Lue keskustelun säännöt.
Koen, että yhteiskunta on pettänyt minun sukupolveni
01.10.2024 |
Olen 34-vuotias.
Minä kävin kiltisti kouluni ja kaikki kouluvuodet hoettiin "sitten kun olette työelämässä, niin suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle saatte valita työpaikkanne". Ollessani lukiossa vuonna 2008 iski lama, josta ei ole koskaan toivuttu kunnolla. Suurten ikäluokkien työpaikkoja ei avattukaan, vaan eläköityessä virat lakkautettiin ja työt jaettiin muille. Opiskelin yliopistossa vakaana pidetyn alan tutkinnon, mutta alalla on ollut paljon pätkätöitä ja työttömyyttä. Itse olen saanut vakituisen työpaikan, mutta palkka ei päätä huimaa. Palkka ei tule koskaan nousemaan millekään huipputasolle. Töitä on tosi paljon ja työ uuvuttaa, sillä nykyisin tehdään useamman ihmisen työt kuin ennen. Työtahti on kiristynyt ja vaatimustaso koventunut.
Asuntojen hinnat ovat kalliit, koska minun ja puolison työt ovat pk-seudulla eikä töiden vuoksi ole mahdollisuutta muuttaa muualle. Siinä missä sain asua lapsuudessani isossa omakotitalossa, täytyy nykyisellä hintatasolla tyytyä rivitaloon/kerrostaloon. Terveydenhuollosta on karsittu hurjasti palveluita eikä lapsellemme järjesty juuri mitään perustarkastuksia tms, jotka olivat lapsuudessani itsestäänselvyys. Halusimme puolison kanssa elää lapsiperhe-elämää, mutta lapsiluku jäi yhteen. Kahden hieman alle keskituloisen palkoilla ei ole vara kustantaa useammalle lapselle kaikkea olettaen, että terveydenhuolto menee tästä vieläkin huonommaksi. Lapsia ja lapsiperheitä kohtaan ilmapiiri on koventunut, empatiaa ja tukea on vaikea saada. Tukiverkkoja meillä ei ole, eikä yhteiskunta tarjoa lapsiperheille samanlaisia tukimuotoja kuin vuosikymmeniä sitten.
Maksan monen muun tavoin joka kuukausi melkoisen summan veroja (kyllä se noin tonni tuntuu minun lompakossani), mutta yhteiskunta sakkaa. Tiet on kuoppaisia ja vailla päällystämistä, julkiseen terveydenhuoltoon en saa aikuisena aikoja, paikalliset koulut ovat homeessa jne. Välillä mietin, miten ikäisilleni on jäänyt huonot kortit käteen. Työelämä on todella vaativaa, palkkojen myötä ostovoima on huono, asunnot ovat kalliita, yhteiskunnan peruspalvelut eivät enää toimi jne.
Ap
Kommentit (314)
Syy miksi Suomi on tässä jamassa on äänestäjät. Me on haluttu tämä. Nyt se on täällä. Nauttikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et kokenut 90-luvun lamaa!
Olin tuolloin ikäisesi ja 3 lapsen äiti. Minun nettopalkkani meni lainan KORKOIHIN 100% ja miehen palkalla elettiin.
Kun sitten mies lomautettiin odotimme 8kk päivärahoja liitolta, tulot 0mk. Oli muuten tiukka dieetti noiden kuukausien ajan! Sossutukia ei tietenkään saanut (eikä siihen sikaan edes haettu).
Syötiin kaurapuuroa, leipää ja lapset onneksi saivat ruuan koulussa ja päiväkodissa. Vanhempani ruokkivat meidät kerran viikossa ja toivat joskus palan voita ja paketin keittokinkkua herkutteluleipiin.
No, lama-aika ja tuo jäätävä köyhyys lopulta rikkoi perheen ja 34v:nä laman loppuvaiheessa jäin sitten yh:si.
Sensijaan että olisin katkeroitunut kuten ap päätin näyttää ja selvitä (edelleen ilman sossutukia tietenkin).
Ja piruvie selvisin!
