Nainen kertoi vasta 3. tapaamisella, että hänellä on lapsi
Tapasin kaverin syntymäpäiväjuhlissa erään mukavan naisen. Ollaan tavattu kolme kertaa ja vasta viimeisimmällä tapaamisella hän kertoi, että hän on 6-vuotiaan lapsen äiti. Hänellä on siis yhteishuoltajuus lapsen isän kanssa vuoroviikoin. Kun kysyin, että miten hän ei aikaisemmin tätä asiaa maininnut, vastasi hän, että ei hän vaan kokenut tarpeelliseksi kertoa lapsesta.
Siis miten niin muka ei kokenut tarpeelliseksi kertoa, että hänellä on lapsi?
Itselläni ei ole lapsia enkä oikeastaan pidä lapsista.
Kommentit (473)
Vierailija kirjoitti:
Oudompaa olisi jos jollain 40 v ei olisi lapsia. Olen itse 40 v eikä kiinnosta lapsettomat miehet. Ehkä nainen oletti että sinullakin on lapsia? Sehän se normaali tilanne on ei lapsettomuus.
Tässä lähdettiin normaaliuskriteereitä jakamaan.
Yhtälailla voidaan spekuloida, että normaalia olisi se, että lapsia hankkineet vanhemmat pysyisivät yhdessä. Jos sitten eroihin on ollut syynsä, niin epätäydellisiä ihmisiä ne uudetkin puoliso- ja vanhempikandidaatit ovat. Lisättynä vielä vaikeuskertoimilla 1. kierroksen perheviritykseen siinä, että se uusi puoliso ei ole lapselle biologista sukua ja ympärillä hyörii vielä niitä exiä ja huoltajuusjuttuja, jotka eivät myöskään ole uudelle kumppanille sukua.
Mistä te olette puhuneet ne kolme tapaamiskertaa, jos ei lapsikaan ole tullut esille? Itse voisin kuvitella kysyväni ensimmäisellä tapaamisella puolisosta ja lapsista, ihan luontevana keskusteluna, kuten millaista työtä tekee tai onko lemmikeitä.
Vierailija kirjoitti:
Oudompaa olisi jos jollain 40 v ei olisi lapsia. Olen itse 40 v eikä kiinnosta lapsettomat miehet. Ehkä nainen oletti että sinullakin on lapsia? Sehän se normaali tilanne on ei lapsettomuus.
Ei ole outoa. Mun ystäväpiiri koostuu lapsettomista naisista kuten olen itsekin. Meitä yhdistää kiireinen työ, runsas matkustelu, kulttuurin monipuolinen harrastaminen, itsestään huolehtiminen jne. Pitkiä ystävyyssuhteita, joten tunnen nämä naiset ja tiedän, että kukaan meistä ei halua lapsia. Itse kukin seurustellaan satunnaisesti, jos hauskaan mieheen törmää. Törmääkin, kun paljon liikkuu. Ahdistaakin ajatus lapsiperheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vuorovanhemmuus, aikuiset voi sopia että tapailevat vaan joka toisella viikolla.
Siitähän tulee silkkaa helvettiä. Eksä roikkuu elämässä mukana ja jos ja kun on edelleen välit solmussa niin vaikeuttaa kaikin tavoin kaikkea. Peruu omia lapsiviikonloppujaan ja kieroon katsoo sitä uutta äijää. Hyvä jos ei käy päälle.
Suunnittelet jotain muian kanssa kun "lapsi on menossä isälle viikonlopuksi". No se juoppohan tietysti skippaa vuoronsa.
Sitten saat kuunnella sen yhn vuodatusta kaikesta mikä liittyi eroon eikä se lopu ikinä ennenkuin lapsi on aikuinen jos sittenkään.
EI.
