Olen vaikeasti sairastunut pienen lapsen äiti - miten voisin turvata elämäni?
En nyt avaudu tilanteesta kovin tarkasti, että en olisi tunnistettavissa. Olen 30+ ikäinen ja sairastuin aivan yllättäen. Sairaus on luokkaa MS-tauti (keksitty esimerkki). Minulla on parivuotias lapsi ja puoliso ei ihme kyllä ole lähtenyt, vaikka olen sairastunutkin. Aika monien miehet kun tuppaavat lähtemään naisen sairastuessa. Mies on hoitanut lasta ja kotia, kun olen ollut sairaalassa. Ja hoitaa oman osuutensa toki muutenkin.
Minulla on vakituinen työpaikka alalla, jossa ei ole potkuista pelkoa. Työkykyni saattaa kuitenkin jossain vaiheessa heikentyä sairauden vuoksi niin paljon, että joudun pois työelämästä. Tällöin ei ole mahdollista kouluttautua toiselle alalle/tehdä muuta työtä. Nykyinen työni on fyysisesti hyvin helppoa (käytännössä toimistotyö), joten pärjään työssäni ainakin toistaiseksi. Iso asuntolaina mietityttää, jos tulevaisuudessa en voisikaan enää olla töissä.
Tilanteemme on se, että meillä ei ole tukiverkkoja. Olemme miehen kanssa ainoita lapsia, vanhempamme ovat jo niin iäkkäitä, ettei heistä ole tueksi, jos vaikka me molemmat vanhemmat kuolisimme. Läheisiä sukulaisia ei ole. Välillä pelottaa, mitä jos kuolen tai jos miehen kanssa kuolemme molemmat, miten lapsen käy. Ystävinäni pitämäni ihmiset kaikkosivat sairaudesta kuullessani.
Sairastumisen myötä ahdistaa, jos vointini meneekin huonommaksi. Terveydenhuolto on ihan kriisissä, aikoja ja tutkimuksia on jo nyt ollut vaikea saada. Miten voisin turvata elämäni siltä varalta, että sairaus etenee ja terveys menee pahemmin/joudun jäämään pois työelämästä? Mitään terveysvakuutuksia ei kannata ehdottaa, en enää sellaista saisi.
Ap
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä tilanteita varten on kummit ja suku, se vähän etäisemmäksikin käynyt. Serkut ja pikkuserkut esimerkiksi jos olette edes lapsina ja nuorina viettäneet aikaa yhdessä. Mieti keiden kanssa olet yhä edes joulukorttiväleissä. Ihmiset auttavat kyllä, kun vain kehtaa pyytää apua.
Kai olette ymmärtäneet ottaa asuntolainaan vakuutuksen työkyvyttömyyden ja/tai kuoleman varalta? Muutoin en osaa sanoa kuin että säästä rahaa niin paljon kuin voit. Lapsesi ei tarvitse paljon tavaraa, hän tarvitsee rakkautta.
Kaikilla vaan ei ole mitään kummeja ja serkkuja. Ap kertoi ihan selkosuomeksi, ettei heillä ole tukiverkkoja. Opetelkaa lukemaan hyvä ihmiset!
Ihmiset eivät aina näe tukiverkkojaan ympärillään. Kummien hommaaminen on yksi tapa suojella omaa lastaan, mutta myöhäistähän on kakistella kun on vetelät pöksyissä.
Edunvalvoja-asiat ja hoitotahto kuntoon.
Miksi kuolisitte kumpikin? Pieni todennäköisyys nuorille vanhemmille. Rauhoita mielesi.
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä tilanteita varten on kummit ja suku, se vähän etäisemmäksikin käynyt. Serkut ja pikkuserkut esimerkiksi jos olette edes lapsina ja nuorina viettäneet aikaa yhdessä. Mieti keiden kanssa olet yhä edes joulukorttiväleissä. Ihmiset auttavat kyllä, kun vain kehtaa pyytää apua.
Kai olette ymmärtäneet ottaa asuntolainaan vakuutuksen työkyvyttömyyden ja/tai kuoleman varalta? Muutoin en osaa sanoa kuin että säästä rahaa niin paljon kuin voit. Lapsesi ei tarvitse paljon tavaraa, hän tarvitsee rakkautta.