Mitä olisin hyötynyt yhteiskun
En ymmärrä vastaustasi?
Meille tuo ei ollut fantasiaa vaan raakaa todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et kokenut 90-luvun lamaa!
Olin tuolloin ikäisesi ja 3 lapsen äiti. Minun nettopalkkani meni lainan KORKOIHIN 100% ja miehen palkalla elettiin.
Kun sitten mies lomautettiin odotimme 8kk päivärahoja liitolta, tulot 0mk. Oli muuten tiukka dieetti noiden kuukausien ajan! Sossutukia ei tietenkään saanut (eikä siihen sikaan edes haettu).
Syötiin kaurapuuroa, leipää ja lapset onneksi saivat ruuan koulussa ja päiväkodissa. Vanhempani ruokkivat meidät kerran viikossa ja toivat joskus palan voita ja paketin keittokinkkua herkutteluleipiin.
No, lama-aika ja tuo jäätävä köyhyys lopulta rikkoi perheen ja 34v:nä laman loppuvaiheessa jäin sitten yh:si.
Sensijaan että olisin katkeroitunut kuten ap päätin näyttää ja selvitä (edelleen ilman sossutukia tietenkin).
Ja piruvie selvisin!
Mitä olisin hyötynyt yhteiskun
iPhonen hinnalla syö kuukauden
Vierailija kirjoitti:
Olen hyväkuntoinen (toistaiseksi ainakin) kasikymppinen. Kuka tulisi ja tappaisi, ettei tarvitsisi olla näiden lumihiutaleiden harmina? Ainut lohdutus on se, että on yksi hujaus, kun itsekin ovat samassa tilanteessa, nuorempien haukuttavana.
Ei sinusta kukaan puhunut.
Lähtisin katselemaan millaisia työmahdollisuuksia ulkomailla olisi tarjota! Näin olen omille lapsilleni myös sanonut! Onneksi ovat kielitaitoisia ja olivat vaihdossa jo lukioaikana, joten ulkomaille muuttoon ei ole varmaan niin iso kynnys. Nyt siis opiskelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen alamäki alkoi 2000-luvun alussa. Nokia ja metsäteollisuus kuun taantui niin valtion verotulot väheni kun taas samalla valtion menot on paisunu vuosi vuodelta.
Kaikille ei enää riitä töitä ja vielä vähemmälle riittää sellaista työtä mistä saa sellaista palkkaa että voi ostaa asunnon,auton ja on varaa lapsiin.
Palkat on toki noussu vuosien aikaaa mutta niin on myös hinnat ja verotus.
Ja sitä ennen lama.
Katsokaapa tuo. ( Nothing is the same- Legion of men) ja lukekaa myös kommentit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#116: sitä varten se yhteiskunta on olemassa. Me sitä pyöritämme, itseämme ja toisiamme varten. Ei mukamas parempaa johtajistoa palvoen.
Menneinä vuosikymmeninä odotukset kasvoivat sukupolvesta toiseen, mutta ne myös saavutettiin yhteiskunnan kehittyessä pohjalta kohti globaalia kärkeä.
Yksi sukupolvi nuoria joutui sotaan, seuraaville ei riittänyt koulupaikkoja mutta päästiin olemaan siviilissä, seuraava pääsi jo opiskelemaan joskin asumaan yhteisissä huoneissa, seuraava sai solukämpän, seuraava yksiön. Ja niin edelleen.
Mutta nyt ei enää yleisesti ylitetä edellisiä saavutuksia. Koulutus on kaikkien ulottuvilla. Oma kämppä on kaikilla. Ulkomaanmatkat on peruskauraa jokaiselle.
Nyt taistellaan statuksesta, ja sitä on vain niukasti tarjolla. Pitää olla pullea hanuri, johtajan titteli, hienoja matkoja, omakotitalo tai jugend-kämppä ja vaikka mitä. Kun somessakin sanottiin niin.
