Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koen, että yhteiskunta on pettänyt minun sukupolveni
01.10.2024 |
Olen 34-vuotias.
Minä kävin kiltisti kouluni ja kaikki kouluvuodet hoettiin "sitten kun olette työelämässä, niin suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle saatte valita työpaikkanne". Ollessani lukiossa vuonna 2008 iski lama, josta ei ole koskaan toivuttu kunnolla. Suurten ikäluokkien työpaikkoja ei avattukaan, vaan eläköityessä virat lakkautettiin ja työt jaettiin muille. Opiskelin yliopistossa vakaana pidetyn alan tutkinnon, mutta alalla on ollut paljon pätkätöitä ja työttömyyttä. Itse olen saanut vakituisen työpaikan, mutta palkka ei päätä huimaa. Palkka ei tule koskaan nousemaan millekään huipputasolle. Töitä on tosi paljon ja työ uuvuttaa, sillä nykyisin tehdään useamman ihmisen työt kuin ennen. Työtahti on kiristynyt ja vaatimustaso koventunut.
Asuntojen hinnat ovat kalliit, koska minun ja puolison työt ovat pk-seudulla eikä töiden vuoksi ole mahdollisuutta muuttaa muualle. Siinä missä sain asua lapsuudessani isossa omakotitalossa, täytyy nykyisellä hintatasolla tyytyä rivitaloon/kerrostaloon. Terveydenhuollosta on karsittu hurjasti palveluita eikä lapsellemme järjesty juuri mitään perustarkastuksia tms, jotka olivat lapsuudessani itsestäänselvyys. Halusimme puolison kanssa elää lapsiperhe-elämää, mutta lapsiluku jäi yhteen. Kahden hieman alle keskituloisen palkoilla ei ole vara kustantaa useammalle lapselle kaikkea olettaen, että terveydenhuolto menee tästä vieläkin huonommaksi. Lapsia ja lapsiperheitä kohtaan ilmapiiri on koventunut, empatiaa ja tukea on vaikea saada. Tukiverkkoja meillä ei ole, eikä yhteiskunta tarjoa lapsiperheille samanlaisia tukimuotoja kuin vuosikymmeniä sitten.
Maksan monen muun tavoin joka kuukausi melkoisen summan veroja (kyllä se noin tonni tuntuu minun lompakossani), mutta yhteiskunta sakkaa. Tiet on kuoppaisia ja vailla päällystämistä, julkiseen terveydenhuoltoon en saa aikuisena aikoja, paikalliset koulut ovat homeessa jne. Välillä mietin, miten ikäisilleni on jäänyt huonot kortit käteen. Työelämä on todella vaativaa, palkkojen myötä ostovoima on huono, asunnot ovat kalliita, yhteiskunnan peruspalvelut eivät enää toimi jne.
Ap
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin monta kertaa, olenko itse kirjoittanut tekstin. Sama pettymys yhteiskuntaan. Verot menee jonnekin muualle kuin meidän ikäpolvelle, jotka tällä hetkellä kannamme suurimman vastuun työelämässä ja pienistä tulevaisuuden suomalaisista.
No sehän on veronmaksun idea. Työtä tekevät maksavat, lapset ja vanhukset ja muut itsestään huolta pitämään kykenemättömät hoidetaan. Ei niitä veroja itselle makseta. Hyödyt systeemistä sitten, kun itse tarvitset apua.
Mielestäni lapsiperheet ovat niitä, jotka yhteiskunnassa eniten tarvitsevat apua ja tukea. Matalan syntyvyyden aikana kun joku viitsii tuottaa uusia suomalaisia.
Suomalaisia on jo nyt 300 000 liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy olla lapsellinen jos kertoo duunarivanhempien ostaneen 90-luvulla käteisellä kerrostalon. Lottovoitto tai perintö?
No aikanaan sen saa nykyinen 30 -vuotias
Onneksi et kokenut 90-luvun lamaa!
Olin tuolloin ikäisesi ja 3 lapsen äiti. Minun nettopalkkani meni lainan KORKOIHIN 100% ja miehen palkalla elettiin.