Anteeksi nyt vaan, mutta jos joku serkku, jota et ole nähnyt 10-20 vuoteen soittaa sinulle ja kertoo tarvitsevansa sinut tueksi, niin äärimmäisen harva tuossa huokaa, että totta kai tullaan avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä tilanteita varten on kummit ja suku, se vähän etäisemmäksikin käynyt. Serkut ja pikkuserkut esimerkiksi jos olette edes lapsina ja nuorina viettäneet aikaa yhdessä. Mieti keiden kanssa olet yhä edes joulukorttiväleissä. Ihmiset auttavat kyllä, kun vain kehtaa pyytää apua.
Kai olette ymmärtäneet ottaa asuntolainaan vakuutuksen työkyvyttömyyden ja/tai kuoleman varalta? Muutoin en osaa sanoa kuin että säästä rahaa niin paljon kuin voit. Lapsesi ei tarvitse paljon tavaraa, hän tarvitsee rakkautta.
Joulukorttiväleissä? Aika harva alle 60-vuotias lähettelee nykypäivänä mitään joulukortteja. Ja vielä harvempi tahtoo lastaan jollekin ventovieraalle ihmiselle, vaikka tällä olisikin hieman samoja geenejä. Ei sukulaisuus tarkoita sitä, että ihmiset olisivat automaattisesti luotettavia ja turvallisia.
Ikävää, ettet saa joulukortteja. Meillä taas lähetellään paljonkin joulukortteja, myös parikymppiset ystävät ja sukulaiset.
Tässä oli kyseessä suku, johon on ollut aiemmin hyvät välit mutta aikuisina on alettu etääntyä, ei mikään uppo-outo sakki. Usein muuten lapselle etsitään sijoituspaikkaa ensimmäiseksi sukulaisista.
Provo. Miksi tämäkin teksti piti aloittaa miesvihaisilla anekdooteilla? En edes lukenut. Naiset ovat juuri niitä, joita pitää kannatella suhteessa ja he hylkäävät miehen, kun mies sairastuu itse siitä naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa ihmiset myös huolehtia vakuutukset kuntoon. Jos pahin mahdollinen käy, omaisilla on yksi murheen aihe vähemmän surun keskellä.
Tällainen ei paljon auta siinä vaiheessa, kun on jo sairastunut...Ei niitä vakuutuksia myönnetä enää siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä tilanteita varten on kummit ja suku, se vähän etäisemmäksikin käynyt. Serkut ja pikkuserkut esimerkiksi jos olette edes lapsina ja nuorina viettäneet aikaa yhdessä. Mieti keiden kanssa olet yhä edes joulukorttiväleissä. Ihmiset auttavat kyllä, kun vain kehtaa pyytää apua.
Kai olette ymmärtäneet ottaa asuntolainaan vakuutuksen työkyvyttömyyden ja/tai kuoleman varalta? Muutoin en osaa sanoa kuin että säästä rahaa niin paljon kuin voit. Lapsesi ei tarvitse paljon tavaraa, hän tarvitsee rakkautta.
Anteeksi nyt vaan, mutta jos joku serkku, jota et ole nähnyt 10-20 vuoteen soittaa sinulle ja kertoo tarvitsevansa sinut tueksi, niin äärimmäisen harva tuossa huokaa, että totta kai tullaan avuksi.
Onpa teillä kylmät suvut. Minä menisin avuksi ilman muuta, ja lapsi voisi tulla aina meille yöksi, jos vanhempien pitää mennä sairaalaan tms. Vaikka olisi minulle vieraskin lapsi.
Puolisolle henkivakuutus. Meillä tehtiin niin, kun itse sairastuin ja jäin työkyvyttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä tilanteita varten on kummit ja suku, se vähän etäisemmäksikin käynyt. Serkut ja pikkuserkut esimerkiksi jos olette edes lapsina ja nuorina viettäneet aikaa yhdessä. Mieti keiden kanssa olet yhä edes joulukorttiväleissä. Ihmiset auttavat kyllä, kun vain kehtaa pyytää apua.
Kai olette ymmärtäneet ottaa asuntolainaan vakuutuksen työkyvyttömyyden ja/tai kuoleman varalta? Muutoin en osaa sanoa kuin että säästä rahaa niin paljon kuin voit. Lapsesi ei tarvitse paljon tavaraa, hän tarvitsee rakkautta.
Mitkä kummit ja serkut?
t. ainut lapsi,
"jonka vanhemmillakaan ei ole sisaruksia (ja jonka perhe ei ole ikinä kuulunut kirkkoon)"
Missä niiin sanottiin?
Minulle yksi lääkäri sanoi, että "ei kannata olla sairaampi kuin on" kun kyselin hänen mielipidettään tulevaisuuden perhe suunnitelmaan.
