Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koen, että yhteiskunta on pettänyt minun sukupolveni
01.10.2024 |
Olen 34-vuotias.
Minä kävin kiltisti kouluni ja kaikki kouluvuodet hoettiin "sitten kun olette työelämässä, niin suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle saatte valita työpaikkanne". Ollessani lukiossa vuonna 2008 iski lama, josta ei ole koskaan toivuttu kunnolla. Suurten ikäluokkien työpaikkoja ei avattukaan, vaan eläköityessä virat lakkautettiin ja työt jaettiin muille. Opiskelin yliopistossa vakaana pidetyn alan tutkinnon, mutta alalla on ollut paljon pätkätöitä ja työttömyyttä. Itse olen saanut vakituisen työpaikan, mutta palkka ei päätä huimaa. Palkka ei tule koskaan nousemaan millekään huipputasolle. Töitä on tosi paljon ja työ uuvuttaa, sillä nykyisin tehdään useamman ihmisen työt kuin ennen. Työtahti on kiristynyt ja vaatimustaso koventunut.
Asuntojen hinnat ovat kalliit, koska minun ja puolison työt ovat pk-seudulla eikä töiden vuoksi ole mahdollisuutta muuttaa muualle. Siinä missä sain asua lapsuudessani isossa omakotitalossa, täytyy nykyisellä hintatasolla tyytyä rivitaloon/kerrostaloon. Terveydenhuollosta on karsittu hurjasti palveluita eikä lapsellemme järjesty juuri mitään perustarkastuksia tms, jotka olivat lapsuudessani itsestäänselvyys. Halusimme puolison kanssa elää lapsiperhe-elämää, mutta lapsiluku jäi yhteen. Kahden hieman alle keskituloisen palkoilla ei ole vara kustantaa useammalle lapselle kaikkea olettaen, että terveydenhuolto menee tästä vieläkin huonommaksi. Lapsia ja lapsiperheitä kohtaan ilmapiiri on koventunut, empatiaa ja tukea on vaikea saada. Tukiverkkoja meillä ei ole, eikä yhteiskunta tarjoa lapsiperheille samanlaisia tukimuotoja kuin vuosikymmeniä sitten.
Maksan monen muun tavoin joka kuukausi melkoisen summan veroja (kyllä se noin tonni tuntuu minun lompakossani), mutta yhteiskunta sakkaa. Tiet on kuoppaisia ja vailla päällystämistä, julkiseen terveydenhuoltoon en saa aikuisena aikoja, paikalliset koulut ovat homeessa jne. Välillä mietin, miten ikäisilleni on jäänyt huonot kortit käteen. Työelämä on todella vaativaa, palkkojen myötä ostovoima on huono, asunnot ovat kalliita, yhteiskunnan peruspalvelut eivät enää toimi jne.
Ap
Kommentit (314)
Suuret ikäluokat pääsivät yliopistoon helposti. Niinpä jos vuonna 1965 valmistui noin 6000 ylioppilasta, nykyisin vuosittain noin 50 000.
Tottakai pääsi helpommin vaikka yliopistojakin oli vähemmän.
Suurista ikäluokista 1945 -1950 on 11 % ylioppilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuso ei stressaa. Juuso on vaan. Pettikö Juuso itsensä vai oman sukupolvensa? Kas, siinäpä kysymys!
Juuso on mt-ongelmainen joka ei saa hoitoa, onko juuson hankeen hylkääminen juuson vika?
Te vanhukset olette ne nqrsistiset omaa napaa tuijottavat loiseläimet joihin meillä ei ole enää varaa.
Eläkejärjestelmä alas tyystin, pistetään paskanjauhat takas töihin kilpaileen nykymaailmassa samoilla odotuksilla kun meillä on, hymy hyyty nopeasti ma veikkaan.
Ooks ite koskaan tehny yhtäaikaa montaa työtä? Meille se on normaalia vaikka meillä ei ole yhtään sen useampaa tuntia päivässä kun sullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla lapsellinen jos kertoo duunarivanhempien ostaneen 90-luvulla käteisellä kerrostalon. Lottovoitto tai perintö?