Aina voi irtautua tästä ja laskea vaatimukset 1970-luvun tasolle. Vaikka muuttaa maakuntaan lähihoitajaksi. Mutta eihän se ap:llekaan käynyt, vaan omakotitalo pitää saada Helsingistä, Suomen kalleimmalta alueelta. Ei Suonenjoelta, kuten ne kuuluisat suuret ikäluokat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen syntynyt -55 ja jo mun aikana puhuttiin opinnoissa väestöpyramidin ongelmallisuudesta ja että töitä tulee riittämään kaikille tulevaisuudessa. No, melko hyvin oli töitä 70- ja 80- luvulla. 90-luvun laman aikana mulla oli töitä, ei velkaa, ei omistusasuntoa ja olin kolmen lapsen yh. Silloin oli vielä kouluissa kaikki hyvin, onneksi. Ja terveydenhuolto toimi aina mielenterveyshoidonkin osalta. Laman aikana karsittiin kaikesta ja jäljet näkyvät vieläkin. Lasteni kavereissa oli paljon vanhempia, jotka olivat taloudellisesti aivan liian tiukoilla ja perheet alkoivat voida pahoin eikä palveluja enää ollut.
Elin myös 2008 kriisin juuri uuden yliopistotutkinnon kanssa. Ei töitä vaan hirveesti koulutuksia, joissa ilmaiset pitkät työharjoittelut ihan asiantuntijatehtävissä ja kohtelu todella tylyä. Onneksi lapseni saivat sellaiset koulutukset, joissa heillä on töitä ja etenemismahdollisuuksia. Lapset siis syntyneet 80-luvulla. Lapsenlaps
Miten 2008 lama osui sinuun mutta ei lapsiisi?
Mun vanhimmat lapset syntyneet 81 ja 83 eli juuri valmistuneet 2008 paikkeilla. Työllistyivät heti vakiduuneihin. Itsekin vaihdoin parempaan työhön v 08.
Mutta tuo on totta että nykyinen hallitus on täysi katastrofi!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 38-vuotias ja täysin päinvastainen kokemus. Aloin opiskella vielä toista tutkintoa 5 vuotta myöhemmin, joten tunnen joukon AP:n ikäisiä dippainssejä. En tiedä yhtäkään, joka olisi työtön. Ensimmäisissä kesätöissä monet menit haalaritöihin Outokummulle valssaamaan terästä, ylitöitä sai tehdä niin paljon kuin halusi ja joillakin nettopalkka ylitti 5k kuukaudessa.
Jos ei halunnut tehdä tehdä kesätöitä, niin opintotuki virtasi ja päälle sai vielä lähes korotonta opintolainan jos halusi elää kuin kuningas. Väliin osunut talousromahdus antoi loistavan mahdollisuuden käyttää opintolainan myös osakesijoituksiin.
Nollakorkojen ansiosta jopa heikompipalkkaisesta duunarista saattoi tulla asuntokuningas. Ei tarvinnut edes oikein edes osata mitään, kun jokainen sijoitusasunto tuotti kuin itsestään positiivista kassavirtaa, ihan pikkuruisella pintarempalla arvo nousi kymp
Toinen yhtä vääristynyt toimintamalli on vasemmiston uhriutumisolympialaiset. Tuossa kaikin keinoin estetään yksilöä kasvamasta, kehittymästä, sivistymästä ja vahvistumasta. Myös raha näyttäisi olevan ainoa arvo mistä jauhetaan maanisesti kaiken ratkaisijana. Tuohan ei ratkaise yhtään mitään jos ihmiset tuupataan kieroiluun ja ketkuiluun pienestä alkaen.
Tottakai pitää etsiä ratkaisuja jostain tästä väliltä. Paljon enemmän ja paljon määrätietoisemmin. Pelkkä köyhyys ei ennusta kurjaa elämää, tuolta on hyvin moni itseään lähtenyt nostamaan, jos ei vaurastumalla niin muuten itseään henkistä pääomaansa kehittäen. Ja saanut sillä liikkumatilaa elämäänsä, vapautta välttyä esim itsetuholta.