Lapsettomiakin naisia löytyy
Huonolla tuurilla se lapsi olisi siinä kokoajan mutta vielä huonommalla tuurilla käy juuri näin että sieltä saakin kaupan päälle ties millaisen exän. Vierestä seurannut näitä kuvioita ja todella usein se on ihan hirveää säätöä ja hampaiden kiristelyä. Mustasukkainen exä tai sellainen joka ihan vaan huvikseen vänkää vastaan kaikessa ja tekee ohareita tahallaan. Sitten jos toinen ei meinaa taipua pipipään tahtoon niin alkaa lapsilla kiristys ja uhkailu.
Olen seurustellut miehen kanssa jolla lapsi eikä siitä tullut yhtään mitään. Riiteli exänsä kanssa lähes kaikesta ja minutkin vedettiin niihin riitoihin mukaan. Lasta pompoteltiin milloin mihinkin ja välillä tuntui ettei kumpikaan halua häntä luokseen. Toki sitten toisinaan oli myös kilpailua suosikki vanhemman tittelistä. Ei enää ikinä mitään lapsikuvioita!
"ei vaan kokenut tarpeelliseksi kertoa lapsesta".
nopeasti saa selville millainen nainen kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olennainen asia on kertoa olevansa vanhempi. Siitähän se homma lähtee, että kerrotaan tärkeimmät ja isoimmat asiat ensin ja sen perusteella jatkot ja tutustutaan pikkuhiljaa muihin ns pikkuasioihin.
Minusta ei ainakaan heti alussa ole sitä tarpeen kertoa. Se, että olen teinipojan äiti, ei määrittele minua ihmisenä. Enemmän minua määrittelee vaikkapa se, että olen koiranomistaja. Ja suhteisiini ja varsinkin aikatauluihini vaikuttaa koira enemmän kuin poika. En pidä tapanani pojasta yleensäkään paljonkaan puhua, ellei joku ystäväni esimerkiksi hänestä jotain kysy. Koirasta puhun ihan oma-aloitteisestikin. Miehestä haen miestä itselleni, ei hänen tarvitse olla missään tekemisissä lapseni kanssa.
En halua loukata, mutta tästä tekstistä voi nopeasti päätellä, että meillä ei olisi yhteistä tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannattaa jättää tälläiset mammat muille, jotka haluavat kustantaan toisten siittämiä penskoja. Kivoja naisia löytyy varmasti, sellaisia jotka ovat rehellisiä ja etenkin lapsettomia.
En tunne yhtään miestä, joka elättäis toisen miehen lapsia. Näillä lapsilla on myös omat isät, joiden tehtävä se on yhdessä lasten äidin kanssa. Toki on myös naisia, jotka elättävät lapsensa ihan yksin, oli lasten isä maisemissa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullakin olisi huijattu olo ja harmittaisi jos mies olisi muuten mielenkiintoinen ja tuollainen asia tulisi vasta tuossa vaiheessa ilmi. Lapset vaikeuttavat ja estävät elämää niin paljon etten halua omiakaan niin saati sitten toisenkaan lapsen takia hankaloittaisin elämääni.
Haukutko näitä miehiä, joilla on lapsia, täällä sitten "joka toosaan spermaansa tuuppaaviksi paskiaisiksi"?
Vaikka ajattelisit noin, ei sun tarvi silti loukata toista tollasilla puheilla.
Ketä ja miten minä tässä loukkasin?
Et sinä mutta et vissiin lukenut näiden ukkojen kommentteja, miten puhuvat naisista, joilla on lapsia.
Siihen olen täällä viitannut, mutta kaikki haluavat ymmärtää ne niin, ettei saisi vaati toiselta lapsettomuutta.
Eli vielä rautalangasta: jokainen saa vaatia mitä haluaa, mutta silti voi kohdella toista kunnioittavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole aina treffeillä tai muutenkaan puheissani kertonut lapsistani. Mitä sitten?
Ois kyllä hirveää tapailla ihmistä, joka salaisi että suhteen vakavoituessa sitä päätyisi mahdolliseksi vanhempipuoleksi lapselle.
Ei kai suhde vielä kolmannella tapaamiskerralla ole vakava? En minä lapsiani mainosta kenellekkään ensi tapaamisella. Mistä minä tiedän, kenen kanssa menisi vakavaksi ja kenen ei, ennenkuin olen tutustunut?