Kun sitten mies lomautettiin odotimme 8kk päivärahoja liitolta, tulot 0mk. Oli muuten tiukka dieetti noiden kuukausien ajan! Sossutukia ei tietenkään saanut (eikä siihen sikaan edes haettu).
Syötiin kaurapuuroa, leipää ja lapset onneksi saivat ruuan koulussa ja päiväkodissa. Vanhempani ruokkivat meidät kerran viikossa ja toivat joskus palan voita ja paketin keittokinkkua herkutteluleipiin.
No, lama-aika ja tuo jäätävä köyhyys lopulta rikkoi perheen ja 34v:nä laman loppuvaiheessa jäin sitten yh:si.
Sensijaan että olisin katkeroitunut kuten ap päätin näyttää ja selvitä (edelleen ilman sossutukia tietenkin).
Ja piruvie selvisin!
Mitä olisin hyötynyt yhteiskunnan syyttämisestä?
2008 lamaa en edes huomannut??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää miksi terveydenhuolto on ajettu alas. Mitä siellä kulisseissa on puhuttu. Sotien jälkeen haluttiin rakentaa hyvinvointivaltio. Nyt se halutaan tuhota. Liian kauan ollut liian hyvin? Vai eikö ihmisillä saa olla hyvin? Tämä ei ole enää se esimerkillinen valtio, joka se joskus oli. Yksityiselläkään käynti ei takaa, että saa hyvää hoitoa.
Sotien jälkeen ikärakenne ja sosiaalimenot olivat aivan erilaisia kuin nykyisin. Lapsia ei ole syntynyt tarpeeksi ja terveydenhoito pitää ihmiset hengissä liian pitkään, mikä on sekä taloudellisesti, että sosiaalisesti mahdoton yhtälö.
Sotien jälkeen juurikin syntyi paljon lapsia.
Tuotahan minä juuri tarkoitin. Sotien jälkeen oli nuorempi ikärakenne, mikä on hyväksi v
Sotien jälkeen toki oli nopeaa kasvua, mutta pitää muistaa miten alhaalta silloin on lähdetty. Miten ahtaasti ja alkeellisissa oloissa silloin on asuttu, osa elitarvikkeistakin kortilla. Kymmeniin vuosiin Suomessa ei ole ollut niin paljon köyhiä kuin silloin, mutta toisaalta moni ei tiennyt muusta ja jokainen parannus omaan elämään on varmasti tuntunut eteenpäin menolta.
Vierailija kirjoitti:
Asia josta on vasta viimevuosina alettu kunnolla puhumaan on huoltosuhteen vääristyminen. Jo vuosikymmeniä on tiedetty että kun suuret ikäluokat eläköityvät ollaan vaikeuksissa. Silti sille asialle ei tehty mitään vaan suuret ikäluokat maksoivat ennätyksellisen pieniä eläkemaksuja koko työuransa ajan. He loivat itseään hyödyttävän eläkejärjestelmän superkarttumineen ja eläkeputkineen. Eläkkeelle myös jäätiin paljon nuorempana ja hyväkuntoisempana. Eläkkeet olivat ja ovat paljon parempia kuin ne tulevat nuoremmilla ikäpolvilla olemaan. Ei turhaan puhuta ahneesta sukupolvesta. Tunnettu talousnobelisti käsitteli aihetta Hesarin jutussa ja myönsi oman sukupolvensa ahneuden - ja sai ikäluokkansa vihat päälleen.
Nyt on onneksi alettu puhua sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, on jopa väläytelty eläkkeiden leikkaamista. Ikävä kyllä on herätty liian myöhään tajuamaan tilanteen vakavuus. Suurten ikäluokkien hoivamenot kasvava
Tiedän, sulla on konerlla tuo valmis teksti jota lähettelet. Eläkeläisiä on 1,6 miljoonaa, niistä noin 300 000 suuria ikäluokkia. Muksi juuri heidän eläkkeensä on sinun harteillasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuso ei stressaa. Juuso on vaan. Pettikö Juuso itsensä vai oman sukupolvensa? Kas, siinäpä kysymys!
