Lue keskustelun säännöt.
Masennus tuhoaa perheen
30.09.2024 |
Miehelläni on todettu masennusta ja uupumusta muutama vuosi sitten. Työstressi ehkä oli aluksi pahin aiheuttaja, jonka vuoksi jäänyt pitkälle sairaslomalle eikä ole työkykyinen tällä hetkellä. On lopettanut lähes täysin yhteydenpidon kavereihin, sukulaisiin, lopetti todella tärkeät ja rakkaat harrastukset täysin pari vuotta sitten. On kokeillut lääkitystä nukkumiseen, on ollut ahdistusta lievittäviä lääkkeitä sekä kokeilussa oli myös masennuslääkkeet. Nyt ahdistuslääkkeet ja nukahtamislääkkeet tarvittaessa.
Mies on masennuksesta huolimatta pitänyt kiinni päivittäisistä ulkoiluista, pitää hygieniastaan huolta, siivoaa vähän jotain päivittäin. Eli tilanne ei näiltä osin ole paha. Suurin paha mistä muut kärsimme on miehen vaihtelevat mielialat; kiukunpuuskat, masentuneisuus, näköalattomuus. Ei ole onnellinen mistään, puhuu usein siitä miten elämänsä on pelkkää surkeaa rämpimistä, miten minä en ymmärrä häntä, kukaan ei rakasta tai välitä hänestä.
Olen itse tullut siihen tulokseen, että mies ei taida nauttia yhtään perhe-elämästä, vaikka itse kovasti lapsia halusi. Vai onko se masennus, joka tämän aiheuttaa? Meillä on pian 4v ja 2v täyttävät lapset. Olen ottanut suurempaa vetovastuuta arjesta ja lapsista, siivoamisesta, hoidan ruokaostokset ja teen ruoat jne. Kerron päivittäin miehelle, kuinka rakastan häntä, arvostan kaikkea mitä hän tekee perheen eteen, kannustan menemään harrastuksiin jne mutta hän ei näe mitään hyvää missään tai minussa.
Alan itse olla uupunut tilanteeseen, jossa toisen elämä on päivästä toiseen huonoa, mikään onnellinen hetki ei voi olla onnellinen. Tämän pitäisi olla elämämme onnellisinta aikaa. Koen myös itseni arvottomaksi, tuntuu ettei mies välitä meistä ja koen itseni arvottomana. Olen yrittänyt olla tukena, vahvana kaikkien vuoksi, mutta alan myös kokemaan lähes päivittäistä ahdistusta ja ihan suoraa surua. Isompi lapsikin toivoi, että voisiko isi jäädä vielä lepäämään sänkyyn aamulla. Heti kun hän nousee, tuntuu kuin varjo laskeutuisi kaikkien päälle, vaikka yrittäisi itse olla hyvällä tuulella ja nähdä positiivistä ja hyvää.
Olen itsekin loppu.
Kommentit (30)
Masentunut voi olla myös lapsi tai nuori perheessä. Sina ei ole helppoa. Perheessä voi vieläpä sairastaa moni yhtäaikaa. Niin, ettei oikeasti voi tehdä mitään. Tai siis vain suunnitella loppua. Rankkuus on aina mistä katsoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyys voi olla parempi vaihtoehto kuin aikaahaaskaava uraputki ja sen sisältämä automaattinen pelko. Outo vinkki mutta voi toimia.
Niinpä. Voi olla parempi lähteä, ettei itse ja lapset sairastu.
Olen itse masentunut, mutta en kaada sitä perheen päälle. En ole negatiivinen siis. Miehelle uutta mielialalääkettä kehiin vaan. Ja jos negatiivisuus jatkuu niin asumisero.
nyt pitäisi saada jotakin kivaa takaisin elämään eli liikuntaa tai jonkun vanhan harrastuksen elvyttäminen. Masennus ja burnout on juuri sitä että velvollisuudet ja huvit menevät epätasapainoon eli ns. kaikki kiva häviää ja elämä on yhtä puurtamisputkea. Lisäksi liikunta tutkitusti vähentää ahdistusta, parantaa unenlaatua ja nostattaa mielialaa. Tietty sinä et pysty ihmeitä tekemään, jos hän ei itse halua mitään tehdä. Saisitko yhteyden johonkin hänen vanhaan harrastuskaveriin, joka "randomisti" ottaisi yhteyttä ja kokeilisi houkutella vähän takaisin peliin? Jos ei mikään näistä toimi, niin sitten on turha antaa viedä sinua ja lapsiakin pohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lähti masennus ja negatiivisuus Duloxetine-mielialalääkityksellä. Cipralexillä ei lähtenyt, paheni vaan. Terapiasta ei hyötyä. Duloxetine oli lääkärin mukaan silloin uusi ja erilainen, määrätään myös krooniseen kipuun esim. diabeetikoille. Duloxetine pelasti elämäni ja perheeni. Olen 41v nainen, puoliso ja 2 lasta. En ikinä enää ko. lääkkeestä luovu, masennus ja negatiivisuus on minulle verenperintö. Äiti sairastanut 30 vuosikymmentä ja tehnyt meidän muiden elämästä helvettiä. Missä olisin ilman Duloxetinea.. kun minullakaan tavanomainen Cipralex ym. eivät toimineet vaikka ovat yleisesti ja kai monille ensisijaisesti määrättyjä lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Voi olla parempi lähteä, ettei itse ja lapset sairastu.