No aikanaan sen saa nykyinen 30 -vuotias
Mun isovanhemmat on nyt lähemmäs 90 vuotiaita. He suoritti pelkän peruskoulun, heillä oli varaa isoon kerrostaloasuntoon,kesämökkiin,autoon,sijoitusasuntoon ja neljään lapseen.
Perinnön he saivat noin 60 vuotiaana.
Mietin että nykyisin tuollaisen elintason vaatiminen vaatisi vähintään amk tutkintoa molemmilta ja työn mistä tienaa kohtuu hyvin. Mummoni oli kotiäiti ja teki sivussa siivoustöitä sekä kaupan kassalla se oli kun taas pappani teki metsätöitä ja oli rakennuksilla töissä.
Käteiselle he ei ostaneet kyseisiä asioita vaan palkallaan ja velkarahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla lapsellinen jos kertoo duunarivanhempien ostaneen 90-luvulla käteisellä kerrostalon. Lottovoitto tai perintö?
No aikanaan sen saa nykyinen 30 -vuotias
Mun isovanhemmat on nyt lähemmäs 90 vuotiaita. He suoritti pelkän peruskoulun, heillä oli varaa isoon kerrostaloasuntoon,kesämökkiin,autoon,sijoitusasuntoon ja neljään lapseen.
Perinnön he saivat noin 60 vuotiaana.
Mietin että nykyisin tuollaisen elintason vaatiminen vaatisi vähintään amk tutkintoa molemmilta ja työn mistä tienaa kohtuu hyvin. Mummoni oli kotiäiti ja teki sivussa siivoustöitä sekä kaupan kassalla se oli kun taas pappani teki metsätöitä ja oli rakennuksilla töissä.
Käteiselle he ei ostaneet kyseisiä asioita vaan palkallaan ja velkarahalla.
Ettekö hekumoikin tulevasta perinnöstä ihan päivittäin?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nuorten puolesta hirvittää, mutta en nyt sanoisi että yhteiskunta on mitään ikäluokkaa pettänyt. Työpaikat varsinkin tuntuvat olevan kiven alla, eikä opiskelemaankaan pääse yhtä helposti kuin suuret ikäluokat pääsivät. Tämä on kuitenkin tuttua jo meille 70-luvulla syntyneille - minustakaan ei tullut biologia, vaikka muutamana vuonna yliopistoon hain.
Pettymysten sieto tuntuu olevan nuorilla hakusessa. Minä en masentunut, kun en päässyt biologiaa lukemaan, vaan hain toisaalle. En pääsyt sinnekään, joten valitsin toisen reitin päästä töihin. Koko ajan oli suunnitelmia, mitä teen jos ei ykkösvalinta toteudu. Nyt olen hyväpalkkaisessa vakityössä ja seuraan jännityksellä, millainen polku omilla nuorilla tulee olemaan. Olen valmistautunut tukemaan heitä paljonkin taloudellisesti myös jatkossa. Omilta vanhemmiltani en saanut missään vaiheessa taloudellista tukea, vaikka keskiluokkainen perhe olimmekin.
Jokaisella sukupo
No kerros koska mä saan alkaa oleen vihainen siitä että yhteiskunta ei tarjoa mulle mitään mahkuja mihinkään työnteolla tai yrittämällä?
3 tutkintoa taskussa, ikää 56, ja jokaisen mahkun on vienyt huonompi, mutta jolla on sukulaissuhteita.
Saanks mä sit kun oon kuollu puhua tästä vai mikä sopis pullamössölle jonka oma säkä on vertailukelpoinen universaalisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla lapsellinen jos kertoo duunarivanhempien ostaneen 90-luvulla käteisellä kerrostalon. Lottovoitto tai perintö?