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla lapsellinen jos kertoo duunarivanhempien ostaneen 90-luvulla käteisellä kerrostalon. Lottovoitto tai perintö?
No aikanaan sen saa nykyinen 30 -vuotias
Kirjoitusvirhe. Omakotitalon ostivat "käteisellä". Onkohan nyt 30 vuotias ymmärtänyt vanhempiensa raha-asioita vauvana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vain muutaman vuoden nuorempi, mutta vaikka tunnistan nuo kaikki ongelmat, on kyseessä globaali tai ainakin kaikkia länsimaita koskettava ongelma. Monessa maassa asuntotilanne on vielä paljon pahempi ja ihmiset asuvat kimppakämpissä pitkälti aikuisuuteen saakka. Isossa kuvassa Suomen tilanne ei ole siis pahimmasta päästä ja moni nykyiseen tilanteeseen johtava juurisyy on juurikin globaali ja liittyy esimerkiksi siihen miten teknologian kehitys ja työvoiman ulkoistaminen on vienyt työpaikkoja halvemman työvoiman maihin. Ensin vaikutus rajautui vain tehdastyöhön, mutta nyt myös taloushallinto, asiakaspalvelu ja moni muu valkokaulustyö on siirtynyt. USA:sa jopa yritykset ovat alkaneet kouluttaa intialaisia tilintarkastajiksi joka siis vaatii lisenssin (CPA).
Työelämä on muuttunut ihan liian nopeasti siinä missä aiemmilla sukupolvilla oli vielä töitä reskontranhoitajina, katsastussihteereinä ja palkanlaskijoina. Tavallisia töitä jotka työllistivät tavallisia fiksuja ja ahkeria ihmisiä joilla ei ollut pitkää akateemista koulutusta tai specifiä osaamista, mutta työmoraali ja perhe elätettävänä. Näen Linkkarissa paljon työnhakijoita jotka ovat juurikin sellaisia tavan merkonomeja, tradenomeja ja vastaavia joille ei kaikille löydy sijoituspaikkaa ja jatkossa vielä vähemmän.
Ilmastonmuutos, pandemia ja maailmanpolitiikan tilanne ovat toissijaisia asioita kun niinkin perustavanlaatuinen asia kuin tavallinen työpaikka ja itsensä elättäminen on kohtuuttoman hankalaa. Enkä tällä tarkoita sitä että jokaiselle tulisi löytää palkallinen puuhastelupaikka jos se ei tuo lisäarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vm -87 ja vanhempani vm -52.
Molemmilla oli pitkät työurat samalla työnantajalla. Nykyään harvinaista, että löytyisi työ 30 vuodeksi. Vanhemmat ostivat uuden rivarin Vantaalta. Auto meillä oli, ulkomailla ei käyty koskaan ja lomat sijottui keski-Suomeen sukumökille mummolaan. Jos oltiin siskon kanssa kipeänä, kotiin tuli kunnalta lastenhoitaja.
Nykyään on jatkuvat yt-neuvottelut ja mitään varmuutta ei ole mistään. Kunnalta ei mitään lastenhoitajia heru. Se on varmaan isoin syy miksi ihmiset ei hanki enää lapsia. Töiden epävarmuus ja apua lastenhoitoon ei saa. Työelämä on myös raadollista. Pitää tehdä työt nopeasti, että ne kerkeää tehdä. 1 ihminen tekee 2 työt, kun ennen oli enemmän esim. toimistoapulaisia ja muita simppeleitä avustavia töitä. Iso osa perheellisistä työssäkäyvistä on todella väsyneitä. Itselläni jaksaminen riitti yhteen lapseen ja lähipiirissä samoja kokemuksia. Monilla vaan 1 la
Mutta sanopa sama työ-uskovaisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vm -87 ja vanhempani vm -52.