Onko käynyt mielessä että toinen osapuoli ei ehkä halua vakavaa eikä vähemmän vakavaa ihmisen kanssa jolla on lapsia? Deittaillessa olisi hyvä miettiä muutakin kuin itseään ja omia halujaan.
Deittaillessa nimenomaan mietitään
Ei se mitään ihmisvihaa ole jos ei halua lapsia omaan arkeensa pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa miehetkin usein jättää kertomatta uudelle naiselle, että heillä on lapsi.
Jooo mut kato ku miesten ei tarvi osalliatua sen lapsen elämään niin ei oo yhtä iso rasite. Ihan eri asia...
No ei ole eri asia. Jos mies ei ole lapsensa elämässä, kertoo se kaiken olennaisen miehestä ja harva nainen haluaa tuollaista miestä tavata uudestaan. Mies on siis tuhlannut naisen aikaa.
Voihan se olla että hän oli sinusta hyvin kiinnostunut eikä siksi kertonut koska saanut asian takia pakit ennenkin. Ymmärrettävää mutta ei hyväksyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa kertovat olevansa persuja 😬
Oot sä kyllä melkoinen reppana. Yritä nyt jo päästä yli tuosta persukompleksistasi ja jatkaa elämääsi. Ne on nyt yksi suurimmista puolueistamme, eikä jatkuva vinkuminen muuta tilannetta miksikään. Teet vain itsesi naurettavaksi.
Sitä paremmalla syyllä kertoa se mahdollisimman nopeasti, koska todennäköisyys on suurempi, kuin et on vihreä tai vassari. Kokisin se suureksi petokseksi, jos ei kerro asiaa ihan heti. En turhaan tuhlaisi aikaani tällaiseen ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullakin olisi huijattu olo ja harmittaisi jos mies olisi muuten mielenkiintoinen ja tuollainen asia tulisi vasta tuossa vaiheessa ilmi. Lapset vaikeuttavat ja estävät elämää niin paljon etten halua omiakaan niin saati sitten toisenkaan lapsen takia hankaloittaisin elämääni.
Haukutko näitä miehiä, joilla on lapsia, täällä sitten "joka toosaan spermaansa tuuppaaviksi paskiaisiksi"?
Vaikka ajattelisit noin, ei sun tarvi silti loukata toista tollasilla puheilla.
Ketä ja miten minä tässä loukkasin?
Et sinä mutta et vissiin lukenut näiden ukkojen kommentteja, miten puhuvat naisista, joilla on lapsia.
Siihen olen täällä viitannut, mutta kaikki haluavat ymmärtää ne niin, ettei saisi vaati toiselta
Niin, olet hyvä ihminen, kun älyät kertoa minulle mitä minusta on tärkeää tietää sinusta halusitpa sitä itse tai et. Siis sinä et saa päättää, mitä haluat kertoa itsestäsi ja milloin. Sinun pitää tietää, mikä on minulle tärkeää. Siinä sulle itsellesi rautalangasta.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vuorovanhemmuus, aikuiset voi sopia että tapailevat vaan joka toisella viikolla.
Siitähän tulee silkkaa helvettiä. Eksä roikkuu elämässä mukana ja jos ja kun on edelleen välit solmussa niin vaikeuttaa kaikin tavoin kaikkea. Peruu omia lapsiviikonloppujaan ja kieroon katsoo sitä uutta äijää. Hyvä jos ei käy päälle.
Suunnittelet jotain muian kanssa kun "lapsi on menossä isälle viikonlopuksi". No se juoppohan tietysti skippaa vuoronsa.
Sitten saat kuunnella sen yhn vuodatusta kaikesta mikä liittyi eroon eikä se lopu ikinä ennenkuin lapsi on aikuinen jos sittenkään.
EI.
