaan voida tinkiä monesta muusta ihan turhemmasta menosta kuten harrastuksista, lomareisuista, lemmikeistä, liiasta omaisuudesta yms.
Perustarpeisiin ei saisi mennä rahaa ollenkaan tai ihan minimaalisesti.
Tämä on nyt ihan oma tulkintasi asiasta. Mutta kiitos ajatuksistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on oivallinen esimerkki siitä, että niistä merkkilenkkareista tulee itseisarvo elämälle.
Minulla ei ole enää varaa merkkilenkkareihin. Sain sanottua, hävettää.
----------------------
Onhan se erikoista, kun mieli sanoo, että kun ei ole varaa ostaa lapselle edes niitä halvimpia Nikejä enää, että on huonompi vanhempi kuin ennen.
Tokmannista olen ostanut sitten niitä 17€ lenkkareita ja ne kestää sen aikaa kuin pitääkin. Kierrätettävää niistä ei jää.
Syyskengät ostin jo kirpparilta, 8€. Vähän käytetyt Reimat.
Käytettyjen kenkiä kannattaisi kyllä välttää varsinkin lapsille ostaessa, koska ne ohjaavat jalkoja virheasentoon. Tämä altistaa kivuille, ja jalkoihin voi tulla jopa p
Alle satasella saat kengät mitkä on rikki 3kk kuluttua.
Emme ole varmasti köyhiä. Ei tarvitse miettiä miten saa ruokaa ja vaatteita. Mutta olemme entistä huomattavasti pienituloisempia.
Jännittävää oikeastaan miten sitä rakentaa oman elämänsä kuplaan ja siitä roolista on sitten vaikea luopua.
Laitoin itselleni muuten vapaaehtoisen luottokiellon, että ei tee mieli elää yli varojensa.