YH-äidin tapaileminen, isoin virhe minkä olen tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama kokemus naisena, kun seurustelin yh-miehen kanssa. Oli ihan selvää että lapsi on miehelle elämän tärkein ihminen ja tulee ekana. Mutta se oli yllätys, että myös lapsen äiti, lapsen kaverit, lapsen kaverien vanhemmat, lapsen kaikki pienimmätkin oikut menee mun yli. Olin jossain sijalla 58. Jos oltiin sovittu yhteinen viikonloppu kahdestaan, ja lapsi halusikin äidin luona käydessään  parin tunnin välein kotoaan jonkun tietyn hupparin, käydä jossain tietyssä kaupassa ostamassa tarroja, tai lapsi halusi että iskä hakee lapsen kaverin sen harrastuksista ja vie lapsen äidille, niin meidän kahden menot peruttiin.

Ei kiitos enää.

 

Eihän hän sitten edes ollut mikään yh-mies, jos lapsen äiti oli kuvioissa mukana?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama kokemus naisena, kun seurustelin yh-miehen kanssa. Oli ihan selvää että lapsi on miehelle elämän tärkein ihminen ja tulee ekana. Mutta se oli yllätys, että myös lapsen äiti, lapsen kaverit, lapsen kaverien vanhemmat, lapsen kaikki pienimmätkin oikut menee mun yli. Olin jossain sijalla 58. Jos oltiin sovittu yhteinen viikonloppu kahdestaan, ja lapsi halusikin äidin luona käydessään  parin tunnin välein kotoaan jonkun tietyn hupparin, käydä jossain tietyssä kaupassa ostamassa tarroja, tai lapsi halusi että iskä hakee lapsen kaverin sen harrastuksista ja vie lapsen äidille, niin meidän kahden menot peruttiin.

Ei kiitos enää.

 

Tämä on meillä ongelmana mieheni kanssa vaikka vielä toistaiseksi ollaankin tässä samassa taloudessa ihan yhteisten lastemme kanssa. Sanoo vaan, että kyllä me keretään yhteisiä juttuja tekemään sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä... Tuskin jaksan enää vuotta odotella- saati sitten yli kymmentä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama kokemus naisena, kun seurustelin yh-miehen kanssa. Oli ihan selvää että lapsi on miehelle elämän tärkein ihminen ja tulee ekana. Mutta se oli yllätys, että myös lapsen äiti, lapsen kaverit, lapsen kaverien vanhemmat, lapsen kaikki pienimmätkin oikut menee mun yli. Olin jossain sijalla 58. Jos oltiin sovittu yhteinen viikonloppu kahdestaan, ja lapsi halusikin äidin luona käydessään  parin tunnin välein kotoaan jonkun tietyn hupparin, käydä jossain tietyssä kaupassa ostamassa tarroja, tai lapsi halusi että iskä hakee lapsen kaverin sen harrastuksista ja vie lapsen äidille, niin meidän kahden menot peruttiin.

Ei kiitos enää.

 

Tämä on meillä ongelmana mieheni kanssa vaikka vielä toistaiseksi ollaankin tässä samassa taloudessa ihan yhteisten lastemme kanssa. Sanoo vaan, että kyllä me keretään yhteisiä juttuja tekemään sitten kun l

Olen tuo 28v uusperheessä elänyt aiemmin vastannut. 

Toki - ihan velvollisuudesta - lasten asia ovat hyvin tärkeitä ja aika etusijalla perheessä riippumatta perhemuodosta. 

Meillä oli se "onni" että bioisä ei ollut kiinnostunut lapsista, toisaalta ei myöskään ollut koskaan lapsivapaita viikonloppuja eikä lomia kahden. 

Me elimme normaalia perhe-elämää harrastus- ja koulukyyteineen. Lomailtiin perheenä. Parisuhteemme kuherruskuukausi (lähes) kahden vietettiin 1. talon raksavuotena.

Toki miehelle oli vaikeaa se että kun oli tottunut nukkumaan viikonloppuisin 12 saakka muu porukka oli hereillä ja täydessä vauhdissa jo klo 7 mutta annoimme hänelle tilaa ja rauhaa minkä pystyimme. En myöskään natissut jos hän vetäytyi välillä lukemaan omaan rauhaan vain lepuuttaakseen korviaan. 

Meillä oli paljon ystäväperheitä joiden kanssa vietettiin aikaa ja kun näihin ja lopulta meillekin tuli lisää lapsia tilanne parani entisestään. Kun yhteinen kuopus oli samanikäinen kuin mun nuorimmaiseni silloin kun aloimme olemaan yhdessä mieheni totesi että nyt hän on saanut kiinni ne vuodet mitä muiden kanssa uupui, kokemuksen pienestä lapsesta ja ymmärtää mitä minä olin käynyt läpi.  

Hän on avarasydämisin mies jonka tunnen<3

Olet selvästi menettänyt ukkosi yksinhuoltajalle ja keksit mäitä aloituksia muka miehen kirjoittamina päivästä toiseen. 

Noloa ja läpinäkyvää.