Kysymys oli siitä, voinko sairauteni kanssa tehdä xxx asioita vai pitäisikö varautua jotenkin. Lääkäri neuvoi elämään nykyisyyttä, sillä tulevasta ei voi tietää. Sanoi että mitään ei kannata jättää tekemättä varmuuden vuoksi. Eikä kannatta haaskata hyviä nykyhetkiä sellaisen murehtimiseen mitä ei välttämättä koskaan tule tapahtumaan.
Sen neuvon noudattaminen oikeasti kevensi ja helpotti elämääni. Se oli myös terveyden kannalta tärkeää, sillä stressi tunnetusti pahentaa kaikkia saitauksia.
Nyt, 20 vuotta myöhemmin olen vielä naimisissa saman miehen kanssa ja lapsemme ovat nuoria aikuisia. Töissä pystyn nykyään käymään osa-aikaisesti.
Minulla on se esimerkkinä heittämäsi MS-tauti.
Paljon tsemppiä sinulle AP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä tilanteita varten on kummit ja suku, se vähän etäisemmäksikin käynyt. Serkut ja pikkuserkut esimerkiksi jos olette edes lapsina ja nuorina viettäneet aikaa yhdessä. Mieti keiden kanssa olet yhä edes joulukorttiväleissä. Ihmiset auttavat kyllä, kun vain kehtaa pyytää apua.
Kai olette ymmärtäneet ottaa asuntolainaan vakuutuksen työkyvyttömyyden ja/tai kuoleman varalta? Muutoin en osaa sanoa kuin että säästä rahaa niin paljon kuin voit. Lapsesi ei tarvitse paljon tavaraa, hän tarvitsee rakkautta.
Anteeksi nyt vaan, mutta jos joku serkku, jota et ole nähnyt 10-20 vuoteen soittaa sinulle ja kertoo tarvitsevansa sinut tueksi, niin äärimmäisen harva tuossa huokaa, että totta kai tullaan avuksi.
Onpa teillä kylmät suvut. Minä menisin avuksi ilman muuta, ja lapsi voisi tulla aina meille y
Mullakin muuten, mutta asun aika kaukana sukulaisistani.
-eri
Itseä aina nyppii näissä, kun vähätellään toisten huolia. Totta kai saat surra ja voi ahdistaa, kun mietit tulevaa. Diagnoosistasi taitaa olla aika vähän aikaa vielä. Kun aikaa kuluu, niin enää ei tunnu maailmanlopulta ja näkee, miten pärjää.
Keskity pitämään huolta terveydestäsi (syöminen ja uni, jos liikunta ei onnistu) ja vietä aikaa perheesi kanssa. Menipä vointi mihin suuntaan tahansa, niin tuo on sinulle hyväksi.
Jos kuolisit, työntekijöiden ryhmähenkivakuutus toisi turvaa lapselle ja leskelle. Työnantajasi on velvoitettu sen ottamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä tilanteita varten on kummit ja suku, se vähän etäisemmäksikin käynyt. Serkut ja pikkuserkut esimerkiksi jos olette edes lapsina ja nuorina viettäneet aikaa yhdessä. Mieti keiden kanssa olet yhä edes joulukorttiväleissä. Ihmiset auttavat kyllä, kun vain kehtaa pyytää apua.
Kai olette ymmärtäneet ottaa asuntolainaan vakuutuksen työkyvyttömyyden ja/tai kuoleman varalta? Muutoin en osaa sanoa kuin että säästä rahaa niin paljon kuin voit. Lapsesi ei tarvitse paljon tavaraa, hän tarvitsee rakkautta.
Mitkä kummit ja serkut?
t. ainut lapsi,
"jonka vanhemmillakaan ei ole sisaruksia (ja jonka perhe ei ole ikinä kuulunut kirkkoon)"
Missä niiin sanottiin?
Lainaamassasi viestissä
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolisit, työntekijöiden ryhmähenkivakuutus toisi turvaa lapselle ja leskelle. Työnantajasi on velvoitettu sen ottamiseen.
Omalla työpaikallani on tuollainen. Mutta ryhmähenkivakuutus on lopulta pieni, meillä vain noin 12 000 euroa, jos kuolisin.
Vierailija kirjoitti:
Minulle yksi lääkäri sanoi, että "ei kannata olla sairaampi kuin on" kun kyselin hänen mielipidettään tulevaisuuden perhe suunnitelmaan.