Lapsettomiakin naisia löytyy
Huonolla tuurilla se lapsi olisi siinä kokoajan mutta vielä huonommalla tuurilla käy juuri näin että sieltä saakin kaupan päälle ties millaisen exän. Vierestä seurannut näitä kuvioita ja todella usein se on ihan hirveää säätöä ja hampaiden kiristelyä. Mustasukkainen exä tai sellainen joka ihan vaan huvikseen vänkää vastaan kaikessa ja tekee ohareita tahallaan. Sitten jos toinen ei meinaa taipua pipipään tahtoon niin alkaa lapsilla kiristys ja uhkailu.
Olen seurustellut miehen kanssa jolla lapsi eikä siitä tullut yhtään mitään. Riiteli exänsä kanssa lähes kaikesta ja minutkin vedettiin niihin riitoihin mukaan. Lasta pompoteltiin milloin mihinkin ja välillä tuntui ettei kumpikaan halua häntä luokseen. Toki sitten toisinaan oli myös kilpailua suosikki vanhemman tittelistä. Ei enää ikinä mitään lapsikuvioita!
Sitten on myös suhde lapseen. Lapsi voi olla riiviömäinen teini, joka on tottunut elämään vanhempansa ainoana lohtuna eikä ota tilanteen muutosta hyvällä. Tai vanhempi on valkannut uuden kumppanin huumassa tai oudoilla motiiveilla, eikä uusi tyyppi istu mitenkään perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa miehetkin usein jättää kertomatta uudelle naiselle, että heillä on lapsi.
Jooo mut kato ku miesten ei tarvi osalliatua sen lapsen elämään niin ei oo yhtä iso rasite. Ihan eri asia...
No ei ole eri asia. Jos mies ei ole lapsensa elämässä, kertoo se kaiken olennaisen miehestä ja harva nainen haluaa tuollaista miestä tavata uudestaan. Mies on siis tuhlannut naisen aikaa.
Et tainnut ymmärtää sarkasmia. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa kertovat olevansa persuja 😬
Oot sä kyllä melkoinen reppana. Yritä nyt jo päästä yli tuosta persukompleksistasi ja jatkaa elämääsi. Ne on nyt yksi suurimmista puolueistamme, eikä jatkuva vinkuminen muuta tilannetta miksikään. Teet vain itsesi naurettavaksi.
Sitä paremmalla syyllä kertoa se mahdollisimman nopeasti, koska todennäköisyys on suurempi, kuin et on vihreä tai vassari. Kokisin se suureksi petokseksi, jos ei kerro asiaa ihan heti. En turhaan tuhlaisi aikaani tällaiseen ihmiseen.
Musta se olis tosi outoa, jos joka paikassa, kun juttelisin ensimmäisen kerran ihmisen kanssa, täräytettäisiin heti pöytään lapsiluku ja vaatimukset tulevalle kumppanille.. :D
"Ok, mä tulin kyllä vaan juttelemaan..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin lapseton ja kolmansilla treffeillä paljastuisi, että miehellä onkin lapsia, niin se olisi ihan käsittämätön juttu ja turn off.
Sama. Olen siis lapseton evätkä miehen lapset ole minulle ylitsepääsemätön ongelma, mutta asian pimittäminen noin pitkään olisi. Aika hyvän selityksen saisi keksiä jotta katsoisin läpi sormien.
Noin pitkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole aina treffeillä tai muutenkaan puheissani kertonut lapsistani. Mitä sitten?
Ois kyllä hirveää tapailla ihmistä, joka salaisi että suhteen vakavoituessa sitä päätyisi mahdolliseksi vanhempipuoleksi lapselle.
Suhteen vakavoituessa, kolmansilla treffeillä???
Tuo ois horror ei se vanhemmuus vaan salailu. Itse naisena koitan välttää miehiä joilla lapsia ellei mies ole sitten täys kymppi tai max panosuhteeseen
Deittaillessa nimenomaan mietitään omia haluja ja itseään! Voi hyvänen aika sentään. Sit jos halutaan jakaa elämä jonkun toisen kanssa, on aika miettiä sitä toistakin.
Kertoiko tämä ap tälle naiselle heti ekalla kerralla, ettei sit pidä lapsista? Kysyikö edes asiasta? Pimittikö siis ihmisvihansa?