No aikanaan sen saa nykyinen 30 -vuotias
Mun isovanhemmat on nyt lähemmäs 90 vuotiaita. He suoritti pelkän peruskoulun, heillä oli varaa isoon kerrostaloasuntoon,kesämökkiin,autoon,sijoitusasuntoon ja neljään lapseen.
Perinnön he saivat noin 60 vuotiaana.
Mietin että nykyisin tuollaisen elintason vaatiminen vaatisi vähintään amk tutkintoa molemmilta ja työn mistä tienaa kohtuu hyvin. Mummoni oli kotiäiti ja teki sivussa siivoustöitä sekä kaupan kassalla se oli kun taas pappani teki metsätöitä ja oli rakennuksilla töissä.
Käteiselle he ei ostaneet kyseisiä asioita vaan palkallaan ja velkarahalla.
Sinähän ilman muuta tiedät isovanhempiesi asiat ja perinnöt tarkkaan. Kun olet syntynyt kun heidän lapsensa olivat jo aikuisia.
Miksei nykymiehet lähde metsureiksi jos se on noin tuottavaa? Ei Päätalon Kallekaan tienesteillä kehunut metsätyöaikanaan.
"Sinähän ilman muuta tiedät isovanhempiesi asiat ja perinnöt tarkkaan. Kun olet syntynyt kun heidän lapsensa olivat jo aikuisia.
Miksei nykymiehet lähde metsureiksi jos se on noin tuottavaa? Ei Päätalon Kallekaan tienesteillä kehunut metsätyöaikanaan."
Tässä ollaan aikasemman sukupolven epäonnistumisen ytimessä, mitään ei käsitellä ja hoideta kunnolla kun aina löytyy narsistiset mutku mutkut joilla vastuu katoaa kun pieru saharaan ja keskustelu kuolee kun ei sitä pysty edes alottaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mene hyvin sinulla ei! Mutta on kuitenkin työpaikka, vaimo ja lapsi ( siis vain yksi lapsi, jos on ajatus, että ne lapset maksavat paljon, ei enempää silloin kannata silloin tehdä), on rivitaloasunto ( harmi kuin ei isoa omakotitaloa, se vasta olisi suuri elintasonmittari), on sisävessa ja suihku ( ei tarvitse kaivosta kantaa) ja varmasti autokin, jossa pehmeät rattaat kolistella kuoppaisia teitä. Kaikkea on, mutta kun ei se riitä. Ei pidä ihmetellä ilmapiiriä, jos itsellä on asenne tuo. Töitäkin liikaa ja liian pieni palkka, väärä asuinpaikka. Mutta someen on aikaa kirjoitella valitusvirsiä. Jos vähänkin viitsisi keskustella vanhempien ihmisten kanssa mitä se elämä on ennen ollut, niin ei tarvitsisi kadehtia. Mutta kun ei kiinnosta, somesta se totuus löytyy.
Mutta hei, yrittäkää jaksaa naputella, jospa se helpottaa ajallaan, kun ei enää sormet toimi eikä pää käänny ( sometus tehnyt tehtävänsä) se ainoa lapsikin sosiaalisesti kyvytön kuntoutustuella, helppo tapaus, kun yhteiskunta hoitaa.
Jos parempaa elämää haluatte, niin siihen on vain kolme neuvoa. 1. Lopettakaa valitus 2. Lopettakaa sometus. 3. Huomatkaa, loistaa ne valot teidänkin ikkunassa.
Ihmiset kehuvat täällä koulutuksellaan. Tieto lähihistoriasta on aivan olematon. Ja loogisuus. Esim jos pyrkijöitä on 6000 on tilanne ihan eri kuin jos on 55 000.