Kysymys oli siitä, voinko sairauteni kanssa tehdä xxx asioita vai pitäisikö varautua jotenkin. Lääkäri neuvoi elämään nykyisyyttä, sillä tulevasta ei voi tietää. Sanoi että mitään ei kannata jättää tekemättä varmuuden vuoksi. Eikä kannatta haaskata hyviä nykyhetkiä sellaisen murehtimiseen mitä ei välttämättä koskaan tule tapahtumaan.
Sen neuvon noudattaminen oikeasti kevensi ja helpotti elämääni. Se oli myös terveyden kannalta tärkeää, sillä stressi tunnetusti pahentaa kaikkia saitauksia.
Nyt, 20 vuotta myöhemmin olen vielä naimisissa saman miehen kanssa ja lapsemme ovat nuoria aikuisia. Töissä pystyn nykyään käymään osa-aikaisesti.
Minulla on se esimerkkinä heittämäsi MS-tauti.
Paljon tsemppiä sinulle AP.
Fiksu lääkäri. Ei sairastuminen välttämättä tarkoita, etteikö ehtisi kasvattaa lastaan aikuiseksi saakka. Ja vastaavasti sairauden puuttuminen ei ole mikään takuu siitä, että ehtii kasvattaa lapset aikuiseksi. Kuka tahansa voi vaikka jäädä auton alle ja muuttua sekunnissa terveestä työssäkäyvästä vanhemmasta vuodepotilaaksi tai jopa ruumiiksi. Elämä on arvaamatonta ja jossittelulla saa vain päänsä sekaisin. Toki järkeviä varautumisia kannattaa ihan jokaisen tehdä jo ennen kuin on mitään sairastumisia tai onnettumuuksia. Vakuutusten jne. arvon huomaa vasta sitten, kun tulee tilanne, jossa niitä tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä tilanteita varten on kummit ja suku, se vähän etäisemmäksikin käynyt. Serkut ja pikkuserkut esimerkiksi jos olette edes lapsina ja nuorina viettäneet aikaa yhdessä. Mieti keiden kanssa olet yhä edes joulukorttiväleissä. Ihmiset auttavat kyllä, kun vain kehtaa pyytää apua.
Kai olette ymmärtäneet ottaa asuntolainaan vakuutuksen työkyvyttömyyden ja/tai kuoleman varalta? Muutoin en osaa sanoa kuin että säästä rahaa niin paljon kuin voit. Lapsesi ei tarvitse paljon tavaraa, hän tarvitsee rakkautta.
Joulukorttiväleissä? Aika harva alle 60-vuotias lähettelee nykypäivänä mitään joulukortteja. Ja vielä harvempi tahtoo lastaan jollekin ventovieraalle ihmiselle, vaikka tällä olisikin hieman samoja geenejä. Ei sukulaisuus tarkoita sitä, että ihmiset olisivat automaattisesti luotettavia ja turvallisia.
Ihan ventovieraita ovat, jos serkkuja tms. ei ole nähty vuosikausiin. Ei ne lapsuudenajan välit kanna enää aikuisena, jos etäännytään. Ihmiset muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä tilanteita varten on kummit ja suku, se vähän etäisemmäksikin käynyt. Serkut ja pikkuserkut esimerkiksi jos olette edes lapsina ja nuorina viettäneet aikaa yhdessä. Mieti keiden kanssa olet yhä edes joulukorttiväleissä. Ihmiset auttavat kyllä, kun vain kehtaa pyytää apua.
Kai olette ymmärtäneet ottaa asuntolainaan vakuutuksen työkyvyttömyyden ja/tai kuoleman varalta? Muutoin en osaa sanoa kuin että säästä rahaa niin paljon kuin voit. Lapsesi ei tarvitse paljon tavaraa, hän tarvitsee rakkautta.
Kaikilla vaan ei ole mitään kummeja ja serkkuja. Ap kertoi ihan selkosuomeksi, ettei heillä ole tukiverkkoja. Opetelkaa lukemaan hyvä ihmiset!
Ihmiset eivät aina näe tukiverkkojaan ympärillään. Kummien hommaaminen on yksi tapa suojella omaa lastaan, mutta myöhäistähän on kakistella kun
Millä tavalla se suojelee lasta, jos kummi ei ole missään yhteyksissä perheen/lapsen kanssa? Et sinä kummin "hommaamalla" voi ketään pakottaa hoitamaan lastasi.
Tämä kekitystä humpuukistako, älä nyt viitsi oll tyhmä.