Molemmilla oli pitkät työurat samalla työnantajalla. Nykyään harvinaista, että löytyisi työ 30 vuodeksi. Vanhemmat ostivat uuden rivarin Vantaalta. Auto meillä oli, ulkomailla ei käyty koskaan ja lomat sijottui keski-Suomeen sukumökille mummolaan. Jos oltiin siskon kanssa kipeänä, kotiin tuli kunnalta lastenhoitaja.
Nykyään on jatkuvat yt-neuvottelut ja mitään varmuutta ei ole mistään. Kunnalta ei mitään lastenhoitajia heru. Se on varmaan isoin syy miksi ihmiset ei hanki enää lapsia. Töiden epävarmuus ja apua lastenhoitoon ei saa. Työelämä on myös raadollista. Pitää tehdä työt nopeasti, että ne kerkeää tehdä. 1 ihminen tekee 2 työt, kun ennen oli enemmän esim. toimistoapulaisia ja muita simppeleitä avustavia töitä. Iso osa perheellisistä työssäkäyvistä on todella väsyneitä. Itselläni jaksaminen riitti yhteen lapseen ja lähipiirissä samoja kokemuksia. Monilla vaan 1 la
Nyt on kunnallinen päivähoito ja töistä saa olla palkallisena sairasta lasta hoitamassa.
Ennen ei ollut päivähoitoa, eikä alkuun edes oikeutta jäädä lapsen sairastuessa kotiin.
Huvitti tuo "kunnallinen kodinhoitaja kotiin" , olen boomeri mutten ole sellaisesta kuullut. Mll:n hoitajia jotkut pyysivät. Mulla onneks oli melko terveet kolme lasta, isällä arkivapaita, toki joskus tuli rokulipäivä lapsen mahataudin takua.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et kokenut 90-luvun lamaa!
Olin tuolloin ikäisesi ja 3 lapsen äiti. Minun nettopalkkani meni lainan KORKOIHIN 100% ja miehen palkalla elettiin.
Kun sitten mies lomautettiin odotimme 8kk päivärahoja liitolta, tulot 0mk. Oli muuten tiukka dieetti noiden kuukausien ajan! Sossutukia ei tietenkään saanut (eikä siihen sikaan edes haettu).
Syötiin kaurapuuroa, leipää ja lapset onneksi saivat ruuan koulussa ja päiväkodissa. Vanhempani ruokkivat meidät kerran viikossa ja toivat joskus palan voita ja paketin keittokinkkua herkutteluleipiin.
No, lama-aika ja tuo jäätävä köyhyys lopulta rikkoi perheen ja 34v:nä laman loppuvaiheessa jäin sitten yh:si.
Sensijaan että olisin katkeroitunut kuten ap päätin näyttää ja selvitä (edelleen ilman sossutukia tietenkin).
Ja piruvie selvisin!
Mitä olisin hyötynyt yhteiskunnan syyttämisestä?
2008 lamaa en edes hu
Outo fantasiamaailman pula-aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että elintaso on laskenut verrattuna vanhempiini.
Vanhempani olivat duunareita. Köyhistä perheistä lähtöisin, säästäväisiä luonteeltaan. Ostivat 90-luvulla käteisellä uuden omakotitalon. Samat työpaikat heillä vielä nykyäänkin. Palkat suomalaista keskitasoa. Varmaan siinä 3000€.
Olen 30-vuotias ja myös koko ikäni säästänyt, opiskellut, tehnyt työtä ja saanut lapsen pari vuotta sitten. Ei ole varaa omakotitaloon. Ei edes rintamamiestaloon pikkukaupungin keskustan läheisyydestä. Ehkä just ja just olisi mahdollista ostaa, kun molemmat menevät töihin ja palkka 3500 kummallakin. Sekä minulla että puolisollani yliopistotutkinto. Stressaava työ ja siihen suhteessa pieni palkka.
Isoin juttu mielestäni tässä on se, ettei tällä peruspalkalla, joka nykyään vaatii käytännössä vähintään sen. 6-7 vuoden opiskelun lukion jälkeen, saa ostettua mitään omakotitaloa työpaikan läheltä.