Vauraatkaan eivät ole tuolta kohtalolta suojassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunta on pettänyt ap:n, koska juuri hänen palkkansa ei nouse huipputasolle? Onko todella ollut aika, jolloin kaikki saivat huipputason palkkaa? Miten se olisi mahdollista edes?
Vierailija kirjoitti:
Menneinä vuosikymmeninä odotukset kasvoivat sukupolvesta toiseen, mutta ne myös saavutettiin yhteiskunnan kehittyessä pohjalta kohti globaalia kärkeä.
Yksi sukupolvi nuoria joutui sotaan, seuraaville ei riittänyt koulupaikkoja mutta päästiin olemaan siviilissä, seuraava pääsi jo opiskelemaan joskin asumaan yhteisissä huoneissa, seuraava sai solukämpän, seuraava yksiön. Ja niin edelleen.
Mutta nyt ei enää yleisesti ylitetä edellisiä saavutuksia. Koulutus on kaikkien ulottuvilla. Oma kämppä on kaikilla. Ulkomaanmatkat on peruskauraa jokaiselle.
Nyt taistellaan statuksesta, ja sitä on vain niukasti tarjolla. Pitää olla pullea hanuri, johtajan titteli, hienoja matkoja, omakotitalo tai jugend-kämppä ja vaikka mitä. Kun somessakin sanottiin niin.
Aina voi irtautua tästä ja laskea vaatimukset 1970-luvun tasolle. Vaikka muuttaa maakuntaan lähihoitajaksi. Mutta eihän se ap:llekaan käynyt, vaan omakotitalo pitää saada
Juuri näin. Hyviä pointteja. Ne fiksiommat hyväksyvät mieluusti periferian etenkin jos lähtivät joskus sieltä. Aletaan arvostaa niitä asioita joita nuorina halveksittiin ja pilkattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on paisutettu menoja muttei koskaan mistään leikattu kuin muodon vuoksi köyhiltä ja työttömiltä. Julkkari on massiivinen 700 000 virkaa ja tukia menee miljarditolkulla yrityksille maatalouksille muille maille. Verot on tämän takia maailman ennätysluokkaa. Pelkät eläkemenot 33 miljardia, eläkkeitä pitäisi leikata kohtuulliselle tasolle. Miksei kaikille sama 1500 euroa. Työttömille on katsottu riittävän 590 euroa ja työtön on työikäinen elämää perustava. Hulluinta on antaa ulkolaisen työvoiman tulla ja viedä vähiä työpaikkoja kun työttömiä on satoja tuhansia tai elättää tai kouluttaa satoja tuhansia ulkolaisia. Miksi?
Sanot että olette hieman alle keskituloisia. Miten ihmeessä maksatte tonnin veroja? Tienaan yli mediaanin ja munkaan verot ei ole tonnia?
Vierailija kirjoitti:
Olen vain muutaman vuoden nuorempi, mutta vaikka tunnistan nuo kaikki ongelmat, on kyseessä globaali tai ainakin kaikkia länsimaita koskettava ongelma. Monessa maassa asuntotilanne on vielä paljon pahempi ja ihmiset asuvat kimppakämpissä pitkälti aikuisuuteen saakka. Isossa kuvassa Suomen tilanne ei ole siis pahimmasta päästä ja moni nykyiseen tilanteeseen johtava juurisyy on juurikin globaali ja liittyy esimerkiksi siihen miten teknologian kehitys ja työvoiman ulkoistaminen on vienyt työpaikkoja halvemman työvoiman maihin. Ensin vaikutus rajautui vain tehdastyöhön, mutta nyt myös taloushallinto, asiakaspalvelu ja moni muu valkokaulustyö on siirtynyt. USA:sa jopa yritykset ovat alkaneet kouluttaa intialaisia tilintarkastajiksi joka siis vaatii lisenssin (CPA).
Työelämä on muuttunut ihan liian nopeasti siinä missä aiemmilla sukupolvilla oli vielä töitä reskontranhoitajina, katsastussihteereinä ja palkanlaskijoina. Tavallisia töitä jotka työlli
Et ole huomannut jatkuvana virtana saapuvien ulkkareiden virran joille menee suurin osa iiseistä duuneista. Kun ulkkareita on suomessa satoja tuhansia eiköhän se vaikuta suomalaisten työllistymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla lapsellinen jos kertoo duunarivanhempien ostaneen 90-luvulla käteisellä kerrostalon. Lottovoitto tai perintö?