Oikeastaan ei pitäisi edes provosoitua näiden varakkaiden sukujen koulutettujen kolmikymppisten elämän tuskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mene hyvin sinulla ei! Mutta on kuitenkin työpaikka, vaimo ja lapsi ( siis vain yksi lapsi, jos on ajatus, että ne lapset maksavat paljon, ei enempää silloin kannata silloin tehdä), on rivitaloasunto ( harmi kuin ei isoa omakotitaloa, se vasta olisi suuri elintasonmittari), on sisävessa ja suihku ( ei tarvitse kaivosta kantaa) ja varmasti autokin, jossa pehmeät rattaat kolistella kuoppaisia teitä. Kaikkea on, mutta kun ei se riitä. Ei pidä ihmetellä ilmapiiriä, jos itsellä on asenne tuo. Töitäkin liikaa ja liian pieni palkka, väärä asuinpaikka. Mutta someen on aikaa kirjoitella valitusvirsiä. Jos vähänkin viitsisi keskustella vanhempien ihmisten kanssa mitä se elämä on ennen ollut, niin ei tarvitsisi kadehtia. Mutta kun ei kiinnosta, somesta se totuus löytyy.
Mutta hei, yrittäkää jaksaa naputella, jospa se helpottaa ajallaan, kun ei enää sormet toimi eikä pää käänny ( sometus tehnyt tehtävänsä) se ainoa lapsi
Ei ole mitään noista, jääkaapissa on valo ja sydämmessä silmitön viha ja halu satuttaa teitä jotka vähättelette minun hätää.
Vierailija kirjoitti:
"Sinähän ilman muuta tiedät isovanhempiesi asiat ja perinnöt tarkkaan. Kun olet syntynyt kun heidän lapsensa olivat jo aikuisia.
Miksei nykymiehet lähde metsureiksi jos se on noin tuottavaa? Ei Päätalon Kallekaan tienesteillä kehunut metsätyöaikanaan."
Tässä ollaan aikasemman sukupolven epäonnistumisen ytimessä, mitään ei käsitellä ja hoideta kunnolla kun aina löytyy narsistiset mutku mutkut joilla vastuu katoaa kun pieru saharaan ja keskustelu kuolee kun ei sitä pysty edes alottaan.
Jos joku kirjoittaisi järkeviä voisi järkevästi vastata. Vaikka kolmikyppisellekin. Joka kuvailee isovanhempiensa, ehkä 20-30-luvulla syntyneiden elämää niin helpoksi, rahaa ovista ja ikkunoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 tutkintoa, 56v. ... kuule, otat osa-aikatyön ja toisenkin, joka sopii tunneiltaan. näin pääset alkuun. hetken kuluttua työnantajat pyytävät tekemään isomman sopimuksen.
minulla toiminut aina!! jouduin paljon muuttamaan exän työn mukana. ai niin, olen melkein 60v., tutkintoja ja ammatteja kertynyt myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sinähän ilman muuta tiedät isovanhempiesi asiat ja perinnöt tarkkaan. Kun olet syntynyt kun heidän lapsensa olivat jo aikuisia.
Miksei nykymiehet lähde metsureiksi jos se on noin tuottavaa? Ei Päätalon Kallekaan tienesteillä kehunut metsätyöaikanaan."
Tässä ollaan aikasemman sukupolven epäonnistumisen ytimessä, mitään ei käsitellä ja hoideta kunnolla kun aina löytyy narsistiset mutku mutkut joilla vastuu katoaa kun pieru saharaan ja keskustelu kuolee kun ei sitä pysty edes alottaan.
Jos joku kirjoittaisi järkeviä voisi järkevästi vastata. Vaikka kolmikyppisellekin. Joka kuvailee isovanhempiensa, ehkä 20-30-luvulla syntyneiden elämää niin helpoksi, rahaa ovista ja ikkunoista.
Sun versio keskustelusta oli taas olkiukko jonka loit itse ja jota kommentoit kun et uskaltanut/osannut sanoa vastaan mitään.
Eli juurikin sitä kaikista häpeilemötöntä narsistista temppuilua.
Hienosti kyllä alleviivasit mun pointin, kun oot niin vtun etevä ja ansainnu kaiken oman erinomaisuudellas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vm -87 ja vanhempani vm -52.