Masennus ei tartu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on diagnosoitu masennus, niin onhan kilpirauhasarvot tutkittu ? Kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyy liuta oireita, mm. masennus.
Jos mies on uupunut niin se heijastuu perhe-elämään, mutta ei tarkoita, ettei viihtyisi perheen kanssa. Kun miehellä on uupumistausta työelämässä niin käytös ja oireilu johtuu uupumuksesta, ei siitä ettei välittäisi perheestään. Perheelle tilanne on toki raskas, mutta näin itsekin uupumuksen läpikäyneenä sanon, että älä syyllistä että sinä ja lapset olisivat syy kiukkuiseen ja alavireiseen käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ikää on vaikka 50 v saattaa kyse olla ennenaikaisesta dementiasta. Testaa muistia.
Jätä se sika ja ota jännämies tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet masentuu kun lapsia tekee. Miehet kokee että oma vapaus loppuu tehdä mitä haluaa kun pitää lapsia hoitaa ja olla kotona paljon ja tehdä kotitöitä. Ei tuo ole mikään uusi juttu vaan normi juttu että miestä ei enää kiinnosta perheenä eläminen.
Ap, auttaisi ehkä muutaman kk pituinen psykiatrian osastolla hoitojakso, molemmille voisi tuoda helpotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna miehelle reppu selkään ja patista Espanjaan vaeltamaan pariksi viikoksi niitä vanhoja pyhiinvaellusreittejä (pyhän Jaakon vaellus). Camino hoitaa sielua ja mieltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Voi olla parempi lähteä, ettei itse ja lapset sairastu.
Masennus ei tartu.
Masennus ei varsinaisesti tartu kuin infektio, mutta masentuneen läheisellä on selvästi kohonnut riski sairastua myös itse masennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, auttaisi ehkä muutaman kk pituinen psykiatrian osastolla hoitojakso, molemmille voisi tuoda helpotusta.
Ketkä sinne pääsisi, kun ei edes akuutissa itsemurhariskissä olevat aina pääse, ja heidät potkitaan ulos heti kun mahdollista? Jokin aika sitten oli sydäntäsärkevä juttu nuoresta naisesta, joka haki läheistensä kanssa viimeiseen asti apua itsetuhoisuuteensa psykiatriselta koska tiedosti olevansa vaaraksi itselleen, mutta ei saanut sitä ja päätyi tekemään itsemurhan.
Ja nyt vielä Mieli ry:ltä leikataan tuntuvasti, vaikka he eivät nykyiselläänkään ehdi auttaa kaikkia apua hakevia. Hallituksen päätökset ovat lyhytnäköisiä mutta niiden vaikutukset on kauaskantoisia.
Mun mielestä tuossa tilanteessa pitäisi käydä ihan rehti keskustelu. Rakastan sinua, arvostan sinua, ymmärrän että olet sairas, mutta rajani menee siinä, että lapsetkin kiinnittävät huomiota ailahteleviin mielialoihisi ja toivovat, että jäisit mieluummin sänkyyn nukkumaan kuin tulisit ankeuttamaan muidenkin päivää. Koska rakastan sinua, haluan, että asiaan lähdetään hakemaan muutosta.
Onko miehellä mitään hoitokontaktia minnekään? Onko lääkitystä tarkistettu? Sinulle suosittelisin Finfamin vertaistukea, miehelle ehkä MASI-toimintaa (masentuneet isit), jos hänet vaan saisi sinne lähtemään.
Kuullostaa epävakaalta persoonallisuushäiriöltä, liitännäisenä luontaisesti masennus-ahdistusoireilu. Kukaan ei rakasta, kukaan ei ymmärrä, mielialat vaihtelevat rajusti, muiden vastuuttamista omista tunteista, erittäin heikko stressinsietokyky. Lasten syntymät ovat todennäköisesti olleet melkoisen triggeröivä tekijä.
Up