No aikanaan sen saa nykyinen 30 -vuotias
Mun isovanhemmat on nyt lähemmäs 90 vuotiaita. He suoritti pelkän peruskoulun, heillä oli varaa isoon kerrostaloasuntoon,kesämökkiin,autoon,sijoitusasuntoon ja neljään lapseen.
Perinnön he saivat noin 60 vuotiaana.
Mietin että nykyisin tuollaisen elintason vaatiminen vaatisi vähintään amk tutkintoa molemmilta ja työn mistä tienaa kohtuu hyvin. Mummoni oli kotiäiti ja teki sivussa siivoustöitä sekä kaupan kassalla se oli kun taas pappani teki metsätöitä ja oli rakennuksilla töissä.
Käteiselle he ei ostaneet kyseisiä asioita vaan palkallaan ja velkarahalla.
Kaikilla maailmassa alkaa olla koulutus, sillä ei tee mitään jos ei saa töitä.
Niinhän se pettää kaikki sukupolvet ajanlaskun alusta lähtien.
"Miten 2008 lama osui sinuun mutta ei lapsiisi?
Mun vanhimmat lapset syntyneet 81 ja 83 eli juuri valmistuneet 2008 paikkeilla. Työllistyivät heti vakiduuneihin. Itsekin vaihdoin parempaan työhön v 08.
Mutta tuo on totta että nykyinen hallitus on täysi katastrofi!!"
Toinen valmistui samaan aikaan FM, pääaine tietojenkäsittelytiede ja siinä ohjelmointi. Teki myös pedagogiset ja työllistyi opetuspuolelle. Ja miehensä sama koulutus ja heti työllistyi yksityiselle. Toiset sosiaali- ja kasvatusalalla. Ihan koko ajan töitä. Itse valmistuin YTM ja vaikka oli muitakin koulutuksia, niin ei töitä. Tein sitten vielä pedat ja muutakin ja sitten työllistyin projektitöihin.
Itse olen syntynyt -55 ja jo mun aikana puhuttiin opinnoissa väestöpyramidin ongelmallisuudesta ja että töitä tulee riittämään kaikille tulevaisuudessa. No, melko hyvin oli töitä 70- ja 80- luvulla. 90-luvun laman aikana mulla oli töitä, ei velkaa, ei omistusasuntoa ja olin kolmen lapsen yh. Silloin oli vielä kouluissa kaikki hyvin, onneksi. Ja terveydenhuolto toimi aina mielenterveyshoidonkin osalta. Laman aikana karsittiin kaikesta ja jäljet näkyvät vieläkin. Lasteni kavereissa oli paljon vanhempia, jotka olivat taloudellisesti aivan liian tiukoilla ja perheet alkoivat voida pahoin eikä palveluja enää ollut.
Elin myös 2008 kriisin juuri uuden yliopistotutkinnon kanssa. Ei töitä vaan hirveesti koulutuksia, joissa ilmaiset pitkät työharjoittelut ihan asiantuntijatehtävissä ja kohtelu todella tylyä. Onneksi lapseni saivat sellaiset koulutukset, joissa heillä on töitä ja etenemismahdollisuuksia. Lapset siis syntyneet 80-luvulla. Lapsenlapsetkin onneksi voivat hyvin. Mutta on minustakin työelämä muuttunut pahemmaksi ja ilmastonmuutos ja siihen välinpitämättömästi suhtautuminen huolestuttaa. Nuorilla ei kaikilla hyvät odotukset tulevaisuuden näkymistä. Ja hirveet suorituspaineet jo yläasteella. Mun mielestä oikeistohallitukset ovat pitkälti ajaneet sekä koulutuspolitiikka että sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaa kurjistavana. Ja tämä nykyinen hallitus on katastrofi.