Millä tavoilla olet vanhanaikainen?
Itse en ole koskaan tilannut woltista mitään, ostan junalippuni ärrältä ja ikävöin aikaa, kun ratikkalipun pystyi ostamaan tekstarilla.
En pidä nykyisestä sovelluksien maailmasta ja vihaan nykymusiikkia autotuneineen. En ole whatsappissa enkä instagramissa. Lista jatkuisi vaikka kuinka.
Entä te?
Kommentit (470)
ulostan nurkkaan koska mulla ei ole vessaa, liian nykyaikaista
Luen perinteistä kirjaa, sanomalehden luen myös sanomalehtenä, ostan ksupasta, en netidtä itselleni vaatteita tai kenkiä, vapea en ole kokeillut, ajan bensa-autolla, pelaan lautapelejä ja korttia sekä tapaan ystäviäni.
Uudenaikaisella tavalla vanhanaikainen.
Käytän tällä hetkellä älypuhelimen sijasta vanhaa näppäin puhelinta. Vieläkin ajattelen että puhelin on vain soittamista varten, ei nettiä tai pelaamsta varten.
Voisi varmaan kysyä että millä tavalla EN ole vanhanaikainen... lähes kaikella tavalla olen. Olen kohta 50v, jos sillä on mitään väliä.
Jos lähdetään keittiöjutuista niin pakastimessa on aina vierasvaraksi jotain makeaa. Leivon paljon. Teemme miehen kanssa myös lähes kaikki ruoat itse. Suosimme perinteisiä ruokia kuten karjalanpaistia, silakkalaatikkoa, makaronilaatikkoa, maksakastiketta. Jouluna ja muina pyhinä on omat vakioruokansa, joita tehdään.
Kutsun mielelläni ystäviä käymään. Laitan ruokaa tai vähintään kahvitan.
En käy usein ulkona syömässä, mutta kun käyn, kyseessä on joko treffit mieheni kanssa, ystävien tapaaminen tai juhlat.
"Nauhoitan" telkusta ohjelmia eli tallennan ne Elisa Viihteelle. En tykkää suoratoistopalveluista. Leffa on parasta leffateatterissa.
Kuuntelen perinteistä radiota.
Luen kirjoja.
Käyn haudoilla.
En ole koskaan tupakoinut tai ollut kännissä.
Arvostan vanhoja esineitä, vintagea ja antiikkia. Kotona on vanhaa Arabiaa, tauluja, seinälautasia, ryijyjä ja kristallikruunuja.
Minulla on oma auto. En yleensä käytä julkisia kulkuneuvoja (junaa ja lentokonetta lukuunottamatta). Maalla syntyneenä auto on itselleni kuin toiset jalat. Julkisilla ei sitä paitsi pääse sinne, minne haluan.
Luon mielelläni perinteitä ja noudatan niitä.
Minulla on harhaluulo että biologisia sukupuolia on kaksi.
Ajattelen siten, että palkallisia imetystaukoja ei tarvita työpaikoilla. Jos lapsi ei pärjää ilman imetystä normaalin työpäivän verran, on imettävän vanhemman paikka kotona perhevapaalla.
Ei ole kasvanut kännykkä käteen kiinni, en oikeastaan edes halua olla kokoajan tavoitettavissa enkä vilkuile vähän väliä onko joku laittanut viestiä, vastaan sitten kun huvittaa. Jos minulla on seuraa, en koskaan selaa puhelintani, minulla on usein puh äänettömällä joten jos joku soittaa en vastaa, keskityn seuraani.
Minulle tulee viikonlopun sanomalehti ja on ihana lukea paperiprinttiä. Jos luen kirjoja (kesällä rannalla tai lomareissulla aurinkotuolissa lojuen, luen aina fyysistä kirjaa, en halua tuijottaa näyttöä.
Katson telkkaria ja erityisesti uutisia ja ajankohtaisohjelmia, inhoan kaikenmaailman hömppä realityä.
Toteutan itse ja arvostan hyviä perinteisiä käytöstapoja, tunnen pöytäetiketin ja arvostan hyviä pöytätapoja.
Luen oikeita kirjoja, en ole koskaan lukenut kirjaa jostain päältä tai kännykän näytöltä tihrustaen.
Mulle tulee yhä sanomalehti ja parikin aikakauslehteä. Minusta on kiva selailla lehtiä.
Ostan tavarani 95% oikeista kaupoista, tilaan netistä hyvin vähän yhtään mitään.
Avioliittoon ennen lapsia
-N33 (4:n äiti)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on harhaluulo että biologisia sukupuolia on kaksi.