Kommentoin omaan kommenttini vielä että tuo 1500€ lainalyhennys seuraavat 25 vuotta on vielä alakanttiin. Sillä voi parhaimmillaan saada remontoidun rintamamiestalon pikkukaupungin keskustan tuntumasta. Helposti lainalyhennyskustannus nousee 2000 euroon, jos korot nousevat prosentilla.
Tämä on aika kallista verrattuna siihen että vanhempani ostivat UUDEN omakotitalon 1990 luvulla käteisellä. Vastaavanlainen kelpaisi meillekin, mutta hinnat ovat lähteneet käsistä. He tosin asuvat pikkupaikkakunnalla, jossa tontti ei vsrmaan maksa juuri mitään. Uudessa kotikaupungissani tontti maksaa reilu 70.000€. Joten ei tässä pelkästä tontin hinnasta ole kyse vaan seinien arvo jostain syystä vaan kasvaa vaikka talot vanhenee.
Tiedän syynkin. Se on rahan printtaaminen. Alhaisten korkojen aika ja lainarahalla ostaminen. Se on paisuttanut talojen arvoa.
On se ristiriitaista että ns. syrjäseudun pikkukaupungeissa talojen hinnat ovat isoja, vaikka kouluja lakkautetaan ja lapsia ei synny. Ei pitäsi olla juurikaan kysyntää. Odotan että "kupla" puhkeaa. Mutta sitäkään ei tiedä meneekö meidän pikkulapsiaika ohi ennen kuin niin käy.
Toinen eriarvoisuus on tuo korkea eläkeikä. Hyvä jos 70 vuotiaana päästään eläkkeelle. Maksetaan tajuttomasti veroja, mutta ei saada juuri mitään vastineeksi ja nykyisten eläkeläisten eläkkeitä maksellaan. Paljon on pienituloisia eläkeläisiä, mutta on myös niitä suurituloisia siinä valtavassa joukossa paljon.
Lisäksi eriarvoisuutta sukupolvieln
Vierailija kirjoitti:
Se ettei perheet hanki lapsia ei johdu rahasta vaan lapset koetaan liian sitoviksi.
Ei enää lomilla matkusteltaisi ihanilla lomamatkoilla (vauvavuosina), muutkin riennot, kuntosalit, ystävien kanssa juhliminen, olisi vaikeampaa. Kotityöt lisääntyisivät, lapset nähdään haittana.
Siinäpä näppärä ja täysin todellisuudesta vieraantunu tekosyy oikeuttaa tuloerojen tahalteen kasvattaminen ja luokkasodan lietsonta, muidennoletettu huono asenne mitä mikään data ei tue.
Kyllähän nuorten puolesta hirvittää, mutta en nyt sanoisi että yhteiskunta on mitään ikäluokkaa pettänyt. Työpaikat varsinkin tuntuvat olevan kiven alla, eikä opiskelemaankaan pääse yhtä helposti kuin suuret ikäluokat pääsivät. Tämä on kuitenkin tuttua jo meille 70-luvulla syntyneille - minustakaan ei tullut biologia, vaikka muutamana vuonna yliopistoon hain.
Pettymysten sieto tuntuu olevan nuorilla hakusessa. Minä en masentunut, kun en päässyt biologiaa lukemaan, vaan hain toisaalle. En pääsyt sinnekään, joten valitsin toisen reitin päästä töihin. Koko ajan oli suunnitelmia, mitä teen jos ei ykkösvalinta toteudu. Nyt olen hyväpalkkaisessa vakityössä ja seuraan jännityksellä, millainen polku omilla nuorilla tulee olemaan. Olen valmistautunut tukemaan heitä paljonkin taloudellisesti myös jatkossa. Omilta vanhemmiltani en saanut missään vaiheessa taloudellista tukea, vaikka keskiluokkainen perhe olimmekin.
Jokaisella sukupolvella on omanlaisensa haasteet. Kannattaisi vähän laajentaa ajattelua ja elämänpiiriä, eikä käyttää resursseja valittamiseen ja syyttelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et kokenut 90-luvun lamaa!
Olin tuolloin ikäisesi ja 3 lapsen äiti. Minun nettopalkkani meni lainan KORKOIHIN 100% ja miehen palkalla elettiin.