Molemmilla oli pitkät työurat samalla työnantajalla. Nykyään harvinaista, että löytyisi työ 30 vuodeksi. Vanhemmat ostivat uuden rivarin Vantaalta. Auto meillä oli, ulkomailla ei käyty koskaan ja lomat sijottui keski-Suomeen sukumökille mummolaan. Jos oltiin siskon kanssa kipeänä, kotiin tuli kunnalta lastenhoitaja.
Nykyään on jatkuvat yt-neuvottelut ja mitään varmuutta ei ole mistään. Kunnalta ei mitään lastenhoitajia heru. Se on varmaan isoin syy miksi ihmiset ei hanki enää lapsia. Töiden epävarmuus ja apua lastenhoitoon ei saa. Työelämä on myös raadollista. Pitää tehdä työt nopeasti, että ne kerkeää tehdä. 1 ihminen tekee 2 työt, kun ennen oli enemmän esim. toimistoapulaisia ja muita simppeleitä avustavia töitä. Iso osa perheellisistä työssäkäyvistä on todella väsyneitä. Itselläni jaksaminen riitti yhteen lapseen ja
Kyllä vaan kävi meillä lastenhoitaja välillä. Normaalisti oltiin tietysti päiväkodissa. Ei kyllä ole joka paikassa palkallinen sairaan lapsen hoito kotona. Nekin missä on alkaa hirveä painostus, että pitäis löytyä joku muu hoitamaan, että pääsee töihin. 10-vuotta täyttäneen lapsen sairauden takia ei edes saa jäädä kotiin. Ylipäätään yhdistelmä lapsi päiväkodissa ja vanhemmat töissä, kiireellä hakemaan lapsi kotiin- elämä on todella raskasta. Sitä on varmaan vaikea ymmärtää jos itse makaa pe..se homeessa kotona vuosi toisensa jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
3 tutkintoa, 56v. ... kuule, otat osa-aikatyön ja toisenkin, joka sopii tunneiltaan. näin pääset alkuun. hetken kuluttua työnantajat pyytävät tekemään isomman sopimuksen.
minulla toiminut aina!! jouduin paljon muuttamaan exän työn mukana. ai niin, olen melkein 60v., tutkintoja ja ammatteja kertynyt myös.
Juu, näin olen tehnyt, koko ikäni, työpanos kelpaa kyllä kun tarvitaan kriittistä osaamista, heti kun siirrytään ylläpitään minä lennän pihalle ja tilalle otetaan maken kummipoika, se osaa sitä aaa tee koota eikä sille tarvi maksaa ees palkkaa.
Parhaat on nämä jotka on suuttunu mulle kun en vuoden parin päästä suostu tuleen korjaan maken kummipojan aateekoo osaamisen jälkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vm -87 ja vanhempani vm -52.
Molemmilla oli pitkät työurat samalla työnantajalla. Nykyään harvinaista, että löytyisi työ 30 vuodeksi. Vanhemmat ostivat uuden rivarin Vantaalta. Auto meillä oli, ulkomailla ei käyty koskaan ja lomat sijottui keski-Suomeen sukumökille mummolaan. Jos oltiin siskon kanssa kipeänä, kotiin tuli kunnalta lastenhoitaja.
Nykyään on jatkuvat yt-neuvottelut ja mitään varmuutta ei ole mistään. Kunnalta ei mitään lastenhoitajia heru. Se on varmaan isoin syy miksi ihmiset ei hanki enää lapsia. Töiden epävarmuus ja apua lastenhoitoon ei saa. Työelämä on myös raadollista. Pitää tehdä työt nopeasti, että ne kerkeää tehdä. 1 ihminen tekee 2 työt, kun ennen oli enemmän esim. toimistoapulaisia ja muita simppeleitä avustavia töitä. Iso osa perheellisistä työssäkäyvistä on todella väsyne
Mulla oli kolme lasta aikana kun päiväkotiin oli tulojen mukaan pääsyjärjestys. Töissä kävin mutta emme olleet kunnan holhokkeja. Ei tarvittu kodinhoitajaa.
Ei oke vieläkään se homeessa eikä noin hirveän katkera pääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei perheet hanki lapsia ei johdu rahasta vaan lapset koetaan liian sitoviksi.
Ei enää lomilla matkusteltaisi ihanilla lomamatkoilla (vauvavuosina), muutkin riennot, kuntosalit, ystävien kanssa juhliminen, olisi vaikeampaa. Kotityöt lisääntyisivät, lapset nähdään haittana.
Söpöä. Minä en ole kertaakaan eläissäni käynyt ulkomailla tai kuntosalilla. Tällaista se on, kun joku kurppa laittaa sanoja nuorten suuhun, eikä kuuntele, mitä nuorilla on sanottavana.
Aika surkea elämä sullakin. Varmaan isommassakin kaupungissa käyminenkin on liikaa seikkailua ja ulkona syöminen on turhaa.
En koskaan saa selvää, mikä tekee ihmisestä niin täydellisen hengettömän olmin. Tuulessa heiluva lakanakin on mielenkiintoisempi kuin ihminen, joka ei mitään tee, mitään kokeile eikä mitään osaa. Uteliaisuuden puute tekee ihmisestä henkisen kurpan.
"Aika surkea elämä sullakin. Varmaan isommassakin kaupungissa käyminenkin on liikaa seikkailua ja ulkona syöminen on turhaa.
En koskaan saa selvää, mikä tekee ihmisestä niin täydellisen hengettömän olmin. Tuulessa heiluva lakanakin on mielenkiintoisempi kuin ihminen, joka ei mitään tee, mitään kokeile eikä mitään osaa. Uteliaisuuden puute tekee ihmisestä henkisen kurpan."
Sinäkö olet oikeasti niin kyvytön ettet ymmärrä sen syyn olevan KROONINEN KÖYHYYS.
Millä vtulla teet ja meet kun bussimaksu alkaa oleen liikaa?
Olet täysin vieraantunut meidän muiden todellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää miksi terveydenhuolto on ajettu alas. Mitä siellä kulisseissa on puhuttu. Sotien jälkeen haluttiin rakentaa hyvinvointivaltio. Nyt se halutaan tuhota. Liian kauan ollut liian hyvin? Vai eikö ihmisillä saa olla hyvin? Tämä ei ole enää se esimerkillinen valtio, joka se joskus oli. Yksityiselläkään käynti ei takaa, että saa hyvää hoitoa.
Pomoja on liikaa. Heidät voisi siirtää perustasolle töihin.
Alue: Aihe vapaa
Samaan aikaan Suomessa on ollut korkea työttömyys, moni on pudonnut pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Eivät kaikki voi olla talouden aallonharjalla ja sijoitusmarkkinoilla surffaavia diplomi-insinöörejä. Moni on myös menettänyt koko omaisuutensa ottamalla liian kovia riskejä sijoitusmaailmassa. Sama pätee velkarahalla kerrytettyyn asuntovarallisuuteen korkojen noustessa, moni on joutunut taloudellisiin vaikeuksiin. Vaikka tässä yhteiskunnassa on periaatteessa kaikilla samat mahdollisuudet niin todellisuudessa lähtökohdat määrittävät ihmisten elämää edelleen paljon.
Huono-osaisuus on paljon muutakin kuin taloudellista niukkuutta, perheet ovat usein moniongelmaisia josta johtuen lapset syrjäytyvät kun yhteiskunnan tukiverkostot eivät riitä heitä pelastamaan. On äärimmäisen pinnallista ajatella että ihminen on oman onnensa seppä - se on oikeistolaista, koviin arvoihin perustuvaa ajattelua. Ongelmaperheistä tulevat lapset lähtevät elämään elämäänsä jo valmiiksi takasuoralta. Nykyhallituksen leikkaukset kohdistuvat juuri heihin ja laskua näistä päätöksistä tullaan maksamaan vielä pitkään.