Se on kyllä sikäli harhaluulo, että ihmisiä syntyy todellakin mm. sellaisia, joilla on molemmat sukupuolielimet. Eikä myöskään synny pelkästään sellaisia ihmisiä, joilla on vain XX tai XY -kromosomit, vaan voi olla vaikka XXXXX. Eivätkä kaikki tiedä itse, että ovat syntyneet vaikkapa ilman kohtua, vaan vasta teini-iässä alkaa ihmettelemään, kun kuukautiset ei ala. Sitten tutkimuksissa löytyy vaikka surkastuneet kivekset tms., vaikka on luullut olevansa pelkästään tyttö.
Yllämainitusta huolimatta en kuitenkaan itsekään välitä näistä "muunsukupuolinen" -muoti-ilmiöistä, tai että mennään Eiffel-tornin kanssa naimisiin. Ollaan koiria tai turreja, tai voi itse päättää, ettei halua olla mitään sukupuolta, vaan olen tässä nyt lampunvarjostin. Ja sit muiden pitää kunnioittaa ja puhutella "oikein".
Meillä lapsien paikka on kotona, ei päiväkodissa
Kristilliset arvot, vaikka vanhanaikaiset, mutta hyväksi havaitut vielä nykyäänkin. 😊
Ihania tarinoita, joskus luulen, että olen suvun ainoa vanhanaikainen. Sukujuhlissa toiset oikein elvistelee facellaan ja tuhansilla seuraajillaan tai instan sadoilla tykkäyksillä, vai mitä ne nyt on?
Must on ihan kiva, jos joku tykkää musta naamatusten :)
Jos lähden marjaan, puutarhahommiin tai muuten ulos, jätän usein puhulimen tupaan. Jos joku on sattunut soittamaan, en todellakaan soita oitis takaisin. Viestin saatan laittaa. Joskus. Monet jutut kirjoitin jo aiemmin. Olen siis niiiiin monessa asiassa vanhanaikainen, eikä haittaa mua eikä puolisoa lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on harhaluulo että biologisia sukupuolia on kaksi.
Tuo on hyvä!👍 Minullakin näet on tuo sama harhaluulo, se on ollut aina ja harha tuntuu vaan vahvistuvan päivä päivältä!😄
Vierailija kirjoitti:
ulostan nurkkaan koska mulla ei ole vessaa, liian nykyaikaista
No ei meillä sentään nurkkiin kakita, ulkohuussi on keksitty ja sitä käytän ihan mielelläni. Sanomalehdellä ei enää pyllyä pyyhitä, vaan oikealla kaupan huussipaperilla.
En koskaan käytä paljastavia vaatteita julkisella paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole älypuhelinta eikä tule. Näen mitä se tekee ihmiselle. Monilta varastaa elämän, ihan huomaamatta.
Onko sillä sitten jotain eroa, roikkkuuko netissä älypuhelimella vai läppärillä/tabletilla/pöytäkoneella? Täällä kun sinäkin näytät olevan. :)
Tosi suuri ero. En lähde kesken seurustelun läppärilleni kun taas sohvaryhmässä keskulteltaessa joku aina kaivaa puhelimen hetkeksi esiin, tulee tekstari tai pitää tarkistaa jokin tyhjänpäiväinen fakta jne. Tai katsoa kelloa.
On kokeellisesti havaittu, että seurue, joka keskusteli kännykät pöydällä näkyvissä oli tyytymättömämpi siihen keskusteluun kuin vertailuryhmä, joka puhui keskenään kännykät poissa näkyvistä.
"Kun olen avioliittoon mennyt, ei avioero ole vaihtoehto."
Ihan mielenkiinnosta, että etkö eroaisi, vaikka puoliso muuttuisi ihan ratkaisevan paljon, tulisi hulluksi? Alkaisi käyttämään huumeita, ahdistelisi vaikkapa lapsia, häpäisisi itsensä ja sinut julkisesti, istuisi oikeudenkäynneissä, uhkailisi, pettäisi, joutuisit pelkäämään turvallisuutesi puolesta. Olisitko silti vain "minkä jumala on yhdistänyt, sitä ei pidä ihmisen erottaa"? Nämä esimerkit eivät siis ole omasta elämästäni, eikä itselläni ole avioeroa takana, mutta mietin vaan näiden vakaumuksellisten ihmisten vakaumuksen tasoa, kun itselleni olisi aika montakin asiaa, joita en hyväksyisi elämässäni. Että ollaanko sitä sitten "kunnes kuolema meidät erottaa", vaikka tuntisi nahoissaan, että juurikin se aviopuoliso saattaisi tehdä jotain tällaista ratkaisevaa liikkua?
En ole helposti eroavaa sorttia, ja paljon on tullut koettua, mutta kyllä pitää ihmisen asettaa omat rajansa, ja onneksi se avioerokin on mahdollista.
Toiselta palstalta luin, että joku oli eronnut puolisostaan siksi, että sen mielestä lapset saa juoda all inclusive -hotellissa rajattomasti limsaa. Eivät siis todennäköisesti olleet naimisissa, mutta jos on tällainen vähän herkähkö, niin sitten ei varmaan kannata mennäkään.