Kun sitten mies lomautettiin odotimme 8kk päivärahoja liitolta, tulot 0mk. Oli muuten tiukka dieetti noiden kuukausien ajan! Sossutukia ei tietenkään saanut (eikä siihen sikaan edes haettu).
Syötiin kaurapuuroa, leipää ja lapset onneksi saivat ruuan koulussa ja päiväkodissa. Vanhempani ruokkivat meidät kerran viikossa ja toivat joskus palan voita ja paketin keittokinkkua herkutteluleipiin.
No, lama-aika ja tuo jäätävä köyhyys lopulta rikkoi perheen ja 34v:nä laman loppuvaiheessa jäin sitten yh:si.
Sensijaan että olisin katkeroitunut kuten ap päätin näyttää ja selvitä (edelleen ilman sossutukia tietenkin).
Ja piruvie selvisin!
Mitä olisin hyötynyt yhteiskunnan syyttämisestä?
2008 lamaa en edes hu
Minä kävin läpi samantyylisen, tilanne on nykyään pahempi, se ei vaan kosketa sinua, iphoneja kun ei pysty syömään.
Vierailija kirjoitti:
Uusien sukupolvien elämänarvot ovat aivan erilaiset. Nykyään ei saa kieltää mitään, fyysinen kuritus on kielletty, mieltä voi muutella miten haluaa. Aikaisemmin toteltiin kun sanottiin, tai tuli remmistä. Töitä tehtiin kun se oli yhteiskunnan oletus, nyt ei tehdä jos ei huvita, yhteiskunta elättää.
Kyllä mä sanoisin, että ihmiset saavat kiittää itseään tästä tilanteesta. Näin 60-luvulla syntyneenä en mä voi kuin ihmetellä tätä touhua. Koiristakin tulee mahdottomia jos niitä ei kouluteta ja rajoja aseteta.
Aika pitkälle näin. Vapaa kasvatus ilman kuria on johtanut yhteiskunnan nuoren aineksen veltostumiseen. Mutta, pitää huomioida se, että tämä on mitä naiset halusivat; pitkiä työuria kotiäitiyden sijaan, lasten lellittelyä, ei liikuntaa, kurivapaa koulu, turvallisuutta sinne ja tänne jne. Nuorille miehille taas elämästä on tullut tylsää, eivät saa elää miesmäistä elämää, kaikki vähänkin vapaampi/rajumpi toiminta on kiellettyä tai paheksuttua. Vanha "maailma" oli paljon parempi, se nähdään nyt.
Vierailija kirjoitti:
Sun sukupolves on ihan itse pettänyt itsensä.
On se jännä kuinka meidän sukupolvi on ainoa joka on vastuussa mistään, nyt jopa aikasemman sukupolvien töppäyksistä.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen vm -87 ja vanhempani vm -52.
Molemmilla oli pitkät työurat samalla työnantajalla. Nykyään harvinaista, että löytyisi työ 30 vuodeksi. Vanhemmat ostivat uuden rivarin Vantaalta. Auto meillä oli, ulkomailla ei käyty koskaan ja lomat sijottui keski-Suomeen sukumökille mummolaan. Jos oltiin siskon kanssa kipeänä, kotiin tuli kunnalta lastenhoitaja.
Nykyään on jatkuvat yt-neuvottelut ja mitään varmuutta ei ole mistään. Kunnalta ei mitään lastenhoitajia heru. Se on varmaan isoin syy miksi ihmiset ei hanki enää lapsia. Töiden epävarmuus ja apua lastenhoitoon ei saa. Työelämä on myös raadollista. Pitää tehdä työt nopeasti, että ne kerkeää tehdä. 1 ihminen tekee 2 työt, kun ennen oli enemmän esim. toimistoapulaisia ja muita simppeleitä avustavia töitä. Iso osa perheellisistä työssäkäyvistä on todella väsyneitä. Itselläni jaksaminen riitti yhteen lapseen ja lähipiirissä samoja kokemuksia. Monilla vaan 1